Miten oikeanlaisen miehen löytäminen voi olla niin vaikeaa?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseluottamus kunnossa, eikä pienintäkään epätoivoa siinä suhteessa että kuka tahansa ei todellakaan kelpaa.

Itseäni en lähde muuttamaan. Ongelmani on että olen liian vahva naiseksi. En voi olla miehen kanssa joka perääntyy ennen minua. Ap

Erittäin itsekäs asenne sulla. Jo heti alkuun haluat ilmoittaa,ettet itseäsi halua muuttaa! Me ihmiset kasvetaan täällä kokoajan,kehitytään elämän erialoilla ja opitaan toivottavasti jokapäivä tulemaan paremmiksi ihmisiksi.

Koet ehkä itsesi vahvaksi, mutta kuinka itsekäs olet? Nainen, joka ei tee kompromissejä mistään. Se on taas hyvin luontaantyöntävä ominaisuus miehille.

Olen samaa mieltä. Olen nainen, ja voisin kuvitella, ettei kukaan mies halua tehdä kaikkea vain naisen ehdoilla, varsinkin jos nainen on koppava kaiken tarjotun suhteen. Mitä järkeä siitä olisi? Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta vaatimukselta. Olen nainen ja jakelen pelkkää ylenkatsontaa täältä ylhäältä? Tosi vetävää varmasti...

Voi hyvä jumala, kuka on sanonut etten halua tehdä kompromisseja? Mä olen valmis vaikka mihin jos vaan tulis sellainen ihminen vastaan josta itse pitäisin ja hän minusta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun antaa niin saa kirjoitti:

Hei, katsokaa toi ohjelma Ensitreffit alttarilla. Siinä tieteellisesti on todettu, ketkä sopivat toisilleen. Mutta pieleen menee tuollakin tavalla.

Huomioin sellaisen seikan, kun ohjelmaa katsoin, että nainen hakee jotain ihan utopistista miehestä. Yksi mies totesi, että hän yrittää, huom. yrittää ajatella yläpäällään ja hän yrittää kasvaa aikuiseksi. Nainen panttaa ja pihtaa viimeiseen asti ja vielä senkin jälkeen. Ja perheestä haaveilee ja lapsista.

Ollaanko me naiset sitten oikeasti rakennettu niin, että vain kelpuutetaan mies vain silloin kun pitää, huom. pitää se lapsi saada aikaiseksi ja siinä se sitten. Sama se mitä mies haluaa. Mutta kun mies on rakennettu eri tavalla. Mies kärsii, huom. kärsii kun ei saa sexiä, usein ja paljon.

Siinä sitä sitten ollaan. Kun maailmat ei kohtaa kuin satunnaisesti sängyssä. Jos sielläkään.

Olen ollut pitkään naimisissa saman miehen kanssa ja annan aina sexiä kun mies haluaa. Aina. Ei tarvitse bongata. Tuossahan se on pysynyt, pitämättä. Ollaan suht tyytyväisiä elämäämme muiltakin osin.

Musta miehet ne vasta pihtaakin. Ap

AI, no sitten aika outoa. Outoa, että pihtaajamiehet menee naimisiin tai edes seurustelevat.

Joku perustavaa laatua oleva ongelma siellä takana pitää olla. Siinä samaisessa ohjelmassa vahva nainen lyttäsi heti ensitöikseen miehensä tölväsemällä miehisyydestä. Ettei sitä ole. No, mies jätti loppupeleissä naisen, vaikka nainen olisi halunnut olla naimisissa ja saada lapsia. Mikähän logiikka siinäkin oli? Itki lohduttomasti kun mies jätti.

Ja yksi naisista katsoi vain ulkonäköä, mies oli aivan ihana. Yritti kaikkensa ja rakastuinkin naiseen. Mutta ei. Nainen tuijotti vain ulkonäköä, eikä antanut pitää edes kädestä vaikka olivat naimisissa ja halusi lapsia ja perheen. 36 vee ja sinkku. Varmaan lopunelämäänsä kun ketään ei kelpuuta. Kauneus kun on katoavaista.Jopa joo.

