Onko muita vauvojen äitejä, jotka eivät jaksa käydä vaunulenkillä?

Jaksan kyllä, asennekysymys.

Mitä sitten jaksat tehdä? Luuhata av:lla?

Ja sitten vielä sanotaan, että kotihoito on lapselle hyväksi. Palstailla kyllä jaksetaan, mutta siihen se sitten jääkin.

Shh, älä sano tällaista ääneen, muuten olet ihan psaka äiti ;)

Näitä juttuja tavallaan odottaa ja ei odota, kun haaveilee vauvasta. Minusta olisi tavallaan niin hienoa ja ihanaa kävellä tuolla vaunujen kanssa ylpeänä, mutta auta armias jos sattuu sellainen laiska päivä kuin vaikkapa nyt.

No, ulos vaan. Siellä on raikas ilma, ota kotiin tullessa vaikka kuppi kaakaota ja mieti sitä vaunulenkin jälkeistä mukavaa ja rentoa oloa jo kävellessäsi!

On pikkusen muutakin tekemistä sillä välin kun vauva nukkuu kuin lykkiä vaunuja. Ehkä joskus kun itse kaipaa ulkoilmaa voi lähteä mutta mielummin ei tuhlaa niitä pieniä ja arvokkaita omia hetkiä mihinkään lykkimiseen. Meillä vauva herää heti kun vankkurit pysähtyy että niitä ei voi käyttää nukuttamiseenkaan.

Mua ei ainakaan huvita luuhata vaan kotona. Yritän aina joka päivälle keksiä ohjelmaa vauvan kanssa. Yleensä käydään siis lenkillä, kyläilemässä tmv. Asutaan Helsingin keskustassa kerrostaloasunnossa joten sisällä kökkimisen sijaan on kiva kärrytellä vaikka puistoon tai kahvilaan tai tehdä reipas lenkki.

Jos sä viihdyt kuitenkin paremmin kotona niin miksi sun pitäisi lenkeille lähteä? Eiköhän pienelle vauvalle ole ihan sama missä aikaanne kulutat. :) Tee sellaisia asioita jotka tukevat omaa jaksamista ja hyvinvointiasi. Silloin vauvakin voi hyvin.

Jaahas sitten tulee taas yksi perheen isä töistä kotiin vaihtaa vaipat, tekee ruuan, kotityöt ja ulkoiluttaa sen lapsen että vahva itsenäinen nykynainen saa keskittyä itseään kehittäviin asioihin. Uhriutumiseen ajanvietteenä käytävällä keskustelupalstalla.

Myötäelämistä ja jaxuhaleja <3

En jaksa käydä kuin pakolliset. Minulla on kolme lasta. Vauva 4 kk, 2 v ja 4 v. Käyn ruokakaupassa, neuvolassa sekä vien ja haen vanhimman lapsista kerhoon kaksi kertaa viikossa niin, että lapset ovat mukana. En jaksa lähteä muuten vaunulenkeille. Hartiat eivät saa siinä rentouttavaa liikuntaa ja koko ajan saan olla varuillaan, ettei  joku lapsista säntää esim autotielle. Uhmakas ei suostu kävelemään, joudun kantamaan jopa 4 vuotiasta välillä, jotta pääsemme ajoissa perille. Oma juttunsa on pukeminen ja riisuminen. Eivät suju ikinä ilman itkua ja taistelua.  Kaikki lapset eivät tahdo ulos. Kakkavaippa tulee yleensä silloin vaihdettavaksi, kun olen saanut vauvankin puettua ja kun vaihdan, niin joku lapsista on jo riisuutunut, hiki puskee pintaan ja jatketaan. Varaan aikaa uloslähtöön tunnin, jotta emme myöhästyisi. Joskus on mennyt hilkulle. Kaiken tämän kruunaa pätkittäiset yöunet ja muistini heikkeneminen niiden seurauksena.

