Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkyttävä ahdistus ollut päällä - kävin päivystyksessä, ei kuulemma ketään auttavaa henkilöä saatavilla?
02.09.2018 |
Kamala ahdistus päällä ja todella tarvitsisin keskusteluapua. Oma psykologi nyt lomalla pidempään, normaalisti käyn viikoittain.
Päivystyksessä psykiatrisia sairaanhoitajia ei ole paikalla, kehotettiin tulemaan vaikka seuraavana päivänä uudelleen, jos olisi. Tällä tolallako on terveydenhoito? En oikeasti tiennyt. Olen itse vielä ns. Normaali työssäkäyvä, jolle ei yksi lisäyö odottelua aiheuta vaaraa itsetuhoisuuteen. Olen hämmästynyt.
Kommentit (21)
Resurssit eivät riitä. Itsekin sanot, ettet ole itsetuhoinen, joten ei sinun paikkasi ole päivystyksessä. Millä tavalla keskustelu auttaa sinua? Voisitko puhua jonkun läheisesi kanssa? Ahdistukseen ei kuole, se on vain tunnetila ja menee kyllä pois jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita kriisipuhelimeen. Olen kokenut tuon ja selvinnyt. Sinäkin selviät. Tsemp <3
Valtaosa syöpäepäilyistäkin laitetaan kuukausiksi jonoon ennen lääkärille pääsyä, joten aika turha kuvitella pahan mielen takia olevan apua tarjolla.
Että ihminen viitsii mennä enpoon keskustelua vaatimaan, ei ihme ettei resurssit riitä. Soita jollekin kaverille, tai kriisipuhelimeen, onhan näitä.
Mitä hittoa tarkoitat tällä: "Olen itse vielä ns. Normaali työssäkäyvä, jolle ei yksi lisäyö odottelua aiheuta vaaraa itsetuhoisuuteen."? Kyllä mäkin käyn töissä ja mulla on itsemurhasuunnitelma, jonka toteuttamiseen keräilen vielä rohkeutta. Kaikki välineet on jo hankittuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtakunnallinen kriisipuhelin.
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-e…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Resurssit eivät riitä. Itsekin sanot, ettet ole itsetuhoinen, joten ei sinun paikkasi ole päivystyksessä. Millä tavalla keskustelu auttaa sinua? Voisitko puhua jonkun läheisesi kanssa? Ahdistukseen ei kuole, se on vain tunnetila ja menee kyllä pois jossain vaiheessa.
Hahahaha, 30 vuotta ootellut että ahdistus menisi pois, ei voi kun nauraa tälle kommentille : D : D
(Ei peukaloruuviinkaan kuole mutta olepa 30 vuotta peukaloruuvissa niin alat toivoa että kuolisi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Resurssit eivät riitä. Itsekin sanot, ettet ole itsetuhoinen, joten ei sinun paikkasi ole päivystyksessä. Millä tavalla keskustelu auttaa sinua? Voisitko puhua jonkun läheisesi kanssa? Ahdistukseen ei kuole, se on vain tunnetila ja menee kyllä pois jossain vaiheessa.
Hahahaha, 30 vuotta ootellut että ahdistus menisi pois, ei voi kun nauraa tälle kommentille : D : D
(Ei peukaloruuviinkaan kuole mutta olepa 30 vuotta peukaloruuvissa niin alat toivoa että kuolisi)
Oletko siis ollut 30 vuotta yhtäjaksoisesti ahdistunut, ilman yhtään hyvää hetkeä koskaan? Vaikea uskoa. Ihminen ei yksinkertaisesti pysty olemaan samalla intensiteetillä ahdistunut loputtomasti. Ahdistus helpottuu aina, mutta voi toki tulla (ja valitettavan usein tulee) takaisin. Itse olen kärsinyt ahdistuksesta 10-vuotiaasta lähtien, mutta kyllä niitä hyviä ja ahdituksettomiakin tunteja ja päiviä, jopa viikkoja on ollut, vaikka diagnoosi löytyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus on tunne joka tulee mutta myös menee. Jos ei mene niin tee enemmän työtä sen eteen. Vaikka kenen kanssa kuinka paljon keskustelisit niin ei se toinen voi ahdistustasi poistaa! Itse sinun on työskenneltävä sen eteen.
