Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lokkeilijamies
Starlet
11.09.2018 |
Meillä on pitkä suhde takana ja alussa oli itsestään selvää että kaikki maksetaan puoliksi. Viime vuosina mies on käynyt yhä pihimmäksi, eikä halua osallistua juuri mihinkään yhteisiin kuluihin, kuten ruoka, pesuaineet, lemmikkien ruoat ym päivittäiskulut. Se alkoi kolmisen vuotta sitten, kun mies kassalla kieltäytyi maksamasta sillä verukkeella, että enhän mä käytä tamponeja, enkä syö pekonia tai tuota ja tuota ruokaa ollenkaan. Alettiin jakamaan ostokset kassalla, että maksa sä nuo niin mä maksan nuo. Pitkään homma toimikin näin, about puoliksi meni kulut kumminkin. Kunnes pikkuhiljaa minun osuus kasvoi, että nykyään mies maksaa about 10% siitä mikä kassalle raahataan, aina vedoten siihen ettei käytä tai syö tiettyjä juttuja kärryssämme.
Kuinka ollakaan, ne ruoat kelpaa sit kumminkin, kun ne on kaapissa mun maksamana,
Miehelle on ihan turha soittaa vaikka töistä, että haetko salaattivärkit tai kissanruokaa tms kun pääset, koska hän vastaa aina että hae itse kun pääset töistä, en kerkiä, päätä särkee tms. Ja minä haen, koska ilmankaan ei voi olla. Tai jos oon jo kotona itse ja mies tulossa, niin ei voi pysähtyä kauppaan. Ikinä.
Uusin juttu se, että kun lähdetään yhdessä kauppaan, niin mies jää istumaan parkkipaikalle autoon siksi aikaa kun minä käyn kaupassa!!! Ettei vaan mene rahaa!
Tänään hermostuin viimeinkin kunnolla ja syytin suoraan lokiksi ja selitin ettei ole reilua saati kivaa, että minä yksin maksan kaiken. Mies selitteli, että ostihan hän kurkkua ja paprikaa yms ihan pari päivää sitten! Raivostuin, mulla meni samalla kauppareissulla melkein satanen ruokiin, pesuaineisiin ja muuhun mitä päivittäin menee. Vituttaa oikeasti! Miehellä menee ehkä yhteensä alle satku kuussa, kun mulla 300-400 euroa.
Hän on aina tienannut enemmän, joten senkin takia on ärsyttänyt. Nyt puolet ovat vaihtuneet; minä sain uuden hyväpalkkaisen duunin, kun taas miehen tunteja on vähennetty, joten kerrankin on sellainen olo, että pärjään kyllä yksinkin, ilman miehen maksamaa vuokranpuolikasta. Helvetti, rahaahan säästyy ilman lokkia nurkissa! Niinpä sanoin miehelle tänään, että en halua enää jatkaa tälläistä ”suhdetta”, jossa toinen säästää toisen kustannuksella rahaa, kun toinen käyttää sitä kaksinverroin, ja pyysin muuttamaan pois. Jotenkin kauhean helpottunut olo nyt.
Onko kellään kokemusta vastaavasta ja mitä olette tehneet/tekisitte?
Kommentit (24)
Lakkaa käymästä kaupassa ja osta ruoka vain itsellesi ja pidä huolta ettei sitä tai pesuaineita tms. riitä miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa käymästä kaupassa ja osta ruoka vain itsellesi ja pidä huolta ettei sitä tai pesuaineita tms. riitä miehelle.
En mä jaksa enää ollenkaan tuommoista pihiä miestä. Lomareissutkin ihan tuskaa kun mies tinkii joka saakelin asiasta jo valmiiksi halvoissa Aasian maissa ja kieltäytyy jättämästä tippejä ym. Alkaa se rakkaus ja kiintymyskin laimeta, kun toinen miettii rahansäästöä joka jumalan asiassa, eikä koskaan rentoudu ja nauti elämästä.
