Tämä palsta on surrealistinen - valehtelevatko kaikki täällä?

Täällä ei valehtele kukaan.

Vähän ihmeellisten lasien läpi luet. Jos saa parikymppisenä lapsen, se lapsi on parikymppinen kun itse on neljäkymppinen. 20 vuotta on pitkä aika, jossa ehtii kyllä hankkia tutkinnot, omistusasunnot ja vakituiset työpaikat. Purjeveneestä kukaan ei edes maininnut.

Ei valehdella, takuulla.

Kannattaa miettiä se, millaisia ihmisiä kiinnostaa kommentoida mihinkäkin ketjuun. Mua ei vain kiinnosta kommentoida kauheasti omasta elämästäni mitään, kun sellainen kikkelimiekkailu ei vain kiinnosta. Keskustelen sitten muista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmeellisten lasien läpi luet. Jos saa parikymppisenä lapsen, se lapsi on parikymppinen kun itse on neljäkymppinen. 20 vuotta on pitkä aika, jossa ehtii kyllä hankkia tutkinnot, omistusasunnot ja vakituiset työpaikat. Purjeveneestä kukaan ei edes maininnut.

Millaista elämää elävät ihmiset, jotka saavat 20-vuotiaina lapsen? Millaisen tutkinnon tai ammatin siinä pystyy tekemään? Miten voisi esimerkiksi olla yliopistossa pienen lapsen kanssa? Ja millaista elämä on, jos ei ole käynyt yliopistoa?

Tämä on myös erittäin ristiriitainen palsta. Olen ylipainoinen, ja aihetta koskevat avaukset kiinnostavat. Yksi ketju saattaa olla täynnä mielipiteitä siitä, että ylipainoista ei voi kukaan oikeasti rakastaa ja mies vain odottaa tilaisuutta pettää ja vaihtaa parempaan. Toinen ketju saattaa olla täynnä hehkutusta siitä, miten miehet hyväksyvät ja rakastavat kumppaniaan sellaisenaan. Jos muodostaa ihmiskäsityksensä tämän palstan perusteella (ja ylipäätänsä nettipalstojen) niin en oikein tiedä miten käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmeellisten lasien läpi luet. Jos saa parikymppisenä lapsen, se lapsi on parikymppinen kun itse on neljäkymppinen. 20 vuotta on pitkä aika, jossa ehtii kyllä hankkia tutkinnot, omistusasunnot ja vakituiset työpaikat. Purjeveneestä kukaan ei edes maininnut.

Millaista elämää elävät ihmiset, jotka saavat 20-vuotiaina lapsen? Millaisen tutkinnon tai ammatin siinä pystyy tekemään? Miten voisi esimerkiksi olla yliopistossa pienen lapsen kanssa? Ja millaista elämä on, jos ei ole käynyt yliopistoa?

Sama. En ole koskaan tuntenut tällaista ihmistä, joten se vaikuttaa tosi oudolta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmeellisten lasien läpi luet. Jos saa parikymppisenä lapsen, se lapsi on parikymppinen kun itse on neljäkymppinen. 20 vuotta on pitkä aika, jossa ehtii kyllä hankkia tutkinnot, omistusasunnot ja vakituiset työpaikat. Purjeveneestä kukaan ei edes maininnut.

Millaista elämää elävät ihmiset, jotka saavat 20-vuotiaina lapsen? Millaisen tutkinnon tai ammatin siinä pystyy tekemään? Miten voisi esimerkiksi olla yliopistossa pienen lapsen kanssa? Ja millaista elämä on, jos ei ole käynyt yliopistoa?

Kellä minkäkinlaista. Voin vastata (vain) omasta puolestani:

19 ylioppilas

21 naimisiin, vauva

22 ammattitutkinto valmiiksi

23 vakituinen työpaikka, asuntolaina

35 asuntolaina loppu, yliopistoon

39 maisterintutkinto valmiiksi

40 lapsen muutto kotoa, downshiftaus osa-aikatyöhön

Tutkinnon olisi teoriassa voinut suorittaa aikaisemmin, mutta puolison sairastuessa ikävuodet 28-34 olivat yksin minun vetovastuullani. Purjevenettä ei ole eikä tule. Ei lapsi estä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmeellisten lasien läpi luet. Jos saa parikymppisenä lapsen, se lapsi on parikymppinen kun itse on neljäkymppinen. 20 vuotta on pitkä aika, jossa ehtii kyllä hankkia tutkinnot, omistusasunnot ja vakituiset työpaikat. Purjeveneestä kukaan ei edes maininnut.

Millaista elämää elävät ihmiset, jotka saavat 20-vuotiaina lapsen? Millaisen tutkinnon tai ammatin siinä pystyy tekemään? Miten voisi esimerkiksi olla yliopistossa pienen lapsen kanssa? Ja millaista elämä on, jos ei ole käynyt yliopistoa?