Vierailija kirjoitti:

Oot Ap niin sekava että huh!!

Et halua nössöä,et jäykkää,et varakasta,et kunnollista vaan hölösuu miehen,jonka kanssa elää sit tavallista arkea mukamas:)

Mä tarkoitin etten hae mitää komeaa miljonääripoikaa joka on mua vähintään 10v nuorempi vaan itselleni sopivaa ihmistä! Ap

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla on ollut oikeanlaiset miehet, mutta se jatkuva yhdessäolo tappaa suhteen. Minulla on kaksi pidempää suhdetta missä asuttiin yhdessä. Loppujen lopuksi alamäki alkoi kaikessa, kun toisen naamaa näkee koko aika. Eikä siinä auta mikään viikon loma yksin. 

Nykyisen mieheni kanssa ei asuta yhdessä eikä koskaan muuteta yhteen. Hänellä oli aivan sama tuska kahdessa aikasemmassa suhteessa, kun asu yhdessä. Nyt kun on omat kodit ja ei nähdä , kun 3-4 kertaa viikossa niin paras suhde mitä on ikinä ollut. Aina tuntuu ihanalta nähdä ja viettää yhteisiä öitä ja tehdä ruokaa ja olla vaan. Aivan samat säännöt kun parisuhteessa yleensä on. ELi jos pettää niin heippa. Meidän molempien kaverit ei pidä meidän suhdetta oikeana, koska ei asuta yhdessä ja monesti on kysytty, että tapaillaanko me muitakin. No ei tietenkään, mehän seurustellaan ihan siinä missä muutkin. Mutta kun tuo yhdessä asuminen on kaikille niin pakollista. 

Niinhän sinä luulet:) Kumpa vaan oikeesti tietäisit miehesi menot,vaikka luulet tietäväsi. Tottakai miehillä on syynsä siihen,että omakämppä pidetään,eikä se ole omakumppani.

T: M ja kokemusta on

Ootko ees viittiny tutustua mieheen vai heitääkkö jo ekojen treffien jälkeen sivuun ja seuraavaa kehiin. Jännittäminen ekoilla treffeillä on ihan normaalia ja se ei kerro ihmisestä mitään. Eikä tee miehestä/naisesta hissukkaa. Siinä samalla saatat heittää sivuun sit niitä joiden kanssa saattais tullakki jotain. Minä annoin miehelleni mahdollisuuden kun oli ens alkuun ujo, mutta olikin kaikkea muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseluottamus kunnossa, eikä pienintäkään epätoivoa siinä suhteessa että kuka tahansa ei todellakaan kelpaa.

Itseäni en lähde muuttamaan. Ongelmani on että olen liian vahva naiseksi. En voi olla miehen kanssa joka perääntyy ennen minua. Ap

Erittäin itsekäs asenne sulla. Jo heti alkuun haluat ilmoittaa,ettet itseäsi halua muuttaa! Me ihmiset kasvetaan täällä kokoajan,kehitytään elämän erialoilla ja opitaan toivottavasti jokapäivä tulemaan paremmiksi ihmisiksi.

Koet ehkä itsesi vahvaksi, mutta kuinka itsekäs olet? Nainen, joka ei tee kompromissejä mistään. Se on taas hyvin luontaantyöntävä ominaisuus miehille.

Olen samaa mieltä. Olen nainen, ja voisin kuvitella, ettei kukaan mies halua tehdä kaikkea vain naisen ehdoilla, varsinkin jos nainen on koppava kaiken tarjotun suhteen. Mitä järkeä siitä olisi? Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta vaatimukselta. Olen nainen ja jakelen pelkkää ylenkatsontaa täältä ylhäältä? Tosi vetävää varmasti...

