Lue keskustelun säännöt.
Olen 21-vuotias ja odotan ensimmäistä lastani
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen raskaana ja olen 29-vuotias. Edellisen kerran olin raskaana 17-vuotiaana. Molemmat yhtä toivottuja ja harkittuja. Siinä välissä hankin koulutukset ym sitten. Ehdottomasti paras ratkaisu minulle ja meille.
Synnytin 18 ja 28 v. Vanhempi lapsi on maisteri, nuorempi opiskelee suoraan ammattiin. Hyvin on mennyt.
Tuossa iässähän ne muksut pitäisi biologian mukaan tehdäkin, kun on vielä nuori, kunnossa ja jaksaa valvoa.
Mitä ihmeen höpötystä täällä! Ei 21 v ole yhtään liian nuori äidiksi! Paras ikä tulla ja nuorena ne tenavat on tehtävä. Vielä jaksaa touhuta ja valvoa niiden kanssa. Itse en ole ikinä katunut että tein lapset nuorena ja todella hyvin mennyt aina :D Kyllä jotkut nelikymppiset on jo ihan liian vanhoja lapsia saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Hävettääkö olla teiniäiti?
Mikä teiniäiti? 21-vuotias ei ole teini enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy vauvaasi. Olet liian nuori äidiksi. Ei parikymppinen voi olla hyvä äiti. Lapset kuuluu tehdä sitten aikuisena, kolmekymppisenä.
Ei kolmekymppinen voi olla hyvä äiti! Elämänkokemusta valtavasti vielä saavuttamatta, lapset kuuluu tehdä kasikymppisenä! Silloin sitä tietää jo jotain elämästäkin!
Jos muistaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien 21-vuotias on ollut teini?
Iällä ei ole merkitystä. Tämän palstan opetuksia on, että lapsia voi saada yleisesti vain kahtena ajankohtana, aina jonkun toisen mielestä liian nuorena tai sitten aivan liian vanhana. Sellaista yksiselitteistä ja varmaa ikävaihetta, jolloin olisi kaikkien mielestä viisain ja parhain saada jälkikasvua tuskin on. Siksi neuvoni on, että jokainen tekisi tämän päätöksen itse, jos ja kun se on mahdollista. - Esimerkiksi itse olisin ollut jo pidemmän aikaa ollut valmis saamaan jälkikasvua, mutta tätä hieman hidastaa jo se, etten ole kohdannut ja löytänyt itselleni paitsi tekijä kumppania, niin samalla kertaa kumppania, joka sitoutuisi ja olisi valmis jakamaan vastuun ja kaiken sen mitä lapsen tulo mukanaan tuo mieluummin ainakin seuraavat +/- 20 vuotta. Enkä koe itseäni erityisen vaativasi, kun toivon myös, että saattaisimme tuon vastuun jne tehdä ja toteuttaa, mieluiten enimmäkseen yhteisymmärryksessä ja toinen toistamme kunnioittaen ja arvostaen. Sekä mahdollisuuksien mukaan huomioida ja vastata lapsen mahdollisiin toiveisiin ja odotuksiin.
Joten en nyt ysy ApLta mitään vaan toivotan lujasti onnea ja hyviä voimia tulevaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako tehdä lapsia tuon ikäisenä kun omatkaan aivot eivät ole vielä kehittyneet täysin. Ihmiset aivot nimittäin kehittyvät 26-vuotiaaksi asti. Tulet jäämään paljosta paitsi ja myöhemmin kaduttaa. Sitten kun äipän menojalka alkaa vipattaa, lapsen voikin jättää mummon hoidettavaksi. Näin se yleensä menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Tyttöparka.
Minä taas suren vanhempiasi. Ellet sitten pudonnut lentävästä lautasesta.
Tai ole vielä hölmömpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tehdä lapsia tuon ikäisenä kun omatkaan aivot eivät ole vielä kehittyneet täysin. Ihmiset aivot nimittäin kehittyvät 26-vuotiaaksi asti. Tulet jäämään paljosta paitsi ja myöhemmin kaduttaa. Sitten kun äipän menojalka alkaa vipattaa, lapsen voikin jättää mummon hoidettavaksi. Näin se yleensä menee.
Mistä sinä sen tiedät?
Minä sain esikoiseni 21 vuotiaana ja toisen lapsen 24 vuotiaana. Toivottiin kovasti vielä kolmatta mitä ei olla saatu, eikä varmaan koskaan saadakaan ( olen nyt 36v.).
Olen monesti miettinyt, että onneksi löydettiin mieheni kanssa toisemme jo nuorena ja haluttiin lapsia. Jos lapsia oltaisiin alettu "tekemään" myöhemmin niin lapseton taitaisin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tehdä lapsia tuon ikäisenä kun omatkaan aivot eivät ole vielä kehittyneet täysin. Ihmiset aivot nimittäin kehittyvät 26-vuotiaaksi asti. Tulet jäämään paljosta paitsi ja myöhemmin kaduttaa. Sitten kun äipän menojalka alkaa vipattaa, lapsen voikin jättää mummon hoidettavaksi. Näin se yleensä menee.
