En kestä enää katella uhmakasta kakaraa

Älä passaa. Tänään iltapäivällä opetat lapsella missä on aamupala tarvikkeet ja miten tehdään aamuleipä. Huomenna tekee itse tai on syömättä, ihan oma valinta. Sama hampaat, ei siihen kuole jos niitä ei aamulla pese mutta pelottelee kuitenkin vähän reijillä. Vaatteet ja repun voitte katsoa kuntoon jo illalla.

Tuttua! Kyllä välillä tuntui, että heitän ikkunasta ulos molemmat, minulla oli/on kaksi. Nyt onneksi jo sen verran isoja että ovat hyvinkin itsenäisiä. Joskus tuntuu että äiti tässä on turha :(

Totta kai äiti saa hermostua ja väsyä! Kauhea vaatimus että äitiyden myöstä pitää muuttua madonnaksi!

Ihmisiä tässä ollaan, kuten muutkin!

Onhan se väsyttävää ja uuvuttavaa, varsinkin jos vielä on työssä käyvä äiti. Kysynpä vaan, kuinka moni OIKEASTI haluaisi lapsestaan eroon? Onhan niitäkin äitejä, sitä ei voi kieltää, mutta normaalilla äidinvaistolla varustettu äiti ei hermostumisesta ja suuttumuksesta huolimatta lastaan tosipaikan tullen hylkäisi eikä pistäisi vaaralle alttiiksi.

Peiliin katsomisen paikka, mitä sieltä näkyy, rehellisesti?

Vierailija kirjoitti:

Itsekin äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on viisi hössöttämässä aamupalapöydässä ja huutamassa äitiä ja jokainen kertoo omaa asiaansa iloisena, välillä nujakoivat keskenään.. Kissakin pyörii jaloissa ja koirakin tuntuu huutavan äitiä.

Ihanaa elämää! Jokaiselle teen leivän ja laitan maidon lasiin ja katson sukat valmiiksi. Repunkin pakkaan ja heitän selkään. Ovella pussataan ja halataan ja etsitään vielä kiireellä purukumia.. Rakkaita kultia!!

Näin sen mennä pitää, hyvä! ❤️

Eihän pidä, selkeästi huonosti kasvatettuja lapsia. Lapsilla on ehkä mukavaa, mutta ei ympäristöllä heidän lähellään.

Saavat vain ja ainoastaan hyvää palautetta koulusta ja kerhoista yms.

Täytyy taputtaa itseään olalle, että hyvin olen heidän kanssaan onnistunut ja ollaan onnekkaita et meillä on noin hienoja lapsia.

Tuntuvat olevan kaikin puolin todella tyytyväisiä elämäänsä ja kaikki on hyvin. Se on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on viisi hössöttämässä aamupalapöydässä ja huutamassa äitiä ja jokainen kertoo omaa asiaansa iloisena, välillä nujakoivat keskenään.. Kissakin pyörii jaloissa ja koirakin tuntuu huutavan äitiä.

Ihanaa elämää! Jokaiselle teen leivän ja laitan maidon lasiin ja katson sukat valmiiksi. Repunkin pakkaan ja heitän selkään. Ovella pussataan ja halataan ja etsitään vielä kiireellä purukumia.. Rakkaita kultia!!

Näin sen mennä pitää, hyvä! ❤️

Eihän pidä, selkeästi huonosti kasvatettuja lapsia. Lapsilla on ehkä mukavaa, mutta ei ympäristöllä heidän lähellään.

Joo on se hirveää että lapset ovat iloisia ja höpöttävät aamupala pöydässä. Kyllä hiljaa pitäisi istua lakki sylissä nöyränä tai joku lyö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae apua jos sitä tarvit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin paljon ärsyttää. mun pitää arkivapaanakin nousta ylös kun 4 lk

Ei tajuu nousta ylös kun kello soi, ei tajua liikkuu eteenpäin aamutoimissa.

Sit kun suutuin niin sit nousee, sit huutaa keittiöstä ÄITIIIIII istuttuaan siellä 1min.

Koska olin käynyt nostaa pöytään mm. Maidon (kakaran ongelma oli se että oonko minä laittanu maidon pöytään) voisko vitt* pikkuhiljaa alkaa ite ajatella?

Jos se maito on kylmää niin se ei ehkä oo ollu yötä pöydällä.

