Kuinka vakavasti (psyykkisesti) sairas mahdan olla?
Olen ehkä sairaalloisen kiinnostunut kriminologiasta, ja olen aina ollut kiinnostunut (itse sen tiedostaen) narsistisista, epäsosiaalisen luonteen, sosiopaattisten piirteiden omaavien miesten seurasta, siis olen seurustellut ja saanut ns.jopa kerran turpaanikin, asian ja "suhdemeiningin" tiimoilta.
Ja taas olen haksahtanut tod.näk. narsistin.
Tiedostan, että johtuu pitkälti lapsuuteni ihmissuhteista.
Mites ratkaisen asian, parempi pysyä sinkkuna?
Kommentit (2)
Voit myös jatkaa noin jos haluat. Kunhan et vaan lapsia altista sairaalle ilmapiirille ja kaltoinkohtelulle. Jos sinulla siis niitä edes on.
Ei kukaan muu voi sitä määritellä, millainen elämä tai seura tuo sinulle tyydytystä tai mikä on ok, niin kauan kuin lakia noudatetaan.
Itsekin olen tietoisesti seurustellut persoonallisuushäiriöisten kanssa, jos ovat olleet muuten mieleisiä. Tästä olen sitten aina saanutkin palautetta, ja minua pidetään tyhmänä vaikken sitä ole. En minäkään ymmärrä esim. päihdeongelmaisia tai itsensä lihavaksi syöneitä (tai heidän kanssaan seurustelevia), mutten koe oikeudekseni alkaa heitä ääneen arvostelemaan. Jokainen elää omaa elämäänsä.
Ota päämääräksesi masokismi, niin pahinkin narsistipsykopaatti kyllästyy mäiskimiseesi muutamassa kuukaudessa, kunhan vain vielä tajuttomuudenkin rajamailla huudat "lisää isukki, oo mun rehtori" ja kouristelet orgasmiesi pauloissa.
Ns. vin vin tilanne kaikille osapuolille.