Kauanko sitä menojalan vipatusta pitää odotella? Ei ole vielä alkanut.
t. Se 29v joka on raskaana ja joka oli ensimmäisen kerran raskaana 17-vuotiaana, ja jonka esikoinen oli ensimmäisen kerran mummolassaan (tai yhtään missään) yön yli hoidossa 5-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa oikea Education kirjoitti:
On elämämkoulu ja muuta ei tarvita, paitsi tietää missä on lähin kelan ja sossuntoimisto.
Miksi minusta tuntuu, ettei tuo lainaamani kommentti oikeasti ole AP:n...
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tehdä lapsia tuon ikäisenä kun omatkaan aivot eivät ole vielä kehittyneet täysin. Ihmiset aivot nimittäin kehittyvät 26-vuotiaaksi asti. Tulet jäämään paljosta paitsi ja myöhemmin kaduttaa. Sitten kun äipän menojalka alkaa vipattaa, lapsen voikin jättää mummon hoidettavaksi. Näin se yleensä menee.
”tulet jäämään paljosta paitsi”
Niin mistä? Aina tota kuulee meille nuorille äideille hoettavan niin kertokaa nyt mistä?
Vierailija kirjoitti:
Minä sain esikoiseni 21 vuotiaana ja toisen lapsen 24 vuotiaana. Toivottiin kovasti vielä kolmatta mitä ei olla saatu, eikä varmaan koskaan saadakaan ( olen nyt 36v.).
Olen monesti miettinyt, että onneksi löydettiin mieheni kanssa toisemme jo nuorena ja haluttiin lapsia. Jos lapsia oltaisiin alettu "tekemään" myöhemmin niin lapseton taitaisin olla.
Niin ja lisään, että oli ammatti ja työpaikka. Menojalka ei vipattanut ennen lasta eikä ole alkanut vipattamaan vieläkään vaikka lapset on 14v. Ja 11v.
Lapset on ollut hoidossa eka kertaa 1 vuotiaina ja yökylässä 2v. Vanhana, omasta halustaan.
Kannattaa muistaa, että kaikki ei vaan tykkää mistään baarissa riekkumisesta.
En koe jääneekö mistään paitsi, ollaan eletty lasten kanssa juuri meitä miellyttävää elämää. Aika samanlaista oltaisiin eletty varmasti ilman lapsia, tosin rahaa olisi varmasti enemmän, mutta älkää huoliko on sitä nytkin ihan tarpeeksi ( varaa ostaa ruokakaupasta mitä haluaa ja lapset saa harrastaa mieluisia harrastuksia ja ostaa mielusiat vaatteet ja matlustellaan 2-4kertaa vuodessa).
Ilman lapsia taas olisin jäänyt paitsi aika monesta ilosta ja valtavasta rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tehdä lapsia tuon ikäisenä kun omatkaan aivot eivät ole vielä kehittyneet täysin. Ihmiset aivot nimittäin kehittyvät 26-vuotiaaksi asti. Tulet jäämään paljosta paitsi ja myöhemmin kaduttaa. Sitten kun äipän menojalka alkaa vipattaa, lapsen voikin jättää mummon hoidettavaksi. Näin se yleensä menee.
Kauanko sitä menojalan vipatusta pitää odotella? Ei ole vielä alkanut.
t. Se 29v joka on raskaana ja joka oli ensimmäisen kerran raskaana 17-vuotiaana, ja jonka esikoinen oli ensimmäisen kerran mummolassaan (tai yhtään missään) yön yli hoidossa 5-vuotiaana.
Jos nyt vipattaisi, ei kukaan tuomitsisi. "Ottaisit omaa aikaa""jakaisit vastuuta" jne.
Onnee!! Ja voin sanoa, että 21-vuotias ei ees oo kauheen nuori. Sain omani 17 vuotiaana. Äitini oli 20, kun synnytti ekansa.
Onko tulossa tyttö vai poika? Olen saanut lapseni tosi nuorena ja myös vanhana. Nuorena jaksoin niin paljon paremmin, myös raskausaika oli helppo. Mutta tämäkin on niin yksilöllistä. Olin 37-vuotiaana todella hyvässä kunnossa ja erittäin nuorekas ja aktiivinen. Raskaus- ja vauva-aikana väsyin ja vanhenin varmaan kymmenellä vuodella. Näytänkin nykyään vähintäänkin ikäiseltäni ja kaikki on päin vittua. Minulle siis ei sovi vanhana lapsen saaminen. Tekeminen oli kivaa kun oli vielä kaunis, hyvä vartalo ja kovat seksihalut. No, mutta se oli silloin, nyt on nyt. Ehkä tästä vielä noustaan, tai sitten ei.
Minä taas suren vanhempiasi. Ellet sitten pudonnut lentävästä lautasesta.