Haluan että kakara toimii niin että nousee ylös ku kello soi kävelee keittiöön ,pesee hampaat, syö, pukee päälle, lähtee kouluun.

Itse, huutamatta äitiä yhtään kertaa. >:(

10-vuotias lapsi tarvii kovastikin vielä äitiä ja etenkin äidin huomiota.

Lapselle ei ole mukavaa jos kokee itsensä jonkinlaiseksi rasitteeksi (kuten voi tekstistäsi päätellä).

Asia on nyt vaan niin, että aikuinen ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa velvollisuutensa. Yritä myös nähdä lapsesi lahjana ja muista, että hän ei loputtomiin asu kanssasi, ikäväkin sinulla voi vielä jossain vaiheessa tulla. Lapset kasvavat niin nopeasti.

Ei tule kyllä aivan varmasti ikävä, luuletko sinä, että he kuolevat, kun kasvavat? Miten siinä voisi ikävä tulla? Elätkö sinä lapsillesi vain lapsina? Itse odotan vain, että kasvavat aikuisiksi. Katsotaan sitten jos haluavat olla kunnolla äitiä kohtaan.

Kylmät väreet tulee tästä. :/

Tällaiset ihmiset ja hirviö-huutelijat eivät tule keskustelemaan itse aiheesta, ei ehkä sksi, etteivät he osaisi, vaan siksi,,että heille tällaiset aloitukset ovat ainoita kohtia elämässä päteä, kun oikeaa sydämellisyyttä ei heillä ole, eikä kasvatustaidoissakaan ole kehumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on viisi hössöttämässä aamupalapöydässä ja huutamassa äitiä ja jokainen kertoo omaa asiaansa iloisena, välillä nujakoivat keskenään.. Kissakin pyörii jaloissa ja koirakin tuntuu huutavan äitiä.

Ihanaa elämää! Jokaiselle teen leivän ja laitan maidon lasiin ja katson sukat valmiiksi. Repunkin pakkaan ja heitän selkään. Ovella pussataan ja halataan ja etsitään vielä kiireellä purukumia.. Rakkaita kultia!!

Näin sen mennä pitää, hyvä! ❤️

Eihän pidä, selkeästi huonosti kasvatettuja lapsia. Lapsilla on ehkä mukavaa, mutta ei ympäristöllä heidän lähellään.

Joo on se hirveää että lapset ovat iloisia ja höpöttävät aamupala pöydässä. Kyllä hiljaa pitäisi istua lakki sylissä nöyränä tai joku lyö.

No aloittajan lapsihan ei ollut iloisena, vaan mariseva mutrusuu ja valittaja. Ja mölinä aamulla, vaikka olisi iloistakin, on aivan helvetin rasittavaa. Joten hyvin kasvatetut lapset osaavat ottaa huomioon senkin, eikä vain itseään.

Vierailija kirjoitti:

Älä passaa. Tänään iltapäivällä opetat lapsella missä on aamupala tarvikkeet ja miten tehdään aamuleipä. Huomenna tekee itse tai on syömättä, ihan oma valinta. Sama hampaat, ei siihen kuole jos niitä ei aamulla pese mutta pelottelee kuitenkin vähän reijillä. Vaatteet ja repun voitte katsoa kuntoon jo illalla.

En mä kyllä ymmärrä miksei voi nousta tekemään lapselleen aamiaisen ja keittää itselle kahvit samalla, jutella siinä ja vaihtaa kuulumisia. Mä laitan lapsille kaikki valmiiksi, niin pääsevät reippaasti matkaan hyvillä mielin. Osaavat kyllä itsekin, tietysti, mutta mulle on tärkeintä että kaikki käy sujuvasti ja kaikki pääsee hyvillä mielin kouluun ja keskittyvät vain siihen.

Itse en halua lasten mielen painoksi mitään räyhäävää äitiä ja ikäviä aamuja.

Mikä ongelma?

Minä herättelin pojan aamulla, vähän juteltiin, keitin puuron ja aamupalan jälkeen lähti reippaasti kouluun ja minä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on viisi hössöttämässä aamupalapöydässä ja huutamassa äitiä ja jokainen kertoo omaa asiaansa iloisena, välillä nujakoivat keskenään.. Kissakin pyörii jaloissa ja koirakin tuntuu huutavan äitiä.

Ihanaa elämää! Jokaiselle teen leivän ja laitan maidon lasiin ja katson sukat valmiiksi. Repunkin pakkaan ja heitän selkään. Ovella pussataan ja halataan ja etsitään vielä kiireellä purukumia.. Rakkaita kultia!!

