Mitä fiksaatio muiden ylipainoon kertoo ihmisestä?

Ylipainoisuus on valtava ongelma maailmassa, noin terveydellisesti.

Miksi tupakointia pyritään rajoittamaan?

Miksi huumeet ovat kiellettyjä?

Miksi rapajuoppoja ei hyväksytä?

Eikä ketään kiinnosta "voih, olen normaalipainoisen ylärajalla ja minulla on pieni makkara" ylipaino, kyse on oikeasti "Jenkki-läskit" jotka tarvitsevat pyörätuolia liikkuakseen. Ne ovat pian arkea täälläkin.

Oma äitini on "aina" ollut ylipainoinen, en rakasta häntä sen vuoksi yhtään vähempää, mutta on kauheaa kuunnella hänen valitusta erilaisista elintasosairauksista ja paskana olevista polvista. Aina kun menee käymään pitäisi vetää viittä erilaista pullaa.

Toki hän myös kuntoilee, kerran viikossa vesijumppa, jee. No toki parempi kuin ei mitään kun ei enää muuhun pysty.

Ei työikäiselle pitäisi olla ongelma kävellä portaita muutama kerros. Ainakaan jos haluaa nähdä lapsenlasten kasvavan?

Vierailija kirjoitti:

Vähän säälittäviä ovat fanaattisuudessaan minusta. Ihan kuin kategorisesti kieltäytyisivät uskomasta, että ihmisessä on muutakin kuin painonsa mikä merkitsee. Ja se halveksunta liki hysteriaan asti jos joku uskaltaa olla toista mieltä. Tutkittuja faktoja ei joko uskota tai ei haluta edes tietää, esim. ettei lievä ylipaino vaikuta useimmiten mitenkään ihmisen terveyteen, tai että heodän harrastamansa painosta huomauttelu ei auta laihduttamisessa sitä toista. Saavatko nämä ressukat jotain omanarvontunnon korotusta jos saavat julistettua maailmalle että *he* ovat onnistuneet edes yhdessä asiassa elämässään? Vaikka kaikki muu elämässään on päin sitä itseänsä?

Mitä se kertoo sinusta, että kuvittelet normaalikokoisten olevan onnistuneita ainoastaan paino hallinnassa heidän muun elämänsä ollessaan "sitä itseään"? Joku paha ongelma sullakin näyttää olevan, juuri se sama jota paheksut :D

Älykkyydellä sinua ei ainakaan ole siunattu.

Ottamatta muuten kantaa asiaan, olen melko varma tutkimusten kertovan hoikkien ja normaalipainoisten elävän kaikinpuolin "parempaa" elämää.

Pata kattilaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pata kattilaa kirjoitti:

Ylipaino kertoo heikosta elämänhallinnasta. Tähän saakka vaikkapa alkoholisteja, tupakoitsijoita ja narkkareita on saanut julkisesti lyödä kuin vierasta sikaa, eikä sitä ole pidetty minään vihapuheena. Nyt kun pilkkakirves on kääntynyt myös lihaviin ja mielialalääkkeiden käyttäjiin, se onkin tuomittavaa. 

Miten tämä selittää sen fiksaation muiden ylipainoon? Miksi jollain on fiksaatio sitten jonkun toisen heikkoon elämänhallintaan?

Tai oikeastaan eihän tuo selitä asiaa. Miten määritellään heikko elämänhallinta? Jos ihminen on liikkuva, työssäkäyvä, raha-asiansa hoitava, tunne-elämältään tasapainoinen yhteiskunnan aktiivinen jäsen, mutta ylipainoinen, voidaanko hänen elämänhallintansa määritellä heikoksi pelkän painon perusteella? Ja siten jotenkin oikeutettaisiin julkinen painon taivastelu?

Saman verran kuin jostain muustakin terveydelle haitallisesta addiktiosta. Miksi ylipaino pitäisi hyväksyä kun samalla tuomitaan muut paheet jyrkästi?

Ei kukaan ole pyytämässä sille hyväksyntää, mutta laskepa aloitukset ylipainolle ja noille muille mainituille haitallisille addiktioille, ja kerro miksi ylipainolle omistetut aloitukset on yliedustettuna (se fiksaatiokysymys)? Kun ajatellaan, että se on niitä just näiden muiden ihmisten kantilta niitä heille haitattomimpia addiktioita, toisin kuin esim. tupakointi.

