Miten muut jaksaa tehdä kotitöitä töiden jälkeen? Kun puoliso ei jaksa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran pyysin miestä viemään puhtaat pyykkinsä kaappiin. Mies katsoi mua ja sanoi, että en mä tiedä mihin ne kuuluu viedä. Katsoin aika hitaasti, ja kysyin, että ihanko oikeasti et näiden kahdeksan vuoden aikana ole löytänyt omaa vaatekaappias? Naapuriltako vaatteita lainaat?

Kyse oli ihan vaan asenteesta, että ei kuulu mulle pyykkihuolto. Ei kyllä sen jälkeen ole möläytellyt älyttömyyksiä.

Mies ei siis koskaan ollut vienyt vaatteitaan? Miksi?

Miksi mies ei voisi viedä niitä ihan mihin haluaa, onko ne pakko viedä kaappiin?

Meillä on kotihommat ollut jaettu, mä hoidan pyykit. Silloin vaan oli kiire, joten pyysin apua.

Miksi mies veisi puhtaat vaatteensa kaappiin? Varmaan siksi että haluaa löytää ne tarvttaessa, ja on tottunut että ne sieltä kaapista löytyvät. Ajattelitko että veisi ne vaikka sängylle ja nukkuisi niiden joukossa? Tai heittäisi ovesta ulos? Tai ripottelisi ympäri lattioita?

Jos mies ei niitä koskaan ole hoitanut en näkisi kysymystä kovin kummallisena. Olisin todennut korkeintaan että kasppiisi minä olen ne tavallisesti vienyt mutta tee niin kuin haluat. Hiukan vaikea kuvitella että mies olisi ne kuitenkin vienyt sänkyyn tai heittänyt ulos. Voi olla että ehkä ne olisi jäänyt pöydälle johon ne olisin käärinyt (en tosin viikkaa miehen pyykkejä), mutta oikeastaan ihan sama, ehkä vien ne sitten joskus jos ne häiritsee tai sitten ne saa olla minun puolestani siinä.

Näin sivusta ihmettelen, mistä mies on aiemmin löytänyt puhtaat vaatteensa. Voisin jopa kuvitella, että kaapista, mutta miksi mies ei tajua, että samaan paikkaan ne puhtaatkin vaatteet laitetaan.

Kyllä hän tiesikin. Kuhan nyt kydyi vaimolta mihin vaimo haluaa ne laitettavan. Vaimohan se jo oli hänen puolestaan päättänyt tähänkin asti. Ei kannata tehdä päätöksiä jos ne voi siirtää toiselle, jos siihen ei ole mitään mahdollisuutta on pakko tehdä päätökset itse.

Ai vaimo oli päättänyt, että puhtaita vaatteita säilytetään vaatekaapissa? Eikös ne ole suunniteltu ihan sitä varten? En ainakaan minä tykkäisi, jos mies päättäisi pitää puhtaita vaatteita lattialla. Mies saisi imuroida, kun tekee itse toiminnallaan siitä mahdollisimman vaikeaa.

Jos mies olisi saanut tehdä päätöksen itse miksi oletat että hän olisi vaatteet päättänyt pitää lattialla?

Tai no ehkä toi olisi sitten kannattanut kokeilla jo hyvin alkuvaiheessa. Meillä onneksi ei koskaan ole sen suhteen ollut epäselvyyttä tarvitseeko mies minua päättämään kuuluuko hänen vaatteensa kaappiin vai lattialle.

Kuinka avuttomien miesten kanssa te olette naimisiin meneet? Vai onko miehistä parisuhteen aikana noin avuttomia tullut? Jos toi viimeinen niin kyllä sitä parisuhdetta kannattaa miettiä mikä siinä tekee toisesta noin avuttoman.

Johan tästä juttu tuli. Kun me tähän taloon 8 vuotta sitten muutettiin, katsottiin minkälaisia kaappeja missäkin on, ja sovittiin missä kaapissa kumpikin vaatteensa säilyttää. Ihan yhteisesti näin sovittiin, kumpikaan ei sanellut toiselle missä ne vaatteet pitää olla. Ihan vaan olin olettanut, että miehellä järki riittää kertomaan, että puhtaat vaatteet viedään sinne vaatekaappiin, missä hän oli valinnut vaatteitaan säilyttää. Ajattelin, että loogisesti ajatellen kuka tahansa ymmärtää, että puhtaat vaatteet viedään säilytykseen sinne, mistä ne haluaa jossain vaiheessa käyttöönsä ottaa. Ilmeisesti tämä on sitten jotain omituista naisen logiikkaa?

Eli mies kyllä tiesi minne ne viedään. Miksi miehelleei olisi voinut sanoa päätä itse? Ilman luetoa siitä että vaatteet nyt yleensä säilytetään vaatekaapissa.

Hetkinen. Pyysin miestä viemään omat pyykkinsä. Mies ilmoittaa, ettei tiedä mihin ne pitää viedä. Hän on itse päättänyt missä haluaa puhtaat vaatteensa säilyttää, on hakenut niitä kyseisestä paikasta 8 vuoden ajan, eikä silti tiedä minne ne pitää viedä. Eikö sinusta silloin ole aiheellista olla ihmeissään?

Miksi hän ei olisi tiennyt?

Oikeastaan ainoa hämmästyksen aihe on se että sinä otat tuon kirjsimellisesti. Kyllä mies tiesi missä hänen puhtaat vastteensa on, mutta koska oli aikaisemminkin tottunut siihen että sen tekee joku muu hänen puolestaan yritti sitä nytkin. Hölmistyt tuosta annat miehelle mahdollisuuden "tee sitten itse kun osaat kerta paremmin". "Päätösvallan" siirtäminen miehelle ei tuota mahdollisuutta hänelle tuo.

Valtataistelua kannattaa välttää vaikka toinen siihen välillä yrittää haastaa.

Mä en nyt tiedä ihan varmaks miksi tästä jankkaan, mutta jankataan nyt. Totta kai mies yrittää lusmuilla hommasta tuolla kommentillaan. Siksi mä sitä niin hitaasti katsoinkin, ja ihmettelin, että etkö muka ihan oikeasti aikuinen mies tiedä? Ei kehdannut siihen enää mitään sanoa, eikä tosiaan ole möläytellyt vastaavia idioottimaisuuksia uudestaan, kun en mene halpaan. Mun työkaveri sanoi oman vakiovastauksensa jos puoliso sanoo, ettei muka osaa jotakin tavallista kotityötä, tai tekee sen huonosti; Silloin pitää sitten vaan harjoitella enemmän. Niin meilläkin, jos ei osaa tai tiedä, niin sitten pitää vaan harjoitella enemmän.

Sivusta kysyisin, että mikä tuollaisia käsiteltäviä miehiä oikein vaivaa? Jokin passuuttajasyndrooma? Varmasti vaikeaa arvostaa tuollaista. Täytyykin pussata omaa yksisarvista.

Jos mies tekee tuota vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin kyllä syynä on se että sillä konstilla hänelle on tarjoitutun mahdollisuus lusmuiluun tai sitten hän on saanut sillä konstilla vaimon haastettua valtataisteluun. Jos se ei muutamalla kerralla onnistu ei kukaan tuota kahdeksaa vuotta toista huvikseen.

Nyt en tiedä mistä keksit tuon että tehnyt tuota kahdeksan vuoden ajan. Minä olen kerran häntä täällä asuessa näiden kahdeksan vuoden aikana pyytänyt viemään pyykit. Pyykit tosiaan on mun duuni, ja hoidan ne käytännössä aina ihan yksin (ei ole iso vaiva), mutta kuten sanoin, tuolloin oli kiire.

