Lue keskustelun säännöt.
Emme halua enempää lapsia kuin tämän yhden, miksi se on niin vaikeaa ymmärtää?
03.09.2018 |
”Joko on toinen tulossa?”
”Olethan sinä varmaankin jo raskaana”
”Kyllähän sisko tai veli täytyy olla”
”Eikö olisi ihanaa sellainen toinen pieni nyytti?”
”Elämä on niin paljon kurjempaa ilman sisaruksia”
”Noh, milloinkas jäät taas mammalomalle, hehheh?”
”Näyttäisi jo vatsanseutu pyöristyneen...”
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sisarusten välinen rakkaus on parasta mitä vanhempi voi kokea. Jos haluaa olla itsekäs ja tuhlata rahaa, bilettää ja elää kuin lapseton niin en kyllä ymmärrä.
Yeap sisarusten välinen rakkaus on parasta. Isosisko kiusasi, haukkui ja pahoinpiteli minkä kerkesi, teini-iässä varasti minun tavaroita häikäilemättömästi. Muuttaessaan omaan kotiin kävi edelleen "shoppailemassa" minun vaatekaapista. Uhkaili puukolla tai saksilla, jos en tehnyt kuten hän halusi. Melkein kerran mursi jalkani. On tää isosiskon antama rakkaus parasta mitä olen ikinä saanut.
No ei kaikkia ole tarkoitettu lisääntymään. Ja sanoinkin että "vanhempi". Minä olen kokenut sen vanhempana joten todellakin tiedän mistä puhun ja mistä yhden lapsen vanhempi jää paitsi.
No mistä, kerro ihmeessä? Omani on 17, en ole vielä hoksannut, että jotain puuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sisarusten välinen rakkaus on parasta mitä vanhempi voi kokea. Jos haluaa olla itsekäs ja tuhlata rahaa, bilettää ja elää kuin lapseton niin en kyllä ymmärrä.
Yeap sisarusten välinen rakkaus on parasta. Isosisko kiusasi, haukkui ja pahoinpiteli minkä kerkesi, teini-iässä varasti minun tavaroita häikäilemättömästi. Muuttaessaan omaan kotiin kävi edelleen "shoppailemassa" minun vaatekaapista. Uhkaili puukolla tai saksilla, jos en tehnyt kuten hän halusi. Melkein kerran mursi jalkani. On tää isosiskon antama rakkaus parasta mitä olen ikinä saanut.
No ei kaikkia ole tarkoitettu lisääntymään. Ja sanoinkin että "vanhempi". Minä olen kokenut sen vanhempana joten todellakin tiedän mistä puhun ja mistä yhden lapsen vanhempi jää paitsi.
Tiedän minäkin mistä kaikesta yhden lapsen vanhempi jää paitsi...
Nimittäin kiireisistä aamuista, useamman lapsen aamukiukutteluista, jatkuvasta häslingistä ja älämölöstä, kamalasta sotkusta ja kaaoksesta, sisarusten välisistä riidoista, jatkuvasta väsymyksestä.....jne.....jne....jne.....
Ei kauhean houkuttelevalta kuulosta.
T: yhden lapsen onnellinen äiti.
Kannattaa ottaa huomioon että ne joilla on monta lasta ovat tutkineet itseään, motivaatiotaan, rahatilannettaan ja kykyjään vanhemmuuteen vuosia. Miettineet itseään vanhana, jaksamistaan ja haluaan seuralle.
Siksi he tietävät teitä paremmin kysyä, että entäs jos jotan käy ja olet yksin vanhana? Ja ylipäänsä päätös vain yhdestä lapsesta täytyy perustua huonoihin, huonosti ajateltuihin ja lapsekkaisiin motiiveihin, joita monilapsisten vanhempien pitää tulle sitten isällisesti ojentamaan oikeisiin, aikuisellisiin ja harkittuihin suuntiin.
Siksi kukaan ei kysy monilapsiselta perheeltä että entäs jos alkaa kaduttaa. Kas kun he ovat ainoita, jotka ovat aikuisellisesti asian ajatelleet ja toteuttaneet.
Ei ole koskaan kysytty, enkä ole koskaan kysellyt. Enpä usko että näitä on.
Joku voi vitsillä heittää, mutta ei siitä kannata hernettä vetää nokkaan.
Lapsenvihausta heti maanantaiaamuna vauva-palstalla. Perus. Jos se perhe on niin kamala niin mitä teette täällä tai miksi edes hankitte sen yhden lapsen? Menkää jonnekin Ibizalle bilettämään siitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sisarusten välinen rakkaus on parasta mitä vanhempi voi kokea. Jos haluaa olla itsekäs ja tuhlata rahaa, bilettää ja elää kuin lapseton niin en kyllä ymmärrä.