Ja arvatkaa saanko koskaan kukkia tai ylipäätään lahjoja, hah!
Hankkiudu eroon lokkeilijasta, ei tuossa ole mitään järkeä alkaa elättämmän aikaukkoa.
Hyvä sinä! Ei todellakaan tarvitse elättää "miestä" joka noin tiukasti pitää rahoistaan kiinni. Itaruus kasvaa
vuosien saatossa, hyvä kun vihellät pelin ajoissa poikki. Saitailkoon ihan itsekseen.
Tästä aiheesta on jo täällä useita kymmeniä aloituksia, joten kehotan tutustumaan niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, veikkaan että hyvä päätös.
Luulen että tule kuulemaan tuosta miehestäsi jälkikäteen yhtä sun toista juttua. Voi olla ihan syitä miksi hän on tarvinnut rahaa johonkin muuhun. Ja se muu on siis sellaista, joka on sulta pimitetty eli ei mitään mieltäylentävää.
Hyvä ap! Äijä pihalle vaa!
Itselläni ollut lokkeilijamies, ei kylläkään asuttu yhdessä, mutta pahemmanluokan hyväksikäyttäjä oli. Kassalla livahti pakkaamaan, ulkona syödessä odotti minun aina maksavan, ajettiin mun autolla, herran auto seiso tallissa, joululahjaksi sain halvan mukin kun itse olin satsannut hänen lahjoihinsa, yritti saada 7000 e minulta 'lainaksi', lista on loputon. Paiskasin äijän muutaman kuukauden seurustelun jälkeen helve*tiin. Kinus takas mut kylmää kyytiä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, veikkaan että hyvä päätös.
Luulen että tule kuulemaan tuosta miehestäsi jälkikäteen yhtä sun toista juttua. Voi olla ihan syitä miksi hän on tarvinnut rahaa johonkin muuhun. Ja se muu on siis sellaista, joka on sulta pimitetty eli ei mitään mieltäylentävää.
Niinhän sitä äkkiseltään luulis, mutta mies on kyllä ollut täysin uskollinen koko ajan, ei mitään aihetta edes epäilyksiin ole koskaan antanut. Sillä on vaan pakkomielteinen tarve lykätä rahaa säästöön, matkoja varten ja ihan vaan puskuriksi. Mutta ne rahat ovat hänen, eivät meidän!
Mua pikkusen hymyilyttää, että äkkiäkös ne säästöt sieltä hupenee, kun maksaa vuokravakuuden ja kokonaan yksin oman asuntonsa vuokran, plus että joutuu kalustamaan alusta asti yksiönsä tai kaksionsa, koska kaikki huonekalut, astiat ym ovat MUN maksamia, enkä taatusti anna hänelle mukaan mitään! Sama juttu ollut meinaan sisustusostoksilla aina, ”ei me tarvita uutta sohvaa/mattoa/verhoja/pannuja/astioita”, joten mä olen maksanut kaiken.
Tällä hetkellä asumme edullisesti, vuokra vesineen ja autopaikkoineen 800€, joten 400€ per nuppi on ollut maksettavaa. Kun auto lähtee miehen mukana, niin vuokra vähenee, ja kyllä mä saan ton vajaat 800€ yksin maksettua, nyt kun palkka on hyvä. Mies ei vaan taida löytää asuntoa alle 600€, mikä on aikanaan kova summa hänelle maksettavaksi, henkisesti.
Saa niin tuta nahoissaan mitä on kun rahaa on PAKKO laittaa asumiseen ja elämiseen.
Ainoa mihin hän laittaa rahaa nyt on autonsa, tiedän että hänellä on säästössä useampi tonni tällä hetkellä.
