Lastenkirjojen moraalittomia opetuksia?

Pähkinänsydän satumateriaalissa on myös hyvin moraalisesti epäilyttäviä satuja... Välillä oikein hirvittää lukea niitä lapsille.

moraaliset opetukset ovat vain yksi satujen tehtävä. Niillä on muitakin tehtäviä. Ja kolmen porsaan tarinassahan isoveli huolehtii pienemmistä veljistään kuten kuuluukin, ei pienempää ja tyhmempää voi jättää oman onnensa nojaan. Siinä sinulle ap moraalia.



Sitä paitsi lapsillekin tekee ihan hyvää tajuta, ettei elämä mene niin että paha saa palkkansa ja aikainen lintu aina löytää madon. Elämä on epäreilua, sattumanvaraista ja usein moraalitonta.

että paha saa palkkansa. Esim. susi ei saanut niitä porsaita, prinsessa saa prinssin ja ilkeä äitipuoli häviää. Susi ei syö Punahilkkaa vaan kuolee itse jne.



Esim. päällisin puolin raat Grimmin sadut ovat psykologisesti hyviä lapsille, sillä vaikka tapahtuisi mitä tahansa kauheaa ja uhkaavaa, paha saa kuitenkin palkkansa eikä sankari kuole.

siinä possu sadussa myös yksi opetuksen pääpointeista on se, että tee kunnon työtä! Eli ne kaksi pikku possua halusi päästä helpolla, mutta se ei kannatakkaan vaan kannattaa rakentaa kunnon tiilitalo eli siis tehdä töitä ja siten se palkitaan. Oliko vähän selvästi selitetty?! ;D Toivottavasti ymmärsitte edes osan...nim. äiti on vähän väsynyt...

Yks possu raataa, ja kaks muuta jotka ei tehneet mitään palkitaan sitten sillä, että he pääsee siivestämään ahkeran veljensä kustannuksella.

ja isoveli panee ne myöhemmin töihin. Onhan se hyvä, että ne saivat toisen tilaisuuden.



SItäpaitsi RUusunen ei ollut tottelematon. Ei häntä kielletty koskemasta värttinään: isäukko koetti typeryydessään hävittää kaikki värttinät eikä puhunut tyttöraukalle mitään.



Mutta itse asiassa on ihan turha keskustella siitä, miksi Grimmin sadut sopivat lapsille. Niitä ei aikanaan tarkoitettu lapsille ollenkaan, vaan aikuisille.

Peppi Pitkätossu on heitteillejätetty, hylätty, yksinäinen lapsi, joka kehittelee tarinan meriä seilaavasta isästään -onhan isä oltava edes jossain- ja saadakseen huomiota tekee kaikenlaista ja kuvittelee olevansa maailman vahvin jne.



Eemeli on paitsi ADHD, myös liikaa kuritettu, liian vähän rakkautta saanut lapsi hänkin.



Nalle Puh ja Puolen Hehtaarin metsä kertoo todellisuudessa huumehöyryissä hiippailevasta jengistä, Nalle Puhin kun on pakko saada hunajaa, Ihaa on masentunut ja Tiikeri käy ylikierroksilla, menisi varmaan metron eteen ja pysäyttäisi sen, jos Puolen hehtaarin metsässä metro olisi.



Muumit taas kertovat Tove Janssonista itsestään ja hänen lespoudestaan.

Minulla on kootut Grimmin sadut, joissa ei Disney versioita ja siinä ne kaksi ensimmäistä porsasta joutuvat suden suuhun.

Sen sijaan niissä on aika paljon sellaisia satuja, joissa oveluus palkitaan ja kilteille ja hyväuskoisille (ja vähän tyhmille) käy huonosti. Totta ehkä, mutta minä en niitä ole ihan hirveästi lapsilleni lukenut.

Yks possu raataa, ja kaks muuta jotka ei tehneet mitään palkitaan sitten sillä, että he pääsee siivestämään ahkeran veljensä kustannuksella.

Ilkeän äitipuolen ja sisarpuolten kiusaama lapsiparka oppii, että elämä on elämisen arvoista vain jos on rikasta eliittiä ja kauniisti pukeutunut. Yhden illan ajaksi kaikki nämä unelmat toteutuukin sitten, ja lapsiressu huumautuu siitä niin, että ottaa yhdenillanjutun prinssin vain tämän rahojen takia. Mistä sen tietää mikä huumekundi sekin on, kun se kerran kuvittelee, että vain yhdellä naisella koko maailmassa on sama kengännumero.