Yeap sisarusten välinen rakkaus on parasta. Isosisko kiusasi, haukkui ja pahoinpiteli minkä kerkesi, teini-iässä varasti minun tavaroita häikäilemättömästi. Muuttaessaan omaan kotiin kävi edelleen "shoppailemassa" minun vaatekaapista. Uhkaili puukolla tai saksilla, jos en tehnyt kuten hän halusi. Melkein kerran mursi jalkani. On tää isosiskon antama rakkaus parasta mitä olen ikinä saanut.
No ei kaikkia ole tarkoitettu lisääntymään. Ja sanoinkin että "vanhempi". Minä olen kokenut sen vanhempana joten todellakin tiedän mistä puhun ja mistä yhden lapsen vanhempi jää paitsi.
Tiedän minäkin mistä kaikesta yhden lapsen vanhempi jää paitsi...
Nimittäin kiireisistä aamuista, useamman lapsen aamukiukutteluista, jatkuvasta häslingistä ja älämölöstä, kamalasta sotkusta ja kaaoksesta, sisarusten välisistä riidoista, jatkuvasta väsymyksestä.....jne.....jne....jne.....
Ei kauhean houkuttelevalta kuulosta.
T: yhden lapsen onnellinen äiti.
Mutta tämä kaikki on sen arvoista, koska lapsi saa itselleen ikuisen leikkikaverin. Onhan se niin sydäntälämmittävää seurata, kun lapset leikkivät keskenään rauhassa sen 15 minuuttia päivässä, eikä tarvitse aina olla lukemassa niille kirjoja tai leikittämässä itse.
Vierailija kirjoitti:
No siinä voi sitten hämmentyneenä kysyä että luulin kyllä maininneeni sinulle ettei meille enää haluta lapsia, oletko ihan varma että ei olla jo puhuttu tästä? Kyllä ihmiset saa hiljaisiksi kun vähän osaa pohtia sanojaan
Toteaisin, että ai, voi olla, en muista niin tarkkaan välttämättä mitä oon kenenkin kanssa puhunut (hyvät ystävät ja syvällisemmät keskustelut toki eri asia). Hämmentyneestä ilmeestä kyllä jättäisin rauhaan ja varmaan se sitten jäisi mieleenkin. Ajattelisin, että asia on arka (niin kuin näköjään onkin), en mitenkään "Sai mut hiljaiseksi näpäytettyä, voi noloa!!!" :D
Kyllä mun mielestä nuo kyselyt menee ihan normaalin keskustelun piikkiin. Olen monesti itsekin jutellut noista asioista ja kyllä se naisten keskuudessa usein on semmoinen aihe mistä aina vaan kysellään/jutellaan ihan leikilläänkin. Olen toisessa suhteessa nyt eron jälkeen (lasten isästä) ja kyllä vain on kyselijöitä riittänyt. Ensimmäinen mies oli lapseton ja nuorempi ja silloin hetken olikin "tulee jos on tullakseen" suunnitelma. Ei tullut, mutta tuli ero, ja nyt uuden miehen kanssa ehdottomasti ei haluta (mies on ehdoton ja itselleni ihan ok, onhan ikääkin jo sen verran ja meillä molemmilla on lapsia). Ihan näin olen asiasta monenkin kanssa jutellut, en vain parhaimpien ystävien kanssa. Hui kamalaa.
Mut joo, aina löytyy toki näitä mielensä pahoittajia joille on milloin mikäkin aihe tabu ja suunnilleen säät on ainoat mistä sopii puhua. Ymmärrän esim. tuskan jos haluaisi, mutta ei saa, mutta tuommoiset "mikä siinä on niin vaikea ymmärtää" niin en. Kyse on normaalista juttelusta, ei mistään ymmärtämisestä tai sen vaikeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sisarusten välinen rakkaus on parasta mitä vanhempi voi kokea. Jos haluaa olla itsekäs ja tuhlata rahaa, bilettää ja elää kuin lapseton niin en kyllä ymmärrä.
Jos siis sisarusten kemiat sattuu kohtaamaan. Ne voi myös olla kohtaamatta, ja silloin elo on aika riitaisaa. Taisteluita taistelujen perään, ja vanhemmat joutuvat olla hyvin valppaita erotuomareita vähintään pikkulapsiajan ellei koko lapsuuden.
