Lue keskustelun säännöt.
Emme halua enempää lapsia kuin tämän yhden, miksi se on niin vaikeaa ymmärtää?
03.09.2018 |
”Joko on toinen tulossa?”
”Olethan sinä varmaankin jo raskaana”
”Kyllähän sisko tai veli täytyy olla”
”Eikö olisi ihanaa sellainen toinen pieni nyytti?”
”Elämä on niin paljon kurjempaa ilman sisaruksia”
”Noh, milloinkas jäät taas mammalomalle, hehheh?”
”Näyttäisi jo vatsanseutu pyöristyneen...”
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ole ihan sellaista tavallisia smaatalk tyyppistä jauhantaa. Turha vetää siitä herneitä nenuun, miksi se on niin vaikea vaan vastata että ette halua enempää?
En ole ap. Mitä noihin pitäis vastata, jos oikeasti haluttais toinen, mutta sitä ei ole yrityksestä huolimatta kuulunut?
No meiltä kysellään koska hankitte uuden auton tai isomman talon, ei vaan kuulu kun ei ole varaa. Mitä vastaisin? Juoksenko itkien pois vai rupeanko rähisemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tekee kaksi lasta ja se toinen sattuu kuolemaan nuorena, pitääkö sitten äkkiä vielä hankkia vaikka vanhoilla päivillä uusi lapsi, että olisi edes kaksi varalla vanhuutta varten? Että jos vaikka toinen muuttaa kauas pois, niin toisella ainakin on aikaa vaihtaa vaippojanne vanhainkodissa.
Aika hauskaa argumentointia täällä taas.
Mikä sinä olet sanomaan kenenkin motiiveista "hankkia" lapsia? Huomaa, että olet näitä jotka eivät asioista juuri kenenkään kanssa puhu, koska "oma asia". Itse tunnen useitakin lapsensa menettäneitä ja olen miettinyt, mm. kun harkitsin sterilisaatiota, että mitä jos mieli muuttuukin tai sattuu jotain. Kuvittele, että menetät vaikka kaikki lapsesi onnettomuudessa. Haluaisitko vielä uuden lapsen? No, vaikea sanoa, mutta itse kyllä halusin jättää sen mahdollisuuden. Mielestäni tässä ei ole mitään hauskaa, mutta huvinsa kullakin...
Ovatko ne lapset välttämättämyys. Jos menetät kaikki pakko tehdä lisää koska? Entä jos sekin "paikkaus" lapsi kuolee? Vähän kuin koiran kanssa. Kun se kuolee ota uus koska helpottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sisarusten välinen rakkaus on parasta mitä vanhempi voi kokea. Jos haluaa olla itsekäs ja tuhlata rahaa, bilettää ja elää kuin lapseton niin en kyllä ymmärrä.
Yeap sisarusten välinen rakkaus on parasta. Isosisko kiusasi, haukkui ja pahoinpiteli minkä kerkesi, teini-iässä varasti minun tavaroita häikäilemättömästi. Muuttaessaan omaan kotiin kävi edelleen "shoppailemassa" minun vaatekaapista. Uhkaili puukolla tai saksilla, jos en tehnyt kuten hän halusi. Melkein kerran mursi jalkani. On tää isosiskon antama rakkaus parasta mitä olen ikinä saanut.
No ei kaikkia ole tarkoitettu lisääntymään. Ja sanoinkin että "vanhempi". Minä olen kokenut sen vanhempana joten todellakin tiedän mistä puhun ja mistä yhden lapsen vanhempi jää paitsi.
Tiedän minäkin mistä kaikesta yhden lapsen vanhempi jää paitsi...
Nimittäin kiireisistä aamuista, useamman lapsen aamukiukutteluista, jatkuvasta häslingistä ja älämölöstä, kamalasta sotkusta ja kaaoksesta, sisarusten välisistä riidoista, jatkuvasta väsymyksestä.....jne.....jne....jne.....
Ei kauhean houkuttelevalta kuulosta.
T: yhden lapsen onnellinen äiti.
Mutta tämä kaikki on sen arvoista, koska lapsi saa itselleen ikuisen leikkikaverin. Onhan se niin sydäntälämmittävää seurata, kun lapset leikkivät keskenään rauhassa sen 15 minuuttia päivässä, eikä tarvitse aina olla lukemassa niille kirjoja tai leikittämässä itse.
