Laiha lapsi joka ei syö aamuisin mitään ja päivisinkin huonosti , lääkärin kommentti "syötä vaikka suklaavanukkaita!"

No onko sinulla parempi vaihtoehto kuin lääkärin ehdotus? Tuossa tilanteessa minä tosiaan antaisin aamulla suklaavanukasta!

Alkuksi olisi tosiaan hyvä saada lapsi syömään edes jotain. Pikkuhiljaa ujuta muutakin.  

Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Pilkkomaan kurkkua salaattiin ja voitelemaan leipiä. Muista kehua miten herkullista tyttö tekee niin se houkuttelee maistamaan. 

Samantyyppunen ohje tuli meidän pieniruokaiselle laiheliinille keskussairaalan lääkäriltä ja ravitsemusterapeutilta. Meidän pieni ei vaan suostunut syömään sitä vanukasta tai jätskiäkään.

Ap kumpi on parempi?

A) Lapsi syö vanukasta ja saa ravintoa

B) Lapsi ei syö mitään ja tulee kehityshäiriöitä aliravitsemustilan takia

Joo ei hyvä. Kyllä sen lääkärin olisi pitänyt määrätä lehtikaalituoremehua ja tyrnimarjoja väkisin suuhun tungettavaksi. Elämän tärkein asia on syödä täydellisesti 24/7

Terveisin jäätelöllä kasvanut, sittemmin miltei kaikkiruokainen ex-nirso

Tee itse jotain terveellisempää proteiinipitoista vanukasta. Jos se nyt vanukas pitää olla.

Antaisin lapselle vanukkaan aamulla. En usko, että siitä nyt mitään haittaakaan voisi olla, jos lääkäri suositteli sitä myöskin. Joo, tokihan se on suklaista, mutta eri sia jos olisi suklaa patukka tai levyllinen suklaata.

Lapsesi arvatenkin liikkuu myös, joten ei ainakaan pelkoa, että alkaisi tuosta lihoamaan liikaa. Vaikka painoa saisi arvatenkin tulla lisää hänelle.

Uskon, että ajan kanssa maistuu jokin muukin aamusta, kun tottuu ja mahalaukku kasvaa siitä pikku hiljaa.

Onhan se vanukas parempi kuin ei mitåän.

Mä oksensin puolet raskauden ajasta ja lääkäri antoi saman ohjeen. Syö mitä tahansa, joka maistuu ja pysyisi hetken sisällä. Mä söin jäistä säilykeanansta.

Ainiin, protsku unohtui. Olipa välinpitämätön lääkäri, kun ei tajunnut että eskari-ikäiset tarvitsevat prodee. Kyllä kananrinta kannattaisi vielä sulloa suusta, ettei kasvu häiriinny.

T. Se ex-nirso

Käsittämätöntä, että joku lääkäri voi olla nykyäänkin tietämätön siitä, että sokeri on voimakasta riippuvaisuutta aiheuttava hermomyrkky.

En oo ikinä edes lapsena tykännyt suklaavanukkaista, joten ei tuokaan välttämättä ole mikään ratkaisu.

Riskinä on että makea alkaa maistua ja sitten ollaankin lihavia ja terkkari kitisee.

Olin samanlainen lapsi. Olisin tarvinnut enemmän halailua, sylissä istumista, silittelyä, yhteistä aikaa keskusteluineen vanhempieni kanssa, kannustusta, rohkaisua kaverisuhteissa, kavereiden kutsumista meille ja että olisin päässyt itsekin ystävystymään, saanut siihen tukea ja tullut kutsutuksi käymään kavereiden luona. Olisin tarvinnut vähemmän suorituskeskeisen perheen. Ruokahaluni oli hukasssa, koska koin olevani perheessäni ja lastenkin kesken ei tykätty ja ulkopuolinen. En kuitenkaaan sairastunut anoreksiaan, vaan kamppailin itsekin vähäisen ruokahaluni kanssa ja yritin lihottaa itseäni, aivan niinkuin kamppailin, jotta olisin saanut ystäviä, mutta vanhempani hajoittivat yritykseni esim. kutsua kaveri meille. . Suklaavanukkaista ja kaikesta energiaa runsaasti sisältävästä voisi aloittaa? Liian laihana olin fyysisestikin heikko.