Tosi helposti ainakin otat haasteet vastaan :)

Täältä yksisarvismaasta, hei. Mulla kun on edelleen se käsitys, että parisuhteessa puhalletaan yhteen hiileen (se tekee, joka ehtii ja jaksaa, mikä ei taidakaan olla muilla ihan itsestäänselvää), niin kerrotko, mitä osapuolet tuollaisesta saavat, ja onko tuo tai jokin vastaava uunoksi heittäytyminen saati "valtataistelu" (ilmeisesti pyykeistä tämäkin) jotenkin hyväksi suhteelle?

Se kai riippuu ihan parisuhteen osapuolista miten siihen suhtautuu. Me ei oteta toisen pöljäilyjä heti hyökkäyksenä ja valtapelinä, vaan ihan vaan ajattelemattomuutena, joka korjataan kun toinen huomauttaa. Meillä nyt muutenkin on tapana naljailla hyvässä hengessä ja rakkaudella toisillemme jos toinen päästää jonkun aivopierun ilmoille. Ei se välttämättä ole oikeasti vakavaa. Parisuhteen osapuolet varmaan tuntee toisensa sen verran hyvin, että tietävät mistä milloinkin on kyse. En mä ainakaan edes jaksaisi olla parisuhteessa jossa pitäisi jotain valtapelejä pitää.

Tuo se tekee, joka ehtii ja jaksaa on vähän huono sääntö jos toinen on paljon laiskempi luonne kuin toinen. Silloin se laiska helposti ei vaan jaksa koskaan tehdä mitään. Silloin laiskan pitää vähän ryhdistäytyä ja ahkeran pikkaisen hellittää. Jos ei siihen pysty, tai joustoa ei löydy tarpeeksi, on liian erilaisen ihmisen kanssa. Ihmiset myös muuttuu ajan mittaan, ja joskus päinvastaisiin suuntiin tai liian voimakkaasti johonkin suuntaan. Silloinkin vaaditaan joustoa puolin ja toisin, ja jälleen, jos siihen ei pysty, jos toinen muuttuu enemmän taakaksi kuin iloksi, pitää vaan erota.

Vaikka toista ei koskaan voi muuttaa parisuhteessa molemmilla on vaikutuksensa siihen miten toinen muuttuu ja miten parisuhde muuttuu.

Voi jeesus sentään mitä keharipas"kaa.

Joo, ihmiset muuttuu, mutta se ei voi olla mikään parisuhteen itseisarvo, että kultsi hei, nyt sinun pitää muuttua sellaiseksi mitä MINÄ haluan, tai mä jätän sut.

Noinko sinä tosiaan tuosta luit. Hmm.

Mua pisti silmään toi työnjako. Eli mies ilmeisesti tykkää (?) käydä kaupassa, laittaa ruokaa, imuroida? Mikä pakko ne kotityöt ja jakaa piirulleen tasan, että kummankin on pakko tehdä kaikkia hommia? Tai että pitää olla yhdessä kaupassa, yhdessä siivota, yhdessä sitä ja tätä?

Esimerkiksi mä vihaan imurointia, en koske ennen kuin on pakko. Tää on meillä 98% miehen vastuulla. Sit taas mies ei ole varmaan ikinä pessyt vessaa, eikä tajuaisi samalla vaihtaa pyyhkeitä jne. Pyykinlajittelukin tuntuu ylivoimaiselta. Siispä meillä mies aina isossa siivouksessa imuroi ja pesee lattiat, mä pyyhin pölyt ja pesen vessat. Mä hoidan pyykit, mies ajaa nurmikon/kolaa lumet/tekee pikkukorjaukset jne. Eikä näitä tehdä aina edes yhdessä, vaan eri päivinäkin. Ruokaa laittaa molemmat miten ehtii. Kaupassa käy toinen samalla toisen vaikka laittaessa ruokaa tai muuta hommaa. Tai tänään mies ajoi nurmikon, mä en tehnyt mitään. Huomenna aattelin pyykätä ja mies menee harrastukseensa. En kyllä tykkäisi mistään tiskivuoroista tai kokkausvuoroista.

Ap taisi mainita itse olleensa suhteen alkutaipaleella epäsiisti ja nyttemmin skarpannut, mies taas ollut päinvastoin siististä kodista. Onkohan ap:n mies ajatellut silloin samoin kuin ap nyt? Mä kyllä veikkaan että suhteessa mättää nyt joku... ei kai lapsettoman parin viikon kohokohta voi olla yhdessä siivous josta kouhkataan jatkuvasti? Ongelmista toki kielii myös miehen haluttomuus tehdä asioille mitään. Ettekö ap voi keskustella näistä ihan rakentavasti, ilman mitään testejä ja vastuuvuoroja? Miten ois vaikka hei muru, jos käyt kaupassa niin laitan ruuan sillä välin? Tai sitten eroatte, jos et halua näin enää jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran pyysin miestä viemään puhtaat pyykkinsä kaappiin. Mies katsoi mua ja sanoi, että en mä tiedä mihin ne kuuluu viedä. Katsoin aika hitaasti, ja kysyin, että ihanko oikeasti et näiden kahdeksan vuoden aikana ole löytänyt omaa vaatekaappias? Naapuriltako vaatteita lainaat?

Kyse oli ihan vaan asenteesta, että ei kuulu mulle pyykkihuolto. Ei kyllä sen jälkeen ole möläytellyt älyttömyyksiä.

Mies ei siis koskaan ollut vienyt vaatteitaan? Miksi?

Miksi mies ei voisi viedä niitä ihan mihin haluaa, onko ne pakko viedä kaappiin?

Meillä on kotihommat ollut jaettu, mä hoidan pyykit. Silloin vaan oli kiire, joten pyysin apua.

Miksi mies veisi puhtaat vaatteensa kaappiin? Varmaan siksi että haluaa löytää ne tarvttaessa, ja on tottunut että ne sieltä kaapista löytyvät. Ajattelitko että veisi ne vaikka sängylle ja nukkuisi niiden joukossa? Tai heittäisi ovesta ulos? Tai ripottelisi ympäri lattioita?

Jos mies ei niitä koskaan ole hoitanut en näkisi kysymystä kovin kummallisena. Olisin todennut korkeintaan että kasppiisi minä olen ne tavallisesti vienyt mutta tee niin kuin haluat. Hiukan vaikea kuvitella että mies olisi ne kuitenkin vienyt sänkyyn tai heittänyt ulos. Voi olla että ehkä ne olisi jäänyt pöydälle johon ne olisin käärinyt (en tosin viikkaa miehen pyykkejä), mutta oikeastaan ihan sama, ehkä vien ne sitten joskus jos ne häiritsee tai sitten ne saa olla minun puolestani siinä.

Näin sivusta ihmettelen, mistä mies on aiemmin löytänyt puhtaat vaatteensa. Voisin jopa kuvitella, että kaapista, mutta miksi mies ei tajua, että samaan paikkaan ne puhtaatkin vaatteet laitetaan.

Kyllä hän tiesikin. Kuhan nyt kydyi vaimolta mihin vaimo haluaa ne laitettavan. Vaimohan se jo oli hänen puolestaan päättänyt tähänkin asti. Ei kannata tehdä päätöksiä jos ne voi siirtää toiselle, jos siihen ei ole mitään mahdollisuutta on pakko tehdä päätökset itse.

Ai vaimo oli päättänyt, että puhtaita vaatteita säilytetään vaatekaapissa? Eikös ne ole suunniteltu ihan sitä varten? En ainakaan minä tykkäisi, jos mies päättäisi pitää puhtaita vaatteita lattialla. Mies saisi imuroida, kun tekee itse toiminnallaan siitä mahdollisimman vaikeaa.

Jos mies olisi saanut tehdä päätöksen itse miksi oletat että hän olisi vaatteet päättänyt pitää lattialla?

Tai no ehkä toi olisi sitten kannattanut kokeilla jo hyvin alkuvaiheessa. Meillä onneksi ei koskaan ole sen suhteen ollut epäselvyyttä tarvitseeko mies minua päättämään kuuluuko hänen vaatteensa kaappiin vai lattialle.

