Tapahtui Hesessä. Miten olit toiminut? Koululaisella ei ollut tarpeeksi rahaa ostaa pirtelöä, vaikka sen kaveri osti.
Kaksi alakouluikäistä poikaa oli Hesessä. Toinen osti pienen pirtelön ja kehui sitä tosi hyväksi. Toinen laski kukkarostaan monta kertaa kolikot ja totesi, että rahaa puuttui (ilmeisest aika pieni määrä eli 10-20 senttiä), eikä hän voi ostaa pirtelöä.
Seurasin tilannetta ja mietin teenkö jotain. Käteistä minulla ei ollut, mutta olisin voinut pyytää pojan kolikot ja ostaa hänelle pirtelön kortilla. Päätin kuitenkin olla puuttumatta asiaan. Perusteluna se, että elämässä vain tulee tilanteita, joissa kaveri ostaa jotain kivaa, johon itselle ei ole varaa.
Nyt on yleistynyt tapa kassallakin maksaa toisen ostokset, jos jollakin rahat eivät riitä. Toiminko minä väärin? Mitä olisit itse tehnyt?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Tää on vähän kakspiippuinen juttu.
Lapsen ja hänen perheen rahatilannetta ei voi tietää ja pirtelön saaminen olisi voinut olla tälle harvinaista herkkua, tai sitten kyseiset lapset notkuvat useinkin kyseisessä tai vastaavissa paikoissa ja nyt ei vaan sattunut olemaan tarpeeksi rahaa mukana.Toisaalta sitten miksi pitäisi saada sama kuin kaveri jos ei siihen ole rahaa? Vähän hiljaista aikuisillakin on yhtään minkään ostaminen jos ei satu oleman rahaa / kortti ei toimi tms.
Nykyään on kyllä niin yleistä, että lapset ostavat jatkuvasti karkkia, energiajuomia jne kaupasta, minun mielestäni tuota ei kannata enää ulkopuolisten alkaa rahoittamaan.
Olin steissillä kerran vastaavassa tilanteessa, aikuiselta naiselta puuttui siinä makkarabaarissa euro tms, kaivoin lompakosta kahden euron kolikon ja annoin sen hänelle kyselemättä.
Daami sitten tuli seuraan syömään ja juttelemaan, osoittautui Virolaiseksi daamiksi joka, noh "heittää keikkaa" Helsingissä. Tarjosi nimittäin samalla palvelujaan ja antoi numeronsa kun en kehdannut kieltäytyä.
En soitellut, mutta eipä se auttaminen iso vaiva yleensä ole.
Samoin Kampin edustalla juoppo pummi hiluja, sanoi sen menevän viinipulloon eikä puuttunut paljoa. Annoin vitosen ja ehdotin että ostaa jotain muuta kuin normaalisti. Harvoin näkee niin iloista ilmettä kaupungilla kun sillä äijällä oli.
-mies
Äh, alkoi tehdä mieli Hesen herkkuja.
T.laihiksella
Vierailija kirjoitti:
Olin steissillä kerran vastaavassa tilanteessa, aikuiselta naiselta puuttui siinä makkarabaarissa euro tms, kaivoin lompakosta kahden euron kolikon ja annoin sen hänelle kyselemättä.
Daami sitten tuli seuraan syömään ja juttelemaan, osoittautui Virolaiseksi daamiksi joka, noh "heittää keikkaa" Helsingissä. Tarjosi nimittäin samalla palvelujaan ja antoi numeronsa kun en kehdannut kieltäytyä.
Daamit veloittavat yleisesti n. 100€/30min ja saavat kaiken käteisenä, joten kehnostipa on keikkaa ollut jos 2 euron kolikko puuttuu...
Tuossa tapauksessa olisin maksanut. Täällä lähikaupassa kassakin antaa joskus lapsille 5-10 centtiä, jos lapselta sattuu puuttumaan. Mutta en enää anna rahaa, jos ajoku lapsi tulee ruinaamaan bussilipua varten "meni bussikortti hukkaan". Se on näköjään yleisin tapa ruinata rahaa tupakkaan tms. Pari kertaa olen antanut ja molemmilla kerroilla tuntematon teini olikin tupakkaostoksilla 5 minuutin kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin steissillä kerran vastaavassa tilanteessa, aikuiselta naiselta puuttui siinä makkarabaarissa euro tms, kaivoin lompakosta kahden euron kolikon ja annoin sen hänelle kyselemättä.
Daami sitten tuli seuraan syömään ja juttelemaan, osoittautui Virolaiseksi daamiksi joka, noh "heittää keikkaa" Helsingissä. Tarjosi nimittäin samalla palvelujaan ja antoi numeronsa kun en kehdannut kieltäytyä.
Daamit veloittavat yleisesti n. 100€/30min ja saavat kaiken käteisenä, joten kehnostipa on keikkaa ollut jos 2 euron kolikko puuttuu...
Voi olla, en kuulustellut onko keikkaa ollut vai onko rahat menny suoraan "vuokraan". Ja jos oli joku nerokas kusetus niin köyhdyin 2€, jäin henkiin.