Vierailija kirjoitti:

No olen itse ollut hyvin hoikka (kylkiluut näkyivät ja vyötärö oli joku 56cm. Ei tullut mieleenkään vaivata päätään toisten ihmisten ylipainolla. Ei tullut mieleenkään että pitäisi olla muka "huolissaan" toisten terveydestä, tai siitä että lihava saattaisi hui kauhea, pitää itsestään ihmisenä ja olla onnellinen.

Ei tullut mieleenkään "minun verorahani" tai mikään mikä nykyään hirveästi ahdistaa läskivihaajia.

Olen myös ollut nuorena töissäkin. Useissa eri duunipaikoissa ja tehnyt töitä kellon ympäri niska limassa terveyteni menettäen.

Ei tullut koskaan mieleen että minun pitäisi vihata työttömiä ja räkyttää heille, että menisivät töihin. En koskaan osannut kuvitellakaan että minun tehtäväni olisi luetella ja ehdotella työttömille mihin voisivat lampsia töihin.

Olen ollut myös ei-masentunut. Ja arvatkaa vaan tuliko koskaan mieleen että pitäisi mt-ongelmaisia sylkeä ja halveksia?

Voin kertoa teille ihan vaan teidän ikäväksenne sellaisen asian, että minä lihava, työtön mt-ongelmainen ihminen säälin ja katson alas päin kaikkia teitä luusereita jotka puratte omaa surkeuttanne toisiin ihmisiin, joiden elämästä ette tiedä paskaakaan.

Miettikääs sitä! Jopa läski työtön nauraa teille!

Miksi miettisin työttömän läskin hirnumista sen pidempään kuin rapajuopon mongerrusta? Hetken kuvotus riittää.

Ette te ressukkamiehet sais edes sitä maailman lihavinta naista, että turhaan kulutatte energiaanne tuohon haukkumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Pata kattilaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pata kattilaa kirjoitti:

Ylipaino kertoo heikosta elämänhallinnasta. Tähän saakka vaikkapa alkoholisteja, tupakoitsijoita ja narkkareita on saanut julkisesti lyödä kuin vierasta sikaa, eikä sitä ole pidetty minään vihapuheena. Nyt kun pilkkakirves on kääntynyt myös lihaviin ja mielialalääkkeiden käyttäjiin, se onkin tuomittavaa. 

Miten tämä selittää sen fiksaation muiden ylipainoon? Miksi jollain on fiksaatio sitten jonkun toisen heikkoon elämänhallintaan?

Tai oikeastaan eihän tuo selitä asiaa. Miten määritellään heikko elämänhallinta? Jos ihminen on liikkuva, työssäkäyvä, raha-asiansa hoitava, tunne-elämältään tasapainoinen yhteiskunnan aktiivinen jäsen, mutta ylipainoinen, voidaanko hänen elämänhallintansa määritellä heikoksi pelkän painon perusteella? Ja siten jotenkin oikeutettaisiin julkinen painon taivastelu?

Saman verran kuin jostain muustakin terveydelle haitallisesta addiktiosta. Miksi ylipaino pitäisi hyväksyä kun samalla tuomitaan muut paheet jyrkästi?

Mitkä paheet tuomitaan? Minä tuomitsen vain typeryyden ja vittumaisuuden, jotka vahvana sinussa ovat.

Jos sinä olet sokea ja kuuro huomamaan, miten muita ihmisten luoteenheikkouksia pilkataan, se ei tarkoita, etteikö sitä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olen itse ollut hyvin hoikka (kylkiluut näkyivät ja vyötärö oli joku 56cm. Ei tullut mieleenkään vaivata päätään toisten ihmisten ylipainolla. Ei tullut mieleenkään että pitäisi olla muka "huolissaan" toisten terveydestä, tai siitä että lihava saattaisi hui kauhea, pitää itsestään ihmisenä ja olla onnellinen.

Ei tullut mieleenkään "minun verorahani" tai mikään mikä nykyään hirveästi ahdistaa läskivihaajia.

Olen myös ollut nuorena töissäkin. Useissa eri duunipaikoissa ja tehnyt töitä kellon ympäri niska limassa terveyteni menettäen.

Ei tullut koskaan mieleen että minun pitäisi vihata työttömiä ja räkyttää heille, että menisivät töihin. En koskaan osannut kuvitellakaan että minun tehtäväni olisi luetella ja ehdotella työttömille mihin voisivat lampsia töihin.