Kuinka avuttomien miesten kanssa te olette naimisiin meneet? Vai onko miehistä parisuhteen aikana noin avuttomia tullut? Jos toi viimeinen niin kyllä sitä parisuhdetta kannattaa miettiä mikä siinä tekee toisesta noin avuttoman.

Johan tästä juttu tuli. Kun me tähän taloon 8 vuotta sitten muutettiin, katsottiin minkälaisia kaappeja missäkin on, ja sovittiin missä kaapissa kumpikin vaatteensa säilyttää. Ihan yhteisesti näin sovittiin, kumpikaan ei sanellut toiselle missä ne vaatteet pitää olla. Ihan vaan olin olettanut, että miehellä järki riittää kertomaan, että puhtaat vaatteet viedään sinne vaatekaappiin, missä hän oli valinnut vaatteitaan säilyttää. Ajattelin, että loogisesti ajatellen kuka tahansa ymmärtää, että puhtaat vaatteet viedään säilytykseen sinne, mistä ne haluaa jossain vaiheessa käyttöönsä ottaa. Ilmeisesti tämä on sitten jotain omituista naisen logiikkaa?

Eli mies kyllä tiesi minne ne viedään. Miksi miehelleei olisi voinut sanoa päätä itse? Ilman luetoa siitä että vaatteet nyt yleensä säilytetään vaatekaapissa.

Hetkinen. Pyysin miestä viemään omat pyykkinsä. Mies ilmoittaa, ettei tiedä mihin ne pitää viedä. Hän on itse päättänyt missä haluaa puhtaat vaatteensa säilyttää, on hakenut niitä kyseisestä paikasta 8 vuoden ajan, eikä silti tiedä minne ne pitää viedä. Eikö sinusta silloin ole aiheellista olla ihmeissään?

Miksi hän ei olisi tiennyt?

Oikeastaan ainoa hämmästyksen aihe on se että sinä otat tuon kirjsimellisesti. Kyllä mies tiesi missä hänen puhtaat vastteensa on, mutta koska oli aikaisemminkin tottunut siihen että sen tekee joku muu hänen puolestaan yritti sitä nytkin. Hölmistyt tuosta annat miehelle mahdollisuuden "tee sitten itse kun osaat kerta paremmin". "Päätösvallan" siirtäminen miehelle ei tuota mahdollisuutta hänelle tuo.

Valtataistelua kannattaa välttää vaikka toinen siihen välillä yrittää haastaa.

Mä en nyt tiedä ihan varmaks miksi tästä jankkaan, mutta jankataan nyt. Totta kai mies yrittää lusmuilla hommasta tuolla kommentillaan. Siksi mä sitä niin hitaasti katsoinkin, ja ihmettelin, että etkö muka ihan oikeasti aikuinen mies tiedä? Ei kehdannut siihen enää mitään sanoa, eikä tosiaan ole möläytellyt vastaavia idioottimaisuuksia uudestaan, kun en mene halpaan. Mun työkaveri sanoi oman vakiovastauksensa jos puoliso sanoo, ettei muka osaa jotakin tavallista kotityötä, tai tekee sen huonosti; Silloin pitää sitten vaan harjoitella enemmän. Niin meilläkin, jos ei osaa tai tiedä, niin sitten pitää vaan harjoitella enemmän.

Sivusta kysyisin, että mikä tuollaisia käsiteltäviä miehiä oikein vaivaa? Jokin passuuttajasyndrooma? Varmasti vaikeaa arvostaa tuollaista. Täytyykin pussata omaa yksisarvista.

Jos mies tekee tuota vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin kyllä syynä on se että sillä konstilla hänelle on tarjoitutun mahdollisuus lusmuiluun tai sitten hän on saanut sillä konstilla vaimon haastettua valtataisteluun. Jos se ei muutamalla kerralla onnistu ei kukaan tuota kahdeksaa vuotta toista huvikseen.

Nyt en tiedä mistä keksit tuon että tehnyt tuota kahdeksan vuoden ajan. Minä olen kerran häntä täällä asuessa näiden kahdeksan vuoden aikana pyytänyt viemään pyykit. Pyykit tosiaan on mun duuni, ja hoidan ne käytännössä aina ihan yksin (ei ole iso vaiva), mutta kuten sanoin, tuolloin oli kiire.

Tosi helposti ainakin otat haasteet vastaan :)

Täältä yksisarvismaasta, hei. Mulla kun on edelleen se käsitys, että parisuhteessa puhalletaan yhteen hiileen (se tekee, joka ehtii ja jaksaa, mikä ei taidakaan olla muilla ihan itsestäänselvää), niin kerrotko, mitä osapuolet tuollaisesta saavat, ja onko tuo tai jokin vastaava uunoksi heittäytyminen saati "valtataistelu" (ilmeisesti pyykeistä tämäkin) jotenkin hyväksi suhteelle?

Se kai riippuu ihan parisuhteen osapuolista miten siihen suhtautuu. Me ei oteta toisen pöljäilyjä heti hyökkäyksenä ja valtapelinä, vaan ihan vaan ajattelemattomuutena, joka korjataan kun toinen huomauttaa. Meillä nyt muutenkin on tapana naljailla hyvässä hengessä ja rakkaudella toisillemme jos toinen päästää jonkun aivopierun ilmoille. Ei se välttämättä ole oikeasti vakavaa. Parisuhteen osapuolet varmaan tuntee toisensa sen verran hyvin, että tietävät mistä milloinkin on kyse. En mä ainakaan edes jaksaisi olla parisuhteessa jossa pitäisi jotain valtapelejä pitää.

Tuo se tekee, joka ehtii ja jaksaa on vähän huono sääntö jos toinen on paljon laiskempi luonne kuin toinen. Silloin se laiska helposti ei vaan jaksa koskaan tehdä mitään. Silloin laiskan pitää vähän ryhdistäytyä ja ahkeran pikkaisen hellittää. Jos ei siihen pysty, tai joustoa ei löydy tarpeeksi, on liian erilaisen ihmisen kanssa. Ihmiset myös muuttuu ajan mittaan, ja joskus päinvastaisiin suuntiin tai liian voimakkaasti johonkin suuntaan. Silloinkin vaaditaan joustoa puolin ja toisin, ja jälleen, jos siihen ei pysty, jos toinen muuttuu enemmän taakaksi kuin iloksi, pitää vaan erota.

Vaikka toista ei koskaan voi muuttaa parisuhteessa molemmilla on vaikutuksensa siihen miten toinen muuttuu ja miten parisuhde muuttuu.

Totta kai parisuhde muuttaa ihmistä, ja jos kaikki menee niinkuin pitää, hyvään suuntaan. Kuitenkin muutkin asiat muuttavat, mm. ikä, työ, elämänkokemukset, sairaudet, mahdollisesti vaikkapa jonkinlaisen uskonnollisen ajatusmaailman muuttuminen. Lapset, lapsettomuus, surut ja ilot. Kaikki ne muuttavat ihmistä, eikä aina hyvään suuntaan. Otetaan esimerkiksi yksi sukulaiseni. Hän muutti maalle vanhoilla päivillään. Unelmiensä paikkaan, paitsi että se oli aivan muualla missä hän oli elämänsä viettänyt. Niinpä hänellä ei siellä ollut minkäänlaista sosiaalista verkostoa, ja hän mökkiytyi ja alkoi juoda koska elämässä ei oikein muutakaan tekemistä ollut. Kuoli katkerana alkoholistina. Ei siinä enää edes hyvä puoliso auttanut.

Älä tee lapsia tämän miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mua pisti silmään toi työnjako. Eli mies ilmeisesti tykkää (?) käydä kaupassa, laittaa ruokaa, imuroida? Mikä pakko ne kotityöt ja jakaa piirulleen tasan, että kummankin on pakko tehdä kaikkia hommia? Tai että pitää olla yhdessä kaupassa, yhdessä siivota, yhdessä sitä ja tätä?

