Miten oikeanlaisen miehen löytäminen voi olla niin vaikeaa?!

Kun antaa niin saa kirjoitti:

Hei, katsokaa toi ohjelma Ensitreffit alttarilla. Siinä tieteellisesti on todettu, ketkä sopivat toisilleen. Mutta pieleen menee tuollakin tavalla.

Huomioin sellaisen seikan, kun ohjelmaa katsoin, että nainen hakee jotain ihan utopistista miehestä. Yksi mies totesi, että hän yrittää, huom. yrittää ajatella yläpäällään ja hän yrittää kasvaa aikuiseksi. Nainen panttaa ja pihtaa viimeiseen asti ja vielä senkin jälkeen. Ja perheestä haaveilee ja lapsista.

Ollaanko me naiset sitten oikeasti rakennettu niin, että vain kelpuutetaan mies vain silloin kun pitää, huom. pitää se lapsi saada aikaiseksi ja siinä se sitten. Sama se mitä mies haluaa. Mutta kun mies on rakennettu eri tavalla. Mies kärsii, huom. kärsii kun ei saa sexiä, usein ja paljon.

Siinä sitä sitten ollaan. Kun maailmat ei kohtaa kuin satunnaisesti sängyssä. Jos sielläkään.

Olen ollut pitkään naimisissa saman miehen kanssa ja annan aina sexiä kun mies haluaa. Aina. Ei tarvitse bongata. Tuossahan se on pysynyt, pitämättä. Ollaan suht tyytyväisiä elämäämme muiltakin osin.

Musta miehet ne vasta pihtaakin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseluottamus kunnossa, eikä pienintäkään epätoivoa siinä suhteessa että kuka tahansa ei todellakaan kelpaa.

Itseäni en lähde muuttamaan. Ongelmani on että olen liian vahva naiseksi. En voi olla miehen kanssa joka perääntyy ennen minua. Ap

'Muuttaminen' oli minulta ehkä vähän väärä sana, ja ajattelinkin sinun tarttuvan siihen. Tarkoitin ennemminkin sitä, että oletko jättänyt toteuttamatta itsessäsi joitakin puolia, joita sinun pitäisi toteuttaa, jotta olisit mahdollisimman 'tosi' itsesi? Monilla meistä on asioita, jotka kiinnostaisivat ja joita 'ehkä' haluaisi joskus tehdä, mutta ei ole tullut tartuttua niihin koska *seliseliseli*.

Ei ole toteuttamatta mitåän. Olen oikeasti vahva ihminen ja aito oma itseni. Minkäänlaista alemmuutta en tunne.

Mun kompleksi on etten tyydy vähempään mitä haluan eli toisinpäin kuin ajattelit. Ap

Sun kompleksi on itsekeskeinen maailmankuva. Ei noilla vaatimuksilla hakemaasi matchiä voi edes olla olemassa.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseluottamus kunnossa, eikä pienintäkään epätoivoa siinä suhteessa että kuka tahansa ei todellakaan kelpaa.

Itseäni en lähde muuttamaan. Ongelmani on että olen liian vahva naiseksi. En voi olla miehen kanssa joka perääntyy ennen minua. Ap

'Muuttaminen' oli minulta ehkä vähän väärä sana, ja ajattelinkin sinun tarttuvan siihen. Tarkoitin ennemminkin sitä, että oletko jättänyt toteuttamatta itsessäsi joitakin puolia, joita sinun pitäisi toteuttaa, jotta olisit mahdollisimman 'tosi' itsesi? Monilla meistä on asioita, jotka kiinnostaisivat ja joita 'ehkä' haluaisi joskus tehdä, mutta ei ole tullut tartuttua niihin koska *seliseliseli*.

Ei ole toteuttamatta mitåän. Olen oikeasti vahva ihminen ja aito oma itseni. Minkäänlaista alemmuutta en tunne.