Hmm... olen ajatellut miestäni enemmän pihtailijana kuin lokkina... Suhteemme alussa huomasin, ettei ole esim. tottunut ostaan kelleen lahjoja ja kaikkea osti aina pienimmän pakkauksen. Sain sen ymmärtämään, miksi ostetaan lahjoja (eikä vain saada) ja wcpapru on halvempaa isommassa säkissä. Mentiin äkisti naimisiin ja meillä on yhteiset tilit. Eli tilanne ratkesi. Kymmenessä vuodessa oppinut arvostamaan laatua eikä halpuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuukuus voi mennä sairaalloiseksi, mutta ehkä taustalla on myös pelko siitä, että putoaa kokonaan yhteiskunnan tukien varaan ja haluaa säästää pahan päivän varalle?
Kyllähän sitä voi säästää JA samalla ostaa normaalisti päivittäistavaroita, eikä jättää lähes kaiken maksamista puolison harteille. Miten mies edes kehtaa sanoa yhteisen asunnon vuokran puolittamisesta, että käytän häntä hyväksi?? Etenkin kun itse ei maksa juuri mitään! Ilmaiseksiko pitäisi syödä ja asua? Ei onnistu missään eikä kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantsiiko tässä mitään kommentoida kun oot jo päätöksen tehnyt että heivaat sen lokin lentoon, pihalle :)
Jos jatkoa kuitenkin ajattelit yhdessä niin kysy mikä se sun hellus masterplan on, miksi pihis.. ...siis säästää? Jos kyseessä on säästäminen niin sopikaa yhdessä se summa mikä on sopiva, esimerkiksi (yhteiseksi)puskurirahastoksi, jos hän sellaista ajatteli. Sitten kun etukäteen sovittu summa on kasassa niin silloinhan sieltä jatkossa vapautuu lisää käyttöön rahaa kun säästöön sitä ei tarvi laittaa.
Tieteskihän kulujen pitäisi mennä puoleksi parisuhteissa, olettaen että sama tulotaso. Jos toinen tienaa vähemmän niin pakkohan se on toisen silloin joustaa. Esimerkiksi siten että sovitaan yhdessä molemmille sama euromäärä joka pitää pelkästään omaan käyttöön jäädä. Kärjistetysti esitettynä että jos toinen tienaa vaikka 5000 ja toinen 2000 niin eihän kulut voi silloin mennä puoleksi ja sovitaan vaikka 500 ekeä pitää jäädä molemmille. 4500 ja 1500 siis yhteiseen hyvään.
Se mitä kokemusta parisuhteista niin on täysin toimimaton ruveta noita ruokahommia jakamaan noin miten te teettä. Järkevämpää vaikka vuorotellen maksaa laskut. Se mitä aina kulloinkin tulee maksettavaksi vaihtelee mutta pitkässä juoksussa molemmilla kuitenkin menee saman verran ruokaan. Selkeä jako siitä että yks maksaa pelkän ruuan ja toinen jonkun muun yhteisen talouden jutun on kans ihan toimiva.
Sehän pitäs olla yhteinen matka suhteenne jossa samaan hiileen puhalteletta, kumpikin kykyjensä (henk.koht.taloutensa) mukaan osallistuu siihen matkaan niin lokkikin muuttuu kukoksi ja närhi laulurastaaksi :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Mun mielestä tuollainen käyttäytyminen kertoo siitä, että mies ei enää halua olla sinun kanssasi.
Kun oikeasti haluaa olla toisen kanssa, kaiken haluaa jakaa.
Kun sen toisen kanssa ei enää kiinnosta olla, yhteiset kulut alkavat tuntua vain ärsyttäviltä menoeriltä.
Päästä mies menemään, häntä ei kiinnosta parisuhde. Ainakaan sinun kanssasi.
🇺🇦🇮🇱
Hopeakettu kirjoitti:
Se mitä kokemusta parisuhteista niin on täysin toimimaton ruveta noita ruokahommia jakamaan noin miten te teettä. Järkevämpää vaikka vuorotellen maksaa laskut.
Huono neuvo. Mieshän varmaan omalla kauppavuorollaan toisi vain muutaman tomaatin ja paketin kauraryynejä...
🇺🇦🇮🇱
Starlet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, veikkaan että hyvä päätös.
