Gilbert Grape tykkääjiä?

Vierailija kirjoitti:

DiCapriota kehuvat eivät ole koskaan tavanneet ns. kehareita. :D Äijä vetää roolin överiksi eikä ole tippaakaan uskottava. Ei kiitos, sanoo meidän perhe!

-erikoislapsen äiti

Olen tästä vahvasti eri mieltä. Toki kaikki kehitysvammaiset on erilaisia, mutta ei ollut minusta mitenkään överi.

T. Keskivaikeasti kehitysvammaisen nuoren miehen äiti

Raju kuvaus rakkaudesta. Oikeasta aidosta rakkaudesta. Joka ei ole useinkaan niin kaunista katsella.

Yksi rujoista kohtauksista on se kun kaikkensa antava iso-veli väsyy totaalisesti kehitysvammaisen veljen temppuiluun ja ns. hakkaa. Tästähän oikeassa elämässä saisi nykyään vaikka minkä suokeluilmoituksen ja rikosilmoituksen mutta elokuvassa asia tehdään siltikin kauniisti. Rakkaus ei katoa siinäkään kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Kattelin joo ja järkytyin kuinka hyvin DiCaprio veti roolinsa:O Ihan todella! Minä olen pitänyt häntä ihan jonain pilipali tähtenä jonka ura perustuu nuoruuden ulkonäölle mikä sai teinitytöt sekasin. Kuvitellut että hänen näyttelijän taidot on verrattavissa Victoria Beckhamin laulutaitoihin.

Ja minä taasen yllätyin kommenttiasi. Itse en kanssa ole hänen uraansa sen kummemmin seurannut mutta saanut just päinvastasen käsityksen että on hyvinkin arvostettu näyttelijä.

Elokuva tosi hyvä ja hienot näyttelijäsuoritukset. DiCaprion suoritusta vesittää vain erittäin paljon näkemäni haastattelu,joka oli tehty jonkin aikaa elokuvan esittämisen jälkeen. Siinä tämä hyväkäs esitteli mukamas hyvänäkin vitsinä autistisen ja kehitysvammaisen eleitä ja ilmeitä. Ko.tyypin osakkeet romahti sillä sekunnilla meikäläisen silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DiCapriota kehuvat eivät ole koskaan tavanneet ns. kehareita. :D Äijä vetää roolin överiksi eikä ole tippaakaan uskottava. Ei kiitos, sanoo meidän perhe!

-erikoislapsen äiti

Olen tästä vahvasti eri mieltä. Toki kaikki kehitysvammaiset on erilaisia, mutta ei ollut minusta mitenkään överi.

T. Keskivaikeasti kehitysvammaisen nuoren miehen äiti

Eivät olekaan samanlaisia, mutta eivät ainakaan sellaisia kuin elokuvissa. :D

Ps. Provo sinä olet.

Vierailija kirjoitti:

DiCapriota kehuvat eivät ole koskaan tavanneet ns. kehareita. :D Äijä vetää roolin överiksi eikä ole tippaakaan uskottava. Ei kiitos, sanoo meidän perhe!

-erikoislapsen äiti

Kehitysvammaisia on hyvin eri tasoisia ja erilaisia. Mutta tiesitkin sen jo varmaan?

Vierailija kirjoitti:

DiCapriota kehuvat eivät ole koskaan tavanneet ns. kehareita. :D Äijä vetää roolin överiksi eikä ole tippaakaan uskottava. Ei kiitos, sanoo meidän perhe!

-erikoislapsen äiti

Samaa mieltä.Kaikki mahdolliset kehitysvammaisen piirteet on vedetty äärimmilleen.

Vierailija kirjoitti:

DiCapriota kehuvat eivät ole koskaan tavanneet ns. kehareita. :D Äijä vetää roolin överiksi eikä ole tippaakaan uskottava. Ei kiitos, sanoo meidän perhe!

-erikoislapsen äiti

Viestissäsi on parisenkin virhettä jonka takia en usko sinun olevan sitä mitä sanot. :)

Muttei sillä ole sinänsä väliä.

DiCaprionkin takana on jonkun loistava ohjaustyö jonka on täytynyt tarkkaan seurata vastaavia kohteita. Mutta elokuvahan ei pelkästään kerro tästä pojasta. Hän nyt vain on tarinan keskiössä jossa on monta muutakin sivujuonnetta.

Vierailija kirjoitti:

Raju kuvaus rakkaudesta. Oikeasta aidosta rakkaudesta. Joka ei ole useinkaan niin kaunista katsella.

