Just. Poikaystävä natkutti "voisit säkin osallistua *Emman* hoitoon joskus!" Miksi? Jokainen kuitenkin huutaa "sillä on jo äiti!"
V**tut*aa tämä kaksinaismoralismi, kun toisaalta näköjään poikaystävä odottaa minun, eli uuden TYTTÖYSTÄVÄNSÄ, alkavan hoivata hänen vajaa 2v lastaan, mutta samalla kuitenkin jokainen tuutti huutaa sitä miten sillä kakaralla on jo äiti ja mitään vastuuta tai kunniaa ei mikään isin uusi leikkikaveri kuulemma saa. Enkö sitten voi oikeasti pestä käsiäni koko lapsesta kun sitä kuitenkin minulle moni huutaa? Miksi se pentu ei olekaan enää vaan miehen lapsi silloin kun pitäisi maksaa jotain tai siivota oksennuksia sängystä?
Näköjään isän uuden kumppanin tulisi olla vaan ilmainen lapsenhoitaja ja ylimääräinen rahapussi, mutta ei sille muuten minkäänlaista vanhemman roolia anneta. Ei kiitos. Taitaa tämä suhde olla pian taputeltu.
Kommentit (51)
Minä näen yhäitien uudet puolisot hoitamassa lapsia harvasen päivä. Miksi se ottaa naiselle niin koville? Täältä tuskin saa käyttökelpoisia neuvoja jos omistaa aivot.
Ei tarvitse hoitaa. Olisiko mahdollista, että etsisit lapsettoman poikaystävän?
Kuka sulle on huomautellut ettet ole Emman äiti ja mitä olisitte silloin tehneet?
Niin. Minulla on eron jälkeen lapseton miesystävä, minulla kolme lasta. Toki enää nuorin joskus hoitajaa vailla. Uusi mies hoiti lasta ekan kerran kun oltiin oltu 2 vuotta yhdessä. Muutaman tunnin oli hänen kanssaan. En olettanut mitään, vaan pyysin apuaan kohteliaasti ja "palkaksi" tarjosin sitten kivan illallisen. Myöhemmin on satunnaisesti ollut tiukan paikan tullen apuna. Arvostan tosi paljon. Hän toki puhuu mun lapsista kauniisti ja tykkää heistä.
Vierailija kirjoitti:
V**tut*aa tämä kaksinaismoralismi, kun toisaalta näköjään poikaystävä odottaa minun, eli uuden TYTTÖYSTÄVÄNSÄ, alkavan hoivata hänen vajaa 2v lastaan, mutta samalla kuitenkin jokainen tuutti huutaa sitä miten sillä kakaralla on jo äiti ja mitään vastuuta tai kunniaa ei mikään isin uusi leikkikaveri kuulemma saa. Enkö sitten voi oikeasti pestä käsiäni koko lapsesta kun sitä kuitenkin minulle moni huutaa? Miksi se pentu ei olekaan enää vaan miehen lapsi silloin kun pitäisi maksaa jotain tai siivota oksennuksia sängystä?
Näköjään isän uuden kumppanin tulisi olla vaan ilmainen lapsenhoitaja ja ylimääräinen rahapussi, mutta ei sille muuten minkäänlaista vanhemman roolia anneta. Ei kiitos. Taitaa tämä suhde olla pian taputeltu.
Ton takia en enää ikinä sekaannu yh naisten elämiin. Ollu kerran suhteessa jossa yhtäkkiä olin joku vahti, kun muija juoksi nollailemassa baarissa. Juu ei kiitos.
Sen takiahan ne iskät sen uuden muijan heti etsii, jotta voisivat nakittaa penskansa hoidon sille. Todennäköisesti se ero lapsen äidistä on tullut samasta syystä eli jotkut vaan yrittää luistaa vastuusta ja elellä itse sinkkuna. Ihmettelen kyllä niitä naisia, jotka noihin lankeaa. Jokainen hoitakoon muksunsa itse. Ei se muksu sinnä iskän luo sen takia tule, että saisi olla iskän uuden tyttiksen hoivissa.
Pentu on söpö sana. Kuin koiranpentukin, tulee positiivisia viboja.
Taidat olla Teini + Nuori + Naivi
Tässä sinulle aikuisen-naisen neuvo : EI IKINÄ miestä jolla on pieniä LAPSIA EI IKINÄ !!!!
Ei, sääntöön EI ole poikkeuksia.
Kun opit tämän elämäsi on paljon helpompaa ja ihanampaa ja olet paljon onnellisempi itse
Kai se aika usein parisuhteeseen kuuluu, että jonkin verran auttaa toista asioissa, jotka oikeastaan ovat sen toisen hommia. Ja jos seurustelee sellaisen kanssa, jolla on jo lapsi, jonkinlainen suhde siihen lapseen on hyvä muodostaa.
