Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laitoin välit poikki "masentuneeseen" ystävääni.. Olinko itsekäs?
05.09.2018 |
Laitoin siis välit poikki pitkän ystävyyden jälkeen. Tai no "ystävyyden", niinkuin itse koen nyt tilanteen. Olimme ystäviä vajaat 15 vuotta, tututustuimme parikymppisenä, nyt olemme alle nelikymppisiä.
Tämä ystäväni on aina ollut taipuvainen melankoliaan, ja hän itse sanoi aina ajoittain olevansa masentunut. Olimme paljon tekemisissä, ja soittelimme useamman kerran viikossa. Hän ehti muuttamaan, vaihtamaan työpaikkaa ja parisuhdetta useampaan kertaan ystävyytemme aikana, ja nämä tilanteet olivat hänelle aina enemmän tai vähemmän stressaavia kriisejä, jolloin hän tarvi enemmän kuuntelijaa.
Useamman vuoden ajan kehotin häntä hakemaan ammattimaista keskusteluapua, ehkä lääkitystä jne omiin ahdistuksiinsa. Tarjouduin auttamaan, etsimään tietoa, tulemaan lääkäriin jne. Hän aina sanoi että asiat on työnalla ja hoidossa, mutta jatkoi kuitenkin minun kuormittamista useilla puheluilla viikossa. Viimeiset vuodet yhteiset tapaamiset ja puhelut ovat koskeneet vain häntä. Hänen asiansa, hänen ongelmansa. Hän ei kysynyt, eikä pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin omaan itseensä.
Kesän alussa sanoin, että olen väsynyt tilanteeseen, ja että siihen täytyy tulla muutos. Muutosta ei tullut, ja nyt sanoin vihdoin että en jaksa tätä yksipuolista ja hyväksikäyttävää ystävyyttä enempää. En saa siitä itse mitään, kuormitun, ja tulen vihaiseksi. Tämä "ystäväni" loukkaantui verisesti, eikä vastannut enää mitään. Joten välit on nyt poikki varmasti molemminpuolisesti.
Masentunut tai ei, en jaksanut enää. Olenko itsekäs ja huono ystävä?
Kommentit (31)
Et ole. Mulla sama tilanne, en jaksa olla aina se kuuntelija. Olisi kiva jos mun kuulumisista oltais joskus kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaipaat synninpäästöä? Tiedät itsekin tehneesi jo tarpeeksi ystäväsi eteen. Nyt on aika jatkaa matkaa. Tuo ystävyys oli tuossa.
Vierailija kirjoitti:
Et ole huono ystävä, vaan suojelet terveellä tavalla itseäsi. Rajat on oltava ystävyyssuhteissakin, ja kehotithan ystävääsi hakemaan jo useampaan kertaan apua. Loukkaantumisen (tai surun menetyksestä) tottakai ymmärtää, mutta toivotaan, että tämä ystäväsi ymmärtäisi nähdä tilanteen myös itsensä ulkopuolelta.
Kiitos :) Nyt muutaman päivän aikana olen kuullut yhteisiltä ystäviltämme, kuinka hän puhuu pahaa minusta, ja ystäväni ovat myöntäneet minulle, että eivät ole rohjenneet sanoa hänelle suoraan hänen käytöksestään, vaikka hän kohdistaa sitä enemmän ja vähemmän myös muihin ystäviimme :(
Näillä näkymin ei siis tule ymmärtämään tilannetta, varsinkaan kun kukaan muu ystävä ei uskalla puhua suoraan :(
-ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaipaat synninpäästöä? Tiedät itsekin tehneesi jo tarpeeksi ystäväsi eteen. Nyt on aika jatkaa matkaa. Tuo ystävyys oli tuossa.
Juuri näin.
T: masentunut itse ja hoitanut ystävyyssuhteet toisella tavalla (ystäväni ja perheeni eivät ole likasankojani tai ilmaisia terapeuttejani)
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Mulla sama tilanne, en jaksa olla aina se kuuntelija. Olisi kiva jos mun kuulumisista oltais joskus kiinnostuneita.
Voimia tilanteeseen!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan ollut paikallaan ottaa asia hieman hienotunteisemmin esille, kuin ihan puskista vetää esiin hyväksikäyttökortti?
Tajuatko, että ystävälläsi oli mielenterveysongelma, jota toiminnallasi todennäköisesti ratkaisevasti pahensit? Sinulla ei tietenkään ole mitään velvollisuutta olla toisen tunneoksennuksen laskiämpärinä, mutta ystävyytenne olisi saattanut olla pelastettavissa ja muutettavissa parempaan suuntaan, jos olisit toiminut tahdikkaammin. Sinänsä ymmärrän turhautumisesi ja tunteenpurkauksesi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaipaat synninpäästöä? Tiedät itsekin tehneesi jo tarpeeksi ystäväsi eteen. Nyt on aika jatkaa matkaa. Tuo ystävyys oli tuossa.