Yksi rujoista kohtauksista on se kun kaikkensa antava iso-veli väsyy totaalisesti kehitysvammaisen veljen temppuiluun ja ns. hakkaa. Tästähän oikeassa elämässä saisi nykyään vaikka minkä suokeluilmoituksen ja rikosilmoituksen mutta elokuvassa asia tehdään siltikin kauniisti. Rakkaus ei katoa siinäkään kohtaa.

Ollaan myöskin USA:ssa ei Suomessa. Asiat olisi varmaan täällä hoidettukin ko tilanteessa eri tavalla. Eikä muutenkaan olla nykypäivässä, joten nykypäivän lakeja ei voi siirtää tuohon elokuvaan.

Jep, olen katsonut varmaan kymmenkunta kertaa, ihan lempielokuviani. Ja tosi on, että DiCaprio teki leffassa parhaan roolinsa, vain 19-vuotiaana. Ei sillä, että esim. Revolutionary Roadkaan mikään huono olisi, kyllä hän näytellä osaa.

Ei Arnie minusta autistinen ole, koska ottaa koko ajan kontaktia muihin, vaikkakin omalla tavallaan. Noin syvästi kehitysvammainen autisti olisi paljon enemmän sisäänpäinkääntynyt. Mutta joo, DiCaprio näyttelee erinomaisen todentuntuisesti maneerit yms.

Leffasta löytää joka katsomiskerralla uusia nyansseja. Häpeä äidistä, samalla suojelunhalu. Häpeä veljestä, samalla siinäkin suojelunhalu. Muiden harrastama ällistely ja suoranainen kiusaaminen. Pitkästyminen ja halu päästä pois. Pienen paikkakunnan sisäinen sosiaalinen ranking. Sosiaalinen ja taloudellinen rakennemuutos - se ison marketin ilmaantuminen paikkakunnalle ja Gilbertin työpaikan kuihtuminen. Ensirakkauden haparointi. Kotiäidin tylsistyminen ja hiljainen epätoivo (Mary Steenburgenin esittämä Betty Carver). Isosiskon huoli muista.

Elokuvastahan löytyy vaikka mitä!

Se on vielä 29 päivää nähtävissä Areenassa, kannattaa ehdottomasti katsoa. Toki se äidin kuolema siinä on tosi surullinen, mutta elokuva ei sinänsä minusta ole ahdistava, vaan pelkästään tajuttoman hieno ja monisyinen.

Tästä pääsee katsomaan:

https://areena.yle.fi/1-1359352

(Asperger-lapsen leffafriikki äiti)

ajatuksianousi kirjoitti:

Katsoin.

Muistin vasta katsoessani että olen nähnyt aikaisemminkin mutten muistanut siitä kuin hämärästi tiettyjä kohtia. Ja takuulla nyt katsoin eri silmin.

Kohtaan työssäni nykyään jonkin verran autisteja ja kehareita ja sillä silmällä katsoen DiCaprion roolisuoritus on todella hyvä. On varmasti todella paljon seurannut ennen rooliaan oikeita vastaavia. Ellei sitten ole lähipiirissään nähnyt heitä.. Eikä vain eleet ja ilmeet mutta elokuvassa kaiken kaikkiaan on päästy jotenkin syvälle autistisen kehitysvammaisen pojan maailmaan. Esim se että ilmaisee suruaan, pelkoaan ja iloaan usein samoilla tai vastakkaisilla reaktioilla.

Eniten ehkä kuitenkin jäi mietityttämään se äidin ja lasten välinen suhde. Äidin kuolema oli suru mutta toisaalta vapautti lapset. Oman äitini kuolemassa oli jotain samaa.

Ainoastaan loppu jää hiukan kevyeksi. Kuinka elämä jatkuu siitä...??

Minusta loppu oli toiveikas. Sisaret aloittivat oman elämänsä ja Gilbertin tyttöystävä palasi. Jatko jää jokaisen oman mielikuvituksen varaan, ei kenenkään elämässä ole valmista käsikirjoitusta.

Vierailija kirjoitti:

ajatuksianousi kirjoitti:

Katsoin.

Muistin vasta katsoessani että olen nähnyt aikaisemminkin mutten muistanut siitä kuin hämärästi tiettyjä kohtia. Ja takuulla nyt katsoin eri silmin.

