Miehet auttakaa, kuolen!
Ja kertokaa, tuijotteletteko pitkään silmiin sellaisiakin naisia, joista ette ole pätkääkään kiinnostuneita? Sen ymmärrän, että aina ei suhde tai muu katseita enempi tule kyseeseen, mutta ovatko pitkät, rakastuneen näköiset katseet silmiin kuitenkin aina positiivisten tunteiden merkki?
Kommentit (22)
No itse varamastikin välttelisin katsekontaktia ihastuneena, koska olen ujo.
Vierailija kirjoitti:
No itse varamastikin välttelisin katsekontaktia ihastuneena, koska olen ujo.
Jokainen on kai ihastuneena ainakin vähän ujo. Tarkoittaako tuijottelu siis enemmän päinvastaista ja ihastunut välttelisikin mieluummin katsetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse varamastikin välttelisin katsekontaktia ihastuneena, koska olen ujo.
Jokainen on kai ihastuneena ainakin vähän ujo. Tarkoittaako tuijottelu siis enemmän päinvastaista ja ihastunut välttelisikin mieluummin katsetta?
Minä pyrin pitämään katsekontaktin, jos minun täytyy esiintyä syystä tai toisesta vakuuttavasti tai itsevarmasti. Tai kun haluan erityisesti viestittää, että kuuntelen, mitä toinen sanoo. Esimerkiksi työelämässä teen tätä tietoisesti.
Joistain on luentavaa esim. katsella keskustelukumppania suoraan silmiin, minusta ei. Tuijottelusta ei sinällään voi päätellä mitään.
Lisäyksenä: varmasti riippuu tosi paljon ihmisestä ja tilanteesta. Katsekontaktin määrä tuskin on paras indikaattori. Jos mukana on ihastumista, se varmasti näkyisi jotenkin muutenkin. Luulisi että tiiviseen katsekontaktiin kykenevä itsevarma mies ihastuneena vähän machoilisi, vitsailisi, heittäytyisi superhuomioivaksi jne.?
En uskalla oikeen puhua kellekään, kun häpeen itteeni melkosesti, mut vastaantulijoiden silmiin kattominen on mukavaa. Mukava kattella miltä ihmiset näyttää ja mimmosia ilmeitä niillä on.
Jos katsoo tuontiliimatukkaa silmiin, se on virallinen lupa yhdyntään.
Erilaiset kulttuurit ja silleen.
Mä ainakin olen ihastunut jos katson tyttöä pitkään silmiin. Silloin voisit tehdä vastaliikkeen ja iskeä vaikka silmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse varamastikin välttelisin katsekontaktia ihastuneena, koska olen ujo.
Jokainen on kai ihastuneena ainakin vähän ujo. Tarkoittaako tuijottelu siis enemmän päinvastaista ja ihastunut välttelisikin mieluummin katsetta?
Minä pyrin pitämään katsekontaktin, jos minun täytyy esiintyä syystä tai toisesta vakuuttavasti tai itsevarmasti. Tai kun haluan erityisesti viestittää, että kuuntelen, mitä toinen sanoo. Esimerkiksi työelämässä teen tätä tietoisesti.
No mitä ne syyt sitten käytännössä on kun pitää esiintyä itsevarmasti tai huolehtia, että varmasti vaikuttaa kuuntelevalta jonkun naisen seurassa? Siis miksi pitää?
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin olen ihastunut jos katson tyttöä pitkään silmiin. Silloin voisit tehdä vastaliikkeen ja iskeä vaikka silmää.
Apua, en osaa!
No mä yritän hymyillä ja viestittää kaikin tavoin, että ihanaa kun tuijottelet... Mutta miehet on niin vaikeaselkosia. Välillä se tulee istumaan mun viereen eikä suunnilleen sano mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse varamastikin välttelisin katsekontaktia ihastuneena, koska olen ujo.
Jokainen on kai ihastuneena ainakin vähän ujo. Tarkoittaako tuijottelu siis enemmän päinvastaista ja ihastunut välttelisikin mieluummin katsetta?