Grimmin veljekset keräsivät vain talteen vanhoja kansansatuja ja kirjoittivat niistä talteen yhden version. Nuo sadut ovat saman aiheen versioita, jotka ovat kiertäneet eri muodoissa eri aikoina ja eri maissa. Niitä kerrottiin varmasti aikuisille, mutta myös lapsille.

Ensin merenneito luopuu pyrstöstään ikuisen elämänsä hinnalla ja lisäksi jokainen askel sattuu kuin astuisi puukon kärjelle. Sitten prinssi rakastuu toiseen, kaikesta huolimatta. Sitten merenneito-ihminen voisi palata veteen tappamalla prinssin ja vuodattamalla hänen verensä jaloilleen. Prinsessa rakastaa prinssiä niin, ettei voi tehdä sitä. Sitten tapahtuu jotain, jota en muista, ja merenneito armahdetaan takaisin mereen mutta meren vaahtona, ei enää merenneitona.



Mä en ole koskaan ymmärtnyt, mikä tämän opetus on tarkoitus olla, sekö, ettei naisen sovi rakastaa aktiivisesti vaan hänen tulee odottaa passiivisena sitä prinssiä. Ei ihan tätä aikaa enää.

Että mikäköhän tämän tarinan opetus nyt oli... Niissä on voimakkaita tunteita, uhkia, pelottaviakin juttuja, joita lapsi voi turvallisesti käsitellä tarinan kautta.

Mä en ole koskaan ymmärtnyt, mikä tämän opetus on tarkoitus olla, sekö, ettei naisen sovi rakastaa aktiivisesti vaan hänen tulee odottaa passiivisena sitä prinssiä. Ei ihan tätä aikaa enää.

Jos menet rakastumaan johonkuhun muuhun joka ei ole kaltaisesi niin sulle käy huonosti.

monissa ärsyttää naisen asema. Pitää olla passiivinen ja kiltti ja kaunis. Odottaa nöyränä kun joku kopea ukkeli saapuu ratsullaan poimimaan kuin kypsän hedelmän. Sitten loppuelämä pitää olla suus somasti hymyssä ja valittelematta. Oi onnea oi!

Aika monissa Grimmin saduissa myös viattomat kärsivät. Esim. siinä, jossa susi tekeytyy vuohiemoksi ja syö kaikki muut kilit vain yksi, joka oli nokkela piiloutumaan, pelastuui.

että paha saa palkkansa. Esim. susi ei saanut niitä porsaita, prinsessa saa prinssin ja ilkeä äitipuoli häviää. Susi ei syö Punahilkkaa vaan kuolee itse jne.

Esim. päällisin puolin raat Grimmin sadut ovat psykologisesti hyviä lapsille, sillä vaikka tapahtuisi mitä tahansa kauheaa ja uhkaavaa, paha saa kuitenkin palkkansa eikä sankari kuole.

satu päättyy siihen, kun emo palaa ja löytää vain tämän yhden.

Toki tästäkin voi olla jokin pehmennetty versio olemassa.

Paha jätti kaulkee maita ja mantuja hävittäen kyliä ja syöden ihmisiä. Jättiä ei saada hangilta ja ihmisiä kuolee.



Sitten jätti tulee metsän reunaan ja kettu pelästyy metsän eläinen puolesta. Kettu ensin ihailee jätin suurta kokoa ja epäilee, ettei sentään jättikään pysty juomaan järveä tyhjäksi. Jätti kehuu ja että voi ja päättää näyttää.



Jätti vyöttää mahansa pajunversilla, ettei maha repeä veden painosta ja alkaa juoda. Kun järvi on melkein juotu, kettu menee ja puree vyötteet poikki, jätti räjähtää ja kuolee.



Ovela kettu sai jätin hengiltä.

Ja pahan suden vatsa täytettiin kivillä.

"

Aika monissa Grimmin saduissa myös viattomat kärsivät. Esim. siinä, jossa susi tekeytyy vuohiemoksi ja syö kaikki muut kilit vain yksi, joka oli nokkela piiloutumaan, pelastuui."

Sadun nimi on Susi ja seitsemän pientä kiliä...

muut syötiin, yks pikkukili vaan pelastuu, mutta sitten tehdään punahilkat ja pelastetaan ne muut suden vatsasta, kun susi oli ähkyssään nukahtanut jonnekin lähistölle.

kansansaduