Lue keskustelun säännöt.
Joko joku katuu tatuointia?
11.09.2018 |
Oletko jälkeen päin katunut ottamaasi tatuointia?
Itse en ole ottanut syystä, että mitä jos sitten kyllästyn siihen.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tautointi on ikuinen, avioliitto ei!
Tatuointi naisella on totaalinen turn off!Tuo on niin totta, että fiksut naiset ei tatuointia ota näkyvälle paikalle
Tervejärkinen nainen ei töhri rumilla tatuointitöherryksillä vartaloaan mistään kohtaa.
Eikä liioin mies! Tatuointi on ällöttävimpiä ulkonäköasioita mitä tiedän, mutta harmiteltavan yleinen miehillä. Nykyään kysyn ihan suoraan tapailukumppanilta, että onko sillä piilossa jokin kuva, koska päältä päin ei ikinä pysty päättelemään sitä, mitä jonkin kauluspaidankin alla piilee.
Miehillä ne kuvat on usein vielä jotain kauheita epäammattimaisia ja rumia, teiniaikaisia kännivitsejä, kun jollain luokkakaverilla on sattunut olemaan välineet ja mustetta himassa.
Hivenen tähän liittyen. Olen kummastellut teitin neitojen innoikkuutta tatuointeihin. Nainen itsessään on kyllä aina kaunis, ihan luojanluomana.
Ei tullut mieleen että jonkun mielestä ne tatuoinnit on hienoja? Jotkut tatutoi kulmakarvansa, joku ottaa implantit, joku ottaa lävistyksen, joku täyttää huulet ja poskipäät botoxilla ja joku ottaa tatuoinnin.
Se ei itsessään kenellekään kuulu mitä valintoja oman kehonsa suhteen joku tekee ja teet itsestäsi vain pellen haukkumalla toisen ulkonäköä. En käsitä mitä sairasta mielihyvää tälläkin palstalla ihmiset saavat siitä, kun heittelevät loukkaavia kommentteja toisen ulkonäöstä oli se sitten vartalon mallista, hiuksista, naamasta, tatuoinneista tai kulmakarvoista.
😆 Tämä vauva.fi on kyllä jännä paikka kun toi angstin määrä on noin iso. Jos maintsemastasi mielihyvästä puhutaan ja vaikkapa minun viestin asiasisällöstä niin vaikuttaa että kyllä se sinulla se mielihyvä tulee kun väärin viestejä tulkitset ja siitä innostut ☺️
Edelleenkin minusta naiset ovat kauniita😗
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Suunnitelmissa lisää.
Asia kun nyt on niin, että omasta kropastani päätän minä, ja haistatan haileet sille mitä muut ajattelevat. Miksi sen pitäisi mitenkään minua liikuttaa?
Ai että miten naiivi ajatus, ja kuinka kaukana ketjun aloittajan kysymyksestä!
Kysymys oli että joko joku katuu tatuointia, ei "mietitkö mitä muut ajattelevat tatuoinnistasi?"
En kadu, enkä usko koskaan tulevani katumaan ! Otin ensimmäisen kolmestatoista kuvastani 20-vuotiaana ja nyt olen 42-vuotias.
Ei tatuointeihin niinkään kyllästy, kun ei niitä tuijota samalla tapaa kuin kuvaa seinällä. Niistä tulee nopeasti osa kehoa, eikä niihin kiinnitä oikeastaan enempää huomiota kuin luomeen tai arpeen.
Itse en kadu kuvia, mutta vähän harmittaa, kun ensimmäinen todella pieni tatuointi tuli laitettua ns. paraatipaikalle, johon haluaisin jotain isompaa. Tuo voisi helposti peittää, mutta en halua siitä eroonkaan ja en ole keksinyt miten sitä voisi sisällyttää uuteen kuvaan, koska haluan erilaista tyyliä. Tuo olisi alun perin pitänyt tajuta ottaa vaikka nilkkaan.
Kaverini sen sijaan katuu isoa osaa tatuoinneistaan. Hän otti niitä 18 v täytettyään tunnetusti huonolla artistilla (josta kyllä varoitin). Ideana oli ilmeisesti ottaa mitä vain ja mahdollisimman nopeasti, kunhan vaan on tatskoja. Osan hän joutuu varmaan laseroimaan/himmentämään ennen peittokuvia, muutaman hän on jo korjannut, kokonaan eroon tatuoinneista hän ei kuitenkaan halua.