Voi hyvä jumala, kuka on sanonut etten halua tehdä kompromisseja? Mä olen valmis vaikka mihin jos vaan tulis sellainen ihminen vastaan josta itse pitäisin ja hän minusta. Ap

Koska sinä kuulostit ensin siltä, että et ole halukas tekemään mitään kompromisseja. Lähinnä ihmettelen sitä, että jos tällä hetkellä ei flaksaa millään, miksi et ole halukas tekemään sitä tarvittavaa työtä asioiden eteen jo nyt? Se mies pitäisi ensin tulla kuin tarjottimella, ja sitten olet vasta valmis näkemään vaivaa ollaksesi hyvä kumppani? Käykö se liikaa ylpeydelle, että pitäisi etsiä itsestä jotain kehitettävää ennen kuin se oikea mies tulee eteen? Tai siis miksi sinua pitäisi palkita tyhjästä? Saat tällä hetkellä elämän, jossa olet omien sanojesi mukaan tyytyväinen, mutta miksi sinua pitäisi palkita niinkin erinomaisella löydöllä kuin hyvä, itsellesi sopiva mies, jos et ole valmis sen eteen tekemään mitään muuta kuin nököttämään nykyisessä olomuodossasi ja valittamaan täällä?

Asiat eivät aina toimi niin päin. Toivottavasti et oivalla tätä liian myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun antaa niin saa kirjoitti:

Hei, katsokaa toi ohjelma Ensitreffit alttarilla. Siinä tieteellisesti on todettu, ketkä sopivat toisilleen. Mutta pieleen menee tuollakin tavalla.

Huomioin sellaisen seikan, kun ohjelmaa katsoin, että nainen hakee jotain ihan utopistista miehestä. Yksi mies totesi, että hän yrittää, huom. yrittää ajatella yläpäällään ja hän yrittää kasvaa aikuiseksi. Nainen panttaa ja pihtaa viimeiseen asti ja vielä senkin jälkeen. Ja perheestä haaveilee ja lapsista.

Ollaanko me naiset sitten oikeasti rakennettu niin, että vain kelpuutetaan mies vain silloin kun pitää, huom. pitää se lapsi saada aikaiseksi ja siinä se sitten. Sama se mitä mies haluaa. Mutta kun mies on rakennettu eri tavalla. Mies kärsii, huom. kärsii kun ei saa sexiä, usein ja paljon.

Siinä sitä sitten ollaan. Kun maailmat ei kohtaa kuin satunnaisesti sängyssä. Jos sielläkään.

Olen ollut pitkään naimisissa saman miehen kanssa ja annan aina sexiä kun mies haluaa. Aina. Ei tarvitse bongata. Tuossahan se on pysynyt, pitämättä. Ollaan suht tyytyväisiä elämäämme muiltakin osin.

Musta miehet ne vasta pihtaakin. Ap

AI, no sitten aika outoa. Outoa, että pihtaajamiehet menee naimisiin tai edes seurustelevat.

Joku perustavaa laatua oleva ongelma siellä takana pitää olla. Siinä samaisessa ohjelmassa vahva nainen lyttäsi heti ensitöikseen miehensä tölväsemällä miehisyydestä. Ettei sitä ole. No, mies jätti loppupeleissä naisen, vaikka nainen olisi halunnut olla naimisissa ja saada lapsia. Mikähän logiikka siinäkin oli? Itki lohduttomasti kun mies jätti.

Ja yksi naisista katsoi vain ulkonäköä, mies oli aivan ihana. Yritti kaikkensa ja rakastuinkin naiseen. Mutta ei. Nainen tuijotti vain ulkonäköä, eikä antanut pitää edes kädestä vaikka olivat naimisissa ja halusi lapsia ja perheen. 36 vee ja sinkku. Varmaan lopunelämäänsä kun ketään ei kelpuuta. Kauneus kun on katoavaista.Jopa joo.

