Just. Poikaystävä natkutti "voisit säkin osallistua *Emman* hoitoon joskus!" Miksi? Jokainen kuitenkin huutaa "sillä on jo äiti!"
V**tut*aa tämä kaksinaismoralismi, kun toisaalta näköjään poikaystävä odottaa minun, eli uuden TYTTÖYSTÄVÄNSÄ, alkavan hoivata hänen vajaa 2v lastaan, mutta samalla kuitenkin jokainen tuutti huutaa sitä miten sillä kakaralla on jo äiti ja mitään vastuuta tai kunniaa ei mikään isin uusi leikkikaveri kuulemma saa. Enkö sitten voi oikeasti pestä käsiäni koko lapsesta kun sitä kuitenkin minulle moni huutaa? Miksi se pentu ei olekaan enää vaan miehen lapsi silloin kun pitäisi maksaa jotain tai siivota oksennuksia sängystä?
Näköjään isän uuden kumppanin tulisi olla vaan ilmainen lapsenhoitaja ja ylimääräinen rahapussi, mutta ei sille muuten minkäänlaista vanhemman roolia anneta. Ei kiitos. Taitaa tämä suhde olla pian taputeltu.
Kommentit (51)
Tuttua. Eksälläni on 2 lasta. Lasten äiti oli raivona, että se uusi akka ei sitten ala mitään äitiä leikkiä. Suuttui, kun olin ostanut lapsille meille leluja ja vaatteita (koska isänsä ei tätä tajunnut, että sellaisiakin ehkä tarvittaisiin). Oli kuulemma lahjontaa.
Silti oletettiin, että katson perään miten mies niitä lapsiaan hoitaa, koska miehellä oli päihdeongelmataustaa. Eli minun olisi pitänyt kytätä vieressä, sujuvatko asiat kuten pitääkin. Mutta ilmeisesti en olisi saanut silti esim. jutella lapsille tai laittaa heitä nukkumaan.
Se suhde sitten onneksi loppui, koska mies osoittautui juopoksi. Samalla mies lopetti tapaamasta lapsiaan, koska minä en ollut enää pitämässä häntä edes sen vertaa ruodussa.
Kun suhde on vielä varsin alussa, on pelkästään viisasta pitäytyä tulemasta lapsen kanssa liian läheiseksi. Ei voi olla kenenkään etu, eikä varsinkaan sen lapsi, että joka ikinen isän uusi leikkikaveri on ihana hoivaaja ja sylittelijä. Mies kasvakoon isäksi ja hoitakoon pääosin itse oman lapsensa, äitipuoleilemaan kannattaa alkaa vasta sitten kun leikkikaveruus on muuttumassa vakituisemmaksi kumppanuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
On oma valinta ryhtyä suhteeseen, jossa miehellä on pieni lapsi. Jos siihen ryhtyy, pitää ottaa vastuu yhteisestä arjesta, johon kuuluu myös tämä lapsi, vaikka hän ei olekaan oma.
Et ymmärtänyt pointtia. Uutta naisystävää haukutaan todella usein isin uudeksi h-roksi, leikkikaveriksi ja ties miksi. Ei tarvii alkaa leikkiä äitiä ja niin pois päin. Näin siis lapsen äidin mielestä.
Silti samaan aikaan kaikki (lapsen isä, muu maailma) olettavat, että tämä uusi naikkonen hoitaa miehensä lapsia kuin omiaan.
Minusta mihinkään uusioperhekuvioon ei voi alkaa, jos ei ole valmis hoitamaan toisen lapsia. Minua tässä omassa kuviossani on häirinnyt pikemminkin se, kun en saa aina tarpeeksi vastuuta. Mielelläni hoidan, mutta toinen yrittää jotenkin säästää minua vaivalta, koska lapset ei ole minun. Mutta eihän se ole vaivaa, koska lapset ovat rakkaita.
Täällä nyt melskaa paljon naisia, joilla on mies ottanut uuden kumppanin. Mitenkään muuten en voi tulkita ketjun kommentteja, kuin yrityksinä pitää nyksät erossa lapsista.
Todellisuudessa se menee niin, että kun aloittaa parisuhteen, aletaan pelata kimpassa. Toista autetaan eri tavoin ja tuetaan vastoinkäymisissä. Jos toisella on vaikkapa raskas yötyö, yritetään olla metelöimättä illalla, että siippa saa nukkua ennen töihinlähtöä. Ja tehdään sille eväät valmiiksi.
Ei se mikään PAKKO ole, mutta puolison huomioiminen on välittämistä ja rakkauden osoitus.