Mulla esimerkiksi on koira ja kyllä, miesystäväni on joskus ulkoiluttanut sitä, vaikka itse pääasiassa sen hoidankin. Olisihan se outoa, jos apua ei voisi siltä kaikista rakkaimmalta pyytää, kun sitä antaa joskus myös vähän etäisemmätkin ihmiset. Olen itsekin hoitanut naapurin kissaa ja kaverin lasta.881
Ei tietenkään ole mitään velvollisuutta hoitaa toisen lasta, mutta jos haluaa sen arjen sujuvan helpommin ja ilman erityissähläyksiä, niin kannattaa sitä kuitenkin ottaa se lapsikin mukaan siihen yhteiseen elämään ja molemmat pitävät siitä huolta. Etkö ole miehellesi kumppani?
Se on eri asia, jos se lapsen vanhempi lähteekin jonnekin baareihin istumaan ja olettaa uuden kumppanin hoitavan lasta sillä välin, siihen ei pidä ryhtyä.
Mutta ei se yhteiselämä suju ilman kompromisseja. Jos olet ottanut elämääsi miehen, jolla on pieni lapsi, niin sinun on myös se lapsi huomioitava. Noin pientä lasta pitää todellakin hoitaa. Ja sinä et siis mitenkään voi auttaa miestäsi siinä silloin, kun lapsi on luonanne? Millainen ihminen sinä oikein olet? Eikö elämä käy vaikeaksi, jos pitää eriyttää itsensä kokonaan ja joka ikisessä asiassa olettaa vain miehen tekevän kaiken?
Hmm, jossain ohjeessa aviopareille (ette ehkä ole aviopari, mutta pariskunta kuitenkin) neuvotaan, että "kantakaa toistenne taakkoja." Tämä lienee täysin unohdettu nykyelämässä.
Minä neuvoisin jo miehiä tässä asiassa pysyttelemään sinkkuna niin kauan, kunnes lapsi on jo täysi-ikäinen. Ei kannata ottaa ketään naista siihen kiukuttelemaan lapsen olemassaolosta. Seurustelkaa mieluummin etänä, mutta älkää muuttako yhteen. Lapsuus on ainutkertainen, eikä sitä pidä pilata sillä, että lapsi kuitenkin jossain vaiheessa tajuaa olevansa sille isän kumppnille rasite ja inhon kohde. Omassa elämässäni tunnen vain yhden ainoan naisen, joka on ottanut miehen viikonloppulapsen vastaan hyvällä mielellä ja ollut mukana lapsen elämässä niin kuin aikuisen läheisen pitää. Kaikki muut naiset on äksyilleet ja ärmyilleet, kiukutelleet ja vihotelleet ja haukkuneet miehen lapsia joka käänteessä. Ikään kuin koko ajan pitäisi mitata omaa arvoaan vs. se lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole mitään velvollisuutta hoitaa toisen lasta, mutta jos haluaa sen arjen sujuvan helpommin ja ilman erityissähläyksiä, niin kannattaa sitä kuitenkin ottaa se lapsikin mukaan siihen yhteiseen elämään ja molemmat pitävät siitä huolta. Etkö ole miehellesi kumppani?
Se on eri asia, jos se lapsen vanhempi lähteekin jonnekin baareihin istumaan ja olettaa uuden kumppanin hoitavan lasta sillä välin, siihen ei pidä ryhtyä.
Mutta ei se yhteiselämä suju ilman kompromisseja. Jos olet ottanut elämääsi miehen, jolla on pieni lapsi, niin sinun on myös se lapsi huomioitava. Noin pientä lasta pitää todellakin hoitaa. Ja sinä et siis mitenkään voi auttaa miestäsi siinä silloin, kun lapsi on luonanne? Millainen ihminen sinä oikein olet? Eikö elämä käy vaikeaksi, jos pitää eriyttää itsensä kokonaan ja joka ikisessä asiassa olettaa vain miehen tekevän kaiken?
Hmm, jossain ohjeessa aviopareille (ette ehkä ole aviopari, mutta pariskunta kuitenkin) neuvotaan, että "kantakaa toistenne taakkoja." Tämä lienee täysin unohdettu nykyelämässä.
Minä neuvoisin jo miehiä tässä asiassa pysyttelemään sinkkuna niin kauan, kunnes lapsi on jo täysi-ikäinen. Ei kannata ottaa ketään naista siihen kiukuttelemaan lapsen olemassaolosta. Seurustelkaa mieluummin etänä, mutta älkää muuttako yhteen. Lapsuus on ainutkertainen, eikä sitä pidä pilata sillä, että lapsi kuitenkin jossain vaiheessa tajuaa olevansa sille isän kumppnille rasite ja inhon kohde. Omassa elämässäni tunnen vain yhden ainoan naisen, joka on ottanut miehen viikonloppulapsen vastaan hyvällä mielellä ja ollut mukana lapsen elämässä niin kuin aikuisen läheisen pitää. Kaikki muut naiset on äksyilleet ja ärmyilleet, kiukutelleet ja vihotelleet ja haukkuneet miehen lapsia joka käänteessä. Ikään kuin koko ajan pitäisi mitata omaa arvoaan vs. se lapsi.
