Lue keskustelun säännöt.
Appivanhempani eivät ole koskaan kysyneet minulta mitään.
10.09.2018 |
Kohta kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä miehen kanssa. Jouduin väkisinkin tapaamaan appivanhempiani kymmeniä kymmeniä kertoja vuodessa.
Appivanhempani eivät ole ikinä kysyneet minulta yhtään kysymystä ! Ei koskaan edes että "Mitä kuuluu ?"
Keskustelua ei synny, kun eivät koskaan kysele. Jos itse aloitan keskustelun, he yleensä vastaavat yhdellä lauseella eikä keskustelu mitenkään koskaan etene. Aika vaivaannuttavaa ja turhauttavaa olla heillä kylässä ja vielä vaivaannuttavaa kun he ovat meillä kylässä.
Koita siinä pitää keskustelua yllä kun toinen ei koskaan kysy mitään.
Mistähän tässä on kysymys?
Olen joskus sivusta seurannut kun appivanhempani juttelevat puhelimessa omien sukulaistensa kanssa niin puhe pulppuaa ja kysymyksiä esittävät kaiken aikaa.
Kommentit (12)
Onko muilla vastaavia kokemuksia appivanhemmista? kiinnostaisi kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan. Naimisissa kohta 25 v. Tosin harvemmin kysyvät pojaltaankaan. Yleensä heidän ja tyttären perheen kuulumisten kertominen on tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan. Naimisissa kohta 25 v. Tosin harvemmin kysyvät pojaltaankaan. Yleensä heidän ja tyttären perheen kuulumisten kertominen on tärkeintä.
Kiva, että kertovat edes omia kuulumisiaan.
Minulle he eivät edes kerro omia kuulumisiaan. Miehelleni kylläkin kertovat.
Miten voi syntyä keskustelua jos toinen ei ole kiinnostunut toisesta esittämällä kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan. Naimisissa kohta 25 v. Tosin harvemmin kysyvät pojaltaankaan. Yleensä heidän ja tyttären perheen kuulumisten kertominen on tärkeintä.
Kiva, että kertovat edes omia kuulumisiaan.
Minulle he eivät edes kerro omia kuulumisiaan. Miehelleni kylläkin kertovat.
No eivät he niinkään minulle kerro kuin minun kuulteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan. Naimisissa kohta 25 v. Tosin harvemmin kysyvät pojaltaankaan. Yleensä heidän ja tyttären perheen kuulumisten kertominen on tärkeintä.
Jos ne kyselis, niin valttaisit siitä, kun ne utelee. Nää on niin nähty, nää appivanhempien haukkumisketjut.
Vierailija kirjoitti:
Kohta kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä miehen kanssa. Jouduin väkisinkin tapaamaan appivanhempiani kymmeniä kymmeniä kertoja vuodessa.
Appivanhempani eivät ole ikinä kysyneet minulta yhtään kysymystä ! Ei koskaan edes että "Mitä kuuluu ?"Keskustelua ei synny, kun eivät koskaan kysele. Jos itse aloitan keskustelun, he yleensä vastaavat yhdellä lauseella eikä keskustelu mitenkään koskaan etene. Aika vaivaannuttavaa ja turhauttavaa olla heillä kylässä ja vielä vaivaannuttavaa kun he ovat meillä kylässä.
Koita siinä pitää keskustelua yllä kun toinen ei koskaan kysy mitään.Mistähän tässä on kysymys?
Sinulla ei ole mitään toivoa. Miksi menit naimisiin?
Olen joskus sivusta seurannut kun appivanhempani juttelevat puhelimessa omien sukulaistensa kanssa niin puhe pulppuaa ja kysymyksiä esittävät kaiken aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan anoppiani kiinnostanut yhtään minä tai perheeni. Ei yhtään, luulisi että olisi jotain edes kysynyt kun olin miniä ulkomailta asti. Aika nopeasti tosin huomasin ettei häntä kiinnostanut mikään muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan. Naimisissa kohta 25 v. Tosin harvemmin kysyvät pojaltaankaan. Yleensä heidän ja tyttären perheen kuulumisten kertominen on tärkeintä.
Jos ne kyselis, niin valttaisit siitä, kun ne utelee. Nää on niin nähty, nää appivanhempien haukkumisketjut.
Yleensä kun tutustutaan, on kohteliasta kysellä "mistäpäin teidän suku on kotoisin jne".
Mutta sitäkään ei kysytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä miehen kanssa. Jouduin väkisinkin tapaamaan appivanhempiani kymmeniä kymmeniä kertoja vuodessa.
Appivanhempani eivät ole ikinä kysyneet minulta yhtään kysymystä ! Ei koskaan edes että "Mitä kuuluu ?"Keskustelua ei synny, kun eivät koskaan kysele. Jos itse aloitan keskustelun, he yleensä vastaavat yhdellä lauseella eikä keskustelu mitenkään koskaan etene. Aika vaivaannuttavaa ja turhauttavaa olla heillä kylässä ja vielä vaivaannuttavaa kun he ovat meillä kylässä.
Koita siinä pitää keskustelua yllä kun toinen ei koskaan kysy mitään.Mistähän tässä on kysymys?
Ei ole aloittajalla mitään toivoa. Miksi menit naimisiin? Tuskin kukaan on pakottanut sua menemään kylään. Puuttuuko sinulta kokonaan oma tahto?
Sinulla ei ole mitään toivoa. Miksi menit naimisiin?
Olen joskus sivusta seurannut kun appivanhempani juttelevat puhelimessa omien sukulaistensa kanssa niin puhe pulppuaa ja kysymyksiä esittävät kaiken aikaa.
Meillä on 30 vuoden historia, ja muistan edelleen elävästi sen yhden kerran, kun appi kysyi mielipidettäni 90-luvulla. Tämä ei ole toistunut. Myöskään mitään mitä kuuluu -tyyppistä ei kysytä. Edes silloin kun olin raskaana, ei kysytty vointia tai kuulumisia.
Anopilla on sairaus, joka selittää asiaa. Appi lienee Asperger-diagnoosia vailla.
Olen ihan ok tilanteen kanssa. Kuuntelen apen luennoinnit ja nyökkäilen sekaan. Tapaamiset ovat toki tylsiä, mutta onneksi eivät pitkiä. Eipä appi juuri kysele pojaltaankaan. Appi on yli 80-vuotias, joten ei ole tuosta mihinkään muuttumassa. Miksi stressata asiasta?
Monella vanhemmalla ihmisellä kysymättömyyttä selittää vanhanaikainen kohteliaisuus, hienotunteisuus. Vieraalta ei ole kohteliasta udella, koska Suomessahan ajatellaan, että kysymys on sitten aito, eikä vain rituaali tyyliin how are you - fine thank you. Valitettavaa tietysti on, että edes kuluvat vuodet eivät tuo sitä läheisyyttä.
Minulle tulee surullinen olo aina kun tiedän, että huomenn pitää mennä taas pitämään yllä keskustelua. Sama kuin seinille puhuisi. Metsäkin vastaa kun sinne huudetaan.
AP