Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastenkirjojen moraalittomia opetuksia?
17.07.2008 |
Mitä mieltä olette kolmesta pienestä porsaasta? Kaksi possua vaan lorvii ja hutiloi, ja jos maailma olisi oikeudenmukainen paikka niin susi olisi ne syönyt. Mutta ei, kirja päättyy niin, että nää kaksi laiskaa possua menee siipeilemään veljensä luo, joka teki kunnon työtä.
Prinsessa Ruusunen sitten. On ensin tottelematon ja menee koskemaan värttinään, vetelee sitten laiskana hirsiä sata vuotta tekemättä mitään, ja tämä palkitaan prinssillä.
Kommentit (43)
ja pavunvarsi? Jaakko kiipeää sitä pavunvartta pitkin jättiläisen linnaan, varastelee jättiläiseltä kultaa ja muuta arvokasta ja lopuksi tappaa jättiläisen, kun jättiläinen lähtee ajamaan Jaakkoa takaa.
Opetus? Tyhmiltä tai pelottavilta saa varastaa eikä niiden elämä ole minkään arvoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nauroin vedet silmissä tuon kirjoittajan nro 11 (kai?) tulkinnalle tuhkimosta, mahtavaa! :D
Tuhkimo meni juhliin KUOKKIMAAN. Eihän sitä oltu kutsuttu.
Ne prinssit rakastuvat aina saman tien naisen ulkonäköön, tietämättä siitä mitään muuta. Hyvikset ovat saduissa aina hyvin kauniita.
vanhemmissa saduissa yltiösovinnaiset sukupuoliroolit. Pojat ovat villejä, kurittomia ja rohkeita ja lopulta niitä oikeita sankareita. Tytöt taas kilttejä ja samalla myös vähän tylsiä. Esimerkkinä Pepi, joka on pentueen ainut poika- karkaileva, vallaton ja lopulta tekee jonkun urotyön. Tytöt ovat ruodussa rusetit kaulassa. Sama asetelma toituu aika monessa kirjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. Pekka Töpöhännässä onnellinen loppu tarkoittaa sitä, että kaikki porukalla raapivat Monnia, ajavat Monnin pois tms.
että paha saa palkkansa.
Punahillkka ja isoäiti tulivat syödyiksi ja kaksi pikku porsasta myös.
Ei niitä kukaan pelastanut.
Ja seuraava versio että susi tapettiin. Lässyversiossa se susi vaan sullotaan maha kiviä täyteen mutta se jää eloon ja muuttaa muualle ja on kiltti siitä lähtien.
Opetus on myös se, että tee toisen puolesta hyvää! Jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmissa saduissa yltiösovinnaiset sukupuoliroolit. Pojat ovat villejä, kurittomia ja rohkeita ja lopulta niitä oikeita sankareita. Tytöt taas kilttejä ja samalla myös vähän tylsiä. Esimerkkinä Pepi, joka on pentueen ainut poika- karkaileva, vallaton ja lopulta tekee jonkun urotyön. Tytöt ovat ruodussa rusetit kaulassa. Sama asetelma toituu aika monessa kirjassa.
Ja sama Rumpalissa (se kani).
Peppi Pitkätossu on heitteillejätetty, hylätty, yksinäinen lapsi, joka kehittelee tarinan meriä seilaavasta isästään -onhan isä oltava edes jossain- ja saadakseen huomiota tekee kaikenlaista ja kuvittelee olevansa maailman vahvin jne.
Mutta Peppihän ON maailman vahvin! Minusta kivaa vaihtelua lastentarinoiden tyttökuviin. Tyttö on vahva, jopa sankari, ja pärjää yksin, mutta on silti epätäydellinen ja siksi inhimillinen. Vähän eri kuin joku Lara Croft.
Eemeli on paitsi ADHD, myös liikaa kuritettu, liian vähän rakkautta saanut lapsi hänkin.
Mutta Eemelistä tulee kunnanvatuuston puheenjohtava (ja raittiusmies!), vaikka on villi ja tottelematon, kunhan on rehellinen ja hyväsydäminen!
