Tuntuu että elämä muuttunut puuroutuneeksi

Lomalla oli ihan eri tunne, ehti tehdä asioita, nauttia luonnosta , nyt taas palattu siihen samaan kaavaan että tuijotetaan nelostietä ja vastattava kun joku kysyy, että töissä, ei ehdi kun töitä, töissä menee myöhään ei voi. Tuntuu että työ otti niskalenkkiotteen minusta heti ja mitään ei voi tehdä oman mielen mukaan ennen seuraavaa lomaa. En voi tavata ystäviä koska kaikki ovat töissä, en voi tavata vanhempiani, kun kysytään että mikäs on kun et ole töissä. Tuntuu että haluaisin vain löytää ihmisiä jotka eivät vastaa ajastaan noin että en voi kun olen töissä.

Minun aikani menee tässä elämässä kuitenkin eteenpäin ja haluanko siis nähdä työpaikan vai vaikka Pariisin. Työnantaja ei tule kysymään eläkkeellä että mihis matkustat nyt.