En kadu, en edes heartagramia jonka otin HIM-huumassa 19-vuotiaana :D Moni muuten otti kys.kuvan vatsaan, mutta itse ikääntymistä ja raskauksia silmälläpitäen valitsin nilkan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu, sillä jokainen kuva on tarkkaan harkittu ja ammattilaisen tekemä. Erään kaverini tiedän katuvan, ex-poikakaverinsa tekemiä kuvia joista lähes kaikki on otettu/tehty kännissä, kuvat ovat suttuisia eikä niissä ole mitään logiikkaa. Muistan, miten kaveri kymmenisen vuotta sitten ilmestyi usein baariin uusi kuva ihossa ja ylpeydestä hehkuen, ei hehku enää...
Ne jotka katuvat, ovat niitä jotka ottavat tatuoinnin tatuoinnin vuoksi eli marssivat liikeeseen ja valitsevat kansiosta jonkun kuvan, kunhan saa tatskan !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suorastaan kadu, mutta olisi saanut jäädä tämä yksikin ottamatta. Vuosi oli 1988 ja olin käymässä Pariisissa. Melkoinen matkamuisto! Onneksi se mies oli taitava työssään, joten tatuointi ei ole suttaantunut miksikään läikäksi vaan kuvio on lähes yhtä selvä kuin silloin tuoreeltaan.
Se tuntui silloin tärkeältä, oli kai jonkinlainen identiteettikriisi. Olin alle 30. En osaa tarkemmin selittää yhteyttä.
Ihmettelen nykyään, kun monet ottaa niin isoja ja joka paikkaan ympäri kehoaan. Kai se heistäkin sitten tuntuu tärkeältä ja ehkä auttaa pitämään oman identiteetin kasassa?
En kadu. Jokseenkin ihmettelen tälläisiä kysymyksiä. Kaverini on samanlainen, hän jaksaa kysyä muutaman vuoden välein kadunko tatuointiani. Ajattelin seuraavaksi alkaa kysyä häneltä katuuko hän lapsiaan.
Jokainen meistä elää omaa elämää ja tekee omat valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miksi näistä pitää näin paljon vauhkota. Jos joku on halunnut tatuoinnin ottaa niin miksi siitä pitää jonkun saada paskahalvaus?
Laasanenhan tätä tatuointipaskahalvausta täällä ylläpitää. Käy katso sen Twitteriä. Ikään kuin yli viisikymppisen pitkäaikaistyöttömän isokokoisen (lue: lihavan) miehen mielipiteillä olisi esimerkiksi eta-naisille jotain merkitystä. Mutta sillä on edelleen omat fanittajansa, lammaslauma joka määkii päälassukan käskystä.
Ja ei, ei ole tatuointeja itselläni, mutta ihailen niitä, joilla on tyyliinsä sopivia, hyvintehtyjä tatskoja.
En kadu, mutta yhtä haluaisin jotenkin muuttaa. Nyt kun on tullut enemmän ideoita niin yksi suunnitelmistani sopisi todella hyvin siihen paikkaan missä tämä nykyinen pieni kuva on, joten olen pohtinut voisiko sitä jotenkin sulauttaa uuteen kuvaan. Peittoonhan sen kyllä saisi, mutta sekin harmittaisi koska nykyinen on kuitenkin rakas, tuntuu vaan että väärässä paikassa :'D
Jos joku potentiaalinen parisuhden kaatuu tatuointeihini, niin se on sitten voi voi eikä ihminen olisi sopiva minulle kuitenkaan. Kuvani ovat kuitenkin itselleni merkityksellisiä eivätkä mitään kännissä ja läpässä otettuja sukuelimiä tms. Itseäni muiden tatuoinnit kiehtovat eikä niiden olemassa olo ole mikään turn off, lähinnä se mitä kuva esittää saattaa pistää pohtimaan kantajan luonteenlaatua. Tyyliin "otin salkkari-Ismon ja Sepon mun reisiin kun oli niin hauska läppä, ehe ehe" kertoo ettei mulla ehkä ole sen ihmisen kanssa mitään yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Ajattelin kyllä tätä katumisasiaa jo ennen tatuoinnin ottamista, joten otin sellaisen tatuoinnin, jota en pysty katumaan. Suomileijona kyynärvarressa.