Muumit taas kertovat Tove Janssonista itsestään ja hänen lespoudestaan.
Höpsis. Varmasti sekin vaikuttaa, mutta muumeissa on paljon, paljon enemmän.
Rumassa ankanpoikasessa pikku ankkaa kiusataan ja se saa kärsiä kamalasti erilaisuutensa vuoksi, ja sen sijaan että se lopulta hyväksyttäisiin omana itsenään, se saa hyväksynnän vasta kun muuttuu (kasvaa) joutseneksi. Ts rumat ja hitaat ei edelleenkään kelpaa mihinkään.
Tai Pieni tulitikkutyttö sitten: köyhän on parempi kuolleena.
Punahilkkaa on feministitutkimuksessa tulkittu paljonkin ja sen voi lukea aika mielenkiintoisestikin. Siinähän nuori nainen hairahtuu hyveen polulta hurjan mutta hurmaavan suden takia. Susi ja Punahilkka päätyvat sänkyyn yhdessä ja susi ahmaisee tyttösen ihanaan suureen suuhunsa... Valitettavasti sitten vaan tulee se hemmetin tylsä metsästäjä, teilaa suden ja varmaan nai Punahilkan, joka muistelee lopun elämäänsä tuota yhtä pyörryttävää hetken hurmiota. Tarinan opetus naisille: karatkaa metsään sen suden kanssa, älkää jääkö odottelemaan metsästäjää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää nyt:
Henkistä väkivaltaa
Heitteillejättö
Vapaudenriisto
Kannibalismia
Polttomurha
... keskeisinä elementteinä. Jee!
Ei ehkä kuulu näihin perinteisiin satuihin, mutta niin hauskaa 70-lukulaisuutta löytyy :) Mickwitzin kirjassahan siis Jasonin äiti esim. iltaisin tehdastyöpäivän jälkeen käy vielä piirustuskoulussa, mutta ei suinkaan opettelemassa piirtämistä, vaan hän tekee toista työtä alastonmallina. Tämän hän tekee kustantaakseen lapselle talvitakin, ja raahaapa vielä Jasoninkin mukaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jota en itse asiassa aikonut lukea lapsille ollenkaan. Siinähän on ihan kauheita tarinoita! Mutta lapsipa tykkää, ja olen itsekin muuttanut mieltäni osittain. Niissä on ihan hulluja juttuja jotkut, sellaisia jotka saa lapsen mielikuvituksen lentämään ja tarinat siirtyy leikkeihin. Punahilkkaa en kyllä mielelläni lue, se on aika raaka.
Lapsiin kai vetoaa se mustavalkoisuus ja asioiden yksinkertaisuus noissa vanhoissa saduissa. Monet uudemmat on liiankin monimutkaisia suvaitsevaisuudessaan, lapselta menee usein pointti ihan ohi joissain uudemmissa saduissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jason-kirjoja ei meille pienenä luettu, mutta todella ymmärrän, miksi, kun niitä nyt olen katsonut. Saimme vanhan Jason-kirjan, jossa Jasonin yh-äiti joutuu lähtemään Ruotsiin töihin siivoamaan ja tarjoilemaan ravinoloihin. Onneksi kunnon kansankoti järjestää niin laadukasta varhaiskasvatusta, että Jason oppii kielen ja saa ystävän ja kohta äitikin puhuu ruotsia jja saa parempia töitä!
Joo, vanhemmat lorukirjat on mullekkin tuttuja - mutta näin itsekkin yrittäjänä, mielelläni suosin uusia kasvoja ja omalla panoksellani olen valmis edes sen verran auttamaan eteenpäin/tunnetuksi tuloa, että voin satsata omalle lapselle ostettuna.
Meillä tykättiin kovasti aikoinaan myös siitä loruttelukalenterista joka postissa, joku ainumainos-sponssattu tms. mutta hävinnyt jonnekkin.