Yritä kokeilla niitä ahdistuksen hallinta keinoja joita sinulle on neuvottu ja tarvittaessa lääkettä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Resurssit eivät riitä. Itsekin sanot, ettet ole itsetuhoinen, joten ei sinun paikkasi ole päivystyksessä. Millä tavalla keskustelu auttaa sinua? Voisitko puhua jonkun läheisesi kanssa? Ahdistukseen ei kuole, se on vain tunnetila ja menee kyllä pois jossain vaiheessa.
Hahahaha, 30 vuotta ootellut että ahdistus menisi pois, ei voi kun nauraa tälle kommentille : D : D
(Ei peukaloruuviinkaan kuole mutta olepa 30 vuotta peukaloruuvissa niin alat toivoa että kuolisi)
Oletko siis ollut 30 vuotta yhtäjaksoisesti ahdistunut, ilman yhtään hyvää hetkeä koskaan? Vaikea uskoa. Ihminen ei yksinkertaisesti pysty olemaan samalla intensiteetillä ahdistunut loputtomasti. Ahdistus helpottuu aina, mutta voi toki tulla (ja valitettavan usein tulee) takaisin. Itse olen kärsinyt ahdistuksesta 10-vuotiaasta lähtien, mutta kyllä niitä hyviä ja ahdituksettomiakin tunteja ja päiviä, jopa viikkoja on ollut, vaikka diagnoosi löytyykin.
Kyllä olen. En muista milloin viimeksi ei olisi ahdistanut. Ei näin pärjääkään, en ole saanut koulutuksia loppuun, ei ole ihmissuhteita, töitä tai muutenkaan normaalia elämää. Mutta ei tähän kuole, jee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Resurssit eivät riitä. Itsekin sanot, ettet ole itsetuhoinen, joten ei sinun paikkasi ole päivystyksessä. Millä tavalla keskustelu auttaa sinua? Voisitko puhua jonkun läheisesi kanssa? Ahdistukseen ei kuole, se on vain tunnetila ja menee kyllä pois jossain vaiheessa.
Hahahaha, 30 vuotta ootellut että ahdistus menisi pois, ei voi kun nauraa tälle kommentille : D : D
(Ei peukaloruuviinkaan kuole mutta olepa 30 vuotta peukaloruuvissa niin alat toivoa että kuolisi)
Oletko siis ollut 30 vuotta yhtäjaksoisesti ahdistunut, ilman yhtään hyvää hetkeä koskaan? Vaikea uskoa. Ihminen ei yksinkertaisesti pysty olemaan samalla intensiteetillä ahdistunut loputtomasti. Ahdistus helpottuu aina, mutta voi toki tulla (ja valitettavan usein tulee) takaisin. Itse olen kärsinyt ahdistuksesta 10-vuotiaasta lähtien, mutta kyllä niitä hyviä ja ahdituksettomiakin tunteja ja päiviä, jopa viikkoja on ollut, vaikka diagnoosi löytyykin.
Kyllä olen. En muista milloin viimeksi ei olisi ahdistanut. Ei näin pärjääkään, en ole saanut koulutuksia loppuun, ei ole ihmissuhteita, töitä tai muutenkaan normaalia elämää. Mutta ei tähän kuole, jee.
Taidat sekoittaa ahdistuksen masennukseen.
Tosi kurjaa!!
Itse vein ystävän juurikin päivystykseen. Hän soitti oma psykologinsa neuvoi menemään sinne, kun ei ollut aikaa sinä päivänä.
