"Staying in an unhappy marriage could be the best thing you do, new study suggests

Welcome to baby dot com conversation forum?

Näin se taitaa olla.

Poikkeuksena on henkisesti väkivaltaiset suhteet.

Mutta ei voi sanoa, että eronneet parit olisivat onnellisia, jos olisivat vain pysyneet yhdessä.

Linkki ei auennut. Lainattuja lauseita en ymmärrä. Eiköhän tuossa ole nyt vain kyse siitä, että suhde ei ollut tarpeeksi huono, kun ei erottu. 

Joo kyllä itsellä on kanssa ollut fiiliksiä et erota voisi, mutta lastenkin vuoksi kannattaa varmaan jatkaa. Eikä tuo vaimo hullumpi oikeastaan ole loppupeleissä vaikka sänkyhommat ei suju lainkaan. Käyn vieraissa ja huorissa paikkaamassa. Olisi ihan kätevä ostaa keskustayksiö "sijoitukseksi" tosin taitaa nuo hotellit tulla kustannustehokkaammaksi.

Harmi, ettei linkki toiminut. Juttu löytyi googlettamalla.

Tutkimuksessa siis kysymys pareista, jotka kokivat liiton onnettomaksi, kun ensimmäinen lapsi oli syntynyt. Jos he pysyivät yhdessä, olivat varsin onnellisia 10 v kuluttua.

Sama pätee varmasti moniin vähän vauvaikää isompien lasten vanhempiinkin. Itse en voi olla ihmettelemättä, kun ympärillä monet pikkulasten lasten vanhemmat eroavat löydettyään ”sen suuren rakkauden” avioliittonsa ulkopuolelta. Tai lähteäkseen sellaista etsimään. Lapset kärsivät erosta. Piste. Kuka enemmän kuka vähemmän, mutta kärsivät.

Ja pahoin pelkään, että aika monen kohdalla se uusi prinssi/prinsessakin muuttuu pikkuhiljaa, jos ei sammakoksi, ainakin perusjampaksi/pirkoksi, jonka kanssa elämä ei ole sen kummempaa kuin sen exänkään kanssa. Mutta perhe piti hajottaa matkalla sitä suurta omaa onnea etsiessä, kun perhearjessa ei ollut riittävästi kuumaa huumaa.

Ilmeisesti kaikki some-/tositeevee-/markkina- yms. soopa saa nykyihmiset kuvittelemaan, että parisuhteen pitäisi olla yhtä ilotulitusta - elämäntilanteesta riippumatta. Ei se ole. Eikä sen tarvitse olla. Kyllä turvalliseen, tasa-arvoiseen, vaikkakin kaverilliseen liittoon KANNATTAA jäädä lasten takia. Paljon huonompi vaihtoehto on lähteä itsekkäästi omaa onneaan toteuttamaan. Liian moni lapsii kärsii vanhempansa itsekkäistä ratkaisuista.

Ja se, mitä yllä kirjoitan, koskee siis tietysti vain liittoja, joissa ei ole väkivaltaa, päihteitä tms. vakavia, todellisia ongelmia. Pelkkä ”en ole onnellinen” on minusta pienten lasten vanhemmalle hiton huono syy erota.

Vierailija kirjoitti:

Harmi, ettei linkki toiminut. Juttu löytyi googlettamalla.

Tutkimuksessa siis kysymys pareista, jotka kokivat liiton onnettomaksi, kun ensimmäinen lapsi oli syntynyt. Jos he pysyivät yhdessä, olivat varsin onnellisia 10 v kuluttua.

Sama pätee varmasti moniin vähän vauvaikää isompien lasten vanhempiinkin. Itse en voi olla ihmettelemättä, kun ympärillä monet pikkulasten lasten vanhemmat eroavat löydettyään ”sen suuren rakkauden” avioliittonsa ulkopuolelta. Tai lähteäkseen sellaista etsimään. Lapset kärsivät erosta. Piste. Kuka enemmän kuka vähemmän, mutta kärsivät.

Ja pahoin pelkään, että aika monen kohdalla se uusi prinssi/prinsessakin muuttuu pikkuhiljaa, jos ei sammakoksi, ainakin perusjampaksi/pirkoksi, jonka kanssa elämä ei ole sen kummempaa kuin sen exänkään kanssa. Mutta perhe piti hajottaa matkalla sitä suurta omaa onnea etsiessä, kun perhearjessa ei ollut riittävästi kuumaa huumaa.

Ilmeisesti kaikki some-/tositeevee-/markkina- yms. soopa saa nykyihmiset kuvittelemaan, että parisuhteen pitäisi olla yhtä ilotulitusta - elämäntilanteesta riippumatta. Ei se ole. Eikä sen tarvitse olla. Kyllä turvalliseen, tasa-arvoiseen, vaikkakin kaverilliseen liittoon KANNATTAA jäädä lasten takia. Paljon huonompi vaihtoehto on lähteä itsekkäästi omaa onneaan toteuttamaan. Liian moni lapsii kärsii vanhempansa itsekkäistä ratkaisuista.