Minä pyrin pitämään katsekontaktin, jos minun täytyy esiintyä syystä tai toisesta vakuuttavasti tai itsevarmasti. Tai kun haluan erityisesti viestittää, että kuuntelen, mitä toinen sanoo. Esimerkiksi työelämässä teen tätä tietoisesti.
No mitä ne syyt sitten käytännössä on kun pitää esiintyä itsevarmasti tai huolehtia, että varmasti vaikuttaa kuuntelevalta jonkun naisen seurassa? Siis miksi pitää?
Olen huomannut, että työelämässä voi olla hyvin suurta merkitystä sillä, vaikuttaako vastapuoli kuuntelevan sinua vai ei. Voi pahimmillaan menettää potentiaalisen asiakkaan. Siviilissä en ole kokenut tarpeelliseksi tällä tavalla pelata. Katsekontaktin pitäminen kuormittaa aivojani ja koen esimerkiksi treffitilanteet tosi kuormittaviksi tämän vuoksi. Koska haluaa osoittaa olevansa kiinnostunut. Joo... Liittyyhän se katsekontakti sillä tavalla tietysti ihastumiseenkin.
erwerwerwe kirjoitti:
En uskalla oikeen puhua kellekään, kun häpeen itteeni melkosesti, mut vastaantulijoiden silmiin kattominen on mukavaa. Mukava kattella miltä ihmiset näyttää ja mimmosia ilmeitä niillä on.
Miksi häpeät itseäsi? Oletko tehnyt talousrikoksen tai konkurssin?
Ei munanpuutteeseen oikeasti kukaan kuole. Se vaan tuntuu siltä välillä.
Vierailija kirjoitti:
No mä yritän hymyillä ja viestittää kaikin tavoin, että ihanaa kun tuijottelet... Mutta miehet on niin vaikeaselkosia. Välillä se tulee istumaan mun viereen eikä suunnilleen sano mitään.
Naiset vasta vaikeaselkoisia on, kun joidenkin mielestä naisen ei ole sopivaa olla "aktiivinen". Arvaile siinä sitten, mitä se toinen haluaa vaiko mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä yritän hymyillä ja viestittää kaikin tavoin, että ihanaa kun tuijottelet... Mutta miehet on niin vaikeaselkosia. Välillä se tulee istumaan mun viereen eikä suunnilleen sano mitään.
Naiset vasta vaikeaselkoisia on, kun joidenkin mielestä naisen ei ole sopivaa olla "aktiivinen". Arvaile siinä sitten, mitä se toinen haluaa vaiko mitään.
No ei mulla olis sinänsä mitään estettä olla aktiivinen, mutta olen liian epävarma hänestä. Itse hymyilen hänelle koko ajan ja huomioin aina jutuissa, kyselen ja kuuntelen mitä hän sanoo. Ihan aidosti koska olen tosi kiinnostunut.
Hän tuijottelee minua silmiin aivan ihanasti ja niin kauan, että mun on ekana pakko kattoo muualle. Hän hakeutuu seuraani niin että muutkin on sen huomanneet, mutta hän juttelee mulle selkeesti vähemmän kuin muille. Meidän keskustelut menee usein nopeesti puihin enkä edes oikein tiedä miksi. Hänellä on usein mun seurassani jopa vihainen ilme, mikä sekoittaa mun pasmat täysin, koska hän toisaalta tulee aina luokseni kattoo mua lähes koko ajan.
Tää on syy miksen uskalla häntä lähestyä, vaikka melkein kuolen hänen takiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä yritän hymyillä ja viestittää kaikin tavoin, että ihanaa kun tuijottelet... Mutta miehet on niin vaikeaselkosia. Välillä se tulee istumaan mun viereen eikä suunnilleen sano mitään.
Naiset vasta vaikeaselkoisia on, kun joidenkin mielestä naisen ei ole sopivaa olla "aktiivinen". Arvaile siinä sitten, mitä se toinen haluaa vaiko mitään.
No ei mulla olis sinänsä mitään estettä olla aktiivinen, mutta olen liian epävarma hänestä. Itse hymyilen hänelle koko ajan ja huomioin aina jutuissa, kyselen ja kuuntelen mitä hän sanoo. Ihan aidosti koska olen tosi kiinnostunut.
