Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laitoin välit poikki "masentuneeseen" ystävääni.. Olinko itsekäs?
05.09.2018 |
Laitoin siis välit poikki pitkän ystävyyden jälkeen. Tai no "ystävyyden", niinkuin itse koen nyt tilanteen. Olimme ystäviä vajaat 15 vuotta, tututustuimme parikymppisenä, nyt olemme alle nelikymppisiä.
Tämä ystäväni on aina ollut taipuvainen melankoliaan, ja hän itse sanoi aina ajoittain olevansa masentunut. Olimme paljon tekemisissä, ja soittelimme useamman kerran viikossa. Hän ehti muuttamaan, vaihtamaan työpaikkaa ja parisuhdetta useampaan kertaan ystävyytemme aikana, ja nämä tilanteet olivat hänelle aina enemmän tai vähemmän stressaavia kriisejä, jolloin hän tarvi enemmän kuuntelijaa.
Useamman vuoden ajan kehotin häntä hakemaan ammattimaista keskusteluapua, ehkä lääkitystä jne omiin ahdistuksiinsa. Tarjouduin auttamaan, etsimään tietoa, tulemaan lääkäriin jne. Hän aina sanoi että asiat on työnalla ja hoidossa, mutta jatkoi kuitenkin minun kuormittamista useilla puheluilla viikossa. Viimeiset vuodet yhteiset tapaamiset ja puhelut ovat koskeneet vain häntä. Hänen asiansa, hänen ongelmansa. Hän ei kysynyt, eikä pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin omaan itseensä.
Kesän alussa sanoin, että olen väsynyt tilanteeseen, ja että siihen täytyy tulla muutos. Muutosta ei tullut, ja nyt sanoin vihdoin että en jaksa tätä yksipuolista ja hyväksikäyttävää ystävyyttä enempää. En saa siitä itse mitään, kuormitun, ja tulen vihaiseksi. Tämä "ystäväni" loukkaantui verisesti, eikä vastannut enää mitään. Joten välit on nyt poikki varmasti molemminpuolisesti.
Masentunut tai ei, en jaksanut enää. Olenko itsekäs ja huono ystävä?
Kommentit (31)
Hyvä ystävä tukee sairasta ystäväänsä, mutta jos tilanne on jatkuva (AP:n kaltainen), ei ole synti eikä mikään irtisanoutua energiaimurista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä turhaan kutsu tuota ex-ystävää masentuneeksi. Itsekeskeinen hän on, ei masentunut. On vain oppinut käyttämään "masennus" termiä hyväkseen kun muka sen nojalla saa käyttäytyä mulkusti eivätkä muut uskalla pitää rajojaan.
Tämä on vaikea asia, koska tämä ystävä ei ole ollenkaan pahansuopa eikä laskelmoiva. Sen takia tämä tilanne onkin hämmentävä, ja toisaalta niin turhauttava. Jos kyseinen henkilö olisi mulkku muutenkin, ei tässä olisi mitään ihmeteltävää. Välillä ajattelen että hän on jotenkin jäänyt oman uhriutumisensa ja itsekeskeisyytensä vangiksi.. Että kun on tarpeeksi kauan ensin uhritunut, alkaa muuttua itsekeskeiseksi, ja sitten ei enää osaakkaan mitään muuta..
-ap
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ollut paikallaan ottaa asia hieman hienotunteisemmin esille, kuin ihan puskista vetää esiin hyväksikäyttökortti?
Tajuatko, että ystävälläsi oli mielenterveysongelma, jota toiminnallasi todennäköisesti ratkaisevasti pahensit? Sinulla ei tietenkään ole mitään velvollisuutta olla toisen tunneoksennuksen laskiämpärinä, mutta ystävyytenne olisi saattanut olla pelastettavissa ja muutettavissa parempaan suuntaan, jos olisit toiminut tahdikkaammin. Sinänsä ymmärrän turhautumisesi ja tunteenpurkauksesi.
Melkoista tykitystä.
Tajuatko itse, että ap oli tullut omien voimavarojensa rajalle. On oikein suojella itseään, silloin kun jokin asia käy ylivoimaiseksi. Esim. juuri se, että on oltava aina "käytettävissä", mutta vastavuoroisuus puuttuu, on hyvin raskasta ystävälle.
Ap on suositellut ystävälleen ammattiavun hankkimista vuosikaudet, koska mielenterveysongelmaista voi auttaa parhaiten sellainen. Kouluttamaton "auttaja" uupuu toivottomassa työssään, kun hyvät neuvot eivät kelpaa, vaan saa olla terapeutin asemessa vastoin tahtoaan ja ilman terapeutin ammatillisia apuvälineitä.
Kenenkään ei pidä pilata omaa mielenterveyttään ystävän takia. Tukena on hyvä olla mutta ainoastaan omaan rajaan asti. Teit oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ollut paikallaan ottaa asia hieman hienotunteisemmin esille, kuin ihan puskista vetää esiin hyväksikäyttökortti?
Tajuatko, että ystävälläsi oli mielenterveysongelma, jota toiminnallasi todennäköisesti ratkaisevasti pahensit? Sinulla ei tietenkään ole mitään velvollisuutta olla toisen tunneoksennuksen laskiämpärinä, mutta ystävyytenne olisi saattanut olla pelastettavissa ja muutettavissa parempaan suuntaan, jos olisit toiminut tahdikkaammin. Sinänsä ymmärrän turhautumisesi ja tunteenpurkauksesi.