Ja se, mitä yllä kirjoitan, koskee siis tietysti vain liittoja, joissa ei ole väkivaltaa, päihteitä tms. vakavia, todellisia ongelmia. Pelkkä ”en ole onnellinen” on minusta pienten lasten vanhemmalle hiton huono syy erota.

Okei. Olisit voinut heti aloituksessa mainita, että nyt puhutaan pienten lasten vanhemmista. En pysty nyt samaistumaan, kun itse erosin lasten ollessa 8- ja 10-vuotiaita ja nimenomaan odotin sen pikkulapsiajan ohi. Tilanne ei parantunut. 

Taso-Laasanen on julkaissut in english? Tyytykää naiset, tyytykää, älkää yrittäkökään tehdä elämäänne miellyttävämmäksi.

Ja onhan tuo miehillekin opiksi: jos eroat, syrjäydyt marginaaliin.

Vierailija kirjoitti:

Taso-Laasanen on julkaissut in english? Tyytykää naiset, tyytykää, älkää yrittäkökään tehdä elämäänne miellyttävämmäksi.

Ja onhan tuo miehillekin opiksi: jos eroat, syrjäydyt marginaaliin.

Ei, älkää tyytykö, vaan tehkää asioita (hakeutukaan mielekkäisiin töihin, harrastakaa, olkaa ystävien kanssa, nauttikaa lastenne seurasta, mikä nyt kullekin toimii), jotka tekevät teidät onnelliseksi. Älkää odottako, että toinen ihminen tarjoilee onnellisuuden teille.

Kun näitä surkeita liittoja voivotellaan, olisi muuten hyvä pitää mielessä, että nämä surkimus-puolisot ovat ihan itse valittuja, silloin aikanaan niiin ihania ja täydellisiä. Sittemmin arjen pilaamia. Että sitä taustaa vasten voi sitten miettiä, että onkohan se uusi maailman ihanin mies/nainen lopulta muutaman vuoden yhteiselon jälkeen sen kummempi...

T. Minä, joka kirjoitin yllä nrolla 6

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, ettei linkki toiminut. Juttu löytyi googlettamalla.

Tutkimuksessa siis kysymys pareista, jotka kokivat liiton onnettomaksi, kun ensimmäinen lapsi oli syntynyt. Jos he pysyivät yhdessä, olivat varsin onnellisia 10 v kuluttua.

Sama pätee varmasti moniin vähän vauvaikää isompien lasten vanhempiinkin. Itse en voi olla ihmettelemättä, kun ympärillä monet pikkulasten lasten vanhemmat eroavat löydettyään ”sen suuren rakkauden” avioliittonsa ulkopuolelta. Tai lähteäkseen sellaista etsimään. Lapset kärsivät erosta. Piste. Kuka enemmän kuka vähemmän, mutta kärsivät.

Ja pahoin pelkään, että aika monen kohdalla se uusi prinssi/prinsessakin muuttuu pikkuhiljaa, jos ei sammakoksi, ainakin perusjampaksi/pirkoksi, jonka kanssa elämä ei ole sen kummempaa kuin sen exänkään kanssa. Mutta perhe piti hajottaa matkalla sitä suurta omaa onnea etsiessä, kun perhearjessa ei ollut riittävästi kuumaa huumaa.

Ilmeisesti kaikki some-/tositeevee-/markkina- yms. soopa saa nykyihmiset kuvittelemaan, että parisuhteen pitäisi olla yhtä ilotulitusta - elämäntilanteesta riippumatta. Ei se ole. Eikä sen tarvitse olla. Kyllä turvalliseen, tasa-arvoiseen, vaikkakin kaverilliseen liittoon KANNATTAA jäädä lasten takia. Paljon huonompi vaihtoehto on lähteä itsekkäästi omaa onneaan toteuttamaan. Liian moni lapsii kärsii vanhempansa itsekkäistä ratkaisuista.

Ja se, mitä yllä kirjoitan, koskee siis tietysti vain liittoja, joissa ei ole väkivaltaa, päihteitä tms. vakavia, todellisia ongelmia. Pelkkä ”en ole onnellinen” on minusta pienten lasten vanhemmalle hiton huono syy erota.

Okei. Olisit voinut heti aloituksessa mainita, että nyt puhutaan pienten lasten vanhemmista. En pysty nyt samaistumaan, kun itse erosin lasten ollessa 8- ja 10-vuotiaita ja nimenomaan odotin sen pikkulapsiajan ohi. Tilanne ei parantunut. 

Pahoittelut, en voinut mainita tuota aloituksessa, kun en itse tätä aloitusta tehnyt. Innostuin vain hakemaan jutun netistä ja sitä kommentoimaan.

Nro 6