Voisitko vähän avata tuota ajatustasi siitä, että yliopistossa ei voisi opiskella, jos on pieniä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Ei valehdella, takuulla.

Ikinä en ole valehdellut enkä toiste valehtele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmeellisten lasien läpi luet. Jos saa parikymppisenä lapsen, se lapsi on parikymppinen kun itse on neljäkymppinen. 20 vuotta on pitkä aika, jossa ehtii kyllä hankkia tutkinnot, omistusasunnot ja vakituiset työpaikat. Purjeveneestä kukaan ei edes maininnut.

Millaista elämää elävät ihmiset, jotka saavat 20-vuotiaina lapsen? Millaisen tutkinnon tai ammatin siinä pystyy tekemään? Miten voisi esimerkiksi olla yliopistossa pienen lapsen kanssa? Ja millaista elämä on, jos ei ole käynyt yliopistoa?

Voisitko vähän avata tuota ajatustasi siitä, että yliopistossa ei voisi opiskella, jos on pieniä lapsia?

Ei ilmeisesti ole päiväkoti tuttu käsite. On toki vaikea ymmärtää toisia ihmisiä, jos yleissivistys on tuolla tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmeellisten lasien läpi luet. Jos saa parikymppisenä lapsen, se lapsi on parikymppinen kun itse on neljäkymppinen. 20 vuotta on pitkä aika, jossa ehtii kyllä hankkia tutkinnot, omistusasunnot ja vakituiset työpaikat. Purjeveneestä kukaan ei edes maininnut.

Millaista elämää elävät ihmiset, jotka saavat 20-vuotiaina lapsen? Millaisen tutkinnon tai ammatin siinä pystyy tekemään? Miten voisi esimerkiksi olla yliopistossa pienen lapsen kanssa? Ja millaista elämä on, jos ei ole käynyt yliopistoa?

Voisitko vähän avata tuota ajatustasi siitä, että yliopistossa ei voisi opiskella, jos on pieniä lapsia?

Ei ilmeisesti ole päiväkoti tuttu käsite. On toki vaikea ymmärtää toisia ihmisiä, jos yleissivistys on tuolla tasolla.

Tätä mäkin mietin, mutta halusin kuitenkin kysyä ensin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on myös erittäin ristiriitainen palsta. Olen ylipainoinen, ja aihetta koskevat avaukset kiinnostavat. Yksi ketju saattaa olla täynnä mielipiteitä siitä, että ylipainoista ei voi kukaan oikeasti rakastaa ja mies vain odottaa tilaisuutta pettää ja vaihtaa parempaan. Toinen ketju saattaa olla täynnä hehkutusta siitä, miten miehet hyväksyvät ja rakastavat kumppaniaan sellaisenaan. Jos muodostaa ihmiskäsityksensä tämän palstan perusteella (ja ylipäätänsä nettipalstojen) niin en oikein tiedä miten käy.

Olen samaa mieltä näistä huomioista, kuten moni muukin varmasti.

Tosin viimeinen lause kyllä on hyvä yhteenveto sekä palstoista että yhtä lailla oikeastakin elämästä, eli hyvin elämänmakuiselta vaikuttaa: ei oikein tiedä, miten käy.

:)

Todettakoon, että painon ja miesten välisen korrelaation suhteen omassa elämässäni on ollut ne kaksi ääripäätä ja myös kaikkea siltä väliltä.

Eihän täällä edes ole muita kuin sinä, minä, Pertsa, Make, Suski ja pari muuta. Me vaan välillä vaihdellaan anynoyymejä rooleja ja huvin vuoksi trollaillaan toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmeellisten lasien läpi luet. Jos saa parikymppisenä lapsen, se lapsi on parikymppinen kun itse on neljäkymppinen. 20 vuotta on pitkä aika, jossa ehtii kyllä hankkia tutkinnot, omistusasunnot ja vakituiset työpaikat. Purjeveneestä kukaan ei edes maininnut.

Millaista elämää elävät ihmiset, jotka saavat 20-vuotiaina lapsen? Millaisen tutkinnon tai ammatin siinä pystyy tekemään? Miten voisi esimerkiksi olla yliopistossa pienen lapsen kanssa? Ja millaista elämä on, jos ei ole käynyt yliopistoa?

Aika tavallista 😁 Sain lapseni 22-vuotiaana, kesken yliopisto-opintoja, mieheni oli töissä. Hyvin se siinä hoitui, pöiväkotiin kuskasin parivuotiaana ja viimeistelin tutkinnon. Nyt 45-vuotias, keski-ikäinen. Matkustellaan, asunto on maksettu, mökki on, lapsi itse yliopistossa. Mutta kiios kysymästä - hyvin pyyhkii!

