Olisi mukava jos kotona odottaisi töistä tullessa iloinen kodinhengetär, lämmin ruoka ja leipomukset

Meillä mies on tällä hetkellä kotona (työkyvyttömyyseläke) ja minä käyn töissä. Koti on nykyään aina tiptop, lämmin ruoka odottaa töistä tullessa, ihan kaikki on huolehdittu jo hoidettu. Usein mies järjestää myös jotain kivaa pientä yllätystä arjen piristykseksi, esim. onkin tehnyt picnic-eväät ja syömme ulkona.

Toivon, että mieheni terveys kohentuisi ja hän pääsisi takaisin työelämään, mutta pieni osa minusta kuitenkin nauttii tästä tilanteesta. Tunnen tästä syyllisyyttä.

Jo se on ihan luksusta, että töistä tultua pääsee suoraan syömään. Harmi vaan, että minulle jää jälkien siivoaminen. Menisin niin mielelläni ruokapöydästä sohvalle ottamaan pienet päiväunet.

Ajatelkaa, että oikeasti monet miehet eli ennen tuollaista elämää, varsinkin usan keskiluokka.

Hurjaa ajatella miten niillä oli kotona laillinen kotiorja, jonka sai vielä laillisesti raiskata. Suomessakin vaimon raiskaaminen tuli laittomaksi vasta 90-luvulla.

Monet kotirouvat oli tuohon aikaan alkoholisteja, pillerholisteja, heroiinia kului monilla, ja mielisairaaloihin jouduttiin tosi usein. Mielisairaalat oli tuohon aikaan täynnä naisia, jotka ei kestäneet orjuutta, siitä on kirjojakin, jos jollakin kiinnostaa.

Ap, sulla olisi nuo kaikki jos olisit minun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa, että oikeasti monet miehet eli ennen tuollaista elämää, varsinkin usan keskiluokka.

Hurjaa ajatella miten niillä oli kotona laillinen kotiorja, jonka sai vielä laillisesti raiskata. Suomessakin vaimon raiskaaminen tuli laittomaksi vasta 90-luvulla.

Monet kotirouvat oli tuohon aikaan alkoholisteja, pillerholisteja, heroiinia kului monilla, ja mielisairaaloihin jouduttiin tosi usein. Mielisairaalat oli tuohon aikaan täynnä naisia, jotka ei kestäneet orjuutta, siitä on kirjojakin, jos jollakin kiinnostaa.

Suomessakin muuten tungettiin mielisairaaloihin "huonoja vaimoja" ennen, siitä on mainintojakin mielisairaaloiden historiikeissa. Sillä tavalla pääsi kätevästi eroon vaimostaan, tai vaikka suvun vanhastapiiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhanajan kodinhoitaja kelpais kyllä, lähtis sitten kotiinsa vaikka klo 17. Päivällä siivoais, silittäis, tekis ruoat. Kyllä mä tekemistä sille keksisin....

Mä en keksisi vaikka meillä iso omakotitalo ja kolme lasta. Ei tässä nyt niin paljon hommaa ole, kun asioissa on hieman järkeä.

Meillä oli tuollainen kodin hengetär 70 - luvulla. Pesi jopa matot meidän ollessa lomalla. Palkka tietysti pimeänä.

Vaihtaisin tään työni just kotirouvana oloon jos olisi taloudellisesti mahdollista. Kylläpä nauttisin kotona olosta.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa, että oikeasti monet miehet eli ennen tuollaista elämää, varsinkin usan keskiluokka.

Hurjaa ajatella miten niillä oli kotona laillinen kotiorja, jonka sai vielä laillisesti raiskata. Suomessakin vaimon raiskaaminen tuli laittomaksi vasta 90-luvulla.

Monet kotirouvat oli tuohon aikaan alkoholisteja, pillerholisteja, heroiinia kului monilla, ja mielisairaaloihin jouduttiin tosi usein. Mielisairaalat oli tuohon aikaan täynnä naisia, jotka ei kestäneet orjuutta, siitä on kirjojakin, jos jollakin kiinnostaa.

Vinkkaas joku kirja aiheesta. Kiinnostaa.

Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa, kodinhenki tai -hengetär 😊 Minulla on ollut onni tavata nyttemmin loistavasti kokkaamaan opetellut mies, ja kun minä hoidan lasten aamun, hän on puolestaan ennen minua kotona ja saan tulla valmiin ruoan ääreen töistä. Hän ei leivo, mutta esim. sytyttää satunnaiselle perustiistaille kynttilän ja kaataa vissyn viinilasiin, tai laittelee alkupalan aikuisille... Aika iloinenkin se on siihen nähden, että on lähtenyt kuudelta töihin, vääntänyt päivän kiireessä, hakenut lapset, kuorinut kuraiset muksut kylppärissä ja ottanut uhmaikäisen väsyraivarit vastaan. Samalla muksut valittavat isälle edellisyönä haudutetusta lihapadasta ja haaveilevat ääneen nugeteista.

