Miten paljon miesten ja naisten käsitykset empaattisuudesta ja kiltteydestä poikkeavat toisistaan?

Naisille empaattisuus ja kiltteys merkitsevät toisen huomioonottamista ja lohduttavia sanoja. Miehille empaattisuus ja kiltteys on sitä, että joku julistaa itsensä empaattiseksi ja kiltiksi. Tämän olen oppinut tältä palstalta. 

Mies on kiltempi, minä empaattisempi.

Vierailija kirjoitti:

Naisille empaattisuus ja kiltteys merkitsevät toisen huomioonottamista ja lohduttavia sanoja. Miehille empaattisuus ja kiltteys on sitä, että joku julistaa itsensä empaattiseksi ja kiltiksi. Tämän olen oppinut tältä palstalta. 

Mä olen oppinut tämän ihan käytännön tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Naisille empaattisuus ja kiltteys merkitsevät toisen huomioonottamista ja lohduttavia sanoja. Miehille empaattisuus ja kiltteys on sitä, että joku julistaa itsensä empaattiseksi ja kiltiksi. Tämän olen oppinut tältä palstalta. 

Juuri näin. Ja julistus perustuu siihen että ovat liian vellihousuja muuhun kuin kiusaamaan naisia netissä. Lisäksi naiset eivät uskalla sanoa näille niin kuin normaaleille miehille että sori, en näe meillä yhteistä tulevaisuutta. Sanoma on kuorrutettava kaikenlaisilla "olet tosi kiva (NOT!!) mutta"...

Tää onkin erikoinen kysymys. Mulla oli mies, joka oli paljon reissutöissä ja vapaa-ajat puuhaili jeesaamassa naapureita. Kävin töissä, huolehdin kodin, hoidin lapset ja heidän kanssaan pyrin puuhaamaan mahdollisimman paljon, hoidin pihan, tein lumityöt, huolehdin kodin raha-asiat, tein kaikki ruuat.

En koskaan nalkuttanut miehelle, vaikka usein esitin toiveeni että hän käyttäisi vapaa-aikaansa enemmän meidän kanssa olemiseen ja auttaisi mielummin minua kuin naapureita. Sain kuulla, että olen itsekeskeinen ja empatiakyvytön kun en koskaan tule naapuriin jeesaamaan remontissa tai mene rouvan avuksi perunapenkin kääntämiseen.

Hulluinta oli, että naapurissa oli kotirouva ja mieskin säännöllisissä töissä (=jeesasi kaikessa kotona). Meillä mies oli jatkuvasti viikot poissa ja itsekin kävin töissä.

Lopulta mies jätti minut ja lapset. Ei kuulemma arvot kohtaa ja yhdessä tekemistä ei ollut riittävästi. Lisäksi minä vain laiskottelen kun naapurin rouva leipoo joka päivä ja hoitaa kasvihuonetta ja perunapeltoaan.

Olen hämmenynyt. Mielestäni olen varsin empaattinen, mutta se kohdistuu omiin lapsiini ja puolisooni. Mielestäni olen myös raatanut niska limassa kodin ja lasten eteen, käynyt töissä, pitänyt itseni kunnossa ja antanut miehelle tilaa harrastaa. Oudointa on, että en tunnista lainkaan miehen listaamia vikoja ja ongelmia.

Olenko jotenkin sokea itselleni vai kummalta meiltä puuttuu kiltteys ja empatia?

T. Nainen ja neljä lasta

Vierailija kirjoitti:

Tää onkin erikoinen kysymys. Mulla oli mies, joka oli paljon reissutöissä ja vapaa-ajat puuhaili jeesaamassa naapureita. Kävin töissä, huolehdin kodin, hoidin lapset ja heidän kanssaan pyrin puuhaamaan mahdollisimman paljon, hoidin pihan, tein lumityöt, huolehdin kodin raha-asiat, tein kaikki ruuat.

En koskaan nalkuttanut miehelle, vaikka usein esitin toiveeni että hän käyttäisi vapaa-aikaansa enemmän meidän kanssa olemiseen ja auttaisi mielummin minua kuin naapureita. Sain kuulla, että olen itsekeskeinen ja empatiakyvytön kun en koskaan tule naapuriin jeesaamaan remontissa tai mene rouvan avuksi perunapenkin kääntämiseen.

Hulluinta oli, että naapurissa oli kotirouva ja mieskin säännöllisissä töissä (=jeesasi kaikessa kotona). Meillä mies oli jatkuvasti viikot poissa ja itsekin kävin töissä.

Lopulta mies jätti minut ja lapset. Ei kuulemma arvot kohtaa ja yhdessä tekemistä ei ollut riittävästi. Lisäksi minä vain laiskottelen kun naapurin rouva leipoo joka päivä ja hoitaa kasvihuonetta ja perunapeltoaan.

Olen hämmenynyt. Mielestäni olen varsin empaattinen, mutta se kohdistuu omiin lapsiini ja puolisooni. Mielestäni olen myös raatanut niska limassa kodin ja lasten eteen, käynyt töissä, pitänyt itseni kunnossa ja antanut miehelle tilaa harrastaa. Oudointa on, että en tunnista lainkaan miehen listaamia vikoja ja ongelmia.