Vierailija kirjoitti:

Eihän täällä edes ole muita kuin sinä, minä, Pertsa, Make, Suski ja pari muuta. Me vaan välillä vaihdellaan anynoyymejä rooleja ja huvin vuoksi trollaillaan toisiamme.

Ai, minä luulin että täällä "Vierailija" kirjoittaa kaikki viestit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmeellisten lasien läpi luet. Jos saa parikymppisenä lapsen, se lapsi on parikymppinen kun itse on neljäkymppinen. 20 vuotta on pitkä aika, jossa ehtii kyllä hankkia tutkinnot, omistusasunnot ja vakituiset työpaikat. Purjeveneestä kukaan ei edes maininnut.

Millaista elämää elävät ihmiset, jotka saavat 20-vuotiaina lapsen? Millaisen tutkinnon tai ammatin siinä pystyy tekemään? Miten voisi esimerkiksi olla yliopistossa pienen lapsen kanssa? Ja millaista elämä on, jos ei ole käynyt yliopistoa?

Aika tavallista 😁 Sain lapseni 22-vuotiaana, kesken yliopisto-opintoja, mieheni oli töissä. Hyvin se siinä hoitui, pöiväkotiin kuskasin parivuotiaana ja viimeistelin tutkinnon. Nyt 45-vuotias, keski-ikäinen. Matkustellaan, asunto on maksettu, mökki on, lapsi itse yliopistossa. Mutta kiios kysymästä - hyvin pyyhkii!

Ei millään pahalla, mutta eikö tuo ollut kauheaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmeellisten lasien läpi luet. Jos saa parikymppisenä lapsen, se lapsi on parikymppinen kun itse on neljäkymppinen. 20 vuotta on pitkä aika, jossa ehtii kyllä hankkia tutkinnot, omistusasunnot ja vakituiset työpaikat. Purjeveneestä kukaan ei edes maininnut.

Millaista elämää elävät ihmiset, jotka saavat 20-vuotiaina lapsen? Millaisen tutkinnon tai ammatin siinä pystyy tekemään? Miten voisi esimerkiksi olla yliopistossa pienen lapsen kanssa? Ja millaista elämä on, jos ei ole käynyt yliopistoa?

Aika tavallista 😁 Sain lapseni 22-vuotiaana, kesken yliopisto-opintoja, mieheni oli töissä. Hyvin se siinä hoitui, pöiväkotiin kuskasin parivuotiaana ja viimeistelin tutkinnon. Nyt 45-vuotias, keski-ikäinen. Matkustellaan, asunto on maksettu, mökki on, lapsi itse yliopistossa. Mutta kiios kysymästä - hyvin pyyhkii!

Ei millään pahalla, mutta eikö tuo ollut kauheaa?

No ei ollut, eikä sitä silloin niin ajatellut. Ostimme normaalisti omistusasunnon, koska mies ansaitsi kohtuullisesti. Oikeastaan oli aika ihanaa aikaa, enkä edes ollut ainoa todellakaan ystäväpiiristämme joka ”lisääntyi” yliopistoaikana. Minun kohdallani kävi myös siinä mielessä tuuri, että olen reilu kolmikymppisenä sairastunut kroonisesti - en olisi välttämättä jaksanut enää pikkulapsiarkea.

Ja nyt? Nelikymppisenä kuin uusi nuoruus ja vapaus ❤️

Vierailija kirjoitti:

Eksyin tänne pitkästä aikaa ja sama hämmästys kuin aikaisemminkin. Tämä on ihan omituinen maailma ja omituisia ihmisiä. En tunnista ollenkaan mitään samaa itseäni ympäröivässä todellisuudessa. Onko Suomessa tosiaan tällaisia ihmisiä ja missä? Omituista.

Lueskelin tuota ketjua siitä, onko 29-vuotias nuori äiti vai ei. Kaikki ilmoittivat saaneensa lapsensa teineinä ja kehuskelivat, kun 40-vuotiaana ovat saaneet lapset pois kotoa ja ovat kohta isoäitejä. Ja silti kuulemma kaikilla on tutkinnot, ammatit, vakituiset työpaikat, omistusasunnot ja purjeveneet. Hmmm .... valehtelevatko kaikki täällä? Vai onko jossain Suomessa tällaisia ihmisiä?

Muistathan ettei  ketjuun vastaajat edusta kuin pienenpientä osaa Suomen väestöstä tai edes palstan lukijoista. Eivätkä ne vastaajat välttämättä  tosielämässäkään liippaa sun tuttavapiiriäsi edes läheltä-.

Nuorena synnyttäneet selittyvät lestoilla ja ne muut perityllä rahalla/fiksulla sijoittamisella/ korkealla ansiotasolla.

Ap on vähän outo.