En myöskään kuulu lyttääjiin. Olen itse ihminen joka pitää lähimmistään huolta viimeiseen hengenvetoon. Miehen on oltava samanlainen tai olen yksin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla on ollut oikeanlaiset miehet, mutta se jatkuva yhdessäolo tappaa suhteen. Minulla on kaksi pidempää suhdetta missä asuttiin yhdessä. Loppujen lopuksi alamäki alkoi kaikessa, kun toisen naamaa näkee koko aika. Eikä siinä auta mikään viikon loma yksin. 

Nykyisen mieheni kanssa ei asuta yhdessä eikä koskaan muuteta yhteen. Hänellä oli aivan sama tuska kahdessa aikasemmassa suhteessa, kun asu yhdessä. Nyt kun on omat kodit ja ei nähdä , kun 3-4 kertaa viikossa niin paras suhde mitä on ikinä ollut. Aina tuntuu ihanalta nähdä ja viettää yhteisiä öitä ja tehdä ruokaa ja olla vaan. Aivan samat säännöt kun parisuhteessa yleensä on. ELi jos pettää niin heippa. Meidän molempien kaverit ei pidä meidän suhdetta oikeana, koska ei asuta yhdessä ja monesti on kysytty, että tapaillaanko me muitakin. No ei tietenkään, mehän seurustellaan ihan siinä missä muutkin. Mutta kun tuo yhdessä asuminen on kaikille niin pakollista. 

Oiskohan syy ollu ihan muualla kui miehen naamassa? Ihan jo toi,miten puhut miehestäsi,kertoo sinun halventavasta asenteesta koko miehiiseen sukupuoleen. Johtopäätös näissä on useimmiten se ,että itsellä on vaan paha olla ja se sitte heijastuu kumppaniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en etsi esim. Sillä lailla tasokasta tyyppiä että raha tms. Ratkaisisi. Skippaan kaikki mua varakkaammat koska en vaan halua sellaista. Sisin ratkaisee. Ap

Sisin rakaisee? Tässä oli toinen ketju, jossa nainen vähän samaa maata. Etsitään hyvää miestä, mutta itse ollaan pohjasakkaa miesten kriteerein.

Millä perusteella olen pohkasakkaa? Käyn töissä ja pidän muutenkin elämänlagat käsissäni. Miehiä olis muttei yhtään sopivaa. Ap

Viesti nro 30 kiteyttää syyt erinomaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Kun antaa niin saa kirjoitti:

Hei, katsokaa toi ohjelma Ensitreffit alttarilla. Siinä tieteellisesti on todettu, ketkä sopivat toisilleen. Mutta pieleen menee tuollakin tavalla.

Huomioin sellaisen seikan, kun ohjelmaa katsoin, että nainen hakee jotain ihan utopistista miehestä. Yksi mies totesi, että hän yrittää, huom. yrittää ajatella yläpäällään ja hän yrittää kasvaa aikuiseksi. Nainen panttaa ja pihtaa viimeiseen asti ja vielä senkin jälkeen. Ja perheestä haaveilee ja lapsista.

Ollaanko me naiset sitten oikeasti rakennettu niin, että vain kelpuutetaan mies vain silloin kun pitää, huom. pitää se lapsi saada aikaiseksi ja siinä se sitten. Sama se mitä mies haluaa. Mutta kun mies on rakennettu eri tavalla. Mies kärsii, huom. kärsii kun ei saa sexiä, usein ja paljon.

Siinä sitä sitten ollaan. Kun maailmat ei kohtaa kuin satunnaisesti sängyssä. Jos sielläkään.

Olen ollut pitkään naimisissa saman miehen kanssa ja annan aina sexiä kun mies haluaa. Aina. Ei tarvitse bongata. Tuossahan se on pysynyt, pitämättä. Ollaan suht tyytyväisiä elämäämme muiltakin osin.

Musta toi ohjelma on erinomainen esimerkki siitä, että palstamiesten käsitys tasoteoriasta ei toimi käytännössä. Siinähän on järjellä tehtyjä pareja, joista vain yksi kolmasosa jää yhteen, koska lempi ei leimahda vaikka mitä tekis.