Esimerkiksi mä vihaan imurointia, en koske ennen kuin on pakko. Tää on meillä 98% miehen vastuulla. Sit taas mies ei ole varmaan ikinä pessyt vessaa, eikä tajuaisi samalla vaihtaa pyyhkeitä jne. Pyykinlajittelukin tuntuu ylivoimaiselta. Siispä meillä mies aina isossa siivouksessa imuroi ja pesee lattiat, mä pyyhin pölyt ja pesen vessat. Mä hoidan pyykit, mies ajaa nurmikon/kolaa lumet/tekee pikkukorjaukset jne. Eikä näitä tehdä aina edes yhdessä, vaan eri päivinäkin. Ruokaa laittaa molemmat miten ehtii. Kaupassa käy toinen samalla toisen vaikka laittaessa ruokaa tai muuta hommaa. Tai tänään mies ajoi nurmikon, mä en tehnyt mitään. Huomenna aattelin pyykätä ja mies menee harrastukseensa. En kyllä tykkäisi mistään tiskivuoroista tai kokkausvuoroista.

Ap taisi mainita itse olleensa suhteen alkutaipaleella epäsiisti ja nyttemmin skarpannut, mies taas ollut päinvastoin siististä kodista. Onkohan ap:n mies ajatellut silloin samoin kuin ap nyt? Mä kyllä veikkaan että suhteessa mättää nyt joku... ei kai lapsettoman parin viikon kohokohta voi olla yhdessä siivous josta kouhkataan jatkuvasti? Ongelmista toki kielii myös miehen haluttomuus tehdä asioille mitään. Ettekö ap voi keskustella näistä ihan rakentavasti, ilman mitään testejä ja vastuuvuoroja? Miten ois vaikka hei muru, jos käyt kaupassa niin laitan ruuan sillä välin? Tai sitten eroatte, jos et halua näin enää jatkaa.

Meillä menee kanssa niin, että on ns. omat alueet. Meilläkin mies inhoaa vessan pesua, ja pyykkejä. Hän imuroi, järjestelee yms. Välillä laiskottaa, ja joutuu sanomaan, että täällä varmaan tarvis imuroida välillä. Samoin hän joutuu mulle joskus sanomaan, että puhtaat kalsarit loppuu, koska peset pyykkiä. Eikä siinä kumpikaan riitaa haasta, yritä valtapelejä, tai muuta yhtä idioottimaista. Kunhan muistuttaa että nyt tarvis taas tehdä jotain. Ja jos toisella on joku syy miksi ei voi omaa hommaansa suorittaa, voi sitten sanoa että nyt ei pysty koska syy x, jolloin toinen joko tekee itse tai odottaa että puoliso pystyy. Se on ihan oma päätös eikä siinä lasketa että kun mää nyt imuroin niin sä kyllä peset vessan.

En tajua että toinen ei suostu edes puhumaan asiasta, silloin on kyllä jotain oikeasti vialla.

Joko tääl oli että jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvä homma. Puoliso on alkanut pitää sinua äitinään. Kaikki täsmää. Hän ei ota minkäänlaista vastuuta itsestään ja kodista, vaan sinä joudut huolehtimaan kaiken. Mitään ei tapahdu ilman jatkuvaa käskyttämistä. Normilapset sentään oppivat, kun sata kertaa huomauttaa, mutta tämä ap:n tapaus ei halua millään luopua pienen lapsen roolistaan.

Ei todellakaan lapsia lapselle, vaan kerrot sille, että vaihtoehdot ovat joko pikainen aikuistuminen ja vastuunotto - tai palaaminen takaisin oman äidin helmoihin kasvamaan, sillä sinä et aio jatkaa äidin roolissa.

Eihä tuossa kodissa kumpikaan huolehdi mistään, molemmat samanlaisia laiskiaisia. Kaikki vaatteet likaisena samoin astiat..jos toinen jättää pussin pöydälle se saa olla siinä tappiin. Käyttäydytään kuin pahaset kakarat,kasvakaa aikuisiksi. Täällä aina lytätään mies, mut viestejä lukemalla ei emännän toimintakaa hurraamista aiheuta

Tuo on vähän sellainen tilanne, että jos toinen ihminen muuttuu ennemmin riippakiveksi, eikä sitä itse tajua vaikka kuinka rautalangasta vääntäis, niin sitä alkaa se rautalangan vääntäjäkin taantua. Kun ei keinoja ole enää, mutta ei vaan halua luovuttaa.

Eli se syy on aivan jossain muualla kuin kotitöissä? En ole koskaan saanut apua kotihommis (45v aviossa) ei silti ois tullut pieneen mieleenkää heittäytyä hervottomaks ja jättää kotia tärviölle,sehän on mun koti ja en viihdy sotkun keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran pyysin miestä viemään puhtaat pyykkinsä kaappiin. Mies katsoi mua ja sanoi, että en mä tiedä mihin ne kuuluu viedä. Katsoin aika hitaasti, ja kysyin, että ihanko oikeasti et näiden kahdeksan vuoden aikana ole löytänyt omaa vaatekaappias? Naapuriltako vaatteita lainaat?

Kyse oli ihan vaan asenteesta, että ei kuulu mulle pyykkihuolto. Ei kyllä sen jälkeen ole möläytellyt älyttömyyksiä.

Mies ei siis koskaan ollut vienyt vaatteitaan? Miksi?

Miksi mies ei voisi viedä niitä ihan mihin haluaa, onko ne pakko viedä kaappiin?

Meillä on kotihommat ollut jaettu, mä hoidan pyykit. Silloin vaan oli kiire, joten pyysin apua.

Miksi mies veisi puhtaat vaatteensa kaappiin? Varmaan siksi että haluaa löytää ne tarvttaessa, ja on tottunut että ne sieltä kaapista löytyvät. Ajattelitko että veisi ne vaikka sängylle ja nukkuisi niiden joukossa? Tai heittäisi ovesta ulos? Tai ripottelisi ympäri lattioita?

Jos mies ei niitä koskaan ole hoitanut en näkisi kysymystä kovin kummallisena. Olisin todennut korkeintaan että kasppiisi minä olen ne tavallisesti vienyt mutta tee niin kuin haluat. Hiukan vaikea kuvitella että mies olisi ne kuitenkin vienyt sänkyyn tai heittänyt ulos. Voi olla että ehkä ne olisi jäänyt pöydälle johon ne olisin käärinyt (en tosin viikkaa miehen pyykkejä), mutta oikeastaan ihan sama, ehkä vien ne sitten joskus jos ne häiritsee tai sitten ne saa olla minun puolestani siinä.

Näin sivusta ihmettelen, mistä mies on aiemmin löytänyt puhtaat vaatteensa. Voisin jopa kuvitella, että kaapista, mutta miksi mies ei tajua, että samaan paikkaan ne puhtaatkin vaatteet laitetaan.

Kyllä hän tiesikin. Kuhan nyt kydyi vaimolta mihin vaimo haluaa ne laitettavan. Vaimohan se jo oli hänen puolestaan päättänyt tähänkin asti. Ei kannata tehdä päätöksiä jos ne voi siirtää toiselle, jos siihen ei ole mitään mahdollisuutta on pakko tehdä päätökset itse.

Ai vaimo oli päättänyt, että puhtaita vaatteita säilytetään vaatekaapissa? Eikös ne ole suunniteltu ihan sitä varten? En ainakaan minä tykkäisi, jos mies päättäisi pitää puhtaita vaatteita lattialla. Mies saisi imuroida, kun tekee itse toiminnallaan siitä mahdollisimman vaikeaa.

Jos mies olisi saanut tehdä päätöksen itse miksi oletat että hän olisi vaatteet päättänyt pitää lattialla?

Tai no ehkä toi olisi sitten kannattanut kokeilla jo hyvin alkuvaiheessa. Meillä onneksi ei koskaan ole sen suhteen ollut epäselvyyttä tarvitseeko mies minua päättämään kuuluuko hänen vaatteensa kaappiin vai lattialle.