Mun kompleksi on etten tyydy vähempään mitä haluan eli toisinpäin kuin ajattelit. Ap

Nyt ymmärsit aika nurinkurisesti tarkoitukseni! En tarkoittanut riman laskemista kumppanin suhteen (en todella tajua, miten päädyit tähän), vaan huomion kohdistamista mahdollisen kumppanin ominaisuuksien sijasta sellaisiin asioihin, joita haluaisit itsessäsi kehittää. Ei potentiaalista kumppania varten vaan itseäsi varten. Sanot, ettei mitään tällaista ole, mutta yleensä ihmiset eivät puhu totta ensimmäisen 5 minuutin tai 5 päivän sisällä tämän kysymyksen kohdalla, koska he eivät pysähdy miettimään kysymystä rehellisesti. Voin toki olla väärässä, mutta aika nopeasti vastasit, että ei, mitään sellaista ei ole.

Minulla on oikeasti tilanne että olen omaan elämääni tyytyväinen. Opiskelin juuri uuden ammatinkin. Ap

Noh, minusta ongelma alkaa hahmottua ap:n viestien perusteella aika hyvin... Ongelma on pelkästään siellä toisella puolella eikä itsessä ole mitään parannettavaa. Onnea matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en etsi esim. Sillä lailla tasokasta tyyppiä että raha tms. Ratkaisisi. Skippaan kaikki mua varakkaammat koska en vaan halua sellaista. Sisin ratkaisee. Ap

Sisin rakaisee? Tässä oli toinen ketju, jossa nainen vähän samaa maata. Etsitään hyvää miestä, mutta itse ollaan pohjasakkaa miesten kriteerein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseluottamus kunnossa, eikä pienintäkään epätoivoa siinä suhteessa että kuka tahansa ei todellakaan kelpaa.

Itseäni en lähde muuttamaan. Ongelmani on että olen liian vahva naiseksi. En voi olla miehen kanssa joka perääntyy ennen minua. Ap

'Muuttaminen' oli minulta ehkä vähän väärä sana, ja ajattelinkin sinun tarttuvan siihen. Tarkoitin ennemminkin sitä, että oletko jättänyt toteuttamatta itsessäsi joitakin puolia, joita sinun pitäisi toteuttaa, jotta olisit mahdollisimman 'tosi' itsesi? Monilla meistä on asioita, jotka kiinnostaisivat ja joita 'ehkä' haluaisi joskus tehdä, mutta ei ole tullut tartuttua niihin koska *seliseliseli*.

Ei ole toteuttamatta mitåän. Olen oikeasti vahva ihminen ja aito oma itseni. Minkäänlaista alemmuutta en tunne.

Mun kompleksi on etten tyydy vähempään mitä haluan eli toisinpäin kuin ajattelit. Ap

Olet elämääsi tyytyväinen ja samaan aikaan ruikkaat täällä keskustelupalstalla, kuinka ei ole sopivaa kumppania tarjolla? Häh? Päätä jo kumpi.

Nyt ymmärsit aika nurinkurisesti tarkoitukseni! En tarkoittanut riman laskemista kumppanin suhteen (en todella tajua, miten päädyit tähän), vaan huomion kohdistamista mahdollisen kumppanin ominaisuuksien sijasta sellaisiin asioihin, joita haluaisit itsessäsi kehittää. Ei potentiaalista kumppania varten vaan itseäsi varten. Sanot, ettei mitään tällaista ole, mutta yleensä ihmiset eivät puhu totta ensimmäisen 5 minuutin tai 5 päivän sisällä tämän kysymyksen kohdalla, koska he eivät pysähdy miettimään kysymystä rehellisesti. Voin toki olla väärässä, mutta aika nopeasti vastasit, että ei, mitään sellaista ei ole.

Minulla on oikeasti tilanne että olen omaan elämääni tyytyväinen. Opiskelin juuri uuden ammatinkin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Noh, minusta ongelma alkaa hahmottua ap:n viestien perusteella aika hyvin... Ongelma on pelkästään siellä toisella puolella eikä itsessä ole mitään parannettavaa. Onnea matkaan.

totr

Totta kai itsessä on aina parannettavaa mutta onko jotenkin väärin jos on omaan elämäänsä tyytyväinen, mitä pahaa siinä on? En mä halua edes mitään kuuta taivaalta, perus arki on parasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseluottamus kunnossa, eikä pienintäkään epätoivoa siinä suhteessa että kuka tahansa ei todellakaan kelpaa.