Vierailija kirjoitti:
Lapsenvihausta heti maanantaiaamuna vauva-palstalla. Perus. Jos se perhe on niin kamala niin mitä teette täällä tai miksi edes hankitte sen yhden lapsen? Menkää jonnekin Ibizalle bilettämään siitä sitten.
Minä en kaipaa bilettämistä, vaan sitä, että voin antaa tälle yhdelle lapselle hyvän elämän. Kypsä aikuinen tunnistaa omat voimavaransa, eikä hanki lisää lapsia vain koska ”niin pitää tehdä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukuaan ei voi valita, mutta voi toki päättää, paljonko niiden kanssa seurustelee ja millaista käytöstä hyväksyy. Korvatulpat ja englantilainen toffee.
Ehkä voisit sanoa että yksi hyvä riittää, ei tarvitse seitsemää keskinkertaista.
... Ja sama sankari joka riiheää ettei teiltä saa kysellä tuleeko toista, kauhistelee niitä joilla on useampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ole ihan sellaista tavallisia smaatalk tyyppistä jauhantaa. Turha vetää siitä herneitä nenuun, miksi se on niin vaikea vaan vastata että ette halua enempää?
En ole ap. Mitä noihin pitäis vastata, jos oikeasti haluttais toinen, mutta sitä ei ole yrityksestä huolimatta kuulunut?
Vierailija kirjoitti:
Jos tekee kaksi lasta ja se toinen sattuu kuolemaan nuorena, pitääkö sitten äkkiä vielä hankkia vaikka vanhoilla päivillä uusi lapsi, että olisi edes kaksi varalla vanhuutta varten? Että jos vaikka toinen muuttaa kauas pois, niin toisella ainakin on aikaa vaihtaa vaippojanne vanhainkodissa.
Aika hauskaa argumentointia täällä taas.
Mikä sinä olet sanomaan kenenkin motiiveista "hankkia" lapsia? Huomaa, että olet näitä jotka eivät asioista juuri kenenkään kanssa puhu, koska "oma asia". Itse tunnen useitakin lapsensa menettäneitä ja olen miettinyt, mm. kun harkitsin sterilisaatiota, että mitä jos mieli muuttuukin tai sattuu jotain. Kuvittele, että menetät vaikka kaikki lapsesi onnettomuudessa. Haluaisitko vielä uuden lapsen? No, vaikea sanoa, mutta itse kyllä halusin jättää sen mahdollisuuden. Mielestäni tässä ei ole mitään hauskaa, mutta huvinsa kullakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sisarusten välinen rakkaus on parasta mitä vanhempi voi kokea. Jos haluaa olla itsekäs ja tuhlata rahaa, bilettää ja elää kuin lapseton niin en kyllä ymmärrä.
Yeap sisarusten välinen rakkaus on parasta. Isosisko kiusasi, haukkui ja pahoinpiteli minkä kerkesi, teini-iässä varasti minun tavaroita häikäilemättömästi. Muuttaessaan omaan kotiin kävi edelleen "shoppailemassa" minun vaatekaapista. Uhkaili puukolla tai saksilla, jos en tehnyt kuten hän halusi. Melkein kerran mursi jalkani. On tää isosiskon antama rakkaus parasta mitä olen ikinä saanut.
No ei kaikkia ole tarkoitettu lisääntymään. Ja sanoinkin että "vanhempi". Minä olen kokenut sen vanhempana joten todellakin tiedän mistä puhun ja mistä yhden lapsen vanhempi jää paitsi.
Mistä hän jää paitsi? Sisarusten välisestä tappelusta? Kahdesta lapsilisästä? Itsekäatä tehdä kaksi lasta, jotta itse saa kokea rakkauden. Mitä sen väliä vaikka lapset vihaisivat toisiaan. Joskus jopa sisarukset jopa tappaneet toisen. Mut hei hyvä että itse et jää paitsi rakkaudesta.
Mulla kaksi lasta. Ja hyvin usein tulee syviä huokauksia eteen, kun mietin miksi näitä piti ihan kaksi tehdä. On seuraa toisilleen joo ja onhan se sisarus tärkeä. Mutta samalla voin sanoa, että miellä olisi 99,9% vähemmän draamaa ja riitaa jos olisi vain yksi lapsi. Sisaruksilla kun on jalo taito osata ärsyttää toisiaan pelkästään olemassa olollaan jos sille päälle sattuvat. Jokainen jolla on sisaruksia/useampi lapsi tämän tietää.
