Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset alkavat suhteeseen henkilön kanssa, joka on eri mieltä jostain tärkeästä, ja olettavat sitten hänen muuttuvan?
06.09.2018 |
Otsikko on ehkä hiukan sekavasti muotoiltu, mutta selvennetään: Miksi ihmiset kerta toisensa jälkeen ryhtyvät suhteeseen ihmisen kanssa, joka on lasten hankinnasta / naimisiinmenosta / maalle muuttamisesta / jostain muusta isosta asiasta eri mieltä? Pahimmassa tapauksessa annetaan ymmärtää, että kyllä minä sinun kanssasi voin elää, vaikka ei koskaan hankita lapsia ja silti kuitenkin elätellään toiveita, että vielä se toisen mieli muuttuu.
Mahdollisesti vuosia mennään näin, kunnes pettymys ja paha mieli pääsevät valloilleen ja loukkaannutaan siitä, että toinen tarjosikin juuri sen, mitä sanoikin.
Kommentit (6)
No se on se ihastuminen. Tunne, jonka rinnalla kaikki muu vaikuttaa selätettävissä olevilta esteiltä. Mitä vähemmän ihmisellä on elämänkokemusta, sitä enemmän se tunne yleensä vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehistä sanotaan, että alkoi järki seistä yhtä aikaa. Rakkaus on vain sokea, mutta rakastuminen on mieltä vailla.
Siksi koska pakko saada se parisuhde ja perhe. Sit vaan otetaan joku jolle kelpaa ja lopputuloshan on huono sellaisessa.
Vierailija kirjoitti:
No se on se ihastuminen. Tunne, jonka rinnalla kaikki muu vaikuttaa selätettävissä olevilta esteiltä. Mitä vähemmän ihmisellä on elämänkokemusta, sitä enemmän se tunne yleensä vie.
Näinhän se usein on. Ihastuminen sokaisee ja tekee toisaalta myös itsekeskeiseksi. "Kyllä se muuttaa mielensä MUN takia, koska se rakastaa MUA."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on se ihastuminen. Tunne, jonka rinnalla kaikki muu vaikuttaa selätettävissä olevilta esteiltä. Mitä vähemmän ihmisellä on elämänkokemusta, sitä enemmän se tunne yleensä vie.
Näinhän se usein on. Ihastuminen sokaisee ja tekee toisaalta myös itsekeskeiseksi. "Kyllä se muuttaa mielensä MUN takia, koska se rakastaa MUA."
Kyllä. Ja ehkä toisaalta myös niin päin, että kuvittelee itse voivansa luopua omista tärkeistä haaveistaan, koska onhan se toinen niin ihana ja täydellinen, että kyllä minä onnellinen olen hänen kanssaan ilman lapsiakin. Vaan annas olla, kun vuosi ja kaksi kuluu.
En ymmärrä minäkään.
Ystävä alkoi seurustella erään naisen kanssa, joka alkoi heti alusta saakka valittamaan lihansyönnistä, nuuskasta, harrastuksista, lähipiiristä, asumiskuvioista... Mutta ei, silti piti muuttaa heti kuukauden sisään yhteen ja tehdä vauva!
Sitten ihmetellään, kun parin vuoden jälkeen alkaa se rakastuminen pikkuhiljaa väistymään ja ne erimielisyydet elämästä oikeasti tulemaan läpi, toisen miellyttämisen sijaan, että mitä sitä tekisi :D