Kuinka avuttomien miesten kanssa te olette naimisiin meneet? Vai onko miehistä parisuhteen aikana noin avuttomia tullut? Jos toi viimeinen niin kyllä sitä parisuhdetta kannattaa miettiä mikä siinä tekee toisesta noin avuttoman.

Johan tästä juttu tuli. Kun me tähän taloon 8 vuotta sitten muutettiin, katsottiin minkälaisia kaappeja missäkin on, ja sovittiin missä kaapissa kumpikin vaatteensa säilyttää. Ihan yhteisesti näin sovittiin, kumpikaan ei sanellut toiselle missä ne vaatteet pitää olla. Ihan vaan olin olettanut, että miehellä järki riittää kertomaan, että puhtaat vaatteet viedään sinne vaatekaappiin, missä hän oli valinnut vaatteitaan säilyttää. Ajattelin, että loogisesti ajatellen kuka tahansa ymmärtää, että puhtaat vaatteet viedään säilytykseen sinne, mistä ne haluaa jossain vaiheessa käyttöönsä ottaa. Ilmeisesti tämä on sitten jotain omituista naisen logiikkaa?

Eli mies kyllä tiesi minne ne viedään. Miksi miehelleei olisi voinut sanoa päätä itse? Ilman luetoa siitä että vaatteet nyt yleensä säilytetään vaatekaapissa.

Hetkinen. Pyysin miestä viemään omat pyykkinsä. Mies ilmoittaa, ettei tiedä mihin ne pitää viedä. Hän on itse päättänyt missä haluaa puhtaat vaatteensa säilyttää, on hakenut niitä kyseisestä paikasta 8 vuoden ajan, eikä silti tiedä minne ne pitää viedä. Eikö sinusta silloin ole aiheellista olla ihmeissään?

Miksi hän ei olisi tiennyt?

Oikeastaan ainoa hämmästyksen aihe on se että sinä otat tuon kirjsimellisesti. Kyllä mies tiesi missä hänen puhtaat vastteensa on, mutta koska oli aikaisemminkin tottunut siihen että sen tekee joku muu hänen puolestaan yritti sitä nytkin. Hölmistyt tuosta annat miehelle mahdollisuuden "tee sitten itse kun osaat kerta paremmin". "Päätösvallan" siirtäminen miehelle ei tuota mahdollisuutta hänelle tuo.

Valtataistelua kannattaa välttää vaikka toinen siihen välillä yrittää haastaa.

Mä en nyt tiedä ihan varmaks miksi tästä jankkaan, mutta jankataan nyt. Totta kai mies yrittää lusmuilla hommasta tuolla kommentillaan. Siksi mä sitä niin hitaasti katsoinkin, ja ihmettelin, että etkö muka ihan oikeasti aikuinen mies tiedä? Ei kehdannut siihen enää mitään sanoa, eikä tosiaan ole möläytellyt vastaavia idioottimaisuuksia uudestaan, kun en mene halpaan. Mun työkaveri sanoi oman vakiovastauksensa jos puoliso sanoo, ettei muka osaa jotakin tavallista kotityötä, tai tekee sen huonosti; Silloin pitää sitten vaan harjoitella enemmän. Niin meilläkin, jos ei osaa tai tiedä, niin sitten pitää vaan harjoitella enemmän.

Sivusta kysyisin, että mikä tuollaisia käsiteltäviä miehiä oikein vaivaa? Jokin passuuttajasyndrooma? Varmasti vaikeaa arvostaa tuollaista. Täytyykin pussata omaa yksisarvista.

Jos mies tekee tuota vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin kyllä syynä on se että sillä konstilla hänelle on tarjoitutun mahdollisuus lusmuiluun tai sitten hän on saanut sillä konstilla vaimon haastettua valtataisteluun. Jos se ei muutamalla kerralla onnistu ei kukaan tuota kahdeksaa vuotta toista huvikseen.

Nyt en tiedä mistä keksit tuon että tehnyt tuota kahdeksan vuoden ajan. Minä olen kerran häntä täällä asuessa näiden kahdeksan vuoden aikana pyytänyt viemään pyykit. Pyykit tosiaan on mun duuni, ja hoidan ne käytännössä aina ihan yksin (ei ole iso vaiva), mutta kuten sanoin, tuolloin oli kiire.

Tosi helposti ainakin otat haasteet vastaan :)

Täältä yksisarvismaasta, hei. Mulla kun on edelleen se käsitys, että parisuhteessa puhalletaan yhteen hiileen (se tekee, joka ehtii ja jaksaa, mikä ei taidakaan olla muilla ihan itsestäänselvää), niin kerrotko, mitä osapuolet tuollaisesta saavat, ja onko tuo tai jokin vastaava uunoksi heittäytyminen saati "valtataistelu" (ilmeisesti pyykeistä tämäkin) jotenkin hyväksi suhteelle?

Se kai riippuu ihan parisuhteen osapuolista miten siihen suhtautuu. Me ei oteta toisen pöljäilyjä heti hyökkäyksenä ja valtapelinä, vaan ihan vaan ajattelemattomuutena, joka korjataan kun toinen huomauttaa. Meillä nyt muutenkin on tapana naljailla hyvässä hengessä ja rakkaudella toisillemme jos toinen päästää jonkun aivopierun ilmoille. Ei se välttämättä ole oikeasti vakavaa. Parisuhteen osapuolet varmaan tuntee toisensa sen verran hyvin, että tietävät mistä milloinkin on kyse. En mä ainakaan edes jaksaisi olla parisuhteessa jossa pitäisi jotain valtapelejä pitää.

Tuo se tekee, joka ehtii ja jaksaa on vähän huono sääntö jos toinen on paljon laiskempi luonne kuin toinen. Silloin se laiska helposti ei vaan jaksa koskaan tehdä mitään. Silloin laiskan pitää vähän ryhdistäytyä ja ahkeran pikkaisen hellittää. Jos ei siihen pysty, tai joustoa ei löydy tarpeeksi, on liian erilaisen ihmisen kanssa. Ihmiset myös muuttuu ajan mittaan, ja joskus päinvastaisiin suuntiin tai liian voimakkaasti johonkin suuntaan. Silloinkin vaaditaan joustoa puolin ja toisin, ja jälleen, jos siihen ei pysty, jos toinen muuttuu enemmän taakaksi kuin iloksi, pitää vaan erota.

Vaikka toista ei koskaan voi muuttaa parisuhteessa molemmilla on vaikutuksensa siihen miten toinen muuttuu ja miten parisuhde muuttuu.

Totta kai parisuhde muuttaa ihmistä, ja jos kaikki menee niinkuin pitää, hyvään suuntaan. Kuitenkin muutkin asiat muuttavat, mm. ikä, työ, elämänkokemukset, sairaudet, mahdollisesti vaikkapa jonkinlaisen uskonnollisen ajatusmaailman muuttuminen. Lapset, lapsettomuus, surut ja ilot. Kaikki ne muuttavat ihmistä, eikä aina hyvään suuntaan. Otetaan esimerkiksi yksi sukulaiseni. Hän muutti maalle vanhoilla päivillään. Unelmiensä paikkaan, paitsi että se oli aivan muualla missä hän oli elämänsä viettänyt. Niinpä hänellä ei siellä ollut minkäänlaista sosiaalista verkostoa, ja hän mökkiytyi ja alkoi juoda koska elämässä ei oikein muutakaan tekemistä ollut. Kuoli katkerana alkoholistina. Ei siinä enää edes hyvä puoliso auttanut.

Meniköhän toi jo aiheen sivuun vai miten toi muutos vaikuttaa kotitöihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvä homma. Puoliso on alkanut pitää sinua äitinään. Kaikki täsmää. Hän ei ota minkäänlaista vastuuta itsestään ja kodista, vaan sinä joudut huolehtimaan kaiken. Mitään ei tapahdu ilman jatkuvaa käskyttämistä. Normilapset sentään oppivat, kun sata kertaa huomauttaa, mutta tämä ap:n tapaus ei halua millään luopua pienen lapsen roolistaan.

