Miten te muut ihmiset kestätte sen, että näette liian hyvin toiset ihmiset? Ja tiedätte mitä tulee tapahtumaan

Ei niitä asioita kuulu selostaa muille vaikka ymmärtäisikin. Korkeintaan jonkun yhden tosi läheisen ihmisen kanssa voi puhua noista, sellaisen kanssa joka myös ymmärtää ja on luottamus kohdallaan. Mutta yleisesti ottaen, muut ihmiset elää omaa elämäänsä ja mitäpä se mulle kuuluisi.

Hiukan ottaa päähän joskus, mutta ei niiden kanssa tarvitse olla tekemisissä eli kierrän kaukaa.

Hyviä tyyppejä osunut kohdalle onneksi.

Raskasta. Välillä kokeilen kepillä jäätä mutta vastaanotto on aika jäätävää ollut. Sitten jälkikäteen kun sanomani asia toteutuu, on puheeni unohdettu täysin ja päivitellään että ”ei kukaan olisi voinut tällaista arvata”. Huoh. Parempi vaan olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi tiedätte ja ymmärrätte ihmisten motiiveja ja näette heidän valheellisuuden?

Mulla on välillä aika rankkaa ja yksinäistä, koska monet ihmiset eivät usko ja ymmärrä.

Joo ja huvittavaa on kun se toinen henkilö luulee että sen esitys menee läpi, mutta sitten huomaa että hetkinen, ehkä ei menekään ja alkaa epäilemään omassa mielessään, että mitäköhän se toinen tietää tai aavistaa. Silloin hieman hermostuu ja suutahtaakin ja yrittää vielä kovemmin esittää.

Kestän, koska tiedän olevani yhtä läpinäkyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi tiedätte ja ymmärrätte ihmisten motiiveja ja näette heidän valheellisuuden?

Mulla on välillä aika rankkaa ja yksinäistä, koska monet ihmiset eivät usko ja ymmärrä.

Joo ja huvittavaa on kun se toinen henkilö luulee että sen esitys menee läpi, mutta sitten huomaa että hetkinen, ehkä ei menekään ja alkaa epäilemään omassa mielessään, että mitäköhän se toinen tietää tai aavistaa. Silloin hieman hermostuu ja suutahtaakin ja yrittää vielä kovemmin esittää.

Itseäni ainakin inhottaa, kun tiedän, että fiksuihin ihmisiin tälläinen esittäminen ei mene läpi, mutta silti aina sorrun siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi tiedätte ja ymmärrätte ihmisten motiiveja ja näette heidän valheellisuuden?

Mulla on välillä aika rankkaa ja yksinäistä, koska monet ihmiset eivät usko ja ymmärrä.

Joo ja huvittavaa on kun se toinen henkilö luulee että sen esitys menee läpi, mutta sitten huomaa että hetkinen, ehkä ei menekään ja alkaa epäilemään omassa mielessään, että mitäköhän se toinen tietää tai aavistaa. Silloin hieman hermostuu ja suutahtaakin ja yrittää vielä kovemmin esittää.

Itseäni ainakin inhottaa, kun tiedän, että fiksuihin ihmisiin tälläinen esittäminen ei mene läpi, mutta silti aina sorrun siihen.

Pahintahan siinä on, että se aggressiivisuus, mikä ilmenee, kun tajuaa toisen tietävän, vahvistaa vain toisen tietämystä.

Olen näköjään valinnut teeskentelyn tien. En suostu uskomaan silmiäni, ja sitten sitä saa katua, kun yrittää aikansa vietellä toista ihmiseksi, eikä onnistu, saa vain toisen tuhoavuuden päälleen.

Jatkossa taidan vaihtaa suuntaa, sen verran hölmöltä tämä ratkaisu on alkanut tuntumaan.

Mielestäni näen aika helposti ihmisten läpi. Ehkä sellainen tietynlainen inhorealismi on myös elämänasenne. Tässä on hyvät ja huonot puolensa.

Voin oppia paljon toisten tekemistä valinnoista ja niiden seurauksista ja se auttaa tekemään omassa elämässäni parempia pitkän aikavälin päätöksiä. Eli lähinnä mielessäni analysoin ihmisiä mutta pääsääntöisesti pidän asiat omana tietonani ellei joku erikseen kysy ja asioiden syvällisempi käsittely tunnu luontevalta. Olen kuitenkin tosi diplomaattinen ihminen ja ikävätkin asiat pyrkisin sanomaan pehmeästi tai kysymysten kautta pyrkisin saamaan ihmisen näkemään asioita eri näkökulmista. En lähtisi neuvomaan toista ellei ole tosi hyvä ystävä kyseessä, ja silloinkin jokainen tekee omat ratkaisunsa. Toki minäkin olen tehnyt vääriä arvioita joita joku muu ei välttämättä tekisi.

Tämän pitkäjänteisyyden, syvällisyyden ja harkitsevuuden kääntöpuolena on että olen aika hidas tekemään päätöksiä ja en innostu helposti uusista asioista, koska pyrin näkemään aina myös asioiden riskit.