Mä olen nyt jälkeenpäin miettinyt mikä sen teki että mentiin naimisiin ja ollaan oltu naimisissa 44 vuotta.

Sanoin siskolleni kun näin tulevan mieheni tansseissa, että tuossa se on. Hän on ja oli minua 4 vuotta nuorempi. Mutta henkisesti minua vanhempi, hän vei, minä vikisin. Vei jalat alta. Ja vie välillä nytkin.

Ei olla oltu eroamassa samana päivänä. Hän tiistaina minä jonain muuna päivänä. Siinä se.

Olen aina luottanut siihen että tuli mitä tahansa, me ei erota. Naiset tekee kodin, miehet talon. Näin meillä ja toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseluottamus kunnossa, eikä pienintäkään epätoivoa siinä suhteessa että kuka tahansa ei todellakaan kelpaa.

Itseäni en lähde muuttamaan. Ongelmani on että olen liian vahva naiseksi. En voi olla miehen kanssa joka perääntyy ennen minua. Ap

Erittäin itsekäs asenne sulla. Jo heti alkuun haluat ilmoittaa,ettet itseäsi halua muuttaa! Me ihmiset kasvetaan täällä kokoajan,kehitytään elämän erialoilla ja opitaan toivottavasti jokapäivä tulemaan paremmiksi ihmisiksi.

Koet ehkä itsesi vahvaksi, mutta kuinka itsekäs olet? Nainen, joka ei tee kompromissejä mistään. Se on taas hyvin luontaantyöntävä ominaisuus miehille.

Olen samaa mieltä. Olen nainen, ja voisin kuvitella, ettei kukaan mies halua tehdä kaikkea vain naisen ehdoilla, varsinkin jos nainen on koppava kaiken tarjotun suhteen. Mitä järkeä siitä olisi? Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta vaatimukselta. Olen nainen ja jakelen pelkkää ylenkatsontaa täältä ylhäältä? Tosi vetävää varmasti...

Voi hyvä jumala, kuka on sanonut etten halua tehdä kompromisseja? Mä olen valmis vaikka mihin jos vaan tulis sellainen ihminen vastaan josta itse pitäisin ja hän minusta. Ap

Koska sinä kuulostit ensin siltä, että et ole halukas tekemään mitään kompromisseja. Lähinnä ihmettelen sitä, että jos tällä hetkellä ei flaksaa millään, miksi et ole halukas tekemään sitä tarvittavaa työtä asioiden eteen jo nyt? Se mies pitäisi ensin tulla kuin tarjottimella, ja sitten olet vasta valmis näkemään vaivaa ollaksesi hyvä kumppani? Käykö se liikaa ylpeydelle, että pitäisi etsiä itsestä jotain kehitettävää ennen kuin se oikea mies tulee eteen? Tai siis miksi sinua pitäisi palkita tyhjästä? Saat tällä hetkellä elämän, jossa olet omien sanojesi mukaan tyytyväinen, mutta miksi sinua pitäisi palkita niinkin erinomaisella löydöllä kuin hyvä, itsellesi sopiva mies, jos et ole valmis sen eteen tekemään mitään muuta kuin nököttämään nykyisessä olomuodossasi ja valittamaan täällä?

Asiat eivät aina toimi niin päin. Toivottavasti et oivalla tätä liian myöhään.

En ymmärrä mitä ajat takaa. Minulla olisi kyllä miehiä vaikka kuinka paljon mutta ei natsaa. Ymmärtäisin pointin jos saisin pakit joka kerta. Asia on toisinpäin. Kyse on jostain ihme kemiosta en vaan kiinnostu kuin harvoista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseluottamus kunnossa, eikä pienintäkään epätoivoa siinä suhteessa että kuka tahansa ei todellakaan kelpaa.