No asia tietenkin surettaa vaikka samalla koenkin helpotusta. Toisaalta mietin mielessäni että "jos hän on sairas eikä vaan voi itselleen mitään..". Vaikka tietenkäänhän se ei muuta lopputulosta omalta kohdaltani, mutta sairauden takia on helpompi kokea myötätuntoa ja venyttää vielä vähän omaa jaksamista..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus oikein tekeminen vaatii rohkeutta ja joskus oikein tehtyään ei kuitenkaan ole hyvä olo. Sulla on kuitenkin täysi oikeus vetää rajat. Olet tukenut ja kuunnellut ystävääsi enemmän kuin hyvä ystävyys edellyttää, ei hänellä ole oikeus kaataa kaikkea jatkuvasti sun niskaan. Olet terveellä tavalla ajatellut itseäsi ja hyvinvointiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaipaat synninpäästöä? Tiedät itsekin tehneesi jo tarpeeksi ystäväsi eteen. Nyt on aika jatkaa matkaa. Tuo ystävyys oli tuossa.
Juuri näin.
T: masentunut itse ja hoitanut ystävyyssuhteet toisella tavalla (ystäväni ja perheeni eivät ole likasankojani tai ilmaisia terapeuttejani)
Tämä on juuri se mitä itsekkin vähän vihaisena mietin, että eikö tosiaan masennuksessa kykene.. Toki varmasti yksilökohtaista ja masennuksen tasosta riippuvaa.. Hienoa että Sinä olet pystynyt hoitamaan suhteet asiallisesti! :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että ystävä voi traumatisoitua enää enempää joten tuo oli hyvä päätös. Ja ymmärsin että aloittaja kuitenkin "varoitti" kun kerran sanoi että muutosta pitää tulla tai ei jaksa tuollaista. Kun muutosta ei tullut, ei tuo nyt ihan puskista tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole huono ystävä, vaan suojelet terveellä tavalla itseäsi. Rajat on oltava ystävyyssuhteissakin, ja kehotithan ystävääsi hakemaan jo useampaan kertaan apua. Loukkaantumisen (tai surun menetyksestä) tottakai ymmärtää, mutta toivotaan, että tämä ystäväsi ymmärtäisi nähdä tilanteen myös itsensä ulkopuolelta.
Kiitos :) Nyt muutaman päivän aikana olen kuullut yhteisiltä ystäviltämme, kuinka hän puhuu pahaa minusta, ja ystäväni ovat myöntäneet minulle, että eivät ole rohjenneet sanoa hänelle suoraan hänen käytöksestään, vaikka hän kohdistaa sitä enemmän ja vähemmän myös muihin ystäviimme :(
Näillä näkymin ei siis tule ymmärtämään tilannetta, varsinkaan kun kukaan muu ystävä ei uskalla puhua suoraan :(
-ap
Yhteiset ystävänne tietävät tilanteen ja joku toinen yhtä kuormittunut saattaa saada esimerkistäsi voimia irrottautumiseen. Joskus on pakko päättää suhde, jonka kokee olevan haitaksi omalle hyvinvoinnille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenhän tällainen "laitoin välit poikki"- systeemi tapahtuu käytännössä? Tarvitaanko peräti haastemies viemään tieto?
Älkää viitsikö olla virallisia, se on naurettavaa.
Parasta on vain antaa yhteydenpidon hiipua, jos se tuntuu liian työläältä. En minäkään enää viestittele "ystävälle", joka lupaa ja lupaa soittaa/kirjoittaa/viestittää, mutta jonka viestittely jää siihen, että hän paikkaa huonoa omaatuntoaan järjettömän isolla joulupaketilla. Hyvää loppuelämää, Annukka!
PS. Jokainen masentuu joskus. Siinä kohtaa jyvät erottuvat akanoista, eli oikeat ystävät teeskentelijöistä.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ollut paikallaan ottaa asia hieman hienotunteisemmin esille, kuin ihan puskista vetää esiin hyväksikäyttökortti?
Tajuatko, että ystävälläsi oli mielenterveysongelma, jota toiminnallasi todennäköisesti ratkaisevasti pahensit? Sinulla ei tietenkään ole mitään velvollisuutta olla toisen tunneoksennuksen laskiämpärinä, mutta ystävyytenne olisi saattanut olla pelastettavissa ja muutettavissa parempaan suuntaan, jos olisit toiminut tahdikkaammin. Sinänsä ymmärrän turhautumisesi ja tunteenpurkauksesi.
Niin.. otin asian hienotunteisesti esiin kesän alussa, kun olin itse jo räjähdyspisteessä. Nyt en vaan sietänyt enempää, ja pinna katkesi :(
Tämän masentuneen käytöksessä ei ollut pahinta negatiivinen asenne ja aikaansaamattomuus, vaan se rajaton itsekeskeisyys. Mietin miten ihminen voi olla niin loputtoman kiinnostunut omista asioistaan (ei pelkistä negatiivisista), että jaksaa vatvoa omasta itsestään aamusta iltaan, antamatta ajatustakaan kenellekkään muulle.