Ei todellakaan lapsia lapselle, vaan kerrot sille, että vaihtoehdot ovat joko pikainen aikuistuminen ja vastuunotto - tai palaaminen takaisin oman äidin helmoihin kasvamaan, sillä sinä et aio jatkaa äidin roolissa.

Eihä tuossa kodissa kumpikaan huolehdi mistään, molemmat samanlaisia laiskiaisia. Kaikki vaatteet likaisena samoin astiat..jos toinen jättää pussin pöydälle se saa olla siinä tappiin. Käyttäydytään kuin pahaset kakarat,kasvakaa aikuisiksi. Täällä aina lytätään mies, mut viestejä lukemalla ei emännän toimintakaa hurraamista aiheuta

Mun arvaus on kyllä, että parisuhde on vähitellen muuttunut äiti-lapsisuhteeksi. Ap on on kyllästynyt hoitamaan yksin kotia ja siksi on ajauduttu tilanteeseen, jossa miehen likapyykit, käyttövaatteet ja puhtaat vaatteet ajelehtivat lattialla. Mitä ap voisi muutakaan tehdä, jos sanominen ei auta eikä halua palvella toista kuin pikkulasta. Mies näkee ap:n enempi äitinä kuin puolisona ja siksi ei edes yritä parantaa tapojaan.

Parisuhde ei ole kunnossa. Terveessä parisuhteessa puolisot toimivat toisen hyväksi toista huomoiden.

Ei mestä kukaan ole täydellinen. Kaikissa on omat vikansa, mutta pahinta on, jos toinen ei edes halua yrittää.

Ap, olet useassa viestissä maininnut ”silloin kun on miehen tiskivuoro, miehen kokkausvuoro yms, niin se ei kyllä koskaan...”. Kuka ne vuorot jakaa?

Vierailija kirjoitti:

Tätä on jatkunut jo vuosia, ei voi olla normaalia. Eli käytännössä töiden jälkeen mies ei jaksa kuin ehkä yhden asian (jos sitäkään). Se on joko ruuan laitto, omien vaatteiden viikaaminen kaappiin, tiskikoneen pyörittäminen, tai omien jälkien korjaus. Puhuu aina, että viikonloppuna sitten hoitaa enemmän, mutta näin ei tosiaankaan ole. Jos viikonloppuna jotain tekee, niin sunnuntai-iltana nopeasti imuroi, niin että pölyjä vielä jää. Itselleni sitten jää vessojen siivous, pölyjen pyyhintä, keittiön siivous, pyykkien pyöritys jne.

Viikonloppuna yritän jo lauantaina aamupalan jälkeen sopia, että koskas siivotaan yhdessä, mutta aina jokin muu asia menee miehen prioriteeteissa ykköseksi. Puhtaat pyykit pyörii lattioilla, samoin likapyykit. Tiskipinot on valtavia, ja ruuanlaiton jälkeen yleensä jätetään siivoamatta jäljet.

Kaiken huipuksi mies haluaisi, että tehdään lapsia. Olen sanonut, että ei tosiaankaan, jos ei arki luista edes näin, kun pitäisi olla helppoa. Tiedän jo, että jään tiukassa paikassa yksin. Oli yksi uupumuskausi, josta jouduin pitkälle sairaslomalle. Yritin ennen sairaslomaa monet kerrat, että saisin miestä edes kotitöitä hoitamaan, niin olisi auttanut jaksamistani, no ei ymmärtänyt ja suuttui. Vähän on sen jälkeen parantanut tapojaan, mutta nyt näyttää, että taas luisuu tekemättömyyteen, eikä ymmärrä, miksi kotitöiden sujuminen on minulle tärkeää.

Ou nou. Siis ei lapsia ja TISKIPINOT VALTAVIA ? Ja pyykitkin on lähdössä mukaan töihin kun ne pyörii jaloissa ?

Älkää nyt hyvät hyssykät vain tehkö lasta. Tai jos teette, menkää jollekin kurssille miten huushollia pyöritetään.

Tiskit: Syönnin jälkeen astioiden huuhtelu ja lado tyhjään koneeseen.

Pyykit: Pyöritä joka päivä koneellinen pyykkiä ja kun kuivia, viikkaa ja vie paikoilleen.

Tähän kuluu aikaa n. 1/2 tuntia / päivä !

Imuroi joka päivä yksi huone. Aikaa kuluu 5 min.

Pyyhi pölyt lauantaisin. Puoli tuntia menee aikaa.

Mikä tässä on niin vaikeeta ? Olette uusavuttomia molemmat. Jos aiotte jatkaa yhdessäoloa, hankkikaa siivooja ! Mutta älkää tehkö lapsia, please !

Vierailija kirjoitti:

Joko tääl oli että jätä se sika!

Ei ollu, mutta jättäkää molemmat toisenne ja muuttakaa hotelliin.

Hups1234 kirjoitti:

Lomalla tuli imuroitua joka toinen päivä mutta kun molemmat töissä arkisin niin silloin viikonloppuna imurointi ja pyykkien pesu. Mielummin pesen vaikka 3 koneellista sillon kun se että olen joka päivä pyykkiä pesemässä. WC:n siivous kerran viikossa samoin lakanoiden vaihto. Kokkauksen jälkeen tiskit koneeseen/osan tiskaus käsin ja tiskikone käy muutaman kerran viikossa. Jos laittaisin joka päivä sen päälle sielä olisi vain pari kuppia ja lautasta.päivittäin kerään ylimääräiset tavarat pöydiltä /lattialta ja vien oikeisiin paikkoihin ei ole kovin vaikeaa.

Siis mitä, lomalla imuroit joka toinen päivä?

Taitaa mennä näkymättömän pölyn imuroimiseksi. : (

Tietty jos muussakin vaatimukset ovat kovin korkealla niin puolisoiden kesken saattaa olla motivoitumiseroja.

No, kukin voi tehdä itselleen haluamansa tiukat säännöt mutta ei kai sitten kannattana täällä kahtakymmentä sivullista voivotella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te kahdestaan saatte sellaisen sotkun, että niitä ei jaksa kukaan siivota?

Kyllä sitä kahdestaankin saa sotkua. Mies tekee fyysistä työtä, ja ruokaa kuluu paljon, joten sitä pitää tehdä paljon. Miehellä on tapana, että tavarat jää aikalailla siihen, missä niitä on käytetty. Ruuanlaiton jälkeen osan saattaa siivota, ja jotain kauhaa ja tyhjää pussia on vielä pöydällä pari päivää. Vessa on pakko kerran viikossa siivota, kun kusitahrat alkaa jo näkyä ja haista, ja pyykkiäkin kertyy tosiaan, kun fyysinen työ. Itse jaksaisin, jos puolisokin tekisi osansa ilman kommervenkkejä. Ei tässä silloin mitään ongelmaa olisi. Vaan kun töitä jää tekemättä, ja tuntuu että toinen yrittää luistella niistä pois, niin vähempikin stressaa.

Ap

Melkoista sottapyttyporukkaa olette! Lapsia ei tosiaankaan kannata teidän hankkia!

Ou nou. Siis ei lapsia ja TISKIPINOT VALTAVIA ? Ja pyykitkin on lähdössä mukaan töihin kun ne pyörii jaloissa ?

Älkää nyt hyvät hyssykät vain tehkö lasta. Tai jos teette, menkää jollekin kurssille miten huushollia pyöritetään.

Tiskit: Syönnin jälkeen astioiden huuhtelu ja lado tyhjään koneeseen.

Pyykit: Pyöritä joka päivä koneellinen pyykkiä ja kun kuivia, viikkaa ja vie paikoilleen.

Tähän kuluu aikaa n. 1/2 tuntia / päivä !

Imuroi joka päivä yksi huone. Aikaa kuluu 5 min.