Jaa että ikuisen leikkikaverin? Ikinä en alkaisi tuollaiseen rumbaan vaan sen takia että saa istua JOPA 15 minuuttia rauhassa päivän aikana. Palkinnoksi tuosta jatkuvasta taistelusta ja kinastelusta yms...
Nyt yhden lapsen vanhempana on sentään useampi tunti omaa aikaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenvihausta heti maanantaiaamuna vauva-palstalla. Perus. Jos se perhe on niin kamala niin mitä teette täällä tai miksi edes hankitte sen yhden lapsen? Menkää jonnekin Ibizalle bilettämään siitä sitten.
Ei kukaan voi edes aavistaa etukäteen, millaista lapsiperhearki voi pahimmillaan olla. Jokaisella on ruusunpunaiset lasit päässään esikoista odottaessaan. Tiedostetaan kyllä, että ”rankkaa voi olla” ja ”koliikkiakin saattaa tulla”, mutta ei sitä kukaan osaa sanoa ennen kuin sen kokee, miten hyvin jaksaa ja millainen vauva syntyy. Ja vaikka vauvan kanssa olisi helppoa, voi ongelmia tulla vasta myöhemmin. Jos kokee, ettei jaksa ottaa uutta samanlaista riskiä, niin miksi pitäisi velvollisuudentunnosta hankkia lapselle sisarus. Myös raskaus ja synnytys ovat naiselle riskejä, aina. Ei lasten tekeminen ole mitään hauskaa puuhastelua.
Että työnnäpä lapsiviha-väitteesi johonkin toiseen keskusteluun.
Tai parhaimmillaan..
Lapset tehdään yksi kerrallaan noin yleensä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ole ihan sellaista tavallisia smaatalk tyyppistä jauhantaa. Turha vetää siitä herneitä nenuun, miksi se on niin vaikea vaan vastata että ette halua enempää?
En ole ap. Mitä noihin pitäis vastata, jos oikeasti haluttais toinen, mutta sitä ei ole yrityksestä huolimatta kuulunut?
No meiltä kysellään koska hankitte uuden auton tai isomman talon, ei vaan kuulu kun ei ole varaa. Mitä vastaisin? Juoksenko itkien pois vai rupeanko rähisemään?
”Kun ei vaan nyt ole tarvetta”. Tämä vastaus pätee kaikkeen uteluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tekee kaksi lasta ja se toinen sattuu kuolemaan nuorena, pitääkö sitten äkkiä vielä hankkia vaikka vanhoilla päivillä uusi lapsi, että olisi edes kaksi varalla vanhuutta varten? Että jos vaikka toinen muuttaa kauas pois, niin toisella ainakin on aikaa vaihtaa vaippojanne vanhainkodissa.
Aika hauskaa argumentointia täällä taas.
Mikä sinä olet sanomaan kenenkin motiiveista "hankkia" lapsia? Huomaa, että olet näitä jotka eivät asioista juuri kenenkään kanssa puhu, koska "oma asia". Itse tunnen useitakin lapsensa menettäneitä ja olen miettinyt, mm. kun harkitsin sterilisaatiota, että mitä jos mieli muuttuukin tai sattuu jotain. Kuvittele, että menetät vaikka kaikki lapsesi onnettomuudessa. Haluaisitko vielä uuden lapsen? No, vaikea sanoa, mutta itse kyllä halusin jättää sen mahdollisuuden. Mielestäni tässä ei ole mitään hauskaa, mutta huvinsa kullakin...
Ovatko ne lapset välttämättämyys. Jos menetät kaikki pakko tehdä lisää koska? Entä jos sekin "paikkaus" lapsi kuolee? Vähän kuin koiran kanssa. Kun se kuolee ota uus koska helpottaa?
Ei välttämättä. Sanoinkin, että halusin jättää sen mahdollisuuden. Kaikkea sitä tulee miettineeksi. Ei sitä voi tietää miten tosi tilanteessa reagoisi. Moni kyllä saa lohtua uudesta koirasta vanhan kuoltua ja moni keskenmenon kokenut on saanut lohtua uudesta raskaudesta.
Asenne kertoo, että ensimmäistäkään ei olisi kannattanut tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sisarusten välinen rakkaus on parasta mitä vanhempi voi kokea. Jos haluaa olla itsekäs ja tuhlata rahaa, bilettää ja elää kuin lapseton niin en kyllä ymmärrä.