Olen ollut myös ei-masentunut. Ja arvatkaa vaan tuliko koskaan mieleen että pitäisi mt-ongelmaisia sylkeä ja halveksia?

Voin kertoa teille ihan vaan teidän ikäväksenne sellaisen asian, että minä lihava, työtön mt-ongelmainen ihminen säälin ja katson alas päin kaikkia teitä luusereita jotka puratte omaa surkeuttanne toisiin ihmisiin, joiden elämästä ette tiedä paskaakaan.

Miettikääs sitä! Jopa läski työtön nauraa teille!

Miksi miettisin työttömän läskin hirnumista sen pidempään kuin rapajuopon mongerrusta? Hetken kuvotus riittää.

No sinä kysyit juuri itseltäsi!!!! HAHA HAAA!

Jos sinä et miettisi, niin et olisi tässä ketjussa, etkä olisi vaivautunut minun surkean kuvotuksen viestiin vastaamaan.

Mutta kun olet tyhmä, niin vastasit, ja vielä paljastit oman tyhmyytesi.

Voin vähän auttaa sinua, koska ajattelu ei ole vahvuutesi.

Sinä mietit läskejä ja rapajuoppoja koska et ole heitä parempi ihminen ja itsekin sen tiedät. Et vaan pysty hyväksymään, koska olet heikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän säälittäviä ovat fanaattisuudessaan minusta. Ihan kuin kategorisesti kieltäytyisivät uskomasta, että ihmisessä on muutakin kuin painonsa mikä merkitsee. Ja se halveksunta liki hysteriaan asti jos joku uskaltaa olla toista mieltä. Tutkittuja faktoja ei joko uskota tai ei haluta edes tietää, esim. ettei lievä ylipaino vaikuta useimmiten mitenkään ihmisen terveyteen, tai että heodän harrastamansa painosta huomauttelu ei auta laihduttamisessa sitä toista. Saavatko nämä ressukat jotain omanarvontunnon korotusta jos saavat julistettua maailmalle että *he* ovat onnistuneet edes yhdessä asiassa elämässään? Vaikka kaikki muu elämässään on päin sitä itseänsä?

Mitä se kertoo sinusta, että kuvittelet normaalikokoisten olevan onnistuneita ainoastaan paino hallinnassa heidän muun elämänsä ollessaan "sitä itseään"? Joku paha ongelma sullakin näyttää olevan, juuri se sama jota paheksut :D

Älykkyydellä sinua ei ainakaan ole siunattu.

Ottamatta muuten kantaa asiaan, olen melko varma tutkimusten kertovan hoikkien ja normaalipainoisten elävän kaikinpuolin "parempaa" elämää.

Lue tarkemmin, en usko normaalipainoisten onnistuneen pelkästään painonhallinnassaan, mutta vahva epäilys kieltämättä minulla on, että ne normaali-tai alipainoiset joilla tälläkin palstalla on se mainittu fiksaatio toisten ylipainoon saattaa olla se muu elämä aika sitä itseään.

"Paremman elämän" tutkiminen tieteellisesti muuten ei ole kovin helppoa, koska kyseessä on subjektiivinen tunne. Epäilen siis vahvasti "melko varmaa" tutkimustulosväitettäsi, mutta anna toki linkki jos sellaisen löydät. Älykkyyskysymykseen en nyt jaksa ottaa kantaa, se oli vähän outo heitto.

Vierailija kirjoitti:

Pata kattilaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pata kattilaa kirjoitti:

Ylipaino kertoo heikosta elämänhallinnasta. Tähän saakka vaikkapa alkoholisteja, tupakoitsijoita ja narkkareita on saanut julkisesti lyödä kuin vierasta sikaa, eikä sitä ole pidetty minään vihapuheena. Nyt kun pilkkakirves on kääntynyt myös lihaviin ja mielialalääkkeiden käyttäjiin, se onkin tuomittavaa. 

Miten tämä selittää sen fiksaation muiden ylipainoon? Miksi jollain on fiksaatio sitten jonkun toisen heikkoon elämänhallintaan?