Pyyhi pölyt lauantaisin. Puoli tuntia menee aikaa.

Mikä tässä on niin vaikeeta ? Olette uusavuttomia molemmat. Jos aiotte jatkaa yhdessäoloa, hankkikaa siivooja ! Mutta älkää tehkö lapsia, please !

Joka päivä pyykin pesu! Puoli tuntia pölyjen pyyhintää viikossa, huh sentään.

No kukin taaplaa tyylillään ja voihan sitä aikansa kuluttaa siivoamiseen vai liekö kyse jo harrastamisesta tai elämäntapasiivoamisesta

Nykyisin on pelit ja vehkeet.Ei tarvi pyykkilaudalla pyykätä ja astianpesukoneet keskitty.Päivittäuset kotityöt ei nyt hirveästi voi tervettä ihmistä rasittaa, sanoisin että nykyihminen pääsee kyllä melko helpolla.Vaikka tekisi kaikki yksin.

Alapeukuttaa laisensa laiskamadot /vellihousut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran pyysin miestä viemään puhtaat pyykkinsä kaappiin. Mies katsoi mua ja sanoi, että en mä tiedä mihin ne kuuluu viedä. Katsoin aika hitaasti, ja kysyin, että ihanko oikeasti et näiden kahdeksan vuoden aikana ole löytänyt omaa vaatekaappias? Naapuriltako vaatteita lainaat?

Kyse oli ihan vaan asenteesta, että ei kuulu mulle pyykkihuolto. Ei kyllä sen jälkeen ole möläytellyt älyttömyyksiä.

Mies ei siis koskaan ollut vienyt vaatteitaan? Miksi?

Miksi mies ei voisi viedä niitä ihan mihin haluaa, onko ne pakko viedä kaappiin?

Meillä on kotihommat ollut jaettu, mä hoidan pyykit. Silloin vaan oli kiire, joten pyysin apua.

Miksi mies veisi puhtaat vaatteensa kaappiin? Varmaan siksi että haluaa löytää ne tarvttaessa, ja on tottunut että ne sieltä kaapista löytyvät. Ajattelitko että veisi ne vaikka sängylle ja nukkuisi niiden joukossa? Tai heittäisi ovesta ulos? Tai ripottelisi ympäri lattioita?

Jos mies ei niitä koskaan ole hoitanut en näkisi kysymystä kovin kummallisena. Olisin todennut korkeintaan että kasppiisi minä olen ne tavallisesti vienyt mutta tee niin kuin haluat. Hiukan vaikea kuvitella että mies olisi ne kuitenkin vienyt sänkyyn tai heittänyt ulos. Voi olla että ehkä ne olisi jäänyt pöydälle johon ne olisin käärinyt (en tosin viikkaa miehen pyykkejä), mutta oikeastaan ihan sama, ehkä vien ne sitten joskus jos ne häiritsee tai sitten ne saa olla minun puolestani siinä.

Näin sivusta ihmettelen, mistä mies on aiemmin löytänyt puhtaat vaatteensa. Voisin jopa kuvitella, että kaapista, mutta miksi mies ei tajua, että samaan paikkaan ne puhtaatkin vaatteet laitetaan.

Kyllä hän tiesikin. Kuhan nyt kydyi vaimolta mihin vaimo haluaa ne laitettavan. Vaimohan se jo oli hänen puolestaan päättänyt tähänkin asti. Ei kannata tehdä päätöksiä jos ne voi siirtää toiselle, jos siihen ei ole mitään mahdollisuutta on pakko tehdä päätökset itse.

Ai vaimo oli päättänyt, että puhtaita vaatteita säilytetään vaatekaapissa? Eikös ne ole suunniteltu ihan sitä varten? En ainakaan minä tykkäisi, jos mies päättäisi pitää puhtaita vaatteita lattialla. Mies saisi imuroida, kun tekee itse toiminnallaan siitä mahdollisimman vaikeaa.

Jos mies olisi saanut tehdä päätöksen itse miksi oletat että hän olisi vaatteet päättänyt pitää lattialla?

Tai no ehkä toi olisi sitten kannattanut kokeilla jo hyvin alkuvaiheessa. Meillä onneksi ei koskaan ole sen suhteen ollut epäselvyyttä tarvitseeko mies minua päättämään kuuluuko hänen vaatteensa kaappiin vai lattialle.

Kuinka avuttomien miesten kanssa te olette naimisiin meneet? Vai onko miehistä parisuhteen aikana noin avuttomia tullut? Jos toi viimeinen niin kyllä sitä parisuhdetta kannattaa miettiä mikä siinä tekee toisesta noin avuttoman.

Johan tästä juttu tuli. Kun me tähän taloon 8 vuotta sitten muutettiin, katsottiin minkälaisia kaappeja missäkin on, ja sovittiin missä kaapissa kumpikin vaatteensa säilyttää. Ihan yhteisesti näin sovittiin, kumpikaan ei sanellut toiselle missä ne vaatteet pitää olla. Ihan vaan olin olettanut, että miehellä järki riittää kertomaan, että puhtaat vaatteet viedään sinne vaatekaappiin, missä hän oli valinnut vaatteitaan säilyttää. Ajattelin, että loogisesti ajatellen kuka tahansa ymmärtää, että puhtaat vaatteet viedään säilytykseen sinne, mistä ne haluaa jossain vaiheessa käyttöönsä ottaa. Ilmeisesti tämä on sitten jotain omituista naisen logiikkaa?

Eli mies kyllä tiesi minne ne viedään. Miksi miehelleei olisi voinut sanoa päätä itse? Ilman luetoa siitä että vaatteet nyt yleensä säilytetään vaatekaapissa.

Hetkinen. Pyysin miestä viemään omat pyykkinsä. Mies ilmoittaa, ettei tiedä mihin ne pitää viedä. Hän on itse päättänyt missä haluaa puhtaat vaatteensa säilyttää, on hakenut niitä kyseisestä paikasta 8 vuoden ajan, eikä silti tiedä minne ne pitää viedä. Eikö sinusta silloin ole aiheellista olla ihmeissään?

Miksi hän ei olisi tiennyt?

Oikeastaan ainoa hämmästyksen aihe on se että sinä otat tuon kirjsimellisesti. Kyllä mies tiesi missä hänen puhtaat vastteensa on, mutta koska oli aikaisemminkin tottunut siihen että sen tekee joku muu hänen puolestaan yritti sitä nytkin. Hölmistyt tuosta annat miehelle mahdollisuuden "tee sitten itse kun osaat kerta paremmin". "Päätösvallan" siirtäminen miehelle ei tuota mahdollisuutta hänelle tuo.

Valtataistelua kannattaa välttää vaikka toinen siihen välillä yrittää haastaa.

Mä en nyt tiedä ihan varmaks miksi tästä jankkaan, mutta jankataan nyt. Totta kai mies yrittää lusmuilla hommasta tuolla kommentillaan. Siksi mä sitä niin hitaasti katsoinkin, ja ihmettelin, että etkö muka ihan oikeasti aikuinen mies tiedä? Ei kehdannut siihen enää mitään sanoa, eikä tosiaan ole möläytellyt vastaavia idioottimaisuuksia uudestaan, kun en mene halpaan. Mun työkaveri sanoi oman vakiovastauksensa jos puoliso sanoo, ettei muka osaa jotakin tavallista kotityötä, tai tekee sen huonosti; Silloin pitää sitten vaan harjoitella enemmän. Niin meilläkin, jos ei osaa tai tiedä, niin sitten pitää vaan harjoitella enemmän.

Sivusta kysyisin, että mikä tuollaisia käsiteltäviä miehiä oikein vaivaa? Jokin passuuttajasyndrooma? Varmasti vaikeaa arvostaa tuollaista. Täytyykin pussata omaa yksisarvista.

Jos mies tekee tuota vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin kyllä syynä on se että sillä konstilla hänelle on tarjoitutun mahdollisuus lusmuiluun tai sitten hän on saanut sillä konstilla vaimon haastettua valtataisteluun. Jos se ei muutamalla kerralla onnistu ei kukaan tuota kahdeksaa vuotta toista huvikseen.

