Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan uskaltaa ryhtyä lääkäriksi?
29.08.2018 |
Oon miettinyt, mitä hakisin opiskelemaan. Lääketiede kiinnostaa teorian tasolla todella paljon (sekä työllistymisen suhteen) mutta en voi käsittää, kuinka kenenkään polla kestää sitä vastuuta toisten hengestä ja mahdollisesti sitä, jos potilas kuolee oman virhearvioinnin seurauksena... Olisiko linjoilla lääkäreitä, jotka voisivat ottaa tähän kantaa? Onko toi asia sellainen, jota tulee mietittyä? Myönnettäköön, että oon aina pitänyt lekureita vähän yli-ihmisinä, mutta nyt mietin, onko tämä vain illuusiota... Voiko ihan tavallinen ihminen kasvaa lääkäriksi opintojen aikana, vai pitääkö olla jo alkujaan valmiiksi raudanlujat hermot ja jonkinlainen kyky ehkä sulkea tuollaiset ikävät ajatukset ja mahdollisuudet mielestä pois? Selviääkö työstä aikanaan omaan koulutukseen ja ammattitaitoon luottaen, vai onko se jatkuvaa löyhässä hirressä elämistä, aina pelko takaraivolla, että jollekin voi käydä todella huonosti sinun takiasi...
Kommentit (4)
Itse saan mielihyvää juuri siitä suuresta vallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että opintojen aikana ei lääkäriksi kasva, vaan vasta työelämässä. 20 vuotta terveyskeskustyötä takana, yhden ainoan kerran vaadittu selvitystä Valviralta, kun haimasyöpää ei diagnostisoitu "ajoissa". Siitäkään selvityksen annosta huolimatta ei mitään ainakaan itselleni poikinut. En pidä itseäni yli-ihmisenä kuten en muitakaan lääkäreitä. Jos potilas kuolee, en ota sitä omaan piikkiini, vaan sairauden piikkin. Jos diagnoosiehdotuksessa on epäilyn varaa, kehotan potilaan ottamaan yhteyttä, jos tilanne vaikeutuu. Työ on mielenkiintoista, sillä on suuri merkitys elämän sisällössä.
Ylilääkärille valituksia kyllä tehdään silloin tällöin (aika harvakseltaan) potilaiden taholta. Nekin on selvitetty ilman hiusten harmaantumista.
Sitten on niitä joitakin aloittelevia lääkäreitä, jotka ottavat yhteyttä vielä työsuhteensa päätyttyäkin, että sen ja sen potilaan kohdalla pitäisi vielä tämä ja tämä ottaa huomioon. Kai se on ihan persoonasta kiinni, jos ei ymmärrä, että potilas kyllä ottaa yhteyttä, jos oireet jatkuvat.
Kaikki kuolevat joskus.