Laiha lapsi joka ei syö aamuisin mitään ja päivisinkin huonosti , lääkärin kommentti "syötä vaikka suklaavanukkaita!"

Tämä aloitus jäi mieleeni. Toivottavasti teillä menee hyvin, ap!

En tiedä, mistä vielä saisit apua. Voitko kysyä neuvolaterkkarilta jotain muuta neuvontakontaktia? Ravintoterapeuttia?

Mun sisällä liikahti jokin. Olet ihana äiti. Älä jää yksin tän asian kanssa.

Meille ravitsemusterapeutti suositteli punaista maitoa ja makkaraa. Tämä tarina on tosi!

No jos syö vähän, niin sen vähän pitää olla mahdollisimman energiapitoista. Huonosyömäisille vanhuksillekin laitetaan jotain kevytpöperöitä, vaikka pitäis olla kermaviiliä ja voihin tehtyä tuhtia ruokaa, että saisivat kalorit edes lähelle täyttä.

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä, että joku lääkäri voi olla nykyäänkin tietämätön siitä, että sokeri on voimakasta riippuvaisuutta aiheuttava hermomyrkky.

Käsittämätöntä että joku pelle uskoo kaikkeen paskaan mitä internetissä kerrotaan.

Lihapatojen ääreen ei ole kukaan koskaan kuollut. Näin lyhyesti tiivistettynä.

Lapsi syö kyllä, kun tulee nälkä. En ymmärrä pakottamista lainkaan. Laittaa tarjolle terveellistä ruokaa, lapsi valitsee siitä ja jos nyt ei maistu, niin ehkäpä jo huomenna.

Meillä ravitsemusterapeutti sanoi, että syöttäkää lapselle niin paljon sokeria ja rasvaa kuin vaan menee! Lääkäri määräsi pekonikuurille... :)

Oletko kysynyt lapselt miksi ei syö? Siis niin että "en tykkää" riitä vastaukseksi. Voi olla piiloallergiaa tai muuta vastaavaa mikä pistää mahan kipeäksi, ja siksi syö vain noita mistä tietää ettei mene kipeäksi.

Tuli vain mieleen, että jos ihokeliakia on testattu, niin onko varsinaista suolisto-oireista keliakiaa testattu missään vaiheessa? Ja ylipäänsä allergioita? En ole allergioiden asiantuntija, mutta olen käsittänyt että ne voivat pahentaa atopiaoireilua. Ainakin keliakiaanhan kuuluu tuo että kasvu jätättää, mutta yleensä keliakiaa sairastavat kyllä syövätkin jotain, se ei vain imeydy. Ja kaikki ravitsemusterapeuttien ohjeet jotka minäkin olen nähnyt, ovat sanoneet tuota samaa: syötä sitä mikä menee. Tärkeintä on saada menemään edes jotain. Ja niille kaikkitietäville neropateille jotka sanoo, että terve lapsi ei ruuan ääreen kuole, niin no, kaikki lapset nyt ei ole terveitä. Esimerkiksi keskosilla on varsin yleistä niin vaikeat syömishäiriöt, että ainoa tapa turvata ravitsemus on peg-nappi. Syöminen opetellaan sitten pikkuhiljaa.

Ap:lle voimia, itse muistan miten raastavaa se oli silloin vauva-aikana, kun lapsi ei syö mitään, ja kauheasti olisi pitänyt saada soseita ämpättyä että saa riittävät ravinteet ja raudat ja muut. Meillä onneksi helpotti pikkuhiljaa, ja on nyt vain ihan tavallinen nirsoilija, joka kasvaa todella hyvin pikkuannoksillaankin.

Joku onkin nostanut tämän, meinasin tulla päivittämään kuulumisia. Tänään söi kaksi isoa palaa noutopitsaa meidän tuijottaessa ihmeissämme :D Ehkä se nyt tästä alkaa sujumaan ! Tai sitten syö  pelkkää pitsaa. No tyhjää parempi sekin...

Kiitos kaikille vinkeistä ja kannustuksesta <3

Ap

Ei mitään valkeaa sokeria! Itselläni terkkari epäili jo anoreksiaa ja laittoi minut teininä lihotuskuurille, kun olin laihtunut yhtäkkiä 5 kg (olin tuolloin n. 150 cm ja 40 kg). Äitini sitten toi kaupasta vanukkaita ja pirtelöitä ja jäin sokerikoukkuun... Paino nousi pari kiloa ja terkkari oli tyytyväinen. Olen aina ollut makean perään, mutta tuo typerä ohje pilasi hampaani ja minun on todella vaikea kieltäytyä makeista herkuista. Syön ihan hirveät määrät makeaa, mutta painoni on toistaiseksi pysynyt aisoissa, kun olen vielä suht nuori, mutta kolmekymppisiä odotellessa... Toki vastuu on itselläni ja oli myös äidilläni silloin aikoinaan, mutta ei kyllä saisi terveyden ammattilainen typeriä ohjeita antaa.

Meillä lapsi, joka on monella tapaa yliherkkä ja myös allerginen, sanoi joistakin ruoka-aineista, että hänestä maku ei ole paha, vaan se, miltä se tuntuu suussa, mutta ei oikein osannut sanoa, mikä se tunne on. Letut ovat maistuneet ja niihin sitten sotkettiin kaikkea mahdollista. Jos lapsi puhuu normaalisti, koeta kysyä, miksi syöminen on niin vaikeaa ja tekeekö se kipeää johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään valkeaa sokeria! Itselläni terkkari epäili jo anoreksiaa ja laittoi minut teininä lihotuskuurille, kun olin laihtunut yhtäkkiä 5 kg (olin tuolloin n. 150 cm ja 40 kg). Äitini sitten toi kaupasta vanukkaita ja pirtelöitä ja jäin sokerikoukkuun... Paino nousi pari kiloa ja terkkari oli tyytyväinen. Olen aina ollut makean perään, mutta tuo typerä ohje pilasi hampaani ja minun on todella vaikea kieltäytyä makeista herkuista. Syön ihan hirveät määrät makeaa, mutta painoni on toistaiseksi pysynyt aisoissa, kun olen vielä suht nuori, mutta kolmekymppisiä odotellessa... Toki vastuu on itselläni ja oli myös äidilläni silloin aikoinaan, mutta ei kyllä saisi terveyden ammattilainen typeriä ohjeita antaa.

Ihan vaan näin sivusta huomautan, että ihminenhän tottuu makeaan jo äidinmaidossa. Kaikki muu myöhempi oppiminen on ihan höpönhöpöä. Ihmisen selviämisen suhteen on oleellista, että makea maistuu hyvältä, samoin rasva. Äidinmaito on makeaa kahdesta syystä: runsaasti energiaa ja sitä on miellyttävä nauttia.

Eikä se sokeri pilaa hampaita. Karies, happamuuden aiheuttama eroosio, ja tärkeimpänä huono hoito ovat syypäät.

Täällä kaksi todella hoikkaa ja huonosyöntistä lasta. Pienempi saattaa elää jopa viikon käytännössä pyhällä hengellä, jos ei ole sopivaa ruokaa. Isompi on alkanu jo vähän paremmin syömään..

Laitan voita makaroniin, syötän välillä herkkuruokia. Ostan sellasia ruokia mistä lapset tykkää, ja niin että ees yksi ruoka päivässä olisi mieluinen. Päiväkodissa tai koulussa ku ei kuitenkaan saa valita, niin usein päivällinen on sit semmonen jota lapset syö. Myös ruoanlaittoon mukaan ottaminen on auttanut!