Näin sen mennä pitää, hyvä! ❤️

Eihän pidä, selkeästi huonosti kasvatettuja lapsia. Lapsilla on ehkä mukavaa, mutta ei ympäristöllä heidän lähellään.

Saavat vain ja ainoastaan hyvää palautetta koulusta ja kerhoista yms.

Täytyy taputtaa itseään olalle, että hyvin olen heidän kanssaan onnistunut ja ollaan onnekkaita et meillä on noin hienoja lapsia.

Tuntuvat olevan kaikin puolin todella tyytyväisiä elämäänsä ja kaikki on hyvin. Se on ihanaa.

Eli ovat aivottomiksi kasvatettuja miellyttäjiä, ei ihme, kun sun itsetuntosi on heistä kiinni, niin opettelevat elämään yhteisön normien mukaista elämää, mutta eivät aidosti ajattelemaan muita tai eivät saa oppia varsinkaan olemaan omia itsejään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae apua jos sitä tarvit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin paljon ärsyttää. mun pitää arkivapaanakin nousta ylös kun 4 lk

Ei tajuu nousta ylös kun kello soi, ei tajua liikkuu eteenpäin aamutoimissa.

Sit kun suutuin niin sit nousee, sit huutaa keittiöstä ÄITIIIIII istuttuaan siellä 1min.

Koska olin käynyt nostaa pöytään mm. Maidon (kakaran ongelma oli se että oonko minä laittanu maidon pöytään) voisko vitt* pikkuhiljaa alkaa ite ajatella?

Jos se maito on kylmää niin se ei ehkä oo ollu yötä pöydällä.

Haluan että kakara toimii niin että nousee ylös ku kello soi kävelee keittiöön ,pesee hampaat, syö, pukee päälle, lähtee kouluun.

Itse, huutamatta äitiä yhtään kertaa. >:(

10-vuotias lapsi tarvii kovastikin vielä äitiä ja etenkin äidin huomiota.

Lapselle ei ole mukavaa jos kokee itsensä jonkinlaiseksi rasitteeksi (kuten voi tekstistäsi päätellä).

Asia on nyt vaan niin, että aikuinen ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa velvollisuutensa. Yritä myös nähdä lapsesi lahjana ja muista, että hän ei loputtomiin asu kanssasi, ikäväkin sinulla voi vielä jossain vaiheessa tulla. Lapset kasvavat niin nopeasti.

Ei tule kyllä aivan varmasti ikävä, luuletko sinä, että he kuolevat, kun kasvavat? Miten siinä voisi ikävä tulla? Elätkö sinä lapsillesi vain lapsina? Itse odotan vain, että kasvavat aikuisiksi. Katsotaan sitten jos haluavat olla kunnolla äitiä kohtaan.

Kylmät väreet tulee tästä. :/

Tällaiset ihmiset ja hirviö-huutelijat eivät tule keskustelemaan itse aiheesta, ei ehkä sksi, etteivät he osaisi, vaan siksi,,että heille tällaiset aloitukset ovat ainoita kohtia elämässä päteä, kun oikeaa sydämellisyyttä ei heillä ole, eikä kasvatustaidoissakaan ole kehumista.

Ei tällaisen avauksen tekijälle voi vastata niin, että hänelle olisi siitä jotain apua. Ei se ole kovin hyvää apua taputtaa ja kehua, että hyvä sinä olet kumminkin. Eikä hän ota vastaan mitään muutakaan. Se on totta, ettei minunkaan vastaukseni ollut kovin avulias, mutta se kertoi siitä, että on oikeasti kylmäävää lukea, että joku lapsen vanhempi kirjoittaa noin. 

M kirjoitti:

Mikä ongelma?

Minä herättelin pojan aamulla, vähän juteltiin, keitin puuron ja aamupalan jälkeen lähti reippaasti kouluun ja minä töihin.

Kaikki eivät halua joka aamu muistaa, että heillä on lapsi. Lapset vain eivät tajua tätä.