Tai oikeastaan eihän tuo selitä asiaa. Miten määritellään heikko elämänhallinta? Jos ihminen on liikkuva, työssäkäyvä, raha-asiansa hoitava, tunne-elämältään tasapainoinen yhteiskunnan aktiivinen jäsen, mutta ylipainoinen, voidaanko hänen elämänhallintansa määritellä heikoksi pelkän painon perusteella? Ja siten jotenkin oikeutettaisiin julkinen painon taivastelu?

Saman verran kuin jostain muustakin terveydelle haitallisesta addiktiosta. Miksi ylipaino pitäisi hyväksyä kun samalla tuomitaan muut paheet jyrkästi?

Ei kukaan ole pyytämässä sille hyväksyntää, mutta laskepa aloitukset ylipainolle ja noille muille mainituille haitallisille addiktioille, ja kerro miksi ylipainolle omistetut aloitukset on yliedustettuna (se fiksaatiokysymys)? Kun ajatellaan, että se on niitä just näiden muiden ihmisten kantilta niitä heille haitattomimpia addiktioita, toisin kuin esim. tupakointi.

Älä aliarvioi tai yleistä muiden aistikokemuksia. Jotain toista tupakanhaju ei häiritse läheskään yhtä paljoa, kuin lihavan katsominen. Ja kyse ei ole ilkeilystä, vaan jotkut ovat tosi visuaalisia ihmisiä jolloin pahalta näyttävät asiat saavat voimaan pahoin. Kuten vaikkapa mm. ruumiin näkeminen.

Vierailija kirjoitti:

Pata kattilaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pata kattilaa kirjoitti:

Ylipaino kertoo heikosta elämänhallinnasta. Tähän saakka vaikkapa alkoholisteja, tupakoitsijoita ja narkkareita on saanut julkisesti lyödä kuin vierasta sikaa, eikä sitä ole pidetty minään vihapuheena. Nyt kun pilkkakirves on kääntynyt myös lihaviin ja mielialalääkkeiden käyttäjiin, se onkin tuomittavaa. 

Miten tämä selittää sen fiksaation muiden ylipainoon? Miksi jollain on fiksaatio sitten jonkun toisen heikkoon elämänhallintaan?

Tai oikeastaan eihän tuo selitä asiaa. Miten määritellään heikko elämänhallinta? Jos ihminen on liikkuva, työssäkäyvä, raha-asiansa hoitava, tunne-elämältään tasapainoinen yhteiskunnan aktiivinen jäsen, mutta ylipainoinen, voidaanko hänen elämänhallintansa määritellä heikoksi pelkän painon perusteella? Ja siten jotenkin oikeutettaisiin julkinen painon taivastelu?

Saman verran kuin jostain muustakin terveydelle haitallisesta addiktiosta. Miksi ylipaino pitäisi hyväksyä kun samalla tuomitaan muut paheet jyrkästi?

Ei kukaan ole pyytämässä sille hyväksyntää, mutta laskepa aloitukset ylipainolle ja noille muille mainituille haitallisille addiktioille, ja kerro miksi ylipainolle omistetut aloitukset on yliedustettuna (se fiksaatiokysymys)? Kun ajatellaan, että se on niitä just näiden muiden ihmisten kantilta niitä heille haitattomimpia addiktioita, toisin kuin esim. tupakointi.

Narkit, sekakäyttäjät ja rapajuopot lienevät vähemmistössä. Tupakointi... no nuoret vissiin polttavat vähemmän kuin ennen, hyvä niin. Se on siis vähenemässä. Ylipainon suunta on toinen.

75% 40+ miehistä on ylipainoisia enemmän tai vähemmän. Naisten lukua en katsonut.

Kyseessä on teollisten maiden aito ongelma, joka halutaan muuttaa positiiviseksi mallien anorektisuuden jälkeen.

Jossain joku selitti olevansa ylipainoinen, mutta jaksaa silti juosta (mitähän vauhtia?)  5km. Ajatelkaa, viisi kilometriä. Kertoisi tuon ylpeydellä isoäidilleen niin saisi kuulla tarinaa menneiltä vuosilta jos mummo kehtaisi antaa palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän säälittäviä ovat fanaattisuudessaan minusta. Ihan kuin kategorisesti kieltäytyisivät uskomasta, että ihmisessä on muutakin kuin painonsa mikä merkitsee. Ja se halveksunta liki hysteriaan asti jos joku uskaltaa olla toista mieltä. Tutkittuja faktoja ei joko uskota tai ei haluta edes tietää, esim. ettei lievä ylipaino vaikuta useimmiten mitenkään ihmisen terveyteen, tai että heodän harrastamansa painosta huomauttelu ei auta laihduttamisessa sitä toista. Saavatko nämä ressukat jotain omanarvontunnon korotusta jos saavat julistettua maailmalle että *he* ovat onnistuneet edes yhdessä asiassa elämässään? Vaikka kaikki muu elämässään on päin sitä itseänsä?