Kohtaan työssäni nykyään jonkin verran autisteja ja kehareita ja sillä silmällä katsoen DiCaprion roolisuoritus on todella hyvä. On varmasti todella paljon seurannut ennen rooliaan oikeita vastaavia. Ellei sitten ole lähipiirissään nähnyt heitä.. Eikä vain eleet ja ilmeet mutta elokuvassa kaiken kaikkiaan on päästy jotenkin syvälle autistisen kehitysvammaisen pojan maailmaan. Esim se että ilmaisee suruaan, pelkoaan ja iloaan usein samoilla tai vastakkaisilla reaktioilla.

Eniten ehkä kuitenkin jäi mietityttämään se äidin ja lasten välinen suhde. Äidin kuolema oli suru mutta toisaalta vapautti lapset. Oman äitini kuolemassa oli jotain samaa.

Ainoastaan loppu jää hiukan kevyeksi. Kuinka elämä jatkuu siitä...??

Minusta loppu oli toiveikas. Sisaret aloittivat oman elämänsä ja Gilbertin tyttöystävä palasi. Jatko jää jokaisen oman mielikuvituksen varaan, ei kenenkään elämässä ole valmista käsikirjoitusta.

Samaa mieltä. Hyvä vain, että loppu ei ole liian selkeä ja "lopullinen".

31

Vierailija kirjoitti:

Raju kuvaus rakkaudesta. Oikeasta aidosta rakkaudesta. Joka ei ole useinkaan niin kaunista katsella.

Yksi rujoista kohtauksista on se kun kaikkensa antava iso-veli väsyy totaalisesti kehitysvammaisen veljen temppuiluun ja ns. hakkaa. Tästähän oikeassa elämässä saisi nykyään vaikka minkä suokeluilmoituksen ja rikosilmoituksen mutta elokuvassa asia tehdään siltikin kauniisti. Rakkaus ei katoa siinäkään kohtaa.

Toisaalta tuollaisen sitovan rakkauden lähellä on agressio ja väkivalta. Äidin kuolema oli valtava helpotus koko perheelle. Perheen nuorilla oli vasta nyt mahdollisuus omaan elämään, tosin eväät elämään saattavat jäädä vähäisiksi tuollaisten kokemusten jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

DiCapriota kehuvat eivät ole koskaan tavanneet ns. kehareita. :D Äijä vetää roolin överiksi eikä ole tippaakaan uskottava. Ei kiitos, sanoo meidän perhe!

-erikoislapsen äiti

Et sitten lukenut ketjua.

Moni suoritusta kehunut on keharin vanhempi tai hoitaja.

T:ap

Hyvä leffa, koska on niin epäamerikkalainen, rosoinen, ei muovinen. Kuin ulkopuolisen tutkielma tavallisen amerikkalaisen pikkukaupunkilaisen elämästä. Ja ta-daa - ohjaajahan on ruotsalainen Lasse Hällström. Ilmankos.

Leo on tässä vielä hyvä, muutenhan hän on näyttelijänä vain hieman Brad Pittiä (tai Tom Cruisea) syvällisempi näyttelijä ilman Pittin ulkonäköä, joten pystit on kiertäneet kummankin kaukaa, vaikka molemmat on huippurooleja saaneet. No, saihan Leo vihdoin Oscarin Revenantista.

Mutta suurimman vaikutuksen tekee Depp. Hänhän oli jo tuolloin indie-tähti ja olisi - amerikkalaisen filimitähen tyyliin - voinut vaatia elokuvan ns. itselleen. Eli että jokainen kohtaus ohjattaisiin filmitähden pussiin ja hänet esitetään aina mahdollisimman hyvässä ja edullisessa kuvakulmassa (tällä tavoinhan hollywoodin kulta-aikana näitä leffatähtiä tehtiin), mutta Depp ei tällaiseen alkanut. Sen takia hän aikoinaan oli todellinen rebel ja indie-leffojen kunkku, Ja tässä hän malttaa, hän ei esitä filimitähteä, antaa tilaa muille näyttelijöille ja samalla antaa uskottavan kuvan tavallisesta pojasta, joka on jumittunut niin fyysisesti kuin henkisestikin tiettyihin kuvioihin ja kyynistynyt - silti kuoren alla on tunnollinen, lämmin välittäjä. Tämä on uskottavasi tehty.

