Miksi yleisesti oletetaan että jos vanhemmilla on " omat rahat" niin että perhe on jotenkin huono...?

Meillä on uusperhe, jossa on minun ja mieheni lisäksi yksi yhteinen lapsi ja kaksi minun aiemman liittoni lasta. Raha-asiat tekevät meidän elämästä helvettiä, jos alamme laskemaan, mitkä rahat ovat kenenkin ja mikä normaalista elämisen kuluista kuuluu kenellekin. Kuukaudessa pankkitilille rapsahtaa miehen palkka, minun palkkani, lapsilisät 3 lapsesta, 2 lapsen elatustuki (kunnan maksama) ja 1 sairaan lapsen hoitotuki.



Miten nämä sitten voisi jakaa? Mun palkka mulle ja miehen palkka miehelle, 2 ja puoli lapsilisää mulle, puolikas miehelle (kun kyseessä on miehen ensimmäinen lapsi, niin kuuluuko ensimmäisen lapsen lapsilisän puolikas vai kolmannen?) elatusmaksut tietty mulle ja sairaan lapsen hoitotuki puoliksi, kun se saadaan yhteiselle lapselle.



Kuka sitten maksaa ja mitä? Minä omat ja omien lasteni ja yhteisen lapsen kulut puoliksi. Helppoa tähän asti vai onko? Kuinkas yhteisen lapsen hoitomaksu? Joinakin kuukausina lapsi tarvitsee kokopäivähoitoa miehen työvuorojen vuoksi. Mieskö maksaa erotuksen ja minä puolipäivähoidosta puolet? Autolainan ja kaikki autoon liittyvät kulut maksakoon mies, koska minulla ei ole edes korttia. (Tosin miehen ei olisi tarvinnut ostaa uutta autoa perheenlisäystä.) Sitten pahin mahdollinen eli asuntolaina. Kuka maksaa ja kuinka paljon? Tässä on otettava huomioon kaikki sellaiset seikat, että minulle olisi kelvannut pienempi ja halvempi, tilaa tarvitsemme paljon, koska minulla on monta lasta (miehellä vain yksi). Miehelle ei kelvannut vastaava talo, johon olisi pitänyt tehdä remonttia ja olisi silti jäänyt edullisemmaksi.



Koska eihän tälläistä meikäläiset jaksa, kaikki rahat tulee yhdelle tilille ja sieltä maksetaan kaikki laskut ja ostetaan ruuat yms. Mies hoitaa yksin kaikki ruokaostokset ja minä lasten vaatteet ja muut tarvikkeet. Kuun lopussa kun tilit tulee edelliseltä kuulta jääneet rahat pistetään 5 osaan.

Vierailija:

Pääasiahan on, että " me" :n molemmat puoliskot ovat tyytyväisiä?

Se on todellakin mulle ihan sama miten muut hoitavat asiansa, mutta ei pidä ihmetellä simä mikä toimii sen mukaan mitä on tarkoitettu olevan.

15 (?)

vai se, että kummallakin/jokaisella on oma tili jota kumpikin käyttää niin miten nyt rahaa/siltä tuntuu.

Ja minä, siis nainen, olen aina tienannut enemmän, tällä hetkellä noin 3/4 meidän tuloista. Olen myös muutamia vuosia ollut perheen ainoa elättäjä.



Enemmän luonteenominaisuuden kuin ansaintalogiikan takia minulla lienee viimeinen päätösvalta isoista hankinnoista, mutta kyllä niistäkin päätetään yhdessä keskustellen. Normaaliostokset kumpikin hoitaa ihan lupaa kysymättä.



Ja yhdessä on oltu luokkaa 15 vuotta. Mies on paljon lasten kanssa, kokkaa ja hoitaa suuremmalla vapaa-ajallaan omakotitalon raskaat työt ynnä pihatyöt. Ihan hyvin menee eikä katkeruutta liene kummassakaan osapuolessa.

Hirveä paasaus " meillä ei koskaan riidellä rahasta" . Ja loppuun pieni huomautus " ...koska mieheni maksaa kaiken" . Niin, kukapa vaimo siinä tilanteessa alkaisi riitelemäänkään?



Mutta lukekaapa palstamammojen aatoksia jos mies jää vaikka pariksi kuukaudeksi työttömäksi: mietitään avioeroa tai ainakin erilleen muuttoa ettei tarvitse " elättää moista luuseria" . Gallupoidaan, että perustaisitko perheen huonopalkkaisen miehen kanssa ja suurin osa persaukisista mammoista vastaa että en tietenkään, eihän sellaisella miehellä tee mitään jolla ei ole edes kunnianhimoa ja kykyä huolehtia raha-asioistaan (itse muija on korkeintaan peruskoulun käynyt tai ehkä pari vuotta lähihoitajakoulua).



Hyvin harva näistä yhteisten rahojen puolustajista olisi valmis tosissaan elättämään miestään, jos osat kääntyisi toisinpäin. Vanha totuus pätee edelleen: miehen rahat ovat perheen rahaa, naisen rahat naisen rahaa.

Vanha tapa ei ole aina se oikeutetumpi tai parempi tai " aidompi" . Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat, käytännöt muuttuvat.

