Miksi yleisesti oletetaan että jos vanhemmilla on " omat rahat" niin että perhe on jotenkin huono...?

Olen elättänyt perhettä puolisen vuotta, kun mies oli hoitovapaalla. Oli päivänselvää, että niin teen.



Kun miehen hoitovapaa oli ohi, minulle tuli " kriisi" . Huomasin pohtivani, että nyt on käytetty minun rahoja (=yhteisiä rahoja) niin ja niin paljon. Epäreilua...



Olet oikeassa. Kyllä meihin suomalaisiin naisiin on saatu syvälle iskostettua se, että naisen itsenäisyyden merkki on oma tili ja oma palkka. Oli kamalaa huomata ajattelevansa minun rahoja. Helkkari, perheen rahoja ne on. Mies oli hoitanut lapsia ja kotia, joten tottakai minun palkkani oli koko perheen rahoja. Jouduin antamaan itselleni henkisen luunapin moisista ajatuksista. Olihan miehenkin rahat perheen rahoja minun hoitovapaallani.

perhe on vasta kunnollinen ja ehyt silloin kun on yhteiset rahat, eli toisin sanoen kotiäidillä on lupa tuhlata miehensä rahoja... =/

juttuja, varsinkin kun erään muijan mies maksoi omat sähkölaskunsa ex-muijan tililtä, tosin jäi kiinni ja joutui maksamaan rahat takaisin. Kyllä se vaan on viisasta pitää omat rahansa, maailmassa ei koskaan tiedä, että mitä tapahtuu!

ja miettikää sitten kuinka tasa-arvoista elämää elätte... raha-asioissa niinkuin muissakin!

Ainakaan sellaista, josta maksetaan kunnolla. Ajatus, että he joutuisivat todelliseen taloudelliseen vastuuseen on pelottava, ja näin ollen on hyvä puolustella " meillä on niin tiivis perhe että KAIKKI on yhteistä, ei ole väliä kuka sen rahan tienaa kunhan joku tienaa" . Kumma juttu, että sama nainen vaatii jakamaan kotityöt millintarkasti puoliksi, kummasti tämä " kaikki on yhteistä, meillä ei lasketa" -mentaliteetti katoaa ja se 12-tuntista työpäivää painava mies laitetaan surutta imurin varteen, vaikka nainen itse on ollut kotona koko päivän. Mutta annas olla jos mies ehdottaa vaimolleen töihin menoa, sehän on kiristystä ja sikamaista, eihän nyt PERHEESSÄ ruvata laskemaan kuka tienaa ja mitä, pääasia että toimeen tullaan.



Näyttäkää yksikin perhe, jossa nainen tuo pyyteettömästi rahat talouteen (niin, ilman kitinää ja erouhkailuja) ja mies saa pitää työttömyyskorvauksensa/osa-aikatyönsä palkan itsellään eikä naista yhtään korpea se että hänen palkkansa menee perheen hyväksi eikä mies tienaa mitään.

Se maksaa kummalla on rahaa, eli mies useimmiten.



Itse voisin kysyä, että miksi naisen oletetaan olevan laiska rahanahne kotiäiti, jos parilla on yhteiset rahat?

Se, että naiselle pitäisi antaa jotain myönnytyksiä vain siksi, että hän on nainen (=ei tarvitse mennä töihin, tai jos menee niin kaikki kulut sysätään silti miehelle) ei ole tasa-arvoa, vaan nimenomaan EPÄTASA-ARVOA.

etteivät voi mennä töihin koska lasta ei VOI laittaa hoitoon.... =( Näitten naisten mukaan heidän miehensä on iloisia siitä, että ovat kotona mutta todellisuudessa miehiä kyllä nyppii se, että toinen vaan lusmuilee (jotkut vaan yhden lapsen kanssa) kotona ja toinen käy hankkimassa niska limassa rahaa jota vaimo voi sitten kuluttaa mielin määrin! =/

Miksi ajattelette tasa-arvon olevan vain rahakysymys?

Meillä mies maksaa, minä hoidan lapset. Mikä tässä on epätasa-arvoista?

Meillä asia on sovittu näin, eikä kummallakaan ole valittamista.

Vierailija:

4, tasa-arvo raha-asioissa on juuri sitä että MOLEMMILLA, niin miehellä kuin naisellakin, on vastuu perheen elättämisestä.

Se, että naiselle pitäisi antaa jotain myönnytyksiä vain siksi, että hän on nainen (=ei tarvitse mennä töihin, tai jos menee niin kaikki kulut sysätään silti miehelle) ei ole tasa-arvoa, vaan nimenomaan EPÄTASA-ARVOA.

