Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi rakastun aina uudestaan narsistisiin miehiin? Miten pysäyttää tämä kierre?
04.09.2018 |
Olen aivan pulassa rakkauselämäni kanssa jatkuvasti. Noin viisi vuotta sitten rakastuin niin palavasti niin narsistiseen henkilöön, että jouduin käsittelemään asiaa lopulta psykoterapiassa. En silloin tiennyt, mistä on edes kyse enkä tunnistanut ilmiötä tai näitä läheisriippuvuuden piirteitä itsessäni. Kävin terapiassa yhteensä kolme vuotta ja moneen asiaan se toki auttoi. Tiivistetysti voisi sanoa, ettei se ratkaissut kaikkia ongelmiani mutta nosti elämänlaatuani, ongelmieni "tasoa" ja opetti keinoja selvitä vaikeista ajoista.
Luulin että olen onnistunut jotenkin "eheytymään" kun aloin tämän traumaattisimman kokemuksen jälkeen seurustella erilaisen miehen kanssa. Hänestä paljastui kuitenkin alkuhuuman jälkeen todella kontrolloiva, alistava, mustasukkainen ja epävarma, keskenkasvuinen yksilö. Itsevarmuus oli alussa ollut pelkkää näennäistä varmuutta ja esitystä. Olin kuitenkin edes sen verran järjissäni ja vahva, että noin puolen vuoden pariterapiakokeilun jälkeen lopetin suhteen ja valitsin suhteen sijasta itseni. Se oli paras päätös pitkään aikaan, ja taas luulin että ehkä jotakin on korjaantunut sisälläni kun pystyin kuitenkin aiempaa nopeammin päättämään epäterveen suhteen.
Ja nyt olen taas rakastunut. Tällä kertaa hyvin samankaltaiseen hahmoon kuin silloin reilut viisi vuotta sitten. Olen toinen nainen, mutta en jutun alkaessa itse sitä tiennyt. Menin ihastumaan todella palavasti, ja nyt tuntuu taas kuin kaikki itsekunnioitukseni valuisi itsestäni pikkuhiljaa pois. Olen mielestäni kaikilla muilla elämän osa-alueilla niin itsenäinen, vahva, fiksu ja osaava, etten voi ymmärtää miksi heittäydyn näissä asioissa näin vietäväksi. Tuollaisissa miehissä on jotain, joka saa tuntemaan itseni heikoksi ja jolle en ikään kuin "mahda mitään". Tiedän että tämä on uhriutumista, mutta miten voisin auttaa itseäni? Pitäisikö mennä uudestaan terapiaan ettei nämä taas toistu? Miten pääsisin nykyisistä sydänsuruista yli? En jaksa enää. Ensimmäinen oli jo tappaa minut henkisesti, ei minulla ole enää voimia vastaavaan kokemukseen. Haluan puhaltaa pelin poikki jo heti kättelyssä, mutta en tiedä MITEN.
Kommentit (27)
Introvertin narsistin piirteitä ovat mm ylemmyydentunto ja passiivis-aggresdiivisuus. Ne ovat eri asia kuin läheisriippuvuus. Todella vastuutonta heitellä niin vahvoja leimoja tuntematta asiaa yhtään.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/elatko_introvert…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvaisuus ei tarkoita sitä että tuntuu siltä että ei kestä olla ilman toista ihmistä, vaan se on riippuvaisen ihmisen puolison åiirre: riippuvainen retkahtaa kerta toisensa jälkeen ja puoliso mahdollistaa retkahdukset/käytön.
Haitallisiin suhteisiin haksahtaminen on sitä että ei ole tervettä mallia turvallisesta kiintymyksestä, vaan hakee suhteessa aina sitä samaa tuskaa jonka on oppinut lapsuudessaan liittämään rakkauteen.
Mä olen tämän piirteen takia päättänyt että ihmissuhteet eivät ole minua varten.
Toisekseen: lopeta urpo!
Miksi edes jäät jonnekin asuntoon hyörimään jos on selvää että se on jonkun sellaisen koti jota sun läsnäolosi siellä loukkaa ja pahasti?
Nykyään voi puhua itselleen avoimen suhteen, tuollainen toisten ihmisten sydänten tallominen omien kiksien vuoksi on kuvottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä hullaannut siitä palvonnasta jota narsisti aluksi tekee. Meneeks näin? Kaipaat huomiota jne.
Näin on. Narsisti rakastuu narsistiin. Narsismista on kahta eri "tyyliä", ja nämä ovat kolikon kaksi eri puolta.
Olisin aika varovainen tuollaisen väitteen suhteen. Narsistille on tyypillistä tietyt piirteet, jotka ovat jotain ihan muuta kuin huomion hakemista. Täältä voi lukea niistä. https://narsismi.info/mista-narsistin-tunnistaa/ Kyllä siinä on olennaisena ylemmyydentunne muihin verrattuna ja tahallinen loukkaaminen ja manipulointi, tavoitteena hallita ja kontrolloida puolisoa. Ap ei kuulosta siltä.