Pari pikkupoikaa ynnäili joskus kaupan makeishyllyn luona rahojensa riittävyyttä. Sitten he kävelivät kassalle ja summasta puuttui 10 senttiä. Kassan todettua tämän, vastaus oli "me mietitään vielä" ja jäivät siihen toljottamaan, kassajonon tukkeeksi - myyjä ei sanonut mitään. Ikään kuin olisivat odottaneet jonkun antavan sen puuttuvan kolikon. Ehkä näin olikin, sillä jonossa edelläni olleet kaksi naista (joista toinen ei ostanut) tarjoutuivat antamaan 10 senttiä kukkarostaan.
Onhan se kohteliasta auttaa pikkusumman puuttuessa, mutta jos tottuvat tuohon liikaa, että "aina irtoaa, kun vain malttaa", niin siitä voi tulla tapa. Itse olisin todennäköisesti valistanut, miten päässälaskua harjoitetaan.
Autan/annan jos se ei tunnu itselle ylivoimaiselta. En ikinä ajattele ap:m tavoin koska tiedän että melkein jokaisella on ihan tarpeeksi elämässä hetkiä jolloin rahat ei riitä siihen mihin haluaisi.
Yksi kolikko ei mun elämääni hetkauta mihinkään suuntaan ja annan mielelläni sen että toinen saa hyvänmielen ja elämästä voi jopa jäädä sellainen kuva että mukavia ihmisiä on olemassa:)
Mietin tässä kun yksi pikkutyttö ei päässyt laitteeseen ilman aikuista ja oli jonottanut koko pitkän ajan niin tarjouduin menemään hönen kanssaan, ap:n logiikalla olis varmaan pitänyt antaa olla että oppii seuraavalla kerralla lukemaan ohjeet kunnolla. No hauska laite se oli ja molemmat nauroimme mahat kippurassa.
En olisi. Todennäköiseti oli jo juonu pirtelön, ja muutaman energiajuoman tänään. Omanikin kerää palautustölkkejä ostaakseen karkkia. Eikä kyse ole ettei olisi tilanteita, kun saa ihan luvalla käydä ostamassa karkkia. Lapsen ei vain mielestäni tarvitse joka päivä vetää sokeria kaksin käsin. Sitä sitten kiertäävät tölkkien keräämisellä.
Oisin ostanu itelleni isoimman pirtelön mitä löytyy ja istunut lähimmäiseen pöytään pojista sitä ryystämän aaah-huokausten siivittämänä ja kertoisin pojille isoon ääneen kuinka palkalla saa ja autolla pääsee.
Minä annoin vastaavassa tilanteessa sen puuttuvan kolikon.
Multakin on lapsi suoraan pyytänyt rahaa karkkiin. Annoin. Arvostin rehellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut rahat ja humblebragannut Facebookissa.
Suosikkini on edelleen nainen, joka juoksi itkevän ihmisen auton ohi, mutta palasin takaisin ja ajoi riemuitsevat ulkomaalaiset satamaan.
Avulias nainen ylisti itseään myöhemmin lehtijutussa ja riemuitsi jalomielisyydestään.
Vierailija kirjoitti:
Multakin on lapsi suoraan pyytänyt rahaa karkkiin. Annoin. Arvostin rehellisyyttä.
Just tämä, kun joku sanoo rehellisesti et nyt on niin järkyttävä darra että olis pakko saada bisse niin eihän sitä voi olla auttamatta. Sama tyyppi jos sönköttää dösälipusta niin on hiljaisempaa. Vaikka voihan se dösälippukin olla totta, mutta aina pitää vähän epäillä sitä tarinaa.
Ehkä olen tyhmä mummo, mutta yleensä aina annan rahaa, jos joltain vähän puuttuu.
Pahin tapaus oli kaupan kassalla, missä jono seisoi, kun äidin sossumaksulappu(?) ei riittänytkään tytön fillariin+muihin äidin ostoksiin. Pikkutyttö, joka varmasti oli odottanut uutta fillaria, oli häpeissään kassan takana, kassalle jonottajien rumaa puhetta kuunnellen uuden polkupyöränsä kanssa.
Ohitin jonon, kysyin kassalta, paljonko jäi puuttumaan (vajaa 20e) ja maksoin ne. Nainen kiitti, mutta
paha mieli jäi silti pikkutytön puolesta.
Jos ihava lapsi kyseessä, niin olisin vain sanonut että on tainnu mennä pirtelöitä jo ihan tarpeeksi.
Jos mulla olis ollu siinä käsillä ylimääräinen 20 senttii niin olisin antanu, muuten olisin antanu olla. Pirtelön puutteeseen ei kuole.
Jos joku lapsi ei saisi kaupassa maitoa ja leipää maksettua, niin maksaisin.
Huonompi kuin puuttuvan rahan ansaitseminen vaikka tarjoutumalla pakkaamaan mummon ostokset tiskillä ja kantamaan ne autoon.