Voin kokemuksesta sanoa, että esimerkiksi 20 vuotta on tuskallisen pitkä aika, jos on toistuvasti tyytymätön.
Varmaan joskus teini-iän jälkeen olen viimeksi aktiivisesti puntaroinut onnellisuuttani ja väännellyt ja käännellyt tyytymisiäni ja tyytymättömyyksiäni, kunnes kaikki lopulta v*tuttaa. Nykyisin osaan olla kiitollinen elämäni hyvistä asioista ilman tuskaisia ja päämäärättömiä pohdiskelusessioita.
Asiat voi AINA olla paremmin - mutta myös huonommin.
"Pitkä parisuhde" riittänee määritelmäksi?
Voin kokemuksesta sanoa, että esimerkiksi 20 vuotta on tuskallisen pitkä aika, jos on toistuvasti tyytymätön.
Varmaan joskus teini-iän jälkeen olen viimeksi aktiivisesti puntaroinut onnellisuuttani ja väännellyt ja käännellyt tyytymisiäni ja tyytymättömyyksiäni, kunnes kaikki lopulta v*tuttaa. Nykyisin osaan olla kiitollinen elämäni hyvistä asioista ilman tuskaisia ja päämäärättömiä pohdiskelusessioita.
Asiat voi AINA olla paremmin - mutta myös huonommin.