Näkeehän se vaikka tuon vastaaja 29:n kirjoituksesta. Hän on kyllä omasta mielestään pätevä arvioimaan satunnaisen vastaajan kirjoitusta ja tämän kasvatustaitoja, mutta jos ap:lle joku sanoo, että onkohan sinulla nyt ihan muumit laaksossa (varmaan sen voisi nätimminkin sanoa, mutta on ilmeisen tuttu tyyli kyllä) niin se on pahasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on viisi hössöttämässä aamupalapöydässä ja huutamassa äitiä ja jokainen kertoo omaa asiaansa iloisena, välillä nujakoivat keskenään.. Kissakin pyörii jaloissa ja koirakin tuntuu huutavan äitiä.

Ihanaa elämää! Jokaiselle teen leivän ja laitan maidon lasiin ja katson sukat valmiiksi. Repunkin pakkaan ja heitän selkään. Ovella pussataan ja halataan ja etsitään vielä kiireellä purukumia.. Rakkaita kultia!!

Näin sen mennä pitää, hyvä! ❤️

Eihän pidä, selkeästi huonosti kasvatettuja lapsia. Lapsilla on ehkä mukavaa, mutta ei ympäristöllä heidän lähellään.

Joo on se hirveää että lapset ovat iloisia ja höpöttävät aamupala pöydässä. Kyllä hiljaa pitäisi istua lakki sylissä nöyränä tai joku lyö.

No aloittajan lapsihan ei ollut iloisena, vaan mariseva mutrusuu ja valittaja. Ja mölinä aamulla, vaikka olisi iloistakin, on aivan helvetin rasittavaa. Joten hyvin kasvatetut lapset osaavat ottaa huomioon senkin, eikä vain itseään.

No jospa se lapsi on vähän huono herääjä.. Olisi ehkä mukavaa että se AIKUINEN ottaisi koppia ja tekisi sen aamiaisen ja pysyisi itse rauhallisena.

Ehkä seuraava aamu olisikin lapselle mukavampi.. Ehkä kannattaa itse koittaa olla hieman positiivisempi, eikä lähteä lapsen kiukutteluun mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae apua jos sitä tarvit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin paljon ärsyttää. mun pitää arkivapaanakin nousta ylös kun 4 lk

Ei tajuu nousta ylös kun kello soi, ei tajua liikkuu eteenpäin aamutoimissa.

Sit kun suutuin niin sit nousee, sit huutaa keittiöstä ÄITIIIIII istuttuaan siellä 1min.

Koska olin käynyt nostaa pöytään mm. Maidon (kakaran ongelma oli se että oonko minä laittanu maidon pöytään) voisko vitt* pikkuhiljaa alkaa ite ajatella?

Jos se maito on kylmää niin se ei ehkä oo ollu yötä pöydällä.

Haluan että kakara toimii niin että nousee ylös ku kello soi kävelee keittiöön ,pesee hampaat, syö, pukee päälle, lähtee kouluun.

Itse, huutamatta äitiä yhtään kertaa. >:(

10-vuotias lapsi tarvii kovastikin vielä äitiä ja etenkin äidin huomiota.

Lapselle ei ole mukavaa jos kokee itsensä jonkinlaiseksi rasitteeksi (kuten voi tekstistäsi päätellä).

Asia on nyt vaan niin, että aikuinen ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa velvollisuutensa. Yritä myös nähdä lapsesi lahjana ja muista, että hän ei loputtomiin asu kanssasi, ikäväkin sinulla voi vielä jossain vaiheessa tulla. Lapset kasvavat niin nopeasti.

Ei tule kyllä aivan varmasti ikävä, luuletko sinä, että he kuolevat, kun kasvavat? Miten siinä voisi ikävä tulla? Elätkö sinä lapsillesi vain lapsina? Itse odotan vain, että kasvavat aikuisiksi. Katsotaan sitten jos haluavat olla kunnolla äitiä kohtaan.

Kylmät väreet tulee tästä. :/

Tällaiset ihmiset ja hirviö-huutelijat eivät tule keskustelemaan itse aiheesta, ei ehkä sksi, etteivät he osaisi, vaan siksi,,että heille tällaiset aloitukset ovat ainoita kohtia elämässä päteä, kun oikeaa sydämellisyyttä ei heillä ole, eikä kasvatustaidoissakaan ole kehumista.

Ei tällaisen avauksen tekijälle voi vastata niin, että hänelle olisi siitä jotain apua. Ei se ole kovin hyvää apua taputtaa ja kehua, että hyvä sinä olet kumminkin. Eikä hän ota vastaan mitään muutakaan. Se on totta, ettei minunkaan vastaukseni ollut kovin avulias, mutta se kertoi siitä, että on oikeasti kylmäävää lukea, että joku lapsen vanhempi kirjoittaa noin. 