Mitä se kertoo sinusta, että kuvittelet normaalikokoisten olevan onnistuneita ainoastaan paino hallinnassa heidän muun elämänsä ollessaan "sitä itseään"? Joku paha ongelma sullakin näyttää olevan, juuri se sama jota paheksut :D

Älykkyydellä sinua ei ainakaan ole siunattu.

Ottamatta muuten kantaa asiaan, olen melko varma tutkimusten kertovan hoikkien ja normaalipainoisten elävän kaikinpuolin "parempaa" elämää.

Lue tarkemmin, en usko normaalipainoisten onnistuneen pelkästään painonhallinnassaan, mutta vahva epäilys kieltämättä minulla on, että ne normaali-tai alipainoiset joilla tälläkin palstalla on se mainittu fiksaatio toisten ylipainoon saattaa olla se muu elämä aika sitä itseään.

"Paremman elämän" tutkiminen tieteellisesti muuten ei ole kovin helppoa, koska kyseessä on subjektiivinen tunne. Epäilen siis vahvasti "melko varmaa" tutkimustulosväitettäsi, mutta anna toki linkki jos sellaisen löydät. Älykkyyskysymykseen en nyt jaksa ottaa kantaa, se oli vähän outo heitto.

Aiheesta on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka löytää Googlella. Suomeksi ja englanniksi.

Tutkimuksissa on myös todettu, että lihavilla matalampi äo.

Vierailija kirjoitti:

Pata kattilaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pata kattilaa kirjoitti:

Ylipaino kertoo heikosta elämänhallinnasta. Tähän saakka vaikkapa alkoholisteja, tupakoitsijoita ja narkkareita on saanut julkisesti lyödä kuin vierasta sikaa, eikä sitä ole pidetty minään vihapuheena. Nyt kun pilkkakirves on kääntynyt myös lihaviin ja mielialalääkkeiden käyttäjiin, se onkin tuomittavaa. 

Miten tämä selittää sen fiksaation muiden ylipainoon? Miksi jollain on fiksaatio sitten jonkun toisen heikkoon elämänhallintaan?

Tai oikeastaan eihän tuo selitä asiaa. Miten määritellään heikko elämänhallinta? Jos ihminen on liikkuva, työssäkäyvä, raha-asiansa hoitava, tunne-elämältään tasapainoinen yhteiskunnan aktiivinen jäsen, mutta ylipainoinen, voidaanko hänen elämänhallintansa määritellä heikoksi pelkän painon perusteella? Ja siten jotenkin oikeutettaisiin julkinen painon taivastelu?

Saman verran kuin jostain muustakin terveydelle haitallisesta addiktiosta. Miksi ylipaino pitäisi hyväksyä kun samalla tuomitaan muut paheet jyrkästi?

Ei kukaan ole pyytämässä sille hyväksyntää, mutta laskepa aloitukset ylipainolle ja noille muille mainituille haitallisille addiktioille, ja kerro miksi ylipainolle omistetut aloitukset on yliedustettuna (se fiksaatiokysymys)? Kun ajatellaan, että se on niitä just näiden muiden ihmisten kantilta niitä heille haitattomimpia addiktioita, toisin kuin esim. tupakointi.

Ei kyse ole mistään fiksaatiosta vaan ylipainon yleisyydestä. Ylipainoisia on moninkertainen määrä vaikkapa tupakoitsijoihin ja alkoholisteihin verattuna. Tottahan se sitten näkyy palstallakin.

Muutama vuosihan tässä on katseltu "bones are for dogs, real women have curves" läskiglooriaa. Ei ole sen terveempää kuin nälkiintyneet 0-koon mallit.

Fyysisesti viehättäviähän he eivät ole kuin vielä lihavampien mielestä, mutta näin naimisissa olevana ei se ole minulta pois kuka katselee kenenkin perään. Eivätkä ne silikonitäytetyt 0-koon mallitkaan siis viehättäviä ole.