Tämä tarina on viisi vuotta vanha, mutta oikeasti tapahtunutta. Nykyisin, kun lapset ovat jo isompia, kaikki sujuu!

Vierailija kirjoitti:

On pikkusen muutakin tekemistä sillä välin kun vauva nukkuu kuin lykkiä vaunuja. Ehkä joskus kun itse kaipaa ulkoilmaa voi lähteä mutta mielummin ei tuhlaa niitä pieniä ja arvokkaita omia hetkiä mihinkään lykkimiseen. Meillä vauva herää heti kun vankkurit pysähtyy että niitä ei voi käyttää nukuttamiseenkaan.

ITSE kaipaat ulkoilmaan? Entä se lapsi? Tyydytät hänen tarpeita kun ne sopii sinun itsekäisiin tarpeisiin? Tässä se taas nähdään miten äiti voi laiminlyödä lastaan ihan vapaasti kenenkään siihen yleensä puuttumatta.

Minulla on paljon univelkaa, mutta en saa unta päiväaikaan.Olo on ihan töttöröö.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ainakaan huvita luuhata vaan kotona. Yritän aina joka päivälle keksiä ohjelmaa vauvan kanssa. Yleensä käydään siis lenkillä, kyläilemässä tmv. Asutaan Helsingin keskustassa kerrostaloasunnossa joten sisällä kökkimisen sijaan on kiva kärrytellä vaikka puistoon tai kahvilaan tai tehdä reipas lenkki.

Jos sä viihdyt kuitenkin paremmin kotona niin miksi sun pitäisi lenkeille lähteä? Eiköhän pienelle vauvalle ole ihan sama missä aikaanne kulutat. :) Tee sellaisia asioita jotka tukevat omaa jaksamista ja hyvinvointiasi. Silloin vauvakin voi hyvin.

Onko kodinseinien sisäpuolella vangitseminen lapselle hyväksi? 

Sairastuin, joten en käynyt vaunlenkeillä, ja saatiin silti kasvatettua ihan täyspäinen ja kohta täysi-ikäinen kansalainen. Syyllistyä ehtii myöhemminkin, jos tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on paljon univelkaa, mutta en saa unta päiväaikaan.Olo on ihan töttöröö.

Ap

Ja ratksaiset sen sillä, että istut koko päivän sisällä huonossa sisäilmassa?

Pitäisikö sinun sitten tehdä asialle jotakin, eikä olla passiivisena tilanteen vietävissä? Mitä ratkaisuja olette isän kanssa löytänyt, että sinä saisit levätä? 

Yksi äiti ilmoittautuu täällä. Esikoinen nukahti heti, kun hänet laittoi vaaka-asentoon vaunuihin. Joten laitoin vaunut terassille itkuhälyttimen kera ja katsoin tv:tä tai leffaa. En tehnyt edes kotitöitä, niitä nyt ei yhden lapsen ja kahden aikuisen perheessä juuri ollut.

Toisen lapsen saadessani kävimme paljon leikkipuistoissa ja tavattiin muita kotiäitejä esikoisen kanssa ja vauva nukkui ratas-turvakaukaloyhdistelmässä. Kävin kävelylenkillä kun mies oli kotona. Vaunuja en käyttänyt lainkaan. Vauva nukkui sisällä. Asuimme ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on paljon univelkaa, mutta en saa unta päiväaikaan.Olo on ihan töttöröö.

Ap

Ja kaikki muuttuu hyväksi kun löytyy muitakin?

Lisäksi tekemättömät kotityöt ahdistaa.Pitäisi pestä ikkunat, sauna, siivota keittiönkaapit. Sitten tuntuu että kaikki hommat kaatuu päälle, ei jaksa lopulta tehdä mitään. Tuntuu, että se vaunulenkkiaika pitäisi käyttää siivoamiseen.

En olisi kyllä itsekään jaksanut, erityisesti talvella kun pukeminen oli aina hirveä show. Mutta kun on koira niin joka päivä oli lähdettävä. Ja se oli sitten ihan hyvä ja kiva fiilis kun oli päässyt raittiiseen ilmaan ja erityisesti sen jälkeen keittää päiväkahvit.