Mieheni toivoi oksentelevaa, valvovaa koliikkiesikoistamme hoitaessani juuri samaa kuin aloitus ja oli usein pahoillaan räjähtäneestä väsyneestä eukosta, perusruoasta ja käymättömistä kauppareissuista.. . Hän oli sittemmin hoitovapaalla mahavaivalapsemme kanssa minun opiskellessani ja totesi sitten tietävänsä, miksei koti kiillä ja ruoka ole aina gourmeeta tai ylipäänsä valmista.

On ihanaa, kun molemmat tiedämme, mitä vaatii, että on edes jotain tehty, lapset about rauhallisina ja jokin ruoka yhteisessä pöydässä. Kun aina muistaisi sanoa sen miehellekin, että todella arvostan.

Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa, kodinhenki tai -hengetär 😊 Minulla on ollut onni tavata nyttemmin loistavasti kokkaamaan opetellut mies, ja kun minä hoidan lasten aamun, hän on puolestaan ennen minua kotona ja saan tulla valmiin ruoan ääreen töistä. Hän ei leivo, mutta esim. sytyttää satunnaiselle perustiistaille kynttilän ja kaataa vissyn viinilasiin, tai laittelee alkupalan aikuisille... Aika iloinenkin se on siihen nähden, että on lähtenyt kuudelta töihin, vääntänyt päivän kiireessä, hakenut lapset, kuorinut kuraiset muksut kylppärissä ja ottanut uhmaikäisen väsyraivarit vastaan. Samalla muksut valittavat isälle edellisyönä haudutetusta lihapadasta ja haaveilevat ääneen nugeteista.

Mieheni toivoi oksentelevaa, valvovaa koliikkiesikoistamme hoitaessani juuri samaa kuin aloitus ja oli usein pahoillaan räjähtäneestä väsyneestä eukosta, perusruoasta ja käymättömistä kauppareissuista.. . Hän oli sittemmin hoitovapaalla mahavaivalapsemme kanssa minun opiskellessani ja totesi sitten tietävänsä, miksei koti kiillä ja ruoka ole aina gourmeeta tai ylipäänsä valmista.

On ihanaa, kun molemmat tiedämme, mitä vaatii, että on edes jotain tehty, lapset about rauhallisina ja jokin ruoka yhteisessä pöydässä. Kun aina muistaisi sanoa sen miehellekin, että todella arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Kenestäpä ei olisi? Harmi vaan, että olen itse se heteroavioliitossa oleva naispuoleinen henkilö, jolle tällaiset odotukset perinteisesti langetetaan... Tuntuuko teiltä koskaan samalta?

Meillä homma toimii hyvin. Otamme sen kodinhengettären roolin vuoroviikoin.

Vierailija kirjoitti:

Olishan tuo ihanaa. Mutta ei auta, itse se on työpäivän jälkeen ruvettava ruuan tekoon nälkäiselle perheelle. Mies ei töistä tultuaan tee yhtään mitään.

Huoh, taas se alkaa. Älä sitten daiju ole naimisissa jos niin hammasta kiristää.

MInä leivoin ja laitoin ruuat ym. 25 vuotta  ja koetin muutenkin tehdä miehelle mieliksi välillä jaksamiseni äärirajoilla riippumatta siitä, olinko työelämässä, opiskelemassa vai kotiäitinä. Hän haki eron ja on nyt jonkun venakon kanssa naimisissa. Sellainen kiltti mies.

Joskus hän teki ruokaa, sotki keittiön ja jätti kaiken minun siivottavakseni. Odotti, että nuolisin hänen varpaansa siitä hyvästä.

Oli ikäänkuin eri säännöt ja vaatimukset minulle, eri säännöt ja vaatimukset hänelle. Hän teki mitä halusi, minä tein mitä täytyi ja oli tarpeen.

Uskaaltaako lähteä asiaa taas kommentoimaan täällä, mutta lähdetään siitä, että toteamus "kodinhengetär, joka iloisesti häärää, odottaa valmiin ruuan ja leipomusten ja siistin kodin kanssa" uupunutta työnahertajaa kotiin, kuulostaa jopa teidän naisten mieleen ihanalta. Mutta, nyt tulee se, iso mutta. Jos asetelma on se, et mies saa nauttia/nauttii tälläisestä "arjen luksuksesta" ja saa vielä seksiä "kaupan päälle" tekemättä mitään (paitsi käy töissä) on suuri kauhistus ja nykynaisten ilmeisesti kaikkia feminismin ja itsenäisen naisen juuria ravisuttava kammotus, niin miksi se ei olisi miesnäkökulmasta toisin asetteluna ap:n aiheeseen viitaten juuri sama miehen asemaa alistava teko?