Itseäni en lähde muuttamaan. Ongelmani on että olen liian vahva naiseksi. En voi olla miehen kanssa joka perääntyy ennen minua. Ap

Erittäin itsekäs asenne sulla. Jo heti alkuun haluat ilmoittaa,ettet itseäsi halua muuttaa! Me ihmiset kasvetaan täällä kokoajan,kehitytään elämän erialoilla ja opitaan toivottavasti jokapäivä tulemaan paremmiksi ihmisiksi.

Koet ehkä itsesi vahvaksi, mutta kuinka itsekäs olet? Nainen, joka ei tee kompromissejä mistään. Se on taas hyvin luontaantyöntävä ominaisuus miehille.

Olen samaa mieltä. Olen nainen, ja voisin kuvitella, ettei kukaan mies halua tehdä kaikkea vain naisen ehdoilla, varsinkin jos nainen on koppava kaiken tarjotun suhteen. Mitä järkeä siitä olisi? Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta vaatimukselta. Olen nainen ja jakelen pelkkää ylenkatsontaa täältä ylhäältä? Tosi vetävää varmasti...

Voi hyvä jumala, kuka on sanonut etten halua tehdä kompromisseja? Mä olen valmis vaikka mihin jos vaan tulis sellainen ihminen vastaan josta itse pitäisin ja hän minusta. Ap

Koska sinä kuulostit ensin siltä, että et ole halukas tekemään mitään kompromisseja. Lähinnä ihmettelen sitä, että jos tällä hetkellä ei flaksaa millään, miksi et ole halukas tekemään sitä tarvittavaa työtä asioiden eteen jo nyt? Se mies pitäisi ensin tulla kuin tarjottimella, ja sitten olet vasta valmis näkemään vaivaa ollaksesi hyvä kumppani? Käykö se liikaa ylpeydelle, että pitäisi etsiä itsestä jotain kehitettävää ennen kuin se oikea mies tulee eteen? Tai siis miksi sinua pitäisi palkita tyhjästä? Saat tällä hetkellä elämän, jossa olet omien sanojesi mukaan tyytyväinen, mutta miksi sinua pitäisi palkita niinkin erinomaisella löydöllä kuin hyvä, itsellesi sopiva mies, jos et ole valmis sen eteen tekemään mitään muuta kuin nököttämään nykyisessä olomuodossasi ja valittamaan täällä?

Asiat eivät aina toimi niin päin. Toivottavasti et oivalla tätä liian myöhään.

En ymmärrä mitä ajat takaa. Minulla olisi kyllä miehiä vaikka kuinka paljon mutta ei natsaa. Ymmärtäisin pointin jos saisin pakit joka kerta. Asia on toisinpäin. Kyse on jostain ihme kemiosta en vaan kiinnostu kuin harvoista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun itsellä natsaa niin toisella ei ja toisinpäin. Argh

Ulkomaalainen kumppani? Löysin omani ulkomailta ja nyt 15 vuotta naimisissa. :) Parempaa ja kiltempää miestä saa etsiä. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun antaa niin saa kirjoitti:

Hei, katsokaa toi ohjelma Ensitreffit alttarilla. Siinä tieteellisesti on todettu, ketkä sopivat toisilleen. Mutta pieleen menee tuollakin tavalla.

Huomioin sellaisen seikan, kun ohjelmaa katsoin, että nainen hakee jotain ihan utopistista miehestä. Yksi mies totesi, että hän yrittää, huom. yrittää ajatella yläpäällään ja hän yrittää kasvaa aikuiseksi. Nainen panttaa ja pihtaa viimeiseen asti ja vielä senkin jälkeen. Ja perheestä haaveilee ja lapsista.

Ollaanko me naiset sitten oikeasti rakennettu niin, että vain kelpuutetaan mies vain silloin kun pitää, huom. pitää se lapsi saada aikaiseksi ja siinä se sitten. Sama se mitä mies haluaa. Mutta kun mies on rakennettu eri tavalla. Mies kärsii, huom. kärsii kun ei saa sexiä, usein ja paljon.

Siinä sitä sitten ollaan. Kun maailmat ei kohtaa kuin satunnaisesti sängyssä. Jos sielläkään.