Vierailija kirjoitti:
En kadu, sillä jokainen kuva on tarkkaan harkittu ja ammattilaisen tekemä. Erään kaverini tiedän katuvan, ex-poikakaverinsa tekemiä kuvia joista lähes kaikki on otettu/tehty kännissä, kuvat ovat suttuisia eikä niissä ole mitään logiikkaa. Muistan, miten kaveri kymmenisen vuotta sitten ilmestyi usein baariin uusi kuva ihossa ja ylpeydestä hehkuen, ei hehku enää...
Musta tuntuu että monen käsitys kaikista tatuoinneista on suunnilleen tää: ne on hetken huumassa otettuja, huonosti tehtyjä rakkaussöherryksiä. Ei mikään ihme että kaveriasi kaduttaa.
Itsestäni on hauskaa lähinnä muistaa millaisessa vaiheessa elämää olen minkäkin kohdalla ollut, vaikka osa on rankkojakin juttuja. Osalla tatuoinneistani on merkitystä, osalla ei niinkään, kaikki joka tapauksessa tärkeitä ja muokattavissa.
En ikinä haluaisi suhteeseen ihmisen kanssa joka olisi niin kapeakatseinen että lemppaisi ihmisen parin neutraalin kuvan takia. Onnksi on tarpeeksi näkyviä leimoja pitämässä huolta ettei näin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka alkaisin joskus katua, niin se ei olisi maailman loppu. Ne kaikki ovat peitettävissä, joten ne eivät vaikuttaisi työllistymiseeni mitenkään. Kropassani on vaikka mitä epäkohtia mistä en pidä, joten ne menisivät vain listan jatkoksi. Isompia huolen ja katumuksen aiheita tulee ja menee.
Jos nyt oikeasti haluaisin lähteä poistamaan noita, niin eiköhän se pienen pennin venytyksen jälkeen onnistuisi. Laserhoidot ovat tehokkaita ja tulokset hyviä. Muutamassa tatuoinnissani on vihreää, mikä ei vissiin vieläkään lähde kovin tehokkaasti laserilla pois, mutta joko elän sen vihreän tahran kanssa tai otan päälle jotain uutta.
Olen kuitenkin sen verran sitoutunut tatuointeihin, etten usko että poistaminen tulee ikinä ajankohtaiseksi, ellei sitten joku uusi epäonnistu kunnolla (esim. blowoutin kävisin laseroimassa jos se on mahdollista). Noissakin tilanteissa suosisin ensisijaisesti peittokuvaa tai korjailua.
Itsellä ei tatuointia ole eikä tule kamalan neulakammon takia.
Ja olen ylipainoinen, niin siinä se olisi löysää pullukkaa kiva tekijän tökkiä josaa nahka venyy ja paukkuu.
Vieläkö lienee muotia ottaa turkin reissulla paksuun sääreen kuviot?
Niitä tuliaisia kyllä katuisin
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei tatuointia ole eikä tule kamalan neulakammon takia.
Ja olen ylipainoinen, niin siinä se olisi löysää pullukkaa kiva tekijän tökkiä josaa nahka venyy ja paukkuu.
Vieläkö lienee muotia ottaa turkin reissulla paksuun sääreen kuviot?
Niitä tuliaisia kyllä katuisin
Otin viikko sitten kuvion paksuun sääreeni (ihan Suomessa tosin). Ei tekijä ainakaan valittanut että nahkani tekisi mitään outoa tai laardia lentelisi pitkin seiniä. Tatuointineula(t) eivät muistuta mitään rokoteneulaa tms, joten ei sitä pelkää samalla tavalla, väritys/varjostusneulakin näyttää enemmän joltain sudilta tai haravalta.
Lista kanssaa alasti naisten alkaen teidän Kaupunki on täällä : skrci.me/Naisten
Hieman kyllä siinä mielessä kaduttaa, koska 10 sitten otettu kuva näyttää nyt kulahtaneelta. Haluaisi käydä uusimassa kuvaa, mutten jaksa koska olen sen suhteen laiska. Ei ole ykkös asioita elämässäni.
Tattoos are forever kirjoitti:
Hieman kyllä siinä mielessä kaduttaa, koska 10 sitten otettu kuva näyttää nyt kulahtaneelta. Haluaisi käydä uusimassa kuvaa, mutten jaksa koska olen sen suhteen laiska. Ei ole ykkös asioita elämässäni.
10 vuotta sitten
Otin 2000-luvun alussa lantioille kaksi perhostatuointia. Silloin ne olivat ihan kauniit, mutta nykyisin kuin kaksi mustelmaa. Onneksi ovat piilossa. En nyt varsinaisesti kadu, mutta miellän ne rumiksi.