Tilasin tän innoittamana ton Irmeli Wiiman NalleNappinapa ja KissaHassuTassu-kirjan. Hauska oli ja lapset tykkäsivät kun oli niin kiltti ja auttavainen nalle.
Onkohan noita lisää?
No, tilaan nyt jouluksi sukulaislapsille vielä lisäksi, ei ainakaan ole mitään pelottelua noissa (jos on vain tuo yksi kirja, olisi kiva kyllä jos tulisi lisää myyntiin, en nähnyt ainakaan noissa verkkokaupoissa muita).
Saduthan on alunperin olleet aikuisten juttuja ja siksi ne on aika karmiviakin. Lapset olivat ainoastaan miniatyyriaikuisia, joten niille kerrottiin niitä samoja kammosatuja verenlennätyksineen kuin aikuisillekin, eikä sitä pidetty mitenkään erikoisena.
Grimmin saduista on tosiaan monia versioita, ja ne nykyisin tunnetuimmat taitaa olla Disneyn tuotoksia. Esimerkiksi Tuhkimon vanhimmissa versioissa Tuhkimo tappaa ekan äitipuolensa, jolloin sen isä menee naimisiin tämän tarinassa varsinaisesti olevan ilkeän naisen kanssa. Prinsessa Ruususessa ilkeä kuningatar taas saa rangaistuksekseen tulikuumat rautakengät ja koska ne tulikuumat kengät jalassa ei voi seistä paikallaan, kuningatar tanssii itsensä hengiltä. Että semmosia satuja lapsille.
Lorukirjoja kaipaavalle suosittelen Ilpo Tiihosen kirjaa Antero Vipuliini ja taikatakki. Tykkäsin siitä itsekin pienenä tosi paljon ja nyt sisarusten lapset on ihan hulluina siihen. Elsa Beskowin Tonttulan lapset on myös ihana. :)
No voihan sen niinkin nähdä mutta oma ajatukseni sen sanomasta on: Rakkaus voittaa risuaidatkin :)
[quote author="Vierailija" time="18.07.2008 klo 04:00"]
Ne prinssit rakastuvat aina saman tien naisen ulkonäköön, tietämättä siitä mitään muuta. Hyvikset ovat saduissa aina hyvin kauniita.
[/quote]
Satujen prinsessat ovat kauniita siksi, koska ovat hyviä. Eli heidän sisäinen kauneus säteilee ulospäin. Ei saduissa sanota että heidän kasvonpiirteet tms. olisivat kauniimmat kuin muilla. Minusta useammankin naisen nykyisin tulisi olla enemmän satujen prinsessojen kaltainen: juoruta vähemmän pahaa muista (esim. vauva-palstalla) ja keskittyä enemmän omaan elämäänsä ja tekemään oma työnsä hyvin, ja olemaan Hyvä, mitä se sitten kenelläkin tarkoittaa. Sitä paitsi eivät prinsessat ja neidot aina ole passiivisia, monessa sadussa he ovat ylläpitäneet hyviä ihmissuhteita, tehneet paljon töitä, eläneet omaa elämäänsä hyvin, pitäneet huolta omasta moraalistaan (mitä ei valitettavasti nykyisin arvosteta), tehneet hyvää muille ihmisille ja eläimille ja opetelleet tärkeitä taitoja. Ei jokaisen naisen tarvitse olla sotilas ja taistella lohikäärmeitä vastaan, sitä varten on sodissa karaistuneet prinssit. Ja on sellaisiakin satuja, joissa nainen on sotilas.
Alue: Aihe vapaa
Susi on rauhoitettu eläin, uhanalainen. Kun se saalistaa muita eläimiä ruoakseen, se toteuttaa vain lajityypillistä käytöstään, eikä siinä ole mitään pahaa, mutta saduissa se oikeuttaa karmaisevaan eläinrääkkäykseen, niin kuin nyt vaikka se että maha leikataan auki ilman puudutusta ja täytetään sitten kivillä ja heitetään lampeen.