Itseäni en lähde muuttamaan. Ongelmani on että olen liian vahva naiseksi. En voi olla miehen kanssa joka perääntyy ennen minua. Ap

'Muuttaminen' oli minulta ehkä vähän väärä sana, ja ajattelinkin sinun tarttuvan siihen. Tarkoitin ennemminkin sitä, että oletko jättänyt toteuttamatta itsessäsi joitakin puolia, joita sinun pitäisi toteuttaa, jotta olisit mahdollisimman 'tosi' itsesi? Monilla meistä on asioita, jotka kiinnostaisivat ja joita 'ehkä' haluaisi joskus tehdä, mutta ei ole tullut tartuttua niihin koska *seliseliseli*.

Ei ole toteuttamatta mitåän. Olen oikeasti vahva ihminen ja aito oma itseni. Minkäänlaista alemmuutta en tunne.

Mun kompleksi on etten tyydy vähempään mitä haluan eli toisinpäin kuin ajattelit. Ap

Nyt ymmärsit aika nurinkurisesti tarkoitukseni! En tarkoittanut riman laskemista kumppanin suhteen (en todella tajua, miten päädyit tähän), vaan huomion kohdistamista mahdollisen kumppanin ominaisuuksien sijasta sellaisiin asioihin, joita haluaisit itsessäsi kehittää. Ei potentiaalista kumppania varten vaan itseäsi varten. Sanot, ettei mitään tällaista ole, mutta yleensä ihmiset eivät puhu totta ensimmäisen 5 minuutin tai 5 päivän sisällä tämän kysymyksen kohdalla, koska he eivät pysähdy miettimään kysymystä rehellisesti. Voin toki olla väärässä, mutta aika nopeasti vastasit, että ei, mitään sellaista ei ole.

Minulla on oikeasti tilanne että olen omaan elämääni tyytyväinen. Opiskelin juuri uuden ammatinkin. Ap

Olet elämääsi tyytyväinen ja samaan aikaan ruikkaat täällä keskustelupalstalla, että mikä on kun ei ole sopivaa kumppania tarjolla? Häh? Eli kumpi, tyytyväinen vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, minusta ongelma alkaa hahmottua ap:n viestien perusteella aika hyvin... Ongelma on pelkästään siellä toisella puolella eikä itsessä ole mitään parannettavaa. Onnea matkaan.

totr

Totta kai itsessä on aina parannettavaa mutta onko jotenkin väärin jos on omaan elämäänsä tyytyväinen, mitä pahaa siinä on? En mä halua edes mitään kuuta taivaalta, perus arki on parasta. Ap

Et halua kuuta taivaalta? No mitä sinä sitten haluat? Kun ei tunnu selkoa tähän tulevan.

Vierailija kirjoitti:

Itseluottamus kunnossa, eikä pienintäkään epätoivoa siinä suhteessa että kuka tahansa ei todellakaan kelpaa.

Itseäni en lähde muuttamaan. Ongelmani on että olen liian vahva naiseksi. En voi olla miehen kanssa joka perääntyy ennen minua. Ap

Erittäin itsekäs asenne sulla. Jo heti alkuun haluat ilmoittaa,ettet itseäsi halua muuttaa! Me ihmiset kasvetaan täällä kokoajan,kehitytään elämän erialoilla ja opitaan toivottavasti jokapäivä tulemaan paremmiksi ihmisiksi.

Koet ehkä itsesi vahvaksi, mutta kuinka itsekäs olet? Nainen, joka ei tee kompromissejä mistään. Se on taas hyvin luontaantyöntävä ominaisuus miehille.