Ja tämä koskee minusta myös puolison lapsia edellisestä liitosta. Totta kai PÄÄVASTUU on puolisolla, mutta olisi aika hemmetin outoa ja kylmäkiskoista, jos ei auttaisi toista akuutissa tilanteessa. Ihan samoin kuin auttaisit puolisoa, jos tämä leikkaa veitsellä haavan sormeensa tai pudottaa lasin lattialle, autat puolisoa siivoamaan lapsensa oksut sängystä. Pistät vaikka lakanat pesuun ja tuot rätin.
Jos tuntui siltä, että joka asiasta pitää vetää arvovaltakiista ja kustannusten jakaminen menee tappeluksi, ei suhteenne ehkä ole niin rakkauden täyttämä kuin halusit ajatella. Ehkä silloin on parempi lopettaa suhde siihen, yksin eläessäsi et ainakaan joudu panemaan rikkaa ristiin kenenkään puolesta. Mieskin voi etsiä itselleen joustavamman kumppanin.
Kukaan ei HUUDA sinulle lastenhoidosta yhtään mitään. Järkeä saa ap käyttää, ja varsinkin sitä empatiaa. Parisuhteen ei pidä olla taistelutanner.
N51, lastensa isän kanssa yhdessä jo 32 vuotta
No ei kyllä kuulosta reilulta. Kyllähän sitä voi silloin tällöin autella, mutta ei uusi tyttöystävä ole vastuussa poikaystävänsä lapsesta. Etenkään jos on jo kiukutellen tehty selväksi että lapsella on jo äiti eikä uutta huoltajaa kaivata.
Anteeksi kaikille lasten vanhemmille karkea vertaus, mutta tilanne on aika sama jos minä itse vapaasta tahdostani hankkisin ison vaativan koiran ja poikaystävän löydettyäni automaattisesti olettaisin että tämä ottaa puolet vastuusta. Eihän se poikaystävä olisi velvollinen mihinkään kun ei ole koiraa päättänyt hankkia, ei se koira muuttuisi parisuhteen myötä puoliksi hänen omaisuudekseen. Hän vain seurustelisi naisen kanssa jolla on hoidettavanaan koira.
Vierailija kirjoitti:
Kai se aika usein parisuhteeseen kuuluu, että jonkin verran auttaa toista asioissa, jotka oikeastaan ovat sen toisen hommia. Ja jos seurustelee sellaisen kanssa, jolla on jo lapsi, jonkinlainen suhde siihen lapseen on hyvä muodostaa.
Mulla esimerkiksi on koira ja kyllä, miesystäväni on joskus ulkoiluttanut sitä, vaikka itse pääasiassa sen hoidankin. Olisihan se outoa, jos apua ei voisi siltä kaikista rakkaimmalta pyytää, kun sitä antaa joskus myös vähän etäisemmätkin ihmiset. Olen itsekin hoitanut naapurin kissaa ja kaverin lasta.881
Ei kuulu palstamammojen suhteisiin. Jokainen hoitaa omat asiansa ja on väärin edes auttaa toista.
Ei ole sinun tehtäväsi hoitaa kumppanisi lasta. Vaikka ehkä hankalalta tuntuukin niin kannattaa etsiä uusi kumppani jolla ei ole lapsia. Nämä sinkku vanhemmat peuhatkoon keskenään, niiden kanssa joilla myös on jo lapsia. Lapsettoman ei kannata tuohon kuseen antaa itseään höynätä. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oma valinta ryhtyä suhteeseen, jossa miehellä on pieni lapsi. Jos siihen ryhtyy, pitää ottaa vastuu yhteisestä arjesta, johon kuuluu myös tämä lapsi, vaikka hän ei olekaan oma.
Et ymmärtänyt pointtia. Uutta naisystävää haukutaan todella usein isin uudeksi h-roksi, leikkikaveriksi ja ties miksi. Ei tarvii alkaa leikkiä äitiä ja niin pois päin. Näin siis lapsen äidin mielestä.
Silti samaan aikaan kaikki (lapsen isä, muu maailma) olettavat, että tämä uusi naikkonen hoitaa miehensä lapsia kuin omiaan.
No ei kyllä normaaleissa piireissä haukuta naisia h*oroiksi eikä naikkosiksi. Päinvastoin, kaikin tavoin yritetään olla asiallisia, vaikka omat fiilikset erosta ja toisen uudesta olisivat huonot.
Ihan ihme piireissä taidat liikkua.
Tällaista se on, kun lapset leikkii kotia.