Eli MINÄ MINÄ. Tänne pitää nyt kaikkien tulla miettimään, mitä mieltä SINÄ olet asiasta. Et osaa antaa sellaisten, joille asia kuuluu, puhua siitä haukkumatta heitä? Olet täysi paska ihmisenä, älä vaan kasvata lapsia, joohan?

Vierailija kirjoitti:

M kirjoitti:

Mikä ongelma?

Minä herättelin pojan aamulla, vähän juteltiin, keitin puuron ja aamupalan jälkeen lähti reippaasti kouluun ja minä töihin.

Kaikki eivät halua joka aamu muistaa, että heillä on lapsi. Lapset vain eivät tajua tätä.

Onko tuo nyt kovin kummallista, ettei lapsi tajua, ettei hänen olemassaoloaan jonain aamuna haluttaisi muistaa. Kuka aikuinenkaan haluaa, että yks aamu hän ei saisi olla olemassa, mutta joku toinen aamu siedetään sen verran, että ehtii ovesta ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on viisi hössöttämässä aamupalapöydässä ja huutamassa äitiä ja jokainen kertoo omaa asiaansa iloisena, välillä nujakoivat keskenään.. Kissakin pyörii jaloissa ja koirakin tuntuu huutavan äitiä.

Ihanaa elämää! Jokaiselle teen leivän ja laitan maidon lasiin ja katson sukat valmiiksi. Repunkin pakkaan ja heitän selkään. Ovella pussataan ja halataan ja etsitään vielä kiireellä purukumia.. Rakkaita kultia!!

Näin sen mennä pitää, hyvä! ❤️

Eihän pidä, selkeästi huonosti kasvatettuja lapsia. Lapsilla on ehkä mukavaa, mutta ei ympäristöllä heidän lähellään.

Joo on se hirveää että lapset ovat iloisia ja höpöttävät aamupala pöydässä. Kyllä hiljaa pitäisi istua lakki sylissä nöyränä tai joku lyö.

No aloittajan lapsihan ei ollut iloisena, vaan mariseva mutrusuu ja valittaja. Ja mölinä aamulla, vaikka olisi iloistakin, on aivan helvetin rasittavaa. Joten hyvin kasvatetut lapset osaavat ottaa huomioon senkin, eikä vain itseään.

No jospa se lapsi on vähän huono herääjä.. Olisi ehkä mukavaa että se AIKUINEN ottaisi koppia ja tekisi sen aamiaisen ja pysyisi itse rauhallisena.

Ehkä seuraava aamu olisikin lapselle mukavampi.. Ehkä kannattaa itse koittaa olla hieman positiivisempi, eikä lähteä lapsen kiukutteluun mukaan.

No on joo, meillä ainakin, mutta vanhemmuudesta huolimatta sitä haluaisi elää välillä niin kuin ei olisi niitä lapsia. Myös arkiaamuisin.

Yleensä koululaisten vanhemmat voi esimerkiksi käydä töissä tai opiskella.

Ei mua haittaa se että kertoo oman asiansa tms. Mua haittaa se että aina ekana huudetaan äitiä, kun asia on lähes aina sellainen minkä pystyisi ratkaista itse ihan helposti. Itse vaadin äitiltä tuossa iässä ainoastaan sen että pesi pyykit ja laitto ruuan.

En edes olisi halunnu olla passattu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on viisi hössöttämässä aamupalapöydässä ja huutamassa äitiä ja jokainen kertoo omaa asiaansa iloisena, välillä nujakoivat keskenään.. Kissakin pyörii jaloissa ja koirakin tuntuu huutavan äitiä.

Ihanaa elämää! Jokaiselle teen leivän ja laitan maidon lasiin ja katson sukat valmiiksi. Repunkin pakkaan ja heitän selkään. Ovella pussataan ja halataan ja etsitään vielä kiireellä purukumia.. Rakkaita kultia!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä passaa. Tänään iltapäivällä opetat lapsella missä on aamupala tarvikkeet ja miten tehdään aamuleipä. Huomenna tekee itse tai on syömättä, ihan oma valinta. Sama hampaat, ei siihen kuole jos niitä ei aamulla pese mutta pelottelee kuitenkin vähän reijillä. Vaatteet ja repun voitte katsoa kuntoon jo illalla.