Sehän se ongelma on, että tarpeeksi samankaltaista ei löydy kuin itse on :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en etsi esim. Sillä lailla tasokasta tyyppiä että raha tms. Ratkaisisi. Skippaan kaikki mua varakkaammat koska en vaan halua sellaista. Sisin ratkaisee. Ap

Sisin rakaisee? Tässä oli toinen ketju, jossa nainen vähän samaa maata. Etsitään hyvää miestä, mutta itse ollaan pohjasakkaa miesten kriteerein.

Millä perusteella olen pohkasakkaa? Käyn töissä ja pidän muutenkin elämänlagat käsissäni. Miehiä olis muttei yhtään sopivaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseluottamus kunnossa, eikä pienintäkään epätoivoa siinä suhteessa että kuka tahansa ei todellakaan kelpaa.

Itseäni en lähde muuttamaan. Ongelmani on että olen liian vahva naiseksi. En voi olla miehen kanssa joka perääntyy ennen minua. Ap

'Muuttaminen' oli minulta ehkä vähän väärä sana, ja ajattelinkin sinun tarttuvan siihen. Tarkoitin ennemminkin sitä, että oletko jättänyt toteuttamatta itsessäsi joitakin puolia, joita sinun pitäisi toteuttaa, jotta olisit mahdollisimman 'tosi' itsesi? Monilla meistä on asioita, jotka kiinnostaisivat ja joita 'ehkä' haluaisi joskus tehdä, mutta ei ole tullut tartuttua niihin koska *seliseliseli*.

Ei ole toteuttamatta mitåän. Olen oikeasti vahva ihminen ja aito oma itseni. Minkäänlaista alemmuutta en tunne.

Mun kompleksi on etten tyydy vähempään mitä haluan eli toisinpäin kuin ajattelit. Ap

Nyt ymmärsit aika nurinkurisesti tarkoitukseni! En tarkoittanut riman laskemista kumppanin suhteen (en todella tajua, miten päädyit tähän), vaan huomion kohdistamista mahdollisen kumppanin ominaisuuksien sijasta sellaisiin asioihin, joita haluaisit itsessäsi kehittää. Ei potentiaalista kumppania varten vaan itseäsi varten. Sanot, ettei mitään tällaista ole, mutta yleensä ihmiset eivät puhu totta ensimmäisen 5 minuutin tai 5 päivän sisällä tämän kysymyksen kohdalla, koska he eivät pysähdy miettimään kysymystä rehellisesti. Voin toki olla väärässä, mutta aika nopeasti vastasit, että ei, mitään sellaista ei ole.

Minulla on oikeasti tilanne että olen omaan elämääni tyytyväinen. Opiskelin juuri uuden ammatinkin. Ap

Olet elämääsi tyytyväinen ja samaan aikaan ruikkaat täällä keskustelupalstalla, että mikä on kun ei ole sopivaa kumppania tarjolla? Häh? Eli kumpi, tyytyväinen vai ei?

Anteeksi mutta kai elämäänsä voi muuten olla tyytyväinen vaikka kumppanin löytäminen onkin yhtä tuskaa? Ap

Vierailija kirjoitti:

Sehän se ongelma on, että tarpeeksi samankaltaista ei löydy kuin itse on :(

Juuri tätä tarkoitan!! Ap

Voi voi. Mitähän te naiset mahdutte tykätä mun pojasta ?

Se on ihan kiva ja komea. Osaa se jutella tyttöjenkin kanssa, kun olen sitä prepannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseluottamus kunnossa, eikä pienintäkään epätoivoa siinä suhteessa että kuka tahansa ei todellakaan kelpaa.

Itseäni en lähde muuttamaan. Ongelmani on että olen liian vahva naiseksi. En voi olla miehen kanssa joka perääntyy ennen minua. Ap

Erittäin itsekäs asenne sulla. Jo heti alkuun haluat ilmoittaa,ettet itseäsi halua muuttaa! Me ihmiset kasvetaan täällä kokoajan,kehitytään elämän erialoilla ja opitaan toivottavasti jokapäivä tulemaan paremmiksi ihmisiksi.