-ap
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kunhan tiedostat, että aina sairaus ei määrittele paskamaista käytöstä. Kuten edellä joku totesi, monet masentuneet hoitavat aivan eri tavalla ystävyyssuhteet. Se on myös persoonasta kiinni, ei siitä sairaudesta, vaikka moonet niin yleistävätkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän tällainen "laitoin välit poikki"- systeemi tapahtuu käytännössä? Tarvitaanko peräti haastemies viemään tieto?
Älkää viitsikö olla virallisia, se on naurettavaa.
Parasta on vain antaa yhteydenpidon hiipua, jos se tuntuu liian työläältä. En minäkään enää viestittele "ystävälle", joka lupaa ja lupaa soittaa/kirjoittaa/viestittää, mutta jonka viestittely jää siihen, että hän paikkaa huonoa omaatuntoaan järjettömän isolla joulupaketilla. Hyvää loppuelämää, Annukka!
PS. Jokainen masentuu joskus. Siinä kohtaa jyvät erottuvat akanoista, eli oikeat ystävät teeskentelijöistä.
No, tämä "virallinen" osuus oli viesti, jossa sanoin että en voi jatkaa ystävänä tämän tilanteen ollessa tälläinen. Ghostaaminen tiiviin yhteydenpidon jälkeen vasta julmaa olisikin, ja varmasti aiheuttaisi epäreilua ahdistusta sen kohteeksi joutuneelle.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Joskus oikein tekeminen vaatii rohkeutta ja joskus oikein tehtyään ei kuitenkaan ole hyvä olo. Sulla on kuitenkin täysi oikeus vetää rajat. Olet tukenut ja kuunnellut ystävääsi enemmän kuin hyvä ystävyys edellyttää, ei hänellä ole oikeus kaataa kaikkea jatkuvasti sun niskaan. Olet terveellä tavalla ajatellut itseäsi ja hyvinvointiasi.[/quote
Kiitos, hyvin sanottu! <3
-ap
Kaikki on niin suhteellista.
Minusta melankolia ja avautuminen on ok, mutta ei ole mukavaa, jos masentunut on ilkeä, loukkaava puolisadisti. Mutta olenkin kestänyt sitäkin ihan liikaa, joten minua ei voi pitää tervehenkisenä verrokkina. Just nyt avautuminen tuntuu vain kovin kesyltä vaihtoehdolta.
Vierailija kirjoitti:
No kunhan tiedostat, että aina sairaus ei määrittele paskamaista käytöstä. Kuten edellä joku totesi, monet masentuneet hoitavat aivan eri tavalla ystävyyssuhteet. Se on myös persoonasta kiinni, ei siitä sairaudesta, vaikka moonet niin yleistävätkin.
Niin, tämä on hyvä pointti mitä itsekkin toki välillä mietin.. Tuntuu että tämä ystävä ainakin piiloutuu tämän "masennuksen" taakse selittäessään käytöstään.. Kuitenkin masennuskaan ei häntä kokonaisuudessaan määrittele, sillä välillä on selkeästi ollut parempia aikoja mutta käytös ei silti ole mihinkään muuttunut..
Tuntuu että tämän henkilön on ehkä mahdotonta muuttua, jos hän itse kuvittelee, että huono käytös menee masennuksen piikkiin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on niin suhteellista.
Minusta melankolia ja avautuminen on ok, mutta ei ole mukavaa, jos masentunut on ilkeä, loukkaava puolisadisti. Mutta olenkin kestänyt sitäkin ihan liikaa, joten minua ei voi pitää tervehenkisenä verrokkina. Just nyt avautuminen tuntuu vain kovin kesyltä vaihtoehdolta.
Tämä juuri on yksi asian ydin. Ystäväni on todella kiltti, ei yhtään ilkeä eikä varsinkaan sadistinen. Eli tämä hänen kuormittavuutensa ei sinänsä ole millään tavalla ollut henkilökohtaista, mutta se onkin asian ongelma. Tämä ystävyyssuhde ei ole mitenkään ollut henkilökohtainen toiseen suuntaan, sillä tämä ystävä on täysin itsekeskeinen omaan napaan tuijottaja. Siksi tämä tilanne itselläni on ehkä mennyt näin pitkälle, että olen vuosia ollut se kuuntelija..
-ap
Alue: Aihe vapaa
Et ole huono ystävä, vaan suojelet terveellä tavalla itseäsi. Rajat on oltava ystävyyssuhteissakin, ja kehotithan ystävääsi hakemaan jo useampaan kertaan apua. Loukkaantumisen (tai surun menetyksestä) tottakai ymmärtää, mutta toivotaan, että tämä ystäväsi ymmärtäisi nähdä tilanteen myös itsensä ulkopuolelta.