Sitten itse ongelmaan läskissä: terveys. Jos rappuset ovat ongelma 40-vuotiaalle, hyvää eläkeikää. Älkää vinkuko kun polvet on paskana ja syötte kymmentä eri lääkettä. Välittäkää itsestänne edes sen verran että, pystyisitte lähtemään lapsenlasten kanssa patikoimaan eläkepäivillä. Eikös nuorten lihavuus vaikuta jo lasten saantiinkin, muutenkin kuin ettei käy flaksi?

Pata kattilaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pata kattilaa kirjoitti:

Ylipaino kertoo heikosta elämänhallinnasta. Tähän saakka vaikkapa alkoholisteja, tupakoitsijoita ja narkkareita on saanut julkisesti lyödä kuin vierasta sikaa, eikä sitä ole pidetty minään vihapuheena. Nyt kun pilkkakirves on kääntynyt myös lihaviin ja mielialalääkkeiden käyttäjiin, se onkin tuomittavaa. 

Miten tämä selittää sen fiksaation muiden ylipainoon? Miksi jollain on fiksaatio sitten jonkun toisen heikkoon elämänhallintaan?

Tai oikeastaan eihän tuo selitä asiaa. Miten määritellään heikko elämänhallinta? Jos ihminen on liikkuva, työssäkäyvä, raha-asiansa hoitava, tunne-elämältään tasapainoinen yhteiskunnan aktiivinen jäsen, mutta ylipainoinen, voidaanko hänen elämänhallintansa määritellä heikoksi pelkän painon perusteella? Ja siten jotenkin oikeutettaisiin julkinen painon taivastelu?

Saman verran kuin jostain muustakin terveydelle haitallisesta addiktiosta. Miksi ylipaino pitäisi hyväksyä kun samalla tuomitaan muut paheet jyrkästi?

Lääkärini on ylipainoinen nainen. En jotenkin voi kuvitella että hänen elämänhallintansa olisi mitenkään erityisemmin hukassa. On tehnyt pitkät opinnot, hoitaa virkansa ja on ns. tavallinen perheellinen ihminen.

Näillä tarkkailijoilla-huolestujilla on vikaa päässä.

Ainakin itsestäni huomasin, että kun laihduin normaalipainoon, niin aloin mielessäni ihmetellä muiden ylipainoa.

Että mikseivät he voi syödä hyvin ja laihtua ja liikkuua, kun kerran minäkin siihen pystyin. Mikseivät priorisoi asioita samalla tavalla kuin minä??

Ihan kuin muiden ihmisten elämät ois jotenkin samanlaisia kuin omani.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä harmittaa kun puolet naisista on nykyään näitä kehopositiivisia. En vaan pidä lihavia naisia vetävinä vaan suorastaan ällöttävinä. Ennemmin olisin yksin kuin piereskelevän pyöreän diabeetikon kanssa, joka passiivisena ahtaa herkkuja naamariin.

Naisena harmittaa, kun jotkut ääliö miehet kuvittelevat naisten olevan heitä varten. Tiedoksi sulle, naiset eivät ole hoikkia, lihavia, kauniita, rumia, vaaleita, tummia ym sua varten vaan elävät omana itsenään ITSEÄÄN varten.

Vierailija kirjoitti:

Pata kattilaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pata kattilaa kirjoitti:

Ylipaino kertoo heikosta elämänhallinnasta. Tähän saakka vaikkapa alkoholisteja, tupakoitsijoita ja narkkareita on saanut julkisesti lyödä kuin vierasta sikaa, eikä sitä ole pidetty minään vihapuheena. Nyt kun pilkkakirves on kääntynyt myös lihaviin ja mielialalääkkeiden käyttäjiin, se onkin tuomittavaa. 

Miten tämä selittää sen fiksaation muiden ylipainoon? Miksi jollain on fiksaatio sitten jonkun toisen heikkoon elämänhallintaan?

Tai oikeastaan eihän tuo selitä asiaa. Miten määritellään heikko elämänhallinta? Jos ihminen on liikkuva, työssäkäyvä, raha-asiansa hoitava, tunne-elämältään tasapainoinen yhteiskunnan aktiivinen jäsen, mutta ylipainoinen, voidaanko hänen elämänhallintansa määritellä heikoksi pelkän painon perusteella? Ja siten jotenkin oikeutettaisiin julkinen painon taivastelu?

