Lue keskustelun säännöt.
ONKO MINIÖIDEN PAKKO PITÄÄ YHTEYTTÄ??
04.05.2006 |
Siis miten teillä, tuletteko juttuun miestenne veljien tyttöystävien kanssa? Olen 24 ja miehen veljen tyttökaveri 19. En voi sille mitään, että ei ole mitään kiinnostusta olla tämän kanssa tekemisissä.
Ollaan aivan eri aaltopituuksilla ja suoraan sanottuna evvk. Kateudesta, kauneudesta tai komeudesta ei nyt ole kyse..tai mistään sellaisesta. Onko moukkamaista elellä omaa elämää ja olla ystävällinen kun nähdään, vai pidettekö kaikki yhteyttä?
Kommentit (8)
No, jos ajatellaan näin, niin kaveripiirissäni ei ole yhtään hänen tapaistaan tyyppiä... (suoraan sanottuna leuhka :P ja en jaksa kuunnella ja katsella sitä itseriittoisuutta...)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on nyt 21 -vuotias, minä 29v. Olemme todella erilaisia. Aluksi yritin olla ystävällinen ja puhua, mutta hän ei vaivautunut edes vastaamaan. Kerran yllätin hänet anoppilassa haukkumasta itseäni miehelleen koska en syö lihaa ( :D )
Ei ole paljon asiaa sille tyttöselle.
Mutta jonkinmoisissa väleissä tietty kandee olla. Se helpottaa asioita paljon.
Itse pidän kovasti mieheni veljen vaimosta. Oikein mukava tyttö. Emme silti pidä keskenämme yhetyttä vaan ainoastaan miestemme välitykselle. Ehkä olisimme enemmän tekemisissä jos asuisimme lähempänä (välimatkaa nyt monta sataa kilsaa), olisimme silloin ehtineet tutustua enemmän ja voisimme ehkä tapaillakin useammin.
Se olisi moukkamaista ja kaksinaamaista. Tietysti on hyvä olla kohtelias ja ystävällinen silloin kun tavataan, mutta miksi ihmeessä pitäisi muuten olla tekemisissä?
ollaan kuin yö ja päivä. Hän on suomeksi sanottuna perseennuolija, joka luulee tulevansa kaikkien kanssa toimeen, jo heti ekalla tapaamisella tuli tunne, ettei ole hänelle mitään sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hänkään pidä minuun yhteyttä ja ollaan ihan erilaisia luonteiltamme.
Jokin aika sitten soitin, ja hän sanoi että sulla taitaa nyt olla väärä numero, meitä saman nimisiä on monta. Ei siis tunnistanut minua vaikka koko nimellä esittäydyin! Olimme silloin tunteneet jo viisi vuotta. Kun tavataan niin tullaan ihan mukavasti toimeen, vaikka ei olekaan muuta yhteistä kuin anoppi.
Syystä että minä olen parikymppinen ja hän nelikymppinen, hän voisi olla äitini.
Lisäksi minulla on kaksi lasta, hänellä ei yhtään joten olemme niin eri elämäntilanteissa että yhteistä ei juuri ole.
Mukava nainen on kyllä, tullaan ihan hyvin toimeen mutta kummallakaan ei ole mitään hinkua " bestikseksi" .
Anoppiin ei myöskään kumpikaan pidä yhteyttä, koska anoppi on sellainen kylmä ihminen jolle ei uskalla paljon mitään sanoa!