Vierailija:

Se on todellakin mulle ihan sama miten muut hoitavat asiansa, mutta ei pidä ihmetellä simä mikä toimii sen mukaan mitä on tarkoitettu olevan.

15 (?)

Meillä on omat tilit ja rahat, mutta jos toiselta rahat loppuu, antaa toinen toiselle. Eikä niitä lainailla, eli sillain on kuitenkin yhteiset rahat. Tää on toiminut meillä. Mutta kukin tavallaan.

voin sanoa, että kotiäitikin osallistuu taloudellisesti perheen yhteisiin menoihin. Itse asiassa minulle ei jää omaan käyttöön juuri mitään, koska lapsilisät menevät ruokaan, ja silloin, kun sain kotihoidontukea, maksoin myös paljon perheen laskuja. Oikeastaan maksan vieläkin, koska kotihoidontuesta jäi niin paljon säästöön, että pystyn edelleen maksamaan monia laskuja. Niin, ja meillä on eri tilit. Jos olisi yhteiset, mies tuhlaisi kaikki rahat ja ruokaan tuskin jäisi niinkään paljon kuin nyt. Mies maksaa vuokran ja autokulut sekä satunnaisia laskuja, minä ruuan ja satunnaisia laskuja. Minä teen kotityöt, enimmäkseen. Kauppareissut tehdään yhdessä. Mies pakkaa, minä maksan.

Kirjoitin, että meillä ei riidellä rahasta ja tällä hetkellä minä olen hoitovapaalla ja mies töissä.

Jos ajattelisit lukemaasi hieman pidemmälle, huomaisit, että meillä on ollut erilaisia rahatilanteita vuosien varrella (opiskelut, armeija yms.).

Mies ei todellakaan ole toiminut minun elättäjänäni, vaan vuosien varrella isompien tulojen saaja on vaihdellut. Välillä minä olen tienannut enemmän ja välillä mies. Ja aina on ollut yhteiset rahat.

Vierailija:

Hirveä paasaus " meillä ei koskaan riidellä rahasta" . Ja loppuun pieni huomautus " ...koska mieheni maksaa kaiken" . Niin, kukapa vaimo siinä tilanteessa alkaisi riitelemäänkään?

Mutta lukekaapa palstamammojen aatoksia jos mies jää vaikka pariksi kuukaudeksi työttömäksi: mietitään avioeroa tai ainakin erilleen muuttoa ettei tarvitse " elättää moista luuseria" . Gallupoidaan, että perustaisitko perheen huonopalkkaisen miehen kanssa ja suurin osa persaukisista mammoista vastaa että en tietenkään, eihän sellaisella miehellä tee mitään jolla ei ole edes kunnianhimoa ja kykyä huolehtia raha-asioistaan (itse muija on korkeintaan peruskoulun käynyt tai ehkä pari vuotta lähihoitajakoulua).

Hyvin harva näistä yhteisten rahojen puolustajista olisi valmis tosissaan elättämään miestään, jos osat kääntyisi toisinpäin. Vanha totuus pätee edelleen: miehen rahat ovat perheen rahaa, naisen rahat naisen rahaa.

miksi toiset on sitä mieltä ettei miehen tarvitse elättää vaimoaan? Tottakai elättää jos äiti on kotona ja isä töissä. Siis jos on yhdessä sovittu että äiti jää kotihoidontuelle. Minusta tässä ei ole mitään ihmeellistä.

Yleensä mies kuitenkin tienaa moninkertaisesti sen mitä kotona oleva. Samoin toisinpäin, jos mies on kotona.

Näyttäkää yksikin perhe, jossa nainen tuo pyyteettömästi rahat talouteen (niin, ilman kitinää ja erouhkailuja) ja mies saa pitää työttömyyskorvauksensa/osa-aikatyönsä palkan itsellään eikä naista yhtään korpea se että hänen palkkansa menee perheen hyväksi eikä mies tienaa mitään.

[/quote]

Minä tienaan enemmän kuin mieheni. Vaikka olen äitiyslomalla kotona, saan enemmän äitiyspäivärahaa kuin mies palkkaa. Meillä oli seurustelun ja avioliiton alkuaikoina vuoden jakso, että mies ei tienannut mitään. Nyt hän on matalapalkkaisessa työssä. Ensi syksynä mies lähtee opiskelemaan yliopistoon jos pääsee. Seuraavat vuodet eläisimmekin sitten minun palkallani.



Olen korkeasti koulutettu, hyväpalkkaisessa työssä. Meillä on kolme lasta ja omakotitalo pääkaupunkiseudulla. Miehelläni on jo taiteen alan akateeminen koulutus, mutta ei valitettavasti ole pysynyt saamaan haluamaansa määrää töitä taiteen alalta.



Meillä on täysin yhteiset rahat. Ei tulisi mieleenikään omistella rahoja. Eihän sillä tavalla voisi edes elää?! Me rakastamme toisiamme ja " samassa konkurssissa ollaan" ihan mielellään koko loppu elämämme.

Vierailija:

Hyvin harva näistä yhteisten rahojen puolustajista olisi valmis tosissaan elättämään miestään, jos osat kääntyisi toisinpäin. Vanha totuus pätee edelleen: miehen rahat ovat perheen rahaa, naisen rahat naisen rahaa.