Yeap sisarusten välinen rakkaus on parasta. Isosisko kiusasi, haukkui ja pahoinpiteli minkä kerkesi, teini-iässä varasti minun tavaroita häikäilemättömästi. Muuttaessaan omaan kotiin kävi edelleen "shoppailemassa" minun vaatekaapista. Uhkaili puukolla tai saksilla, jos en tehnyt kuten hän halusi. Melkein kerran mursi jalkani. On tää isosiskon antama rakkaus parasta mitä olen ikinä saanut.
No ei kaikkia ole tarkoitettu lisääntymään. Ja sanoinkin että "vanhempi". Minä olen kokenut sen vanhempana joten todellakin tiedän mistä puhun ja mistä yhden lapsen vanhempi jää paitsi.
Tiedän minäkin mistä kaikesta yhden lapsen vanhempi jää paitsi...
Nimittäin kiireisistä aamuista, useamman lapsen aamukiukutteluista, jatkuvasta häslingistä ja älämölöstä, kamalasta sotkusta ja kaaoksesta, sisarusten välisistä riidoista, jatkuvasta väsymyksestä.....jne.....jne....jne.....
Ei kauhean houkuttelevalta kuulosta.
T: yhden lapsen onnellinen äiti.
Mutta tämä kaikki on sen arvoista, koska lapsi saa itselleen ikuisen leikkikaverin. Onhan se niin sydäntälämmittävää seurata, kun lapset leikkivät keskenään rauhassa sen 15 minuuttia päivässä, eikä tarvitse aina olla lukemassa niille kirjoja tai leikittämässä itse.
Jaa että ikuisen leikkikaverin? Ikinä en alkaisi tuollaiseen rumbaan vaan sen takia että saa istua JOPA 15 minuuttia rauhassa päivän aikana. Palkinnoksi tuosta jatkuvasta taistelusta ja kinastelusta yms...
Nyt yhden lapsen vanhempana on sentään useampi tunti omaa aikaa päivässä.
Mutta on se mukavaa, kun on sisaruksia. Aina on seuraa, pelikaveria ja joku jolle jutella.
Meillä ainakin sisarukset rakastaa toisiaan.
Itse ajattelin nuorena, että iso lapsilauma olisi ollut kiva, varsinkin kun sekä äitini että isäni olivat isoista perheistä ja tulivat kaikki hyvin toimeen keskenään paitsi isän perheessä yhden kanssa (sitä yhtä mustaa lammasta ei oteta lukuun, hänelle käänsivät selän sekä äiti, sisarukset että vaimot ja omat lapset). Isovanhemmilla oli aina seuraa ja apua lapsista ja lapsenlapsista.
En saanut elämältä kuin kaksi lasta, vaikka ehkäisyn lopetimme mennessämme naimisiin 19 vuotta sitten. Monta keskenmenoa sain. Mulla on laiskat munasarjat ja viimeisin keskenmeno oli neljä vuotta sitten, nyt en taida enää tulla raskaaksi.
Olen hyvin iloinen siitä, että äiti sai mulle pikkusiskon, sillä nyt hän vanhenee ja on alkanut olla muistioireita. On kiva kun huolet voi jakaa siskon kanssa, ja keskustella miten tulevaisuudessa äidin kanssa toimitaan. Kyllä mä arvelisin, että omat lapset ei hylkää, jos ne on saanut vanhemmiltaan aitoa rakkautta ja empatiaa ja tasapuolista kohtelua. Ja mitä enemmän niitä sisaruksia on, niin sitä helpompaa on jakaa huolet. Mutta pitäähän siinä tulla toimeen keskenään ja antaa tilaa toisille olla ja elää.
Mutta jokaisen oma asiahan se on, montako lasta haluaa. En ole ikinä ketään siinä asiassa painostanut, enkä udellut, taustallahan voi olla esim. lapsettomuushoito. Ei se ole niin itsestäänselvää, että saa lapsia. Kyllä mua aikanaan jurppi ukin kehoitus, että teepäs lisää lapsia. Tuumasin suoraan, että tekisinhän minä, mutta elämä ei anna kun vessanpönttöön päätyneitä mensuja. Ei sitten keskustelut siitä sen enempää. Ukki kertoi, että äitinsä synnytti monta lasta, jotka kuolivat pieninä. Sen tähden hän aina ihmetteli, miksi ihmiset tyytyy niin vähään määrään, kun menetyksen riski on olemassa. Mä sanoin, että ei se ole aina tyytymisestä kiinni, siinä voi olla niin monta asiaa, mitkä siihen vaikuttaa. Semmoiset utelut ja kyselyt satuttaa.