Päivystyksestä ohjattiin akuutin psykiatrian yksikköön. Ystävällä tosin oli lievä psynoosi, eli ei olisi ollut hyvä venata seuraavaan päivään.
Saitko rauhoittavia? Voitko soittaa psykologillesi ja kysyä mitä pitäisi tehdä?
Auttava puhelin oli hyvä neuvo. Toivottavasti huomenna on niitä sairaanhoitajia paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa tarkoitat tällä: "Olen itse vielä ns. Normaali työssäkäyvä, jolle ei yksi lisäyö odottelua aiheuta vaaraa itsetuhoisuuteen."? Kyllä mäkin käyn töissä ja mulla on itsemurhasuunnitelma, jonka toteuttamiseen keräilen vielä rohkeutta. Kaikki välineet on jo hankittuna.
Samoin. Kun ei eduskunta saa aikaiseksi eutanasialakia, moni meistä joutuu tekemään sen ihan laittomasti, epävarmoin tuloksin ja ehkä jääden koomassa tai halvaantuneena kitumaan vuosikausiksi yhteiskunnan riesaksi. Tsemppiä sinulle, koeta silti keksiä jokin syy elää. Onhan noita, vaikka onnistunut masturbaatio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Resurssit eivät riitä. Itsekin sanot, ettet ole itsetuhoinen, joten ei sinun paikkasi ole päivystyksessä. Millä tavalla keskustelu auttaa sinua? Voisitko puhua jonkun läheisesi kanssa? Ahdistukseen ei kuole, se on vain tunnetila ja menee kyllä pois jossain vaiheessa.
Hahahaha, 30 vuotta ootellut että ahdistus menisi pois, ei voi kun nauraa tälle kommentille : D : D
(Ei peukaloruuviinkaan kuole mutta olepa 30 vuotta peukaloruuvissa niin alat toivoa että kuolisi)
Oletko siis ollut 30 vuotta yhtäjaksoisesti ahdistunut, ilman yhtään hyvää hetkeä koskaan? Vaikea uskoa. Ihminen ei yksinkertaisesti pysty olemaan samalla intensiteetillä ahdistunut loputtomasti. Ahdistus helpottuu aina, mutta voi toki tulla (ja valitettavan usein tulee) takaisin. Itse olen kärsinyt ahdistuksesta 10-vuotiaasta lähtien, mutta kyllä niitä hyviä ja ahdituksettomiakin tunteja ja päiviä, jopa viikkoja on ollut, vaikka diagnoosi löytyykin.
Kyllä olen. En muista milloin viimeksi ei olisi ahdistanut. Ei näin pärjääkään, en ole saanut koulutuksia loppuun, ei ole ihmissuhteita, töitä tai muutenkaan normaalia elämää. Mutta ei tähän kuole, jee.
Taidat sekoittaa ahdistuksen masennukseen.
enkä sekoita! Miksi joku voisi kokea 30 vuotta masennusta mutta ei ahdistusta? Onnea vaan sulle jos on niin ennenkuulumatonta. Minulla on 3 eri ahdistuspohjaista diagnoosia joten lääkäri kyllä uskoo.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti päivystys ei taida olla paikka keskusteluavun saamiselle. Jos olisit ollut itsetuhoinen, veikkaan että olisivat joko ottaneet sinut osastolle tai lähettäneet sinut sellaiselle. Sinä et ollut, onneksi. Toivottavasti olosi helpottuu.
Mikäs paikka sitten on henkilölle, joka jo on lääkärin kautta jatkuvassa terapiassa?
Alue: Aihe vapaa
Valitettavasti päivystys ei taida olla paikka keskusteluavun saamiselle. Jos olisit ollut itsetuhoinen, veikkaan että olisivat joko ottaneet sinut osastolle tai lähettäneet sinut sellaiselle. Sinä et ollut, onneksi. Toivottavasti olosi helpottuu.