Miksi suomalaiset tuijottaa?

Vai tuijottaako? Toki ei sellaista voi olla huomaatta, jos ei itse myös kiinnitä huomiota ympäristöönsä ja muihin. Mutta sellainen tavallinen omaan itseensä keskittyminen, jossa välillä vilkaistaan toisia tai sitä mitä tapahtuu, on ihan erilaista kuin se, mitä kokee joskus paikoissa jossa on pakkautuneena paljon maamiehiäni.

Tässä tapauksessa esimerkki on lentokoneen boarding. Juu, lähtöportilla ei yleensä ole liiemmin katseltavaa eikä nähtävää, mutta väitän, että jonkun muun maalainen sietää sitä vaikka lukemalla jotain tai selailemalla puhelintaan. Jos ympärillä jokin hälisee, eivät niin kiinnitä huomioita. Mutta auta armias, kun tällä viikolla olin lasteni kanssa kotiin palaamassa, ja muutenkin melko hälyisässä tilassa pienin lapseni hermostui vähän, korotti kerran ääntään ja sanoi isosisarelleen että "ei, et ota sitä multa!". Tuntui, että päät kääntyi ja intensiivinen tuijotus perhettäni kohtaan kesti koneeseen asti.

Miksi? Miksi te tollotatte kuin lehmä uutta veräjää?
Sama tapahtui, kun erehdyin varaamaan matkanjärjestäjän kautta lentokenttäkuljetuksen. Bussiin noustessa joka ikinen tuijotti käytävällä kävelijää ja muutama mulkoili pahasti sylissäni nukkuvaa (!) lasta.

Oikeasti. Seuraavan kerran menen taksilla, maksoi mitä maksoi.