Itse olen juurikin meidän kodinhengetär, joka "toisten mielestä passaa" miestään ja tekee kotona lähes kaiken, paitsi miesten työt (remontoinnit,korjaukset,autoon liittyvät..) ja teen sen siksi, koska kodista ja miehestä huolen pitäminen on sydämen ja kunnian asia ja ihanassa kodissa rakkaus kukoistaa, jossa emme yritä astua toisen sukupuolen varpaille tai taistella vaan elää sovussa ja harmoniassa synkaten toistemme miehisiä ja naisellisia ominaisuuksia. Ja vaikka kuinka ahertaisin, seksi maistuu aina.

Mä voin olla miespuoleinen versio tällaisesta hengettärestä eli kodinhenki.

Sinä nainen käyt töissä ja tuot leipää pöytään ja minä siivoan, pyykkään, kokkaan, korjaan, käyn kaupassa ja hoidan lapsia ja autan läksyissä. Kun tulet kotiin niin tulet puhtaaseen kotiin missä odottaa lämmin terveellinen ja monipuolinen ateria. Naisille tuskin vain käy tällainen järjestely.

Vierailija kirjoitti:

Mä voin olla miespuoleinen versio tällaisesta hengettärestä eli kodinhenki.

Sinä nainen käyt töissä ja tuot leipää pöytään ja minä siivoan, pyykkään, kokkaan, korjaan, käyn kaupassa ja hoidan lapsia ja autan läksyissä. Kun tulet kotiin niin tulet puhtaaseen kotiin missä odottaa lämmin terveellinen ja monipuolinen ateria. Naisille tuskin vain käy tällainen järjestely.

Tosi monille nykyisille naisille käy, sun pitää olla vielä valmis lähtemään ulkomaille töihin mukaan, saat olla sielläkin kotia hoitamassa.

Nykyään on tosi paljon uraohjusnaisia, joille olisit unelma.

Esim. dailymailkin tekee jatkuvasti juttuja tuollaisista pareista, esim. se cityn uraohjusnainen, sillä on muistaakseni 9 lasta miehensä kanssa, ja se mies on kotona niiden kanssa, ne vaikuttaa onnellisilta, sen naisen palkka ja bonukset on miljoonaluokkaa, eikä sillä olisi tuota lapsimäärää sen uralla ilman tuollaista miestä.

Vierailija kirjoitti:

Mä voin olla miespuoleinen versio tällaisesta hengettärestä eli kodinhenki.

Sinä nainen käyt töissä ja tuot leipää pöytään ja minä siivoan, pyykkään, kokkaan, korjaan, käyn kaupassa ja hoidan lapsia ja autan läksyissä. Kun tulet kotiin niin tulet puhtaaseen kotiin missä odottaa lämmin terveellinen ja monipuolinen ateria. Naisille tuskin vain käy tällainen järjestely.

Ai että olis mahtavaa! Mies ei vaan lämpene tälle, joten täytyy laittaa taapero päiväkotiin ja lähteä tienaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisin tään työni just kotirouvana oloon jos olisi taloudellisesti mahdollista. Kylläpä nauttisin kotona olosta.

Olen ollut aikaa ennen lapsia 2,5 vuotta kotirouvana ulkomailla asuessamme. Se oli tyylsäää... Vaikka yritin kehitellä vaikka mitä työn tapaista, kielikurssia, harrastuksia ja muuta, niin päivät tuntuivat tosi pitkiltä.

Lasten kanssa olin kotona kotiäitinä kahdeksan vuotta ja se oli ihan mukavaa aikaa, mutta nuorimman lähtiessä kolme vuotiaana päiväkotiin, niin oli todella ihanaa mennä töihin! Kotona maleksiminen ja kotitöiden puuhastelu ei riitä minulle, tarvitsen enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voin olla miespuoleinen versio tällaisesta hengettärestä eli kodinhenki.

Sinä nainen käyt töissä ja tuot leipää pöytään ja minä siivoan, pyykkään, kokkaan, korjaan, käyn kaupassa ja hoidan lapsia ja autan läksyissä. Kun tulet kotiin niin tulet puhtaaseen kotiin missä odottaa lämmin terveellinen ja monipuolinen ateria. Naisille tuskin vain käy tällainen järjestely.

Ai että olis mahtavaa! Mies ei vaan lämpene tälle, joten täytyy laittaa taapero päiväkotiin ja lähteä tienaamaan.

Sulla on varmaan akateeminen mies?

Monet miehet on valitettavasti kasvatettu kotitöissä kädettömiksi, joten he syövät poikamiesboksissaan makkaraa trollaillessaan netissä, ja odottavat että pelastava äitihahmo tulisi ja laittaisi kodin järjestykseen. Tähän kai perustuu se fakta, että miehet syrjäytyvät helpommin kuin naiset.