Mutta jos et jaksa niin ei siinä mitään vahinkoa tapahdu. Varsinkin huonosti nukutun yön jälkeen (vaikka silloin se raitis ilma olisikin just hyödyksi). Kyllä se jaksaminen taas lisääntyy kun saa nukkua kunnolla.

Ei ihme ettei jaksa, kun katsoo mitä sontaa täälläkin vaunujen kanssa julkisella paikalla liikkuvat voivat saada niskaansa :(

En aina jaksanut itsekään. Tenavien päiväunet olivat ainoa hetki, jolloin jotain sai tehdyksi, eikä kallisarvoista päikkäriaikaa olisi ihan joka päivä halunnut tuhlata vaunutteluun (eivät tiettyyn ikään tultuaan oikein suostuneet nukahtamaan kuin vasta liikkuvissa vaunuissa).

Eniten ärsytti se lähtöön valmistautuminen, kun piti saada kaksi vastustelevaa tenavaa puhtaisiin vaippoihin ja pukeisiin ja juotettua ja uudestaan puhtaisiin vaippoihin ja taas pukeisiin ja samalla mietin, kirkuvatko ne vaan koko riivatun matkan. Sitten aina kun päästiin ulos asti, kaikki oli kuitenkin hyvin. Muksut viihtyi, itselle tuli hyvä olo luontoa tarkkaillessa ja mieltä lämmitti, kun joku tuntematon pysähtyi kehumaan lapsia. 

Kannattaa jaksaa, mutta ei vaunuretki ihan jokapäiväinen velvollisuus ole :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ainakaan huvita luuhata vaan kotona. Yritän aina joka päivälle keksiä ohjelmaa vauvan kanssa. Yleensä käydään siis lenkillä, kyläilemässä tmv. Asutaan Helsingin keskustassa kerrostaloasunnossa joten sisällä kökkimisen sijaan on kiva kärrytellä vaikka puistoon tai kahvilaan tai tehdä reipas lenkki.

Jos sä viihdyt kuitenkin paremmin kotona niin miksi sun pitäisi lenkeille lähteä? Eiköhän pienelle vauvalle ole ihan sama missä aikaanne kulutat. :) Tee sellaisia asioita jotka tukevat omaa jaksamista ja hyvinvointiasi. Silloin vauvakin voi hyvin.

Onko kodinseinien sisäpuolella vangitseminen lapselle hyväksi? 

Jos äiti on väsynyt ja univelkainen niin kyllä katson että myös äidin saama lepo on tärkeää, jotta hän jaksaa hoitaa lastaan. Hienoa jos sinä olet aina täydellinen ja upea kasvattaja, mutta minä ainakin olen ihan tavallinen ihminen. Tuskin meidän vauva olisi moksiskaan jos ei joka päivä pääsisi ulos. Hän on kyllä kahden päivän ikäisestä asti ollut joka päivä ulkona, koska itse nautin ulkoilusta ja liikkumisesta niin paljon. Yleensä vauva kuitenkin nukahtaa jo sisällä rattaisiin joten en tiedä onko se ulkona nukkuminen hänen hyvinvoinnilleen niin ensiarvoisen tärkeää. Ehkä tärkeämpää on se että hereillä ollessaan hän saa rakastavaa hoivaa hyvin voivalta äidiltä. Minä luotan siihen että jokainen äiti tuntee vauvansa tarpeet paremmin kuin minä itse.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tekemättömät kotityöt ahdistaa.Pitäisi pestä ikkunat, sauna, siivota keittiönkaapit. Sitten tuntuu että kaikki hommat kaatuu päälle, ei jaksa lopulta tehdä mitään. Tuntuu, että se vaunulenkkiaika pitäisi käyttää siivoamiseen.

Synnytyksen jälkeinen masennus?