Tämän takia elämäni on yhtä h*lvettiä...
Sen takia, vaikka kuinka yritän ajatella mitä itse haluaisin elämältä yms. niin ahdistun suunnttomasti siitä, kun en keksi sitä, että mitä _tuntemattomat ihmiset_ ajattelevat minusta!
Mulle on sanottu kerran pilkunjälkeen: "Hei rillirousku, soita meille taksi, hahaha.. Noo älä nyt loukkaannu"
Ja tosta on kaksi vuotta aikaa.
Vaikka miten yritän järkeillä asiaa, että eivät he tunne minua, mitä väliä sillä on ?
Niin siitähän vasta sitten ahdistunkin, kun ajattelen, että "JOTAINHAN pahaa minussa selvästi on, onko se sit kiva olla tällänen tyyppi yms."
Enkä pääse noista ajatuksista usein mihinkään. Ja jos en pariin päivään oo noita ajatellut, niin sitten paluu tuohon ahdistukseen on kahta kauheampi, tulee jo fyysisestikin paha olo, kun en tiedä, että mitä pahaa mun ulkonäössä/olemuksessa on, jos mua loukataan tosta noin vaan.
Että silleen, taidan olla jotenkin sairas?
Kommentit (15)
Pietari kirjoitti:
Huono itsetunto. Koeta löytää vahvistusta kirjallisuudesta,
Kyse ei enää voi olla siitä, koska oikeasti tiedän järjellä miten asiat menee; olen paljon paljon jotain muuta, kun se mitä ihmiset mussa näkevät.
Ihan pakosti joku mielisairaus, koska en vaan tiedä edes mikä minua kiinnostaisi elämässä/ ei ole koskaan ollut mitään unelmia. Oon vaan jotenkin niin tyhjä sisältä loppujenlopuksi.
Tonhan olis voinu sanoo kelle vaan jolla on lasit. Eli älä sitä turhaan mieti enää!:)
Arvosta sitä, että olet terve. Terveys on lahja, jonka arvon ymmärtää vast sen menettäessään. T. Sairaseläkeläinen
Mene röihin ni ei ole aikaa vatvoa joutavia.
No jos tuo on pahinta, mitä sulle on sanottu, olet päässyt helpolla oikeasti. Mutta ilmeisesti olet ahdistunut, neuroottinen ja pakkomielteinen. Yritä joko itse rentoutua tai sitten voisit mennä vaikka psykologille tms.
Vierailija kirjoitti:
Tonhan olis voinu sanoo kelle vaan jolla on lasit. Eli älä sitä turhaan mieti enää!:)
Se on ihan totta.
Tän on pakko liittyä siihen, että 14 vuotiaasta poltin pilveä aina viime kuukausiin saakka, vuoden 2013 - 2017 meni sit kaikkea mahdollista ja paljon.
Sen jälkeen on jo pari vuotta ollut ihan p*keleen vaikeeta noitten ajatusten ja ittensä kanssa, nyt onneksi paljon helpompaa kuin sillon aluksi. Oon käynyt juttelemassa, hakenut ja saanutkin apua, lueknut mahdottomasti kaikkea kirjallisuutta ihan oikeasti tehnyt kaikkea mahdollista. Urheillut ja vieläkin siis urheilen, mutta
masentaa niin kovasti, kun noi järjettömät pikkujutut ottaa musta vallan;
toivon todella, etten ole turmellut mielenterveyttäni noilla kamoilla.
Ja kaikkeni teenkin itseni eteen, että täyttäisin itseni ja elämäni joillain kunnollisilla asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Mene röihin ni ei ole aikaa vatvoa joutavia.
Oon ollut vakiduunissa jo 5,5 vuotta + teen paljon ylitöitä ja urheilen yms.
Joten ongelmani on pakko jo johtua noista huumeista ja aivojen tuhoamisesta.
Ei sinussa ole mitään vikaa ja kirjoituksesi vahvistaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Arvosta sitä, että olet terve. Terveys on lahja, jonka arvon ymmärtää vast sen menettäessään. T. Sairaseläkeläinen
Ymmärrän sinua kyllä. Mutta on sama asia menettää (hetkellisesti, toivottavasti ei lopullisesti) oma mielenterveys.
876 kirjoitti:
Ei sinussa ole mitään vikaa ja kirjoituksesi vahvistaa sen.
Miten se sen vahvistaa?
No ei ehkä minussa henkilökohtaisesti ole vikaa, ennemminkin sit ulkonäössä tai muussa, jos tollasta kohtelua voin saada. Pääsis vaan sinuiksi sen asian kanssa.
Ootko poltellu maasta poimittuja tumppeja?!
Suuri osa ihmisistä vihaa luontaisesti toisiaan mutta esittävät ystävällistä niille joista luulevat hyötyvänsä. Älä ota sitä henkilökohtaisesti.
Poikkeuksiakin on.
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa ihmisistä vihaa luontaisesti toisiaan mutta esittävät ystävällistä niille joista luulevat hyötyvänsä. Älä ota sitä henkilökohtaisesti.
Poikkeuksiakin on.
Siltä vaikuttaa, että vihaavat, mutta viha johtuu loppujenlopuksi aina pelosta.
Mutta on ihan käsittämätöntä, että maailma on niin raadollinen. Kun se vois olla myös paratiisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa ihmisistä vihaa luontaisesti toisiaan mutta esittävät ystävällistä niille joista luulevat hyötyvänsä. Älä ota sitä henkilökohtaisesti.
Poikkeuksiakin on.
Siltä vaikuttaa, että vihaavat, mutta viha johtuu loppujenlopuksi aina pelosta.
Mutta on ihan käsittämätöntä, että maailma on niin raadollinen. Kun se vois olla myös paratiisikin.
Tai siis paremmin sanottuna...
Ongelmani on se, että en oikein pysty hyväksymään maailmaa sellaisena, kuin se on.
Aaahhh, mitenköhän mä selviin täällä tän elämän.. :D
Huono itsetunto. Koeta löytää vahvistusta kirjallisuudesta,