Koet ehkä itsesi vahvaksi, mutta kuinka itsekäs olet? Nainen, joka ei tee kompromissejä mistään. Se on taas hyvin luontaantyöntävä ominaisuus miehille.

Olen samaa mieltä. Olen nainen, ja voisin kuvitella, ettei kukaan mies halua tehdä kaikkea vain naisen ehdoilla, varsinkin jos nainen on koppava kaiken tarjotun suhteen. Mitä järkeä siitä olisi? Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta vaatimukselta. Olen nainen ja jakelen pelkkää ylenkatsontaa täältä ylhäältä? Tosi vetävää varmasti...

Oot Ap niin sekava että huh!!

Et halua nössöä,et jäykkää,et varakasta,et kunnollista vaan hölösuu miehen,jonka kanssa elää sit tavallista arkea mukamas:)

Kun antaa niin saa kirjoitti:

Hei, katsokaa toi ohjelma Ensitreffit alttarilla. Siinä tieteellisesti on todettu, ketkä sopivat toisilleen. Mutta pieleen menee tuollakin tavalla.

Huomioin sellaisen seikan, kun ohjelmaa katsoin, että nainen hakee jotain ihan utopistista miehestä. Yksi mies totesi, että hän yrittää, huom. yrittää ajatella yläpäällään ja hän yrittää kasvaa aikuiseksi. Nainen panttaa ja pihtaa viimeiseen asti ja vielä senkin jälkeen. Ja perheestä haaveilee ja lapsista.

Ollaanko me naiset sitten oikeasti rakennettu niin, että vain kelpuutetaan mies vain silloin kun pitää, huom. pitää se lapsi saada aikaiseksi ja siinä se sitten. Sama se mitä mies haluaa. Mutta kun mies on rakennettu eri tavalla. Mies kärsii, huom. kärsii kun ei saa sexiä, usein ja paljon.

Siinä sitä sitten ollaan. Kun maailmat ei kohtaa kuin satunnaisesti sängyssä. Jos sielläkään.

Olen ollut pitkään naimisissa saman miehen kanssa ja annan aina sexiä kun mies haluaa. Aina. Ei tarvitse bongata. Tuossahan se on pysynyt, pitämättä. Ollaan suht tyytyväisiä elämäämme muiltakin osin.

Musta toi ohjelma on erinomainen esimerkki siitä, että palstamiesten käsitys tasoteoriasta ei toimi käytännössä. Siinähän on järjellä tehtyjä pareja, joista vain yksi kolmasosa jää yhteen, koska lempi ei leimahda vaikka mitä tekis.

No mitä se "tarpeeksi samankaltainen" on?!? Analysoitteko te näitä ongelmia ollenkaan ennen kuin valitatte asiasta.

Omalla kohdalla on ollut oikeanlaiset miehet, mutta se jatkuva yhdessäolo tappaa suhteen. Minulla on kaksi pidempää suhdetta missä asuttiin yhdessä. Loppujen lopuksi alamäki alkoi kaikessa, kun toisen naamaa näkee koko aika. Eikä siinä auta mikään viikon loma yksin. 

Nykyisen mieheni kanssa ei asuta yhdessä eikä koskaan muuteta yhteen. Hänellä oli aivan sama tuska kahdessa aikasemmassa suhteessa, kun asu yhdessä. Nyt kun on omat kodit ja ei nähdä , kun 3-4 kertaa viikossa niin paras suhde mitä on ikinä ollut. Aina tuntuu ihanalta nähdä ja viettää yhteisiä öitä ja tehdä ruokaa ja olla vaan. Aivan samat säännöt kun parisuhteessa yleensä on. ELi jos pettää niin heippa. Meidän molempien kaverit ei pidä meidän suhdetta oikeana, koska ei asuta yhdessä ja monesti on kysytty, että tapaillaanko me muitakin. No ei tietenkään, mehän seurustellaan ihan siinä missä muutkin. Mutta kun tuo yhdessä asuminen on kaikille niin pakollista.