Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua; ekaluokkalaisen eroahdistus
30.08.2018 |
Ekaluokkalaisen kanssa harjoiteltiin paljon pyörällä kulkemista, koulumatka, jne. Otin lomaa koulun alkaessa 1,5 viikkoa, jotta yhdessä kuljettiin, kunnes lapsi alkoi itse kulkemaan.
Viikon verran kulki ystäviensä kanssa, kunnes tuli maanantaiaamu ja olisi pitänyt yksin taas mennä. Yhtä aikaa oltiin lähdössä kotoa, minä töihin ja lapsi kouluun. Yhtäkkiä meni aivan paniikkiin. Huusi, itki ja rukoili, että ei halua kouluun, voinko viedä, voiko tulla mukaani töihin, voiko jäädä kotiin, jne.
Sinä aamuna naapuri vei sitten lapsen kouluun autolla.
Tiistaina oltiin kotona flunssan takia.
Keskiviikkona kulki ystäviensä kanssa.
Tänään, torstaiaamuna, meinasi alkaa sama paniikki. Sovittiin, että kuljen autolla samaa matkaa ja nähdään siinä ja siinä kohtaa. Matkan jatkuminen kuitenkin meinasi olla hankalaa. Lopulta kuitenkin pääsi kouluun.
Näin ei voi kuitenkaan jatkua. Olisin joka aamu reippaasti myöhässä töistä, kuten tänäänkin. Huomenna lapsen pitäisi jäädä kotiin yksin 45 minuutiksi, kun minä lähden töihin, ja lapsella koulu alkaa yhdeksältä. Itki sitä jo nyt nukkumaan mennessä, ja juteltiin. Tuntuu pelkäävän kaikkea; että mulle sattuu jotain, tulee mua ikävä, pelkää kaatuvansa pyörällä, jne.
Kun tulee koulusta kotiin, ei minkäänlaista ongelmaa. On kotona yksin sen 45 min, kunnes tulen itse töistä kotiin.
Nyt on pakko sanoa, että en tiedä, miten huomenna aamulla tulisi toimia. Saako lapsi kohtauksen, kun lähden töihin? Jätänkö vain yksin kotiin siitäkin huolimatta? Kun soitan, että pitää lähteä kouluun, mitä jos ei lähde - ja silloin olen itse 50 km päässä kotoa?
Mitä ihmettä teen?
Tukiverkkoja ei ole. Voisi kulkea ystäviensä kanssa, mutta nyt olisi pakko opetella kulkemaan yksin, koska eteen tulee aamuja paljonkin, kun yksin on kuljettava. Aluksi sujuikin aivan tosi hyvin, mutta sen jälkeen, kun kulki ystäviensä kanssa hetken aikaa, ei yhtäkkiä sujunutkaan!
Kommentit (10)
Täällä ei aivan noin voimakasta eroahdistusta, mutta murhemielellä on yksin aamuisin ja on kuulemma kova ikävä äitiä.
En tiedä, mitä sille reippaalle eskarilaiselle tapahtui.
Voimia teille ja jospa joku osaa neuvoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi pientä koululaista. Olisiko mitenkään mahdollista, että näin alkuun kulkisi aina kavereiden kanssa vai alkaako heillä eri aikaan koulu?
Meillä esikoisen kanssa oli myös alkuun hankalaa ja juuri noin, että muutama viikko meni hyvin, mutta sitten todellisuus iski. Meillä oli se mahdollisuus, että täti pystyi viemään aamulla lapsen ja pikku hiljaa sitten oli valmis jäämään yksin myös aamulla kotiin ja lähti turvallisin mielin kouluun.
Ei minusta mitään apua ole, mutta kunhan halusin toivottaa tsemppiä molemmille ❤️
Ei ole ketään. Ei mummoa, tätiä, sukulaista, ketään. Naapuri kyllä, mutta hänellä ei aikataulut aina täsmää, kuten ei niillä ystävilläkään. Ystävät ovat samalla luokalla, mutta luokka jaettu kahteen osaan, jolloin aamutunnit alkavat joinakin aamuina eri aikaan.
Tekee todella pahaa lapsen puolesta. Miehen mukaan pitäisi vain jättää, ja vaihtoehtoisesti jos ei kouluun huomenna suostu lähtemään, jääkööt yksin kotiin koko päiväksi - menee sitten maanantaina, kun on yhden päivän ilman ruokaa, eli tyylillä "kyllä routa porsaan kotiin ajaa". Lapsihan ei kiukuttelun vuoksi koulumatkalla mene, vaan sen vuoksi ettei uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Missäs sen isä on?
Asuu toisella paikkakunnalla, joten siitäkään ei ole apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimmäiseksi kannattaa olla yhteydessä kouluun, jotta opettajakin tietää ongelmasta. Jos kavereilla alkaa koulu aikaisemmin, niin näin hätäapuna voi kysyä saisiko lapsikin mennä koululle heidän mukanaan jo aikaisemmin (eli olisi pihalla tunnin verran, tai jos ope on superjoustava niin menisi luokkaan tekemään jotain hiljaista omaa hommaa).
Yritä myös ottaa selvää mikä lasta pelottaa ja mitä ratkaisuja hän itse ehdottaa tilanteeseen.
Pitkän ajan vaihtoehtona voisi mittiä olisiko jomman kumman vanhemman mahdollista jäädä osittaiselle hoitovapaalle, niin että menisi töihin myöhemmin ja näin pystyisi olemaan kotona, kun lapsi lähtee kouluun (ja alkuun saattamaan lapsen, ja sitten joka päivä saattamaan vähän lyhyemmän matkan).
Voiko lapsi vaihtaa siihen ryhmään, jossa ystävät ovat? Jollei, niin koeta tukea siinä samassa ryhmässä olevien ja lapsesi ystävystymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, muistan nuo ajat elävästi. Meillä ratkaisin asian niin, että menin töihin vasta, kun lapsikin meni kouluun. Meillä tosin eroahdistus alkoi jo päiväkodissa, joka aamuista taistelua kesti vuosia. Koulun alettua oli itseasiassa helpompaa, sain kerran viikossa kympin aamuna tytön kaverilleen ja menivät yhdessä kouluun. Kellokorttini oli kroonisesti miinuksella ja sain jatkuvasti moitteita esimieheltä kun en osallistunut aamupalavereihin jne. Mutta koska en voinut jättää itkevää lasta yksin kotiin, päätin että jatkan niin kauan, kunnes lapsen ahdistus helpottaa. Monta vuottahan siinä meni, mutta aikanaan siitä päästiin yli. Tsemppiä!
Niin siinä käy kun niitä lapsia paapotaan aina äidin helmoissa.... irti ei sit meinaa päästäkään
Alue: Aihe vapaa
Palkkaa sinne kotiin joku mummeli avuksi aamuihin.