Onneksi on erilaisia ihmisiä, jokaisella on oma paikkansa maailmassa!

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi tiedätte ja ymmärrätte ihmisten motiiveja ja näette heidän valheellisuuden?

Mulla on välillä aika rankkaa ja yksinäistä, koska monet ihmiset eivät usko ja ymmärrä.

Vedän turpaa. T. "mielisairas"

Nämä ovat mielenkiintoisia juttuja. Hyvin usein näen tuollaisen ap:n kaltaisen ihmisen läpi, koska tyhjän läpi näkee jo ensivilkaisulla. Moni kuvittelee ap:n tavoin näkevänsä muiden motiiveja, vaikka todellisuudessa pystyy näkemään ainoastaan motiivien ilmentymiä.

Suosittelen ap:lle ja kaltaisilleen tutustumista filosofiaan. Silloin ymmärtää, että ei olekaan yli-ihminen vaan pelkkä arvailija.

Nykyään paremmin kun käyn terapiassa ja lääkitys saatiin kohdalleen. 

Minun ratkaisuni lapsesta saakka on ollut muodostaa käytösmalleista isompia teorioita. Lapsuudesta selviäminen perustui siihen, että luki häiriintynyttä ihmistä ja henkensä uhalla oli pakko olla askel edellä.

Olen keski-ikäinen ja vaikken edes haluaisi osata lukea ihmisiä, olen jo vastaanottanut viestin alitajuntaisesti ennen kuin mietin mitään. Valhe, kaksinaamaisuus ja pinnan alla oleva väkivalta paljastuvat ihmisestä todella nopeasti.

Kestääkseni tällaisia ihmisiä rakennan teorioita, esim missä kohtaa elämää tuolle ihmiselle on tapahtunut ja mitä, että hänestä tuli sellainen.

Ap voisi olla tuttuni. Hän näkee motiivini (ostit tuon kirjan, koska pelkäät kuolemaa - tosiasiassa ostin dekkarin isänpäivälahjaksi) ja tietää tulevaisuuteni (ensi vuonna tähän aikaan et voi juoda kahvia, koska olet raskaana - no en ollut enkä edes toivonut olevani) ja osaa neuvoa (älkää ostako sitä taloa, se on ihan homeessa - ei ole, kohta 9 vuotta jo tässä asuttu).

Jotkut nyt vain kuvittelevat, että he ovat enemmän. Selän takana naureskellaan ja hymähdetään, että ai, tiesit, että meille tulee vauva (jokainen sen näkisi valtavasta vatsasta).

Vierailija kirjoitti:

Minun ratkaisuni lapsesta saakka on ollut muodostaa käytösmalleista isompia teorioita. Lapsuudesta selviäminen perustui siihen, että luki häiriintynyttä ihmistä ja henkensä uhalla oli pakko olla askel edellä.

Olen keski-ikäinen ja vaikken edes haluaisi osata lukea ihmisiä, olen jo vastaanottanut viestin alitajuntaisesti ennen kuin mietin mitään. Valhe, kaksinaamaisuus ja pinnan alla oleva väkivalta paljastuvat ihmisestä todella nopeasti.

Kestääkseni tällaisia ihmisiä rakennan teorioita, esim missä kohtaa elämää tuolle ihmiselle on tapahtunut ja mitä, että hänestä tuli sellainen.

Enkä ole erityisherkkä enkä introvertti tms

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi olla tuttuni. Hän näkee motiivini (ostit tuon kirjan, koska pelkäät kuolemaa - tosiasiassa ostin dekkarin isänpäivälahjaksi) ja tietää tulevaisuuteni (ensi vuonna tähän aikaan et voi juoda kahvia, koska olet raskaana - no en ollut enkä edes toivonut olevani) ja osaa neuvoa (älkää ostako sitä taloa, se on ihan homeessa - ei ole, kohta 9 vuotta jo tässä asuttu).

Jotkut nyt vain kuvittelevat, että he ovat enemmän. Selän takana naureskellaan ja hymähdetään, että ai, tiesit, että meille tulee vauva (jokainen sen näkisi valtavasta vatsasta).

Nuo ihmiset ovat asia erikseen, tässä aloituksessa ei varmaan ollut näistä tapauksista kyse.

-ei ap-

Hyvä psykoloignen silmä lapsesta asti. Olen aina lukenut suurinta osaa ihmisitä kuin avointa kirjaa. :)

Erehtymisprosenttini on todella pieni.

Jänittävimpiä ihmisiä ovat ne, joita en pysty ensisilmäyksellä lukemaan. Haaste siis, mutta näistä olen löytänyt parhaat ystävät (ja rakkaat).

Ns. "vaisto" ei petä. Kusipäiksi "profiloimani" jätän taakseni (en siis koskaan edes yritä lähempää tuttavuutta) ja työelämässä hoidan asiat ko. henkilöiden kanssa mahdollismman asiallisesti ja vähäeleisesti. Yhtään enempää en vaivaudu viettämään aikaa heidän kanssaan.