Nyt en tiedä mistä keksit tuon että tehnyt tuota kahdeksan vuoden ajan. Minä olen kerran häntä täällä asuessa näiden kahdeksan vuoden aikana pyytänyt viemään pyykit. Pyykit tosiaan on mun duuni, ja hoidan ne käytännössä aina ihan yksin (ei ole iso vaiva), mutta kuten sanoin, tuolloin oli kiire.

Tosi helposti ainakin otat haasteet vastaan :)

Täältä yksisarvismaasta, hei. Mulla kun on edelleen se käsitys, että parisuhteessa puhalletaan yhteen hiileen (se tekee, joka ehtii ja jaksaa, mikä ei taidakaan olla muilla ihan itsestäänselvää), niin kerrotko, mitä osapuolet tuollaisesta saavat, ja onko tuo tai jokin vastaava uunoksi heittäytyminen saati "valtataistelu" (ilmeisesti pyykeistä tämäkin) jotenkin hyväksi suhteelle?

Se kai riippuu ihan parisuhteen osapuolista miten siihen suhtautuu. Me ei oteta toisen pöljäilyjä heti hyökkäyksenä ja valtapelinä, vaan ihan vaan ajattelemattomuutena, joka korjataan kun toinen huomauttaa. Meillä nyt muutenkin on tapana naljailla hyvässä hengessä ja rakkaudella toisillemme jos toinen päästää jonkun aivopierun ilmoille. Ei se välttämättä ole oikeasti vakavaa. Parisuhteen osapuolet varmaan tuntee toisensa sen verran hyvin, että tietävät mistä milloinkin on kyse. En mä ainakaan edes jaksaisi olla parisuhteessa jossa pitäisi jotain valtapelejä pitää.

Tuo se tekee, joka ehtii ja jaksaa on vähän huono sääntö jos toinen on paljon laiskempi luonne kuin toinen. Silloin se laiska helposti ei vaan jaksa koskaan tehdä mitään. Silloin laiskan pitää vähän ryhdistäytyä ja ahkeran pikkaisen hellittää. Jos ei siihen pysty, tai joustoa ei löydy tarpeeksi, on liian erilaisen ihmisen kanssa. Ihmiset myös muuttuu ajan mittaan, ja joskus päinvastaisiin suuntiin tai liian voimakkaasti johonkin suuntaan. Silloinkin vaaditaan joustoa puolin ja toisin, ja jälleen, jos siihen ei pysty, jos toinen muuttuu enemmän taakaksi kuin iloksi, pitää vaan erota.

Vaikka toista ei koskaan voi muuttaa parisuhteessa molemmilla on vaikutuksensa siihen miten toinen muuttuu ja miten parisuhde muuttuu.

Voi jeesus sentään mitä keharipas"kaa.

Joo, ihmiset muuttuu, mutta se ei voi olla mikään parisuhteen itseisarvo, että kultsi hei, nyt sinun pitää muuttua sellaiseksi mitä MINÄ haluan, tai mä jätän sut.

Noinko sinä tosiaan tuosta luit. Hmm.

Elina Tanskanen on idi"ootti

Vierailija kirjoitti:

En minäkään jaksanut edellisessä työpaikassa ollessani siivota lainkaan. Olin vain niin henkisesti uupunut. Vaatehuoneen lattialla oli sama kasa pyykkiä kolmatta vuotta, kun en jaksanut viikata sitä pois. 

No nyt mies hieman sanoi, että on töistä uupunut. Olen kehottanut häntä jäämään sairaslomalle, muttei suostu (myös fyysisistä syistä, jotka nyt kremppaa, ja saisi hetkessä sairaslomaa niinkuin aiemminkin). Ennemmin jääräpäänä rikkoo itsensä töissä. Muuten ei suostu näkemään kotitilannetta, ja että tuo kuvio vaikuttaa ihan kaikkeen. On myös etsinyt muita töitä, mutta sekin on jäänyt. Liekkö sitten masentunut, mutta enpä miestä mihinkään terapiaan saa pakotettua, eikä suostu omista vaivoistaan minulle puhumaan sen enempää (paitsi johonkin riitaan saattaa yhtäkkiä tiuskaista).

Taas mies sanoi, ettei viikolla jaksa siivota, ja niin emme ole tehneet. Eikä kyllä viikonloppunakaan. Ja nuo vaatteet lattialla näen omien jälkien korjailuna. Ymmärtäisin, jos taustalla on jotain masennusta.

Ja toisaalta, tämä kuvio on ollut aikalailla aina, vaikka on ollut eri työpaikoissakin, ihan erisorttisissa hommissa. Ja mies kieltää kotitilannetta silti. Sanoin viikko sitten hänen lattialla lojuvista pyykeistä, jotka lupasi hoitaa "kohta", odotin että hän hoitaa ne omaan tahtiinsa. Eli sen viikon kunnes taas sanoin napakammin, ja mies suuttui, kun en anna hoitaa asioita omaan tahtiin, ja miksi aina pitää tapahtua juuri heti kun minä käsken. Ei suostunut näkemään, että ne on odottaneet siinä "kohta"-lupausta jo viikon. Ymmärtäisin, jos tuohon pahoittelisi, että unohti, ja töissä rankkaa, mutta kun kieltää koko tilannetta. Absurdia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on koneellinen astioita ja kone käy kerran kaksi viikossa kummankin laittaessa astiat koneeseen sitä mukaa kun käytetään. Koneen tyhjennys vie vajaat viisi minuuttia. Käytetyt vaatteet kumpikin hoitaa pyykkikoriin josta koneen täyttö ja käynnistys vie viisi minuuttia. Pyykkikoneen tyhjentäminen ehkä hieman enemmän. Vessan siivoukseen ei saa aikaa menemään kymmentä minuuttia pidempään. Siivoamisessa keskitytään näkyvän pölyn jahtaamiseen. Kaikkiin näihin ei viikkotasolla mene juurikaan mitään.

Kumpikin osaa käydä kaupassa, ei siihen molempien aikaa tarvi ellei kaupassakäyntiä ajattele kävelyllä käyntinä tms.

Lasten myötä tarvitsisi sitten ihan oikeasti tehdä enemmän ja kun siihen huomio väistämättä eteen tulevan väsymyksen ja kaikki ne parisuhteeseenkin heijastuvat kiemurat niin: Kun kahden aikuisen talouden arjen pyörittämisessä ette pääse yhteisymmärrykseen niin laittakaa ihmeessä lusikat jakoon.

Nyt kun mietin, niin lomilla mies hoitaa kohtuu hyvin arkea. Mutta muuten homma on yhtä tahmaamista. Ei minustakaan tilanne tule helpottamaan lapsen myötä, päin vastoin. Ja jos vähän tekee kerrallaan, tai siivoaa jälkensä heti, niin ei kodinhoito tunnu edes rankalta (jos molemmat hoitaa osansa). En tiedä, onko miehellä sitten jokin suursiivousmentaliteetti jumittunut, ja yhdistää että siivouksen pitää aina olla sellaista, eikä sitten jaksa.

Ap

Minäkin vihaan siivoamista, ymmärrän miestäsi täysin. Rakastan kuitenkin siisteyttä, joten olen ulkoistanut ikävimmän osan. 

Minäkin vihaan siivousta, mutta rakastan siisteyttä. Joten uupuneena keksin tuon, että vähän siivoamalla pysyy kohtuu siistinä vähällä vaivalla. Ja heti jälkensä hoitamalla säästyy paljolta. Silloin uupuneena jätin kaiken muun tekemättä (harrastukset ym), mutta pyrin saamaan nuita yhteisiä vastuita hoidettua niillä viimeisillä voimilla. Koska koin sen toista kohtaan tärkeänä tekona, että yrittää edes hoitaa osansa.

Ap