Minulle tulee mieleen pikemminkin, että esim ap:n äiti on ollut nsrsistinen ja nyt hän hakee toista vastaavaa samanlaista alitajuisesti ja hakee hyväksyntää miehiltä, joilta sitä ei ikinä saa. Pitäisi oppia hyväksymään itsensä ensin.
Ap tässä, tämä osui ehkä eniten näistä oikeaan. En koe itse olevani narsistinen enkä ollut sitä yhtään psykoterapeuttini mielestä (kävin siis 3v terapian) mutta hänen mielestään minussa on (ja varsinkin oli) läheisriippuvuuden selkeitä piirteitä. Olen opiskellut narsismista ja läheisriippuvuudesta hyvin paljon ja samaistun itse vain jälkimmäiseen. Vielä terapian alussa lr-piirteet olivat vielä paljon hallitsevampia ja pahempina, mutta selvästikään en ole ns. parantunut kokonaan. Tämä juontaa juurensa juurikin sieltä kotoa ja lapsuudesta, tarkemmin isäsuhteesta.
En osaa selittää, miten olen päätynyt tällaiseen tilanteeseen enkä ole osastani lainkaan ylpeä. Tunnen jonkin verran huonoa omatuntoa, mutta sitäkin enemmän olen huolissani itsestäni ja siitä miksi toimin itselleni näin epätyypillisellä tavalla. Tämä on se itsekäs totuus, minkä voin näin anonyymisti myöntää. Ainut mitä tiedän ja näen vierestä ihastukseni ja hänen naisensa suhteesta on se, että suhde vetelee selkeästi viimeisiään ja ettei mies ole selvästikään rakastunut tai kunnioittava. Nainen ei ole koskaan kotona, vaan asuu käytännössä muualla vaikka onkin kirjoilla heidän yhteisessä asunnossa. Ilmeisesti molemmat ovat suhteen aikana pettäneet toisiaan pussailemalla muiden kanssa, sekin lieventää jonkin verran omaa syyllisyyttä. Tietenkään en voi tietää, miten asiat todellisuudessa ovat kun en ole kyseistä naista koskaan edes tavannut. Voi olla, että mies on täysi kusipää tai että molemma ovat tehneet virheitä kerran ovat noin erilleen toisistaan ajatuneet. Kuuluuko se minulle edes? En tiedä. Haluaisin vain näistä tunteista kokonaan eroon, tai siltä ainakin tuntuu pinnallisella tasolla. Ehkä alitajuisesti saan tästä kuitenkin jotain niin voimakasta irti, että omat itsekkäät kiksit menevät moraalin edelle. Se kai se kusipäisyyden idea toisaalta onkin, tiedostan ja myönnän sen.... Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten joku edes rakastuu noin usein? Mene takaisin terapiaan.
Miten niin usein? 3v olin rakastunut ihmiseen, jonka kanssa en edes ollut suhteessa. Sen jälkeen noin 2v suhde ja nyt tämä uusin ihastus. Ehkä rakastuminen on liian vahva ilmaus, mutta siltä se nyt vaan tuntuu. Ennen näitä on ollut vain sellaisia teinijuttuja. Eri asia, jos kaikki olisi koettu vaikka vuoden sisään... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Introvertin narsistin piirteitä ovat mm ylemmyydentunto ja passiivis-aggresdiivisuus. Ne ovat eri asia kuin läheisriippuvuus. Todella vastuutonta heitellä niin vahvoja leimoja tuntematta asiaa yhtään.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/elatko_introvert…
Oliko tämä osoitettu Ap:lle? Satun tietämään ja valitettavasti tuntemaan aiheesta paljonkin (paljon enemmän kuin haluaisin tietää). Tämä mies josta aloituksessa puhuin on nimenomaan "introvertti narsisti", eli siis introvertti jolla on mielestäni narsistisia piirteitä. Mistään persoonallisuushäiriöstä en voi tässä vaiheessa mitenkään tietää, eivätkä yksittäiset piirteet maallikon tekemien havaintojen perusteella vielä riitä puoltamaan mitään oikeaa diagnoosia. Vielä vähemmän joku yksittäinen lyhyt nettikirjoitus, jos nyt siis edes viittasit minuun.
Itsellenikin voi joitakin diagnooseja keksiä kyllä, mutta narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole yksi niistä. Sellaisen häiriön kartoittamiseen tarvitaan paljon enemmän aikaa ja tietoa. Tietäisit sen kyllä, jos olisit itse tutustunut aiheeseen yhtään enempää. Ap
Alue: Aihe vapaa
Ja höpön löpön. Kahden aikuisen välinen seksi on kaunis asia. Ei siihen tarvitse kolmatta eli vakikumppania välttämättä sotkea.