Olenko jotenkin sokea itselleni vai kummalta meiltä puuttuu kiltteys ja empatia?

T. Nainen ja neljä lasta

Sinulla on jotenkin nyt pahasti asiat sekaisin. Puhut taloutesi tehtävien jaosta. Empatia on jotain muuta. Teiltä on ilmiselvästi ollut empatia ja huomioonottaminen hukassa - molemmin puolin.

Itse käsitän että kiltteys ja empaattisuus on normaalia mukavaa käyttäytymistä ja toisen tunteiden huomioimista. Luulen että mieheni ajattelee aika samoin. Tällä palstalla mies/miehet (ehkä näitä trolleja on vain yksi) ajattelee että kiltteys on jatkuvaa toisen miellyttämistä ja palvelusten tekemistä mm. seksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää onkin erikoinen kysymys. Mulla oli mies, joka oli paljon reissutöissä ja vapaa-ajat puuhaili jeesaamassa naapureita. Kävin töissä, huolehdin kodin, hoidin lapset ja heidän kanssaan pyrin puuhaamaan mahdollisimman paljon, hoidin pihan, tein lumityöt, huolehdin kodin raha-asiat, tein kaikki ruuat.

En koskaan nalkuttanut miehelle, vaikka usein esitin toiveeni että hän käyttäisi vapaa-aikaansa enemmän meidän kanssa olemiseen ja auttaisi mielummin minua kuin naapureita. Sain kuulla, että olen itsekeskeinen ja empatiakyvytön kun en koskaan tule naapuriin jeesaamaan remontissa tai mene rouvan avuksi perunapenkin kääntämiseen.

Hulluinta oli, että naapurissa oli kotirouva ja mieskin säännöllisissä töissä (=jeesasi kaikessa kotona). Meillä mies oli jatkuvasti viikot poissa ja itsekin kävin töissä.

Lopulta mies jätti minut ja lapset. Ei kuulemma arvot kohtaa ja yhdessä tekemistä ei ollut riittävästi. Lisäksi minä vain laiskottelen kun naapurin rouva leipoo joka päivä ja hoitaa kasvihuonetta ja perunapeltoaan.

Olen hämmenynyt. Mielestäni olen varsin empaattinen, mutta se kohdistuu omiin lapsiini ja puolisooni. Mielestäni olen myös raatanut niska limassa kodin ja lasten eteen, käynyt töissä, pitänyt itseni kunnossa ja antanut miehelle tilaa harrastaa. Oudointa on, että en tunnista lainkaan miehen listaamia vikoja ja ongelmia.

Olenko jotenkin sokea itselleni vai kummalta meiltä puuttuu kiltteys ja empatia?

T. Nainen ja neljä lasta

Sinulla on jotenkin nyt pahasti asiat sekaisin. Puhut taloutesi tehtävien jaosta. Empatia on jotain muuta. Teiltä on ilmiselvästi ollut empatia ja huomioonottaminen hukassa - molemmin puolin.

Voi hyvinkin olla. Mutta etkö silti koe, että empatiaa ja huomioonottamista on juuri kyky asettua toisen asemaan ja "nähdä" toisen tilanne? Pahoittelen pitkää alustusta tehtäväjaolla, lähinnä koitin perustella sitä miksi koin epäreiluna ja tosiaan myös empatian puutteena sen että toinen ei lainkaan tajunnut minun avuntarvetta ja vieläpä syytti minua empatiakyvyttömäksi kun en jaksanut enää naapureita auttaa.

Ja hyvinkin pitää paikkansa tuo sekaisin oleminen, hämmentää tilanne edelleen. Tuntuu siltä kuin himourheilijaa syytettäisiin siitä ettei hän ikinä urheile, jos ymmärrätte kielikuvan 😄

Kiltteydestä paha sanoa, mitä sillä tässä haetaan. Oletan, että mielestäni ihan tavallisia käytössääntöjä ja toisen huomioimista sanoin ja teoin, kuulumisten vaihdot, hyväilyt, pienet arjen ilahduttamiset, kannustaminen ja yrittää tehdä toisen elämästä helpompaa ja onnellisempaa.

Empatialla käsitän myötäelämisen. Elää mukana toisen iloissa ja suruissa ja jakaa ne. Aistii toisen tunteet, lohduttaa kun on tarvetta, nauraa yhdessä, kuuntelee toisen murheita ja sängyssä nauttii toisen nautinnosta. Yrittää auttaa toista olemaan paras itsensä.

M39

naiselle empaattisuus on sanoja. miehelle tekoja.

esim. naapurin pirkon rahat on varastettu. nainen

voivottelee ja halaa. mies kutsuu syömään ja lainaa rahaa

Ot, mutta ihmettelen miksi jotkut kuvailevat itseään esimerkiksi tosi kiltiksi ja empaattiseksi. En oikein ikinä usko, kun toinen kertoo itsestään adjektiiveilla. Esimerkiksi eräs mies selitti, että hän on tosi herkkä ja empaattinen, plaa plaa plaa. Kertaakaan ei kuitenkaan kysynyt minulta mitään minun asioihini liittyvää. En oikein huomannut sitä empatiaa mistään. Voihan se olla, että mies silittää naapurinsa koiraa ja on nostanut joskus roskan kadulta.