Deppin nykyinen alamäki on tosi surullista. DiCaprio porskuttaa eteenpäin ikuisena poikamiehenä, eikä revittele yksityistä elämäänsä mediassa, eikä missään. Juliette Lewis on skientologi ja rock-laulaja, vanhenevalle naisnäyttelijälle ei tipu kuin satunnaisesti sivurooleja. Cruise on suuri, hieman säälittävä vitsi, mutta silti hän myy - en käsitä kuka hänen leffojaan katsoo. Pitt edelleen se H-woodin suurin opportunisti ja gold-diggeri, mutta onko nyt tullut kiipimiselle stoppi - ei löydä enää Pitt sitä vielä kauniimpaa ja vielä rikkaampaa ja vielä vaikutusvaltaisempaa uutta naista. Jolie taisi olla sen uran huippu vai? Ja - ainakin näennäisesti - parhaiten on loppupeleissä tuosta sukupolvesta (Depp, Pitt, Cruise, Slater jne) pärjännyt paradoksaalisesti Robert Downey Jr, jolla alku oli näyttävä, mutta sitten tulivat vakavat huumeongelmat ja vankilatuomio ja kaikki jo sanoit, että that's that. No nousi kuitenkin sieltä alhosta. Vähän samaan tapaan kuin brittiläinen vastineensa Gary Oldman, paitsi että Oldman on maailman parhaimpia näyttelijöitä, Downey Jr vain USA:n parhaimpia.

^Robert Downey Jr nousi suosta marvelin roolin ansiosta mitä ei monikaan arvostettu näyttelijä huolinut. Se kun ei ole kummoinen rooli tai anna monia mahdollisuuksia näyttelijälle, mutta rahaa sillä saa taottua niin paljon että pääsee rikkaimpien näyttelijöiden listalle helposti.

Tosin itse olen aina tykännyt Downeystä joten hyvä että suostui muiden hyljeksimään hommaan.

Kun näin leffan sen ilmestyttyä ja Leonardo Di Caprion ensimmäisen kerran, ajattelin että miten toi vammainen muistaa vuorosanat? Se oli ehkä vakuuttavin roolisuoritus ikinä. Vaikka en muuten pidä häntä erityisen kiinnostavana.

90-luvulla tykkäsin, mulla oli se vhs:videollekin nauhotettuna, katselin sen sillon monta kertaa.

Enää en jostain syystä jaksaisi katsoa.  Mutta voinhan mä sen joskus tulevaisuudessa vielä katsoakin. Ihan kelpo elokuva, mutta nyt jotenkin ahdistun kun mietin että se pitäs katsoa. :D

Muistutan varmaan liikaa nyt sitä äitiä, vaikken ihan yhtä pahassa jamassa vielä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ajatuksianousi kirjoitti:

Katsoin.

Muistin vasta katsoessani että olen nähnyt aikaisemminkin mutten muistanut siitä kuin hämärästi tiettyjä kohtia. Ja takuulla nyt katsoin eri silmin.

Kohtaan työssäni nykyään jonkin verran autisteja ja kehareita ja sillä silmällä katsoen DiCaprion roolisuoritus on todella hyvä. On varmasti todella paljon seurannut ennen rooliaan oikeita vastaavia. Ellei sitten ole lähipiirissään nähnyt heitä.. Eikä vain eleet ja ilmeet mutta elokuvassa kaiken kaikkiaan on päästy jotenkin syvälle autistisen kehitysvammaisen pojan maailmaan. Esim se että ilmaisee suruaan, pelkoaan ja iloaan usein samoilla tai vastakkaisilla reaktioilla.

Eniten ehkä kuitenkin jäi mietityttämään se äidin ja lasten välinen suhde. Äidin kuolema oli suru mutta toisaalta vapautti lapset. Oman äitini kuolemassa oli jotain samaa.

Ainoastaan loppu jää hiukan kevyeksi. Kuinka elämä jatkuu siitä...??

Minusta loppu oli toiveikas. Sisaret aloittivat oman elämänsä ja Gilbertin tyttöystävä palasi. Jatko jää jokaisen oman mielikuvituksen varaan, ei kenenkään elämässä ole valmista käsikirjoitusta.

Samaa mieltä. Hyvä vain, että loppu ei ole liian selkeä ja "lopullinen".

31

Hyvä taide jättääkin katsojalle tilan omaan tulkintaan.

Tämä elokuva vei mut mennessään silloin aikanaan, katsoin sen todella monta kertaa, ja aina ihmettelin, että huomasin jotain uutta. Caprio ei sanonut silloin mulle mitään, joten oletin, että hän jonkinsortin vammainen voisi ollakin. Hyvä roolisuorituksia todella, ja kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen elämänmakuinen tarina.