Hän tuijottelee minua silmiin aivan ihanasti ja niin kauan, että mun on ekana pakko kattoo muualle. Hän hakeutuu seuraani niin että muutkin on sen huomanneet, mutta hän juttelee mulle selkeesti vähemmän kuin muille. Meidän keskustelut menee usein nopeesti puihin enkä edes oikein tiedä miksi. Hänellä on usein mun seurassani jopa vihainen ilme, mikä sekoittaa mun pasmat täysin, koska hän toisaalta tulee aina luokseni kattoo mua lähes koko ajan.
Tää on syy miksen uskalla häntä lähestyä, vaikka melkein kuolen hänen takiaan.
Älä nyt vain sano, että tää on työpaikkatuttavuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä yritän hymyillä ja viestittää kaikin tavoin, että ihanaa kun tuijottelet... Mutta miehet on niin vaikeaselkosia. Välillä se tulee istumaan mun viereen eikä suunnilleen sano mitään.
Naiset vasta vaikeaselkoisia on, kun joidenkin mielestä naisen ei ole sopivaa olla "aktiivinen". Arvaile siinä sitten, mitä se toinen haluaa vaiko mitään.
No ei mulla olis sinänsä mitään estettä olla aktiivinen, mutta olen liian epävarma hänestä. Itse hymyilen hänelle koko ajan ja huomioin aina jutuissa, kyselen ja kuuntelen mitä hän sanoo. Ihan aidosti koska olen tosi kiinnostunut.
Hän tuijottelee minua silmiin aivan ihanasti ja niin kauan, että mun on ekana pakko kattoo muualle. Hän hakeutuu seuraani niin että muutkin on sen huomanneet, mutta hän juttelee mulle selkeesti vähemmän kuin muille. Meidän keskustelut menee usein nopeesti puihin enkä edes oikein tiedä miksi. Hänellä on usein mun seurassani jopa vihainen ilme, mikä sekoittaa mun pasmat täysin, koska hän toisaalta tulee aina luokseni kattoo mua lähes koko ajan.
Tää on syy miksen uskalla häntä lähestyä, vaikka melkein kuolen hänen takiaan.
Älä nyt vain sano, että tää on työpaikkatuttavuus.
Miten niin? Kyl se on, miksei saisi? Suurin osa rakastumisista tapahtuu juuri työpaikalla, jos et tiennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä yritän hymyillä ja viestittää kaikin tavoin, että ihanaa kun tuijottelet... Mutta miehet on niin vaikeaselkosia. Välillä se tulee istumaan mun viereen eikä suunnilleen sano mitään.
Naiset vasta vaikeaselkoisia on, kun joidenkin mielestä naisen ei ole sopivaa olla "aktiivinen". Arvaile siinä sitten, mitä se toinen haluaa vaiko mitään.
No ei mulla olis sinänsä mitään estettä olla aktiivinen, mutta olen liian epävarma hänestä. Itse hymyilen hänelle koko ajan ja huomioin aina jutuissa, kyselen ja kuuntelen mitä hän sanoo. Ihan aidosti koska olen tosi kiinnostunut.
Hän tuijottelee minua silmiin aivan ihanasti ja niin kauan, että mun on ekana pakko kattoo muualle. Hän hakeutuu seuraani niin että muutkin on sen huomanneet, mutta hän juttelee mulle selkeesti vähemmän kuin muille. Meidän keskustelut menee usein nopeesti puihin enkä edes oikein tiedä miksi. Hänellä on usein mun seurassani jopa vihainen ilme, mikä sekoittaa mun pasmat täysin, koska hän toisaalta tulee aina luokseni kattoo mua lähes koko ajan.
Tää on syy miksen uskalla häntä lähestyä, vaikka melkein kuolen hänen takiaan.
Älä nyt vain sano, että tää on työpaikkatuttavuus.
Miten niin? Kyl se on, miksei saisi? Suurin osa rakastumisista tapahtuu juuri työpaikalla, jos et tiennyt.
Tottakai saa olla. Ei siinä mitään. Jotenkin vain arvasin.
No emmää ainakaan tuijottele ellei oo kiva tuijotella