Täällä purkaa taas katkeruuttaan joku, joka on joutunut viemään lapsensa 9kk ikäisenä hoitoon, kun mies ei ole halunnut osallistua perheen kuluihin. Ymmärrän kyllä, että sinua harmittaa, mutta älä pura sitä meihin, joilla mies osallistuu mielellään ja haluaa lasten saavan kasvaa kotihoidossa muutaman ensimmäisen elinvuoden.

Vierailija:

Täällä purkaa taas katkeruuttaan joku, joka on joutunut viemään lapsensa 9kk ikäisenä hoitoon, kun mies ei ole halunnut osallistua perheen kuluihin. Ymmärrän kyllä, että sinua harmittaa, mutta älä pura sitä meihin, joilla mies osallistuu mielellään ja haluaa lasten saavan kasvaa kotihoidossa muutaman ensimmäisen elinvuoden.

mutta meillä on " omat rahat" , mutta nyt mies kotona koska haluamme lapsen saavan kasvaa kotihoidossa muutaman vuoden, ja tämän ajan minä elätän perheen. Edelleenkään ei ole yhteisiä rahoja, mutta vain mun rahojani käytetään perheen elättämiseen.

Jos ei mies tekis elettäkään tai mitään suunnitelmia sen eteen että palaa töihin joskus ja alamme taas tasavertaisesti osallistua laskuihin, niin voisi kyllä harmittaa ja saisi kotihoidontuestaan maksaa edes jotain yhteisiäkin.

Vierailija:

Se, että naiselle pitäisi antaa jotain myönnytyksiä vain siksi, että hän on nainen (=ei tarvitse mennä töihin, tai jos menee niin kaikki kulut sysätään silti miehelle) ei ole tasa-arvoa, vaan nimenomaan EPÄTASA-ARVOA.

Eiköhän se ole kiinni siitä, onko kyseessä perheen yhteisesti sopima järjestely vai ei. Jos toinen sanelee toiselle mitä tehdään, se EI ole tasa-arvoa. RAha ei tosiaankaan ole tasa-arvon mitta vaan se, että molemmat osapuolet ovat asiasta samaa mieltä ihan vapaaehtoisesti...

Meillä minä tienaan tällä hetkellä enemmän ja mies on kotona hoitovapaalla kotihoidontuen turvin. Ja tietysti maksan suurimman osan laskuista, koska tienaankin enemmän.

Kysymys pitäisi olla, että miksi nykyään oletetaan että rahat on jokaisella omat.

Kyllä yleinen olettamus on ollut kautta aikojen, että perhe on " yhteinen yritys" . Pikkuhiljaa on lisääntynyt itsenäisyys, kaiken huipentumana tämä, että perhekin on jo minä ja sinä, ei me. " Me" on se mitä sen pitäisi olla, siihen kaikki perustuu. Laki ja kaikki.

Vierailija:

Osallistuminen ja tasapuolisesti jakaminen on vähän eri asia kuin melkein kaiken/kaiken maksaminen.

Millainen ihminen kirjoittaa tälläisen lauseen!? Jotenkin säälittää.

Miehesikö sinut on aivopessyt?

Mitä on osallistuminen ja tasapuolisuus muissa asiossa (niin, sitä on paljon paljon muutakin kuin se raha!)? Kuka hoitaa lapset, tekee ruuat, siivoaa...

Syy on hyvin yksinkertainen. Meillä oli jossain vaiheessa sellainen tilanne, että oli pakko laittaa kaikki tulot tulemaan samalle tilille, jotta saadaan lainat suoravelotuksella maksettua. Se vaan sitten jäi.



Ei me kuitenkaan mitään lasketa, että kuinka paljon toinen kuukaudessa käyttää johonkin. Ostetaan, mitä tarvii ostaa ja välillä vähän sellasta mitä ei välttämättä tarvis... hyvin on toiminut. :)

Perhekin koostuu yksilöistä; minä, sinä, lapsi, lapsi jne.

Minuuteni ja itsenäisyyteni haluan pitää siitä huolimatta, että olen perheen perustanut. Olen muutakin kuin " me" :n yksi osa.

Minä ja sinä ovat päättäneet perustaa Perheen, joten heistä tulee ME. perheen etu ajaa silloin yksittäisen minän ja sinän edelle, varsinkin jos perheessä on lapsia. Muuten mitä järkeä olisi edes perustaa koko perhettä?

Pääasiahan on, että " me" :n molemmat puoliskot ovat tyytyväisiä?

Omat rahat on, silti tasapuolisesti hoidetaan maksut ja menot, loput saa käyttää niin kuin haluaa.

Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää, joten muutaman vuoden hoitovapaa ei luonnollisesti tuonut mitään muutoksia tähänkään. Se maksaa, kummalla on rahaa.



Emme koskaan riitele rahasta. Tällä hetkellä mies on töissä ja minä hoitovapaalla.