Melkoista tykitystä.
Tajuatko itse, että ap oli tullut omien voimavarojensa rajalle. On oikein suojella itseään, silloin kun jokin asia käy ylivoimaiseksi. Esim. juuri se, että on oltava aina "käytettävissä", mutta vastavuoroisuus puuttuu, on hyvin raskasta ystävälle.
Ap on suositellut ystävälleen ammattiavun hankkimista vuosikaudet, koska mielenterveysongelmaista voi auttaa parhaiten sellainen. Kouluttamaton "auttaja" uupuu toivottomassa työssään, kun hyvät neuvot eivät kelpaa, vaan saa olla terapeutin asemessa vastoin tahtoaan ja ilman terapeutin ammatillisia apuvälineitä.
Niin totta tuo viimeinen lause.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vitsit, ihan kuin mun tekstiäni! ...sillä erotuksella, etten (vielä) ole rohjennut pistää välejä poikki, vaikka se on todella monesti mielessä käynyt. Oikeastaan koko ajan..
Muuten hyvin samankaltainen tilanne. Itsekeskeinen, oman navan ympärillä pyörivä masentunut, ahdistunut mutta jotenkin myös ylikierroksilla käyvä ja epätasapainoinen tyyppi. Ei kuitenkaan tahallisesti ilkeä tms. Jatkuvasti vatvotaan vain hänen asioitaan. Muiden (mun) jutut ei kiinnosta ja vaihtaa puheenaiheen kylmästi itseensä, jos joskus yritänkin jotain omia asioitani jakaa.
Onnea ap, että olet uskaltautunut repäisemään itsesi irti "ankeuttajasta". Niin munkin pitäisi.
Siis miten niin ei ole mulkku? Ihminen joka on vuosiin ole kiinnostunut kuin itsestään, eikä edes pyydettäessä ota toista huomioon.. Aika mulkulta se minusta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi vitsit, ihan kuin mun tekstiäni! ...sillä erotuksella, etten (vielä) ole rohjennut pistää välejä poikki, vaikka se on todella monesti mielessä käynyt. Oikeastaan koko ajan..
Muuten hyvin samankaltainen tilanne. Itsekeskeinen, oman navan ympärillä pyörivä masentunut, ahdistunut mutta jotenkin myös ylikierroksilla käyvä ja epätasapainoinen tyyppi. Ei kuitenkaan tahallisesti ilkeä tms. Jatkuvasti vatvotaan vain hänen asioitaan. Muiden (mun) jutut ei kiinnosta ja vaihtaa puheenaiheen kylmästi itseensä, jos joskus yritänkin jotain omia asioitani jakaa.
Onnea ap, että olet uskaltautunut repäisemään itsesi irti "ankeuttajasta". Niin munkin pitäisi.
Ikävä kuulla, ja kiitos! Ootko yrittänyt sanoa asiasta? Itse halusin antaa toiselle mahdollisuuden muuttaa käytöstään ennen kun laitan välit poikki.. tässä tilanteessa ei auttanut mutta ehkä sinulla parempi onni? :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Siis miten niin ei ole mulkku? Ihminen joka on vuosiin ole kiinnostunut kuin itsestään, eikä edes pyydettäessä ota toista huomioon.. Aika mulkulta se minusta kuulostaa.
Siinämielessä, että ei "tahallaan", toista satuttaakseen" toimi niin. On siis vähän "hassu" tai höpsökin henkilö, joka ei tekisi kenellekkään "pahaa". Hän ei vaan itse ymmärrä että itsekeskeisyys on kuitenkin passiivista pahaa muita kohtaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ollut paikallaan ottaa asia hieman hienotunteisemmin esille, kuin ihan puskista vetää esiin hyväksikäyttökortti?
Tajuatko, että ystävälläsi oli mielenterveysongelma, jota toiminnallasi todennäköisesti ratkaisevasti pahensit? Sinulla ei tietenkään ole mitään velvollisuutta olla toisen tunneoksennuksen laskiämpärinä, mutta ystävyytenne olisi saattanut olla pelastettavissa ja muutettavissa parempaan suuntaan, jos olisit toiminut tahdikkaammin. Sinänsä ymmärrän turhautumisesi ja tunteenpurkauksesi.
Jos useampaan kertaan on kauniisti sanottu ja opastettu, eikä tulosta, niin eipä enää kaunistella. Ehkä napakasti sanomalla ihminen "herää" ja mietttii sen avun hakemista.
Itsekin olen joutunut olemaan "kestolaskiämpärinä". Useaan kertaan antanut apua, neuvoja, sekä tarjoutunut jopa lähtemään mukaan avun hankkimiseksi. Ei mitään vaikutusta... Ainoa mahdollisuus oli enää sanoa, että se on piste..., en kuuntele enää, et tarvitse apuani. Vaarana näet oli se, että itse masennun. Halusin kertakaikkiaan katkaista tuntien vuodatukset puhelimessa. Koskaan ei ollut aikaa kysyä, kuinka minä voin, mitä minulle kuuluu... Tein oikein.
Alue: Aihe vapaa
Älä turhaan kutsu tuota ex-ystävää masentuneeksi. Itsekeskeinen hän on, ei masentunut. On vain oppinut käyttämään "masennus" termiä hyväkseen kun muka sen nojalla saa käyttäytyä mulkusti eivätkä muut uskalla pitää rajojaan.