Saman verran kuin jostain muustakin terveydelle haitallisesta addiktiosta. Miksi ylipaino pitäisi hyväksyä kun samalla tuomitaan muut paheet jyrkästi?

Lääkärini on ylipainoinen nainen. En jotenkin voi kuvitella että hänen elämänhallintansa olisi mitenkään erityisemmin hukassa. On tehnyt pitkät opinnot, hoitaa virkansa ja on ns. tavallinen perheellinen ihminen.

Näillä tarkkailijoilla-huolestujilla on vikaa päässä.

Onneksi lääkärit ja hoitajat eivät tupakoi koska he tietävät että se on epäterveellistä.

Heillähän olisi päässä vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä harmittaa kun puolet naisista on nykyään näitä kehopositiivisia. En vaan pidä lihavia naisia vetävinä vaan suorastaan ällöttävinä. Ennemmin olisin yksin kuin piereskelevän pyöreän diabeetikon kanssa, joka passiivisena ahtaa herkkuja naamariin.

Siinäpäs taas ihana ihminen. Ei ihme että tämä maailma on ihmisten osalta lopun juurella. Jokainen joka ajattelee kanssaeläjistään noin ilkeästi, pitäisi lähettää maata kiertävälle radalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän säälittäviä ovat fanaattisuudessaan minusta. Ihan kuin kategorisesti kieltäytyisivät uskomasta, että ihmisessä on muutakin kuin painonsa mikä merkitsee. Ja se halveksunta liki hysteriaan asti jos joku uskaltaa olla toista mieltä. Tutkittuja faktoja ei joko uskota tai ei haluta edes tietää, esim. ettei lievä ylipaino vaikuta useimmiten mitenkään ihmisen terveyteen, tai että heodän harrastamansa painosta huomauttelu ei auta laihduttamisessa sitä toista. Saavatko nämä ressukat jotain omanarvontunnon korotusta jos saavat julistettua maailmalle että *he* ovat onnistuneet edes yhdessä asiassa elämässään? Vaikka kaikki muu elämässään on päin sitä itseänsä?

Mitä se kertoo sinusta, että kuvittelet normaalikokoisten olevan onnistuneita ainoastaan paino hallinnassa heidän muun elämänsä ollessaan "sitä itseään"? Joku paha ongelma sullakin näyttää olevan, juuri se sama jota paheksut :D

Älykkyydellä sinua ei ainakaan ole siunattu.

Ottamatta muuten kantaa asiaan, olen melko varma tutkimusten kertovan hoikkien ja normaalipainoisten elävän kaikinpuolin "parempaa" elämää.

Lue tarkemmin, en usko normaalipainoisten onnistuneen pelkästään painonhallinnassaan, mutta vahva epäilys kieltämättä minulla on, että ne normaali-tai alipainoiset joilla tälläkin palstalla on se mainittu fiksaatio toisten ylipainoon saattaa olla se muu elämä aika sitä itseään.

"Paremman elämän" tutkiminen tieteellisesti muuten ei ole kovin helppoa, koska kyseessä on subjektiivinen tunne. Epäilen siis vahvasti "melko varmaa" tutkimustulosväitettäsi, mutta anna toki linkki jos sellaisen löydät. Älykkyyskysymykseen en nyt jaksa ottaa kantaa, se oli vähän outo heitto.

Aiheesta on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka löytää Googlella. Suomeksi ja englanniksi.

Tutkimuksissa on myös todettu, että lihavilla matalampi äo.

Tällä kommentilla vain kerroit omasta typeryydestäsi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä harmittaa kun puolet naisista on nykyään näitä kehopositiivisia. En vaan pidä lihavia naisia vetävinä vaan suorastaan ällöttävinä. Ennemmin olisin yksin kuin piereskelevän pyöreän diabeetikon kanssa, joka passiivisena ahtaa herkkuja naamariin.

Naisena harmittaa, kun jotkut ääliö miehet kuvittelevat naisten olevan heitä varten. Tiedoksi sulle, naiset eivät ole hoikkia, lihavia, kauniita, rumia, vaaleita, tummia ym sua varten vaan elävät omana itsenään ITSEÄÄN varten.

Tuo tosiasia tuskin on jäänyt yhdeltäkään miehetä huomaamatta.