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä, että joku lääkäri voi olla nykyäänkin tietämätön siitä, että sokeri on voimakasta riippuvaisuutta aiheuttava hermomyrkky.

No jos se vanukaskaan ei mene alas, niin vaihtoehtona on apteekin energiapirtelöt ja jauheet. Lähes pelkkää hiilihydraattia nekin. Jostain se energia pitää saada.

Kokeile muitakin sileitä syötäviä kuin suklaavanukasa, esim samettisen pehmeäksi tehtyä sosekeittoa, johon olet lisännyt rasvaa ja proteiinia? Tarjoa ruokaa ainakin kuusi  tai seitsemän kertaa päivässä, pienempinä annoksina ja jälkkäriksi vähän suklaavanukasta taijäätelöä? Minulle oli kauhistus karkeat palasina purtavat.

13.

Jos vanukas aamiaisena tuntuu oudolta ajatukselta, ota asia niin, että oot saanut eurooppalaisen lapsen. Monessa maassahan aamupala on tyyliä suklaacroissant ja menoksi.

Tärkeintä olisi saada aamulla jotain menemään sisälle, se on totta. Vaikka sitä suklaavanukasta.

Pidä hyvää huolta lintusestasi, ap! ❤️

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä, että joku lääkäri voi olla nykyäänkin tietämätön siitä, että sokeri on voimakasta riippuvaisuutta aiheuttava hermomyrkky.

Onneksi et ole mun äiti, - olisin jo haudassa siinä tapauksessa. 

Ap taas linjoilla. Olemme koettaneet siis tarjota aamupalaksi mm . smoothieta (jossa esim. kaakaojauhetta ja vadelmia) sekä erillaisia puuroja. Ei kelpaa. Vaikka olisi sileä ja pehmeä koostumus ei mene alas. Jätski menee ja vanukkaat. Niin ja paljas kurkku, ei kurkku leivän päällä. Lämmintä ruokaa ottaa pari haarukallista ja se siitä! Eskarissakin ollaan huolissaan tytön jaksamisesta noin vähillä eväillä... 

Atopian takia otettiin viime talvena verikoe jolla suljettiin iholla oireilevan keliakian mahdollisuus pois,  samoin nielurisat tsekattu kun kuorsasi pienempänä. Näistä tutkimuksista ei löytynyt selitystä syömättömyyteen, eli vika ei tunnu olevan fyysinen. Ei estettä kurkussa eikä kipuja ruoka-aineesta.

Lapsi saa yhteistä aikaa ja huomiota, käymme viikottain mm. uimahallissa, kirjastossa ja metsäretkillä, tykkää  nyhjätä lähellä ja osallistua esim. siivoukseen ja ruuanlaittoon. Elättelimme toiveita, että söisi innokkaasti ruokaa jonka valmistuksessa ollut mukana mutta ei.

Minulla on tänään vapaapäivä ja tein tuossa sosekeittoa sekä sämpylöitä, toivon  että söisi edes puolikkaan sämpylän ja joisi vaikka lasin mehua. Voitto sekin. Parempi, kuin että vilkaisee sämpylöitä ja "ei kiitos ei maistu", niin käy ikävän usein. Mutta on tuolla nyt kaksi pakettia vanukkaita jos ei muuta ...

Valittaako lapsi vaatteista, että kiristävät ja puristavat? Kutittavista pesulapuista? Tulee mieleen jonkinlainen erityisherkkyys ja että kylmä sileä vanukas on ainoa jonka koostumus tuntuu miellyttävältä.