Sen lisäksi minulla itselläni on kolme sisarusta, miehellä kaksi. Näin aikuisena emme ole juurikaan tekemisissä. Ei riitoja tai muuta. Mutta ei kyllä niin mitään yhteistäkään oikein. Eli vaikka noita lauman tekisi, ei se sitä tarkoittaisi, että aikuisena missään tekemisissä olisivat toistensa tai edes meidän vanhempien kanssa.
Sterilisaation olen itselleni hankkinut. Sitä en ole katunut hetkeäkään. Lapsiani olen ohimenneinä hyvin vaikeina hetkinä katunut. Itselläni kun ei mitään polttavaa hinkua äidiksi ollut ja olen varma, että elämä ilman lapsia olisi ollut onnellista sekin. Joskin vähemmällä stressillä.
Kolmatta on kyselty ja ainoastaan tokaisu siitä, että "jos ei sterilisaatio petä niin raskaaksi en tule. Ja jos pettäisikin niin en lasta halua" on se, mikä lopettaa nämä utelut ja inttämiset kerrasta.
Pidä pintasi ja opettele pari moiset utelut lopettavaa fraasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Joko on toinen tulossa?”
”Olethan sinä varmaankin jo raskaana”
”Kyllähän sisko tai veli täytyy olla”
”Eikö olisi ihanaa sellainen toinen pieni nyytti?”
”Elämä on niin paljon kurjempaa ilman sisaruksia”
”Noh, milloinkas jäät taas mammalomalle, hehheh?”
”Näyttäisi jo vatsanseutu pyöristyneen...””Odotahan vaan, kyllä se mieli vielä siitä muuttuu”.
Sitä meille toitotettiin pitkään joka suunnasta kun lapsi oli pieni. Nyt ei enää kukaan utele toisesta lapsesta kun tää nykyinen ainut on jo 10 vuotias. Ei muuttunut mieli ei.
Omassa tuttavapiirissä taas suurimmalla osalla ( itseasiassa yksi poislukien kaikilla ) on mieli muuttunut ja on tehty vielä vähintäänkin se toinen. Sitten nämä samat utelijat on huulet pyöreenä että eihän niiden pitänyt tehdä kun se yks:O So what?!
Vierailija kirjoitti:
Sukuaan ei voi valita, mutta voi toki päättää, paljonko niiden kanssa seurustelee ja millaista käytöstä hyväksyy. Korvatulpat ja englantilainen toffee.
Ehkä voisit sanoa että yksi hyvä riittää, ei tarvitse seitsemää keskinkertaista.
Ai niin että jos on useampi lapsi, niin ne on keskinkertaisia?
Täytyykin ruveta oikein vittuillakseen kyselemään yhden kakaran puskijoilta onko toista tulossa.
Normaalitkin asiat on niin väsyttäviä ja raskaita nykyään sitten.
Vierailija kirjoitti:
Lapsenvihausta heti maanantaiaamuna vauva-palstalla. Perus. Jos se perhe on niin kamala niin mitä teette täällä tai miksi edes hankitte sen yhden lapsen? Menkää jonnekin Ibizalle bilettämään siitä sitten.
Ei kukaan voi edes aavistaa etukäteen, millaista lapsiperhearki voi pahimmillaan olla. Jokaisella on ruusunpunaiset lasit päässään esikoista odottaessaan. Tiedostetaan kyllä, että ”rankkaa voi olla” ja ”koliikkiakin saattaa tulla”, mutta ei sitä kukaan osaa sanoa ennen kuin sen kokee, miten hyvin jaksaa ja millainen vauva syntyy. Ja vaikka vauvan kanssa olisi helppoa, voi ongelmia tulla vasta myöhemmin. Jos kokee, ettei jaksa ottaa uutta samanlaista riskiä, niin miksi pitäisi velvollisuudentunnosta hankkia lapselle sisarus. Myös raskaus ja synnytys ovat naiselle riskejä, aina. Ei lasten tekeminen ole mitään hauskaa puuhastelua.
Että työnnäpä lapsiviha-väitteesi johonkin toiseen keskusteluun.
Yksi nainen, jolla on kolme lasta, ainakin kiukuttelee, kiroilee, huutaa ja itkee lähes päivittäin, kun on niin rankkaa ja lapset ”pilaa” koko elämän. Aina joku sotkee, vaikka juuri olisi siivonnut, aina joku on tiellä, joku tekee jotain tyhmää, joku hajottaa jotain, joku on vaan v***n raivostuttava kiusankappale. Vaikuttaisi olevan hermot täysin riekaleina ja silti on pitänyt tehdä näitä kiusankappaleita kolme tähän maailmaan. Logiikkaa tässä en nyt oikein näe.