Jos paljastat heikkoutesi ihmisille, se käännetään sinua vastaan

Niinhän se menee.

Siskoni on tuollainen.

Onko läheistesi keskuudessa narsisti tai psykopaatti?

Vierailija kirjoitti:

Miks tää on näin? Ensin muka halutaan auttaa ja kuunnella, menee hetki ja sulla on puukko selässä? Kaikki, myös läheisimmät. Vai onko oikeampi kysymys, mikä minussa on vikana kun mulla ei ole lähelläni muita kuin idiootteja?

Loistava Ap. Tuhoaa AV:n mennen tullen

Vierailija kirjoitti:

Onko läheistesi keskuudessa narsisti tai psykopaatti?

On. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko läheistesi keskuudessa narsisti tai psykopaatti?

On. T. Ap

Hän on AV kaiken lisäksi.

Toden totta. Hyväuskoisuutta ja kiltteyttä käytetään häikäilemättä hyväksi liian monien ihmisten toimesta. Samoin kilttiä ja kohteliasta luonnetta pidetään heikkoutena, jota ei pidä kunnioittaa. Eläimellisiä paskoja monet.

Läheiset vaihtoon! En voisi kuvitellakkaan, että joku ihminen, joka oikeasti välittää minusta kääntyisi yhtäkkiä vastaan. Suhteet sinuun ei ilmeisesti ole läheisillesi kovinkaan arvokkaat, siispä he eivät ansaitse sitä.

Omituista. Olen 44-vuotias ja minusta suurin osa ihmisistä on hyvätahtoisia. Ehkeivät kauheasti jaksa nähdä toisen eteen vaivaa, mutta varsinaista pahansuopuutta kohtaa harvakseltaan. Olenko sitten onnekas, että olen kohdannut vain pääosin mukavia ja tasapainoisia ihmisiä?

Äitini kuuluu niihin ihmisiin, jotka hokee koko ajan toisten ilkeyttä ja hankaluutta. Hänen elämänsä onkin ollut ainaista draamaa, jossa riidellään töissä, harrastuksissa, naapureiden kanssa jne. Joskus olen miettinyt, että tuo epäluuloinen ja vihamielinen siilipuolustus kaikkea kohtaan johtaa konflikteihin. Itse taas olen avoin ja ystävällinen kaikille, saan samaa takaisin.

Minä olen 50, eikä kukaan ole koskaan ole käyttänyt minua hyväksi. Minusta 95% ihmisistä on hyväntahtoisia.

No, eksä on asia erikseen, mutta häntä ei lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Omituista. Olen 44-vuotias ja minusta suurin osa ihmisistä on hyvätahtoisia. Ehkeivät kauheasti jaksa nähdä toisen eteen vaivaa, mutta varsinaista pahansuopuutta kohtaa harvakseltaan. Olenko sitten onnekas, että olen kohdannut vain pääosin mukavia ja tasapainoisia ihmisiä?

Äitini kuuluu niihin ihmisiin, jotka hokee koko ajan toisten ilkeyttä ja hankaluutta. Hänen elämänsä onkin ollut ainaista draamaa, jossa riidellään töissä, harrastuksissa, naapureiden kanssa jne. Joskus olen miettinyt, että tuo epäluuloinen ja vihamielinen siilipuolustus kaikkea kohtaan johtaa konflikteihin. Itse taas olen avoin ja ystävällinen kaikille, saan samaa takaisin.

Olen tätä miettinyt. Viimeksi ystäväni (parhaan ystäväni) kanssa keskustellessa hän sanoi; hyville ihmisille käy aina hyvin. Meinasin alkaa itkeä ääneen. Ei hän pahaa tarkoittanut mutta aloin miettiä olenko minä paha ihminen. Olen liian kiltti ja jään aina jalkoihin. Teen kuten muut toivovat, mutta jos väsyn, sitä ei saa sanoa. Olen miettinyt pitäisikö haistattaa p****t kaikille. Ei nyt suoraa mutta ei enää välittää, koska ei muutkaan.