Miksi ärsyynnyn ja rasitun ihmiskontakteista? Työt laahaa, mikään ei kiinnosta.
Teen todella ihmisläheistä työtä. Asiakkaalle jaksan olla ystävällinen, mutta se vie kaikki voimat. Kirjalliset työt laahaa jäljessä, koska olen niiin poikki asiakkaan lähdettyä, että vaan tuijotan tyhjyyteen. Nytkin kyyneleet silmissä.
Vapaa-ajalla en pysty olemaan kavereiden kanssa. Puhelimessa esim äidin kanssa tuijotan vaan seinään ja just jaksan kuunnella ja kommentoida.
Kommentit (3)
Minä itse hajosin ja uuvuin hoitotyössä siihen, että se sosiaalinen taakka oli aivan valtava. Mitenkään et pystynyt säätelemään sitä, paljonko olit kontaktissa toisten kanssa ja miten paljon olit saatavilla. Asiakkaat, asiakkaiden omaiset, työkaverit, sidosryhmät...Hetkeksi pystyi pakenemaan pyykkitupaan viikkaamaan pyykkejä, mutta eipä sielläkään voi eikä saa pesiä koko työvuoroa. Sitten töitten jälkeen kotona olisi pitänyt jaksaa vielä puolisoa ja lapsia.
Vaihdoin alaa.
Olet pahasti ylirasittunut. Hae apua ja sairaslomaa.