Lue keskustelun säännöt.
Maalaissukulaisjunttien kohtuuttomat käsitykset
13.09.2018 |
Olemme miehen kanssa molemmat hankkineet akateemisen koulutuksen, olemme töissä. Saimme ostettua Helsingistä kaksion (ihan hyvä alue) 24-vuotiaina ja 27-vuotiaina muutimme paritalokolmioon Espooseen. Ihan hyvä alue, kaunis talo.
Appivanhempien mielestä olemme jotenkin luusereita. Heistä meillä pitäisi olla rahaa heillekin ja kälyille. Kun kerran olemme herroja.
Ja asunto ei riitä, kun se on puutalo. Alueella muka liikaa metsää.
Jne. Argh.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Maatalossa perheen vanhin poika on ollut tilan jatkaja ja vanhusten elättäjä. Ehkä he soveltaa tätä käytäntöä vaikka poika tienaa muualla.
Ilmeisesti. Mutta en minä nyt silti ala pennosiani sinne kaatamaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tekemistä maalaisuudella on tämän kanssa. Kuspää on kuspää asuu maalla tai kaupungissa. Typeryys harvemmin johtuu asuinpaikasta, sukupuolesta tms. Se on ihan henkilökohtainen ominaisuus.
Kommentoin vaikka provohan tämä on, kun tupsahtelee näitä maalaisia mollaavia aloituksia tasaisesti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä teitä tuntuu tänään painavan niin kovasti maalaissukulaisjunttien puheet?
Mua maalaissukulaisjunttia ei voisi vähempää kiinnostaa missä mun sukulaiseni asuu, se on niiden oma valinta. En myöskään päästä omia sukulaisiani hyppimään silmille, esim äitini mielellään säätäisi joka asiassa.
Eipä se paina. Ärsyttää.
Ja se ärsyttää että meidän pitäisi antaa sinne rahaa! Ja silti vielä räyhätään ja vittuillaan.
Eikä ole minun sukulaisiani. Me ollaan sivistyneitä helsinkiläisiä kaikki.
Oletko koskaan edes käynyt Helsingissä? Tämä kuulostaa fantasia sadusta koko kirjoitus, huonolta sellaiselta.
Olen syntynyt Helsingissä ja kasvanut Helsingissä. Olisikin satua. Vituttaa ihan satasella, varsinkin appi, jolle ei kelpaa MIKÄÄN!
Jos minä olisin sinun sukuasi, en koskaan pitäisi kaltaiseesi moukkaan mitään yhteyttä.
Ja surkeaa asua pariskuntana jossakin rupisessa kolmiossa.
Meillä lapsilla on velattomat talot, asuneet alle 10 vuotta, neliöitä kummallakin yli 200. Minä, yksinelävä nainen, asun uudessa rivitalokolmiossa, neilöitä 86, velaton tietysti. Meillä täällä maalla osataan järjestää asiat, lainat saa kyselemättä, koska varakkaat suvut saman pankin asiakkaina liki sata vuotta. Perinnöt olemme osanneet jakaa niin, että kaikille riittää.
Vierailija kirjoitti:
Maatalossa perheen vanhin poika on ollut tilan jatkaja ja vanhusten elättäjä. Ehkä he soveltaa tätä käytäntöä vaikka poika tienaa muualla.
Niin, 1800-luvulla =)
Sydämen sivistys puuttuu sekä arvon pariskunnalta että maalaissukulaisilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on juntteja täynnä. Mikä tässä on yllättävää?
Kyllä minua opiskeluaikana ahdisti, kun muutin kotoa vähän yli 500 neliöstä ja yli 10 huoneesta kaupunkiin 2h+k asuntoon, jossa oli neliöitä vain 68. Koko opiskeluajan hoin itselleni, että tämä on väliaikaista. Sitten kaupunkilaistuttu kertoi, että heidän 4-henkinen perheensä oli koko hänen lapsuutensa ajan asunut pienemmässä asunnossa ja ollut hurjan tyytyväinen siihen, että polkupyörillekin oli tilaa parvekkeella.