En mä kyllä ymmärrä miksei voi nousta tekemään lapselleen aamiaisen ja keittää itselle kahvit samalla, jutella siinä ja vaihtaa kuulumisia. Mä laitan lapsille kaikki valmiiksi, niin pääsevät reippaasti matkaan hyvillä mielin. Osaavat kyllä itsekin, tietysti, mutta mulle on tärkeintä että kaikki käy sujuvasti ja kaikki pääsee hyvillä mielin kouluun ja keskittyvät vain siihen.

Itse en halua lasten mielen painoksi mitään räyhäävää äitiä ja ikäviä aamuja.

Voi tietysti jos haluaa, mutta osa meistä tekee esim yövuoroja. Hirveän iloisesti en herää klo.7 joka aamu keittämään kahvia jos olen päässyt nukkumaan vasta klo.6.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae apua jos sitä tarvit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin paljon ärsyttää. mun pitää arkivapaanakin nousta ylös kun 4 lk

Ei tajuu nousta ylös kun kello soi, ei tajua liikkuu eteenpäin aamutoimissa.

Sit kun suutuin niin sit nousee, sit huutaa keittiöstä ÄITIIIIII istuttuaan siellä 1min.

Koska olin käynyt nostaa pöytään mm. Maidon (kakaran ongelma oli se että oonko minä laittanu maidon pöytään) voisko vitt* pikkuhiljaa alkaa ite ajatella?

Jos se maito on kylmää niin se ei ehkä oo ollu yötä pöydällä.

Haluan että kakara toimii niin että nousee ylös ku kello soi kävelee keittiöön ,pesee hampaat, syö, pukee päälle, lähtee kouluun.

Itse, huutamatta äitiä yhtään kertaa. >:(

10-vuotias lapsi tarvii kovastikin vielä äitiä ja etenkin äidin huomiota.

Lapselle ei ole mukavaa jos kokee itsensä jonkinlaiseksi rasitteeksi (kuten voi tekstistäsi päätellä).

Asia on nyt vaan niin, että aikuinen ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa velvollisuutensa. Yritä myös nähdä lapsesi lahjana ja muista, että hän ei loputtomiin asu kanssasi, ikäväkin sinulla voi vielä jossain vaiheessa tulla. Lapset kasvavat niin nopeasti.

Ei tule kyllä aivan varmasti ikävä, luuletko sinä, että he kuolevat, kun kasvavat? Miten siinä voisi ikävä tulla? Elätkö sinä lapsillesi vain lapsina? Itse odotan vain, että kasvavat aikuisiksi. Katsotaan sitten jos haluavat olla kunnolla äitiä kohtaan.

Kylmät väreet tulee tästä. :/

Tällaiset ihmiset ja hirviö-huutelijat eivät tule keskustelemaan itse aiheesta, ei ehkä sksi, etteivät he osaisi, vaan siksi,,että heille tällaiset aloitukset ovat ainoita kohtia elämässä päteä, kun oikeaa sydämellisyyttä ei heillä ole, eikä kasvatustaidoissakaan ole kehumista.

Ei tällaisen avauksen tekijälle voi vastata niin, että hänelle olisi siitä jotain apua. Ei se ole kovin hyvää apua taputtaa ja kehua, että hyvä sinä olet kumminkin. Eikä hän ota vastaan mitään muutakaan. Se on totta, ettei minunkaan vastaukseni ollut kovin avulias, mutta se kertoi siitä, että on oikeasti kylmäävää lukea, että joku lapsen vanhempi kirjoittaa noin. 

Eli MINÄ MINÄ. Tänne pitää nyt kaikkien tulla miettimään, mitä mieltä SINÄ olet asiasta. Et osaa antaa sellaisten, joille asia kuuluu, puhua siitä haukkumatta heitä? Olet täysi paska ihmisenä, älä vaan kasvata lapsia, joohan?

Kiitos nyt tästäkin, käyt tutunoloisesti kierroksilla. 

Samat meiningit täällä, itsellä viikon ainoa vapaapäivä, lapsilla kasille meno tietenkin. Herätin ja laitoin aamupalan valmiiksi, kiitokseksi kiukuttelua ja oven paiskomista. Nyt nautin hiljaisuudesta ja käyn takaisin nukkumaan. Aion vanhana muuttaa lasten luo asumaan ja kiukutella ja huutaa ympäri vuorokauden.