Luulen että tule kuulemaan tuosta miehestäsi jälkikäteen yhtä sun toista juttua. Voi olla ihan syitä miksi hän on tarvinnut rahaa johonkin muuhun. Ja se muu on siis sellaista, joka on sulta pimitetty eli ei mitään mieltäylentävää.
Niinhän sitä äkkiseltään luulis, mutta mies on kyllä ollut täysin uskollinen koko ajan, ei mitään aihetta edes epäilyksiin ole koskaan antanut. Sillä on vaan pakkomielteinen tarve lykätä rahaa säästöön, matkoja varten ja ihan vaan puskuriksi. Mutta ne rahat ovat hänen, eivät meidän!
Mua pikkusen hymyilyttää, että äkkiäkös ne säästöt sieltä hupenee, kun maksaa vuokravakuuden ja kokonaan yksin oman asuntonsa vuokran, plus että joutuu kalustamaan alusta asti yksiönsä tai kaksionsa, koska kaikki huonekalut, astiat ym ovat MUN maksamia, enkä taatusti anna hänelle mukaan mitään! Sama juttu ollut meinaan sisustusostoksilla aina, ”ei me tarvita uutta sohvaa/mattoa/verhoja/pannuja/astioita”, joten mä olen maksanut kaiken.
Tällä hetkellä asumme edullisesti, vuokra vesineen ja autopaikkoineen 800€, joten 400€ per nuppi on ollut maksettavaa. Kun auto lähtee miehen mukana, niin vuokra vähenee, ja kyllä mä saan ton vajaat 800€ yksin maksettua, nyt kun palkka on hyvä. Mies ei vaan taida löytää asuntoa alle 600€, mikä on aikanaan kova summa hänelle maksettavaksi, henkisesti.
Saa niin tuta nahoissaan mitä on kun rahaa on PAKKO laittaa asumiseen ja elämiseen.
Ainoa mihin hän laittaa rahaa nyt on autonsa, tiedän että hänellä on säästössä useampi tonni tällä hetkellä.
Sitä et mistään tiedä onko ollut uskollinen
Kaffepulla kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Se mitä kokemusta parisuhteista niin on täysin toimimaton ruveta noita ruokahommia jakamaan noin miten te teettä. Järkevämpää vaikka vuorotellen maksaa laskut.
Huono neuvo. Mieshän varmaan omalla kauppavuorollaan toisi vain muutaman tomaatin ja paketin kauraryynejä...
Jos yksinään on niin silloin saattaa pärjätä ilman ostoslistaa, jos useampi niin pakkohan son joku lista olla johon kaikki tarvittavat,eli toimii.
Ainahan sitä voi tommosen parisuhteen tehdä tahtojen taistelukentäksi, olettaen ettei ruokakuntaan kuulu lapsia, ostaa omalla vuorollaankin niitä tomaatteja ja kauraryynejä, terveellistä sapuskaahan ne XD
Juu mut jos on etukäteen yhdessä ja yhteisymmärryksessä sovittu miten jaetaan kustannukset tai toimintatavat niin eipä silloin pitäisi tomaatteja kera kauraryynien tulla kaupasta.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Kuluja tietysti tasattava sen mukaan mikä on tulotasojen ero, mutta ei todellakaan ole reilua että 4500 ja 1500 yhteiseen hyvään, käytössä on oltava prosentti, ei absoluuttinen eurotaso...20% molemmat omaan säästöön, 400 / 1000...kuulostaa jo paremmalta...
Alue: Aihe vapaa
Vuokra, netti, sähkö, vesi ym on maksettu aina puoliksi, mutta viime aikoina niidenkin maksaminen on ollut niin kovin vaikeaa. ”Enemmän sä nettiä käytät”, ”en mä ole käyttänyt kyllä noin paljoa vettä”, ”sä käytät mua hyväksi kun maksatat puolet vuokrasta”. Vuokrasoppari on ihan meidän molempien nimissä, mutta ei kauaa...