Ukki kuoli tapaturman seuraukseen, mutta ei kuollut yksin, kaikki tuli jotka kynnelle kykeni, sairaalaan. Oltiin loppuun asti vieressä. Hyvä että oli saanut lapsia. Ukin kuoleman jälkeen piti autella mummoa, jolla oli hänelläkin Alzheimer. Jaettiin vuoroja.
Jokainen kuitenkin ratkoo nämä asiat itse, tai elämä ratkoo jokaisen puolesta, ja ne on yksityisasioita. Annetaan olla utelematta toisten yksityisasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ole ihan sellaista tavallisia smaatalk tyyppistä jauhantaa. Turha vetää siitä herneitä nenuun, miksi se on niin vaikea vaan vastata että ette halua enempää?
En ole ap. Mitä noihin pitäis vastata, jos oikeasti haluttais toinen, mutta sitä ei ole yrityksestä huolimatta kuulunut?
No meiltä kysellään koska hankitte uuden auton tai isomman talon, ei vaan kuulu kun ei ole varaa. Mitä vastaisin? Juoksenko itkien pois vai rupeanko rähisemään?
”Kun ei vaan nyt ole tarvetta”. Tämä vastaus pätee kaikkeen uteluihin.
Oon mä sanonut joka lapsen jälkeen, että en tiedä, katsotaan nyt miltä tuntuu.
En ole tajunnut loukkaantua asiasta.
Ja tässä myös hyvä syy jättää se lapsiluku siihen yhteen. Jos haluaa parisuhteen pysyvän hyvänä.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3248248/miksi-niin-moni-eroaa-kahden-la…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sisarusten välinen rakkaus on parasta mitä vanhempi voi kokea. Jos haluaa olla itsekäs ja tuhlata rahaa, bilettää ja elää kuin lapseton niin en kyllä ymmärrä.
Yeap sisarusten välinen rakkaus on parasta. Isosisko kiusasi, haukkui ja pahoinpiteli minkä kerkesi, teini-iässä varasti minun tavaroita häikäilemättömästi. Muuttaessaan omaan kotiin kävi edelleen "shoppailemassa" minun vaatekaapista. Uhkaili puukolla tai saksilla, jos en tehnyt kuten hän halusi. Melkein kerran mursi jalkani. On tää isosiskon antama rakkaus parasta mitä olen ikinä saanut.
No ei kaikkia ole tarkoitettu lisääntymään. Ja sanoinkin että "vanhempi". Minä olen kokenut sen vanhempana joten todellakin tiedän mistä puhun ja mistä yhden lapsen vanhempi jää paitsi.
Miten sekopäinen siskoni vanhempiimme liittyy? Meidät on kasvatettu samalla tavalla. Toinen on ollut aina narsisti ja sekopää (isosisko) ja toinen kiltti ja järkevä (pikkusisko)
Parempi kyllä sitten jos ei tee sitä yhtäkään.
Ankea yksinäinen elämä tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavin kauhistelu lapsista tuli eukolta jolla oli itsellä kuusi valtavaa koiraa.
Sisarus on vanhemman lahja lapselle loppuelämäksi. Ystävä, kumppani, turva. Muut kaikkoaa, perhe ei.
Poikkeuksia tästä on ja elämä voi ottaa monta suuntaa. Mutta se lahja ei voi koskaan ottaa mitään suuntaa, jos sitä ei anna.
Jännä että joku vauvapalstan keskustelu on jollekin jo ihan faktaa. Hiukka säälittävää porukkaa.
Sisarukset on elämän suola,sokeri ja pippuri,mauton elämä tiedossa ainokaisella.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavin kauhistelu lapsista tuli eukolta jolla oli itsellä kuusi valtavaa koiraa.
Mulla pahin utelija oli kuusikymppinen vanhapiika jolla ei miestä eikä lapsiakaan itsellään. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Sisarukset on elämän suola,sokeri ja pippuri,mauton elämä tiedossa ainokaisella.
Yhden lapsen kanssa aika sokerinen ja makea elämä sitten tiedossa. 🤗
Mielestäni tämä on ymmärrettävää, että asia voi olla vaikea. Ja mielestäni senkin voi sanoa. Toki voi jättää sanomattakin, tai keksiä jotain. Eräs tuttuni on facebookkiin joskus kirjoittanut, että olisi heilläkin useampi lapsi, jos olisi saaneet. Toivottavasti teille vielä se toinen tulee! :)