Olen ollut pitkään naimisissa saman miehen kanssa ja annan aina sexiä kun mies haluaa. Aina. Ei tarvitse bongata. Tuossahan se on pysynyt, pitämättä. Ollaan suht tyytyväisiä elämäämme muiltakin osin.

Musta toi ohjelma on erinomainen esimerkki siitä, että palstamiesten käsitys tasoteoriasta ei toimi käytännössä. Siinähän on järjellä tehtyjä pareja, joista vain yksi kolmasosa jää yhteen, koska lempi ei leimahda vaikka mitä tekis.

Mä olen nyt jälkeenpäin miettinyt mikä sen teki että mentiin naimisiin ja ollaan oltu naimisissa 44 vuotta.

Sanoin siskolleni kun näin tulevan mieheni tansseissa, että tuossa se on. Hän on ja oli minua 4 vuotta nuorempi. Mutta henkisesti minua vanhempi, hän vei, minä vikisin. Vei jalat alta. Ja vie välillä nytkin.

Ei olla oltu eroamassa samana päivänä. Hän tiistaina minä jonain muuna päivänä. Siinä se.

Olen aina luottanut siihen että tuli mitä tahansa, me ei erota. Naiset tekee kodin, miehet talon. Näin meillä ja toimii.

Tämä on se mitä olen ikäni etsinyt löytämättä. Ap

Miksi miehen löytäminen on niin tärkeää? Kuinkahan moni sun ikäinen on jo eronnut?

Mieti että sulla on vielä parhaat hetket jonkun miehen kanssa edessä kun sun tutut on jo kaikki kyllästyneet miehiinsä.

Etsi itsellesi joku intohimo niin unohtuu miehen etsiminen. Yllättäen saatatkin tavata jonkun

Me ihmiset haemme samankaltaista kumppania,mutta toisaalta,liika samankaltaisuus tappaa suhteen. Se mikä toisessa viehättää,on juuri se erilaisuus.

Tämä ap on jotenkin outo, kylmä ja itseriittoinen. Pelottava. Siksi ei natsaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseluottamus kunnossa, eikä pienintäkään epätoivoa siinä suhteessa että kuka tahansa ei todellakaan kelpaa.

Itseäni en lähde muuttamaan. Ongelmani on että olen liian vahva naiseksi. En voi olla miehen kanssa joka perääntyy ennen minua. Ap

Erittäin itsekäs asenne sulla. Jo heti alkuun haluat ilmoittaa,ettet itseäsi halua muuttaa! Me ihmiset kasvetaan täällä kokoajan,kehitytään elämän erialoilla ja opitaan toivottavasti jokapäivä tulemaan paremmiksi ihmisiksi.

Koet ehkä itsesi vahvaksi, mutta kuinka itsekäs olet? Nainen, joka ei tee kompromissejä mistään. Se on taas hyvin luontaantyöntävä ominaisuus miehille.

Hmm...mistä käsitys että työnnän miehiä luotani. Paremminkin on ylitarjontaa mutta en kiinnostu kenestäkään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseluottamus kunnossa, eikä pienintäkään epätoivoa siinä suhteessa että kuka tahansa ei todellakaan kelpaa.

Itseäni en lähde muuttamaan. Ongelmani on että olen liian vahva naiseksi. En voi olla miehen kanssa joka perääntyy ennen minua. Ap

Erittäin itsekäs asenne sulla. Jo heti alkuun haluat ilmoittaa,ettet itseäsi halua muuttaa! Me ihmiset kasvetaan täällä kokoajan,kehitytään elämän erialoilla ja opitaan toivottavasti jokapäivä tulemaan paremmiksi ihmisiksi.

Koet ehkä itsesi vahvaksi, mutta kuinka itsekäs olet? Nainen, joka ei tee kompromissejä mistään. Se on taas hyvin luontaantyöntävä ominaisuus miehille.