Vaikea uskoa, että miehen lapset olisivat ongelma kovinkaan monelle naiselle. Mulla on kokemusta lapsuudesta isäni äitipuolesta, joka oli mulle käytännössä mummi, koska biologinen mummoni oli kuollut jo ennen syntymääni. Isäni välitä äitipuoleensa olivat aina olleet hyvät ja äitipuolelle me "bonuslapsenlapset " rikkaus, koska omia biologisia lapsia ja lapsenlapsia hänellä ei ollut. Ukkini kuoltua vierailut tässä mummilassa jatkuivat aivan samoin kuin ennen sitä ja mummin kunnon heikentyessä isäni piti hänestä huolta samalla tavalla kuin oli pitänyt isästään.
Haa, voisin linkata tämän aloituksen deittiprofiiliini, jossa lukee, että haluan ensisijaisesti lapsettoman miehen tai miehen, jonka lapset ei enää tarvitse jatkuvaa huolenpitoa.
Ap, kyllä kannattaa poistua takavasemmalle, tuossa tuut saamaan vaan paskaa käteen. Been there...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ala hoitamaan sitä. Miehesi homma. Kannattaa muuten alkaa katella miehiä joilla EI ole lapsia. Suurin osa niistä etsii ilmaista lastenhoitajaa. Naiset ovat usein niin kilttejä ja empaattisia, että alkavat surra asiaa ja miettiä sitä lapsen kannalta mistä seuraa se, että he ottavat hoitaakseen uuden miehensä tehtävät.
Ei ole pelkoa, että ap on kiltti ja empaattinen. Karmeeta tekstiä, kaikki lämpö puuttui.
Löytyi näköjään tyyppi (mies tai nainen), joka etsii kakaralleen ilmaista lastenhoitajaa...
Hoitakaa ne penskanne, itse olette ne siittäneet/synnyttäneet! Tai palkatkaa apua, jos sitä kaipaatte.
/eri
Jos musta puhut, niin ei ole tarvinntu erota ja olemme saaneet lapset kasvatettua ihan itse aikuisiksi. :)
Kuka puhuu kenenkään lapsista kakaroina tai penskoina? Jos sellaista kieltä täytyy käyttää, niin sellainen tarvii itse apua. Mielenterveystoimistot auttanee näissä asioissa.
Penikka
kakara
mukula
penska
jälkikasvu
kopio
rakkaalla lapsella on monta nimeä, ainakin omillani ja mieheni kakaroilla ;)
Et sä voi valita vaan olevaa miehen kaa, kakarasta viis, koska se lapsi on iso osa tätä miehen elämää. Se on vähän sama,kun mies sanois ettei sitä vittuakaan kiinnosta sun sukulaiset. Ei oo sit panoja ihmeempiä luvassa tulevaisuudessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Pentu on söpö sana. Kuin koiranpentukin, tulee positiivisia viboja.
Onhan se, mutta olenkin koiraihminen. Toisen korvaan se taas voi kalskahtaa tosi huonona.
Itse kutsun omiani kakaroiksi, omiksi kauhukakaroikseni. Hymyllä ja hyvällä, en haukkuen.
On oma valinta ryhtyä suhteeseen, jossa miehellä on pieni lapsi. Jos siihen ryhtyy, pitää ottaa vastuu yhteisestä arjesta, johon kuuluu myös tämä lapsi, vaikka hän ei olekaan oma.
Vierailija kirjoitti:
Minä en hoida mieheni lapsia ollenkaan, eikä hän minun lastani. Tämä on ihan itsestäänselvää. Päinvastoin menen paljon omiin menoihi silloin, kun on hänellä lapsiviikonloppu. Isäönsä lapset ovat tulkeet tapaamaan.
N43 ja naimisissa, uusperhe
Onko mies koskaan kotona, kun lapsesi ovat luonasi?
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla Teini + Nuori + Naivi
Tässä sinulle aikuisen-naisen neuvo : EI IKINÄ miestä jolla on pieniä LAPSIA EI IKINÄ !!!!
Ei, sääntöön EI ole poikkeuksia.
Kun opit tämän elämäsi on paljon helpompaa ja ihanampaa ja olet paljon onnellisempi itse
Ja etenkin se lapsi on onnellisempi, kun hän ei joudu olemaan sellaisen aikuisen seurassa, joka ei pidä hänestä.
Nosta kytkintä mahdollisimman nopeasti ja älä enää sekaannu miehiin joilla on lapsi tai lapsia.
Ei tuossa ole mitään kaksinaismoralismia, ellei se poikaystäväsi huuda sinulle miten lapsella on jo äiti ja että et saa vastuuta. Eri ihmisillä nyt vain on eri mielipiteitä.
Mitään velvollisuutta sulla ei toki ole muiden lapsia hoitaa, ja sellaisen vaatiminen on aika törkeä yritys hyväksikäyttää toisen ystävällisyyttä/sääliä tms.