Olen samaa mieltä. Olen nainen, ja voisin kuvitella, ettei kukaan mies halua tehdä kaikkea vain naisen ehdoilla, varsinkin jos nainen on koppava kaiken tarjotun suhteen. Mitä järkeä siitä olisi? Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta vaatimukselta. Olen nainen ja jakelen pelkkää ylenkatsontaa täältä ylhäältä? Tosi vetävää varmasti...

Voi hyvä jumala, kuka on sanonut etten halua tehdä kompromisseja? Mä olen valmis vaikka mihin jos vaan tulis sellainen ihminen vastaan josta itse pitäisin ja hän minusta. Ap

Koska sinä kuulostit ensin siltä, että et ole halukas tekemään mitään kompromisseja. Lähinnä ihmettelen sitä, että jos tällä hetkellä ei flaksaa millään, miksi et ole halukas tekemään sitä tarvittavaa työtä asioiden eteen jo nyt? Se mies pitäisi ensin tulla kuin tarjottimella, ja sitten olet vasta valmis näkemään vaivaa ollaksesi hyvä kumppani? Käykö se liikaa ylpeydelle, että pitäisi etsiä itsestä jotain kehitettävää ennen kuin se oikea mies tulee eteen? Tai siis miksi sinua pitäisi palkita tyhjästä? Saat tällä hetkellä elämän, jossa olet omien sanojesi mukaan tyytyväinen, mutta miksi sinua pitäisi palkita niinkin erinomaisella löydöllä kuin hyvä, itsellesi sopiva mies, jos et ole valmis sen eteen tekemään mitään muuta kuin nököttämään nykyisessä olomuodossasi ja valittamaan täällä?

Asiat eivät aina toimi niin päin. Toivottavasti et oivalla tätä liian myöhään.

En ymmärrä mitä ajat takaa. Minulla olisi kyllä miehiä vaikka kuinka paljon mutta ei natsaa. Ymmärtäisin pointin jos saisin pakit joka kerta. Asia on toisinpäin. Kyse on jostain ihme kemiosta en vaan kiinnostu kuin harvoista. Ap

No et ilmeisesti ymmärrä. Se on ihan turha heilutella täällä sitä miesten määrää, kun todellisuus on se, että sinulla ei ole yhtä kappaletta miestä, josta pitäisit. Tilanne on se, että sinulla on 0 kpl miestä, josta pidät. Millään muulla ei ole tilastollisestikaan väliä. Eli tilanteesi on aika helvetin huono. Jos ei olisi, et aloittaisi keskustelupalstalla ketjua aiheesta. Ilmaiset ongelman niin, että et kiinnostu kuin harvoista. Mutta mitä enemmän kuvailet ongelmaasi, sitä enemmän se ainakin minulle kuulostaa siltä, että ne miehet, jotka kelpaisivat sinulle, eivät ole kiinnostuneita SINUSTA. Et ehkä itse näe tilannetta näin, koska et ole tavannut näitä miehiä. Ne miehet ovat olemassa, vaikka et ole nähnyt heitä. Mutta et tule koskaan pääsemään heidän puheilleen, jos jatkat nykyisellä tavalla. Sinä et pääse tapaamaan heitä, jos et paranna ensin itseäsi!

Tätä ei ole sinun tai kenenkään muunkaan pakko hyväksyä. Vain nöyryyteen kykenevä ihminen tarttuu tähän haasteeseen ja tekee tilanteelleen jotain.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen löytäminen on niin tärkeää? Kuinkahan moni sun ikäinen on jo eronnut?

Mieti että sulla on vielä parhaat hetket jonkun miehen kanssa edessä kun sun tutut on jo kaikki kyllästyneet miehiinsä.

Etsi itsellesi joku intohimo niin unohtuu miehen etsiminen. Yllättäen saatatkin tavata jonkun

Tätä mä toteutan koko ajan. Kunhan mutisen.

Enkä ole kylmä. Huolehdin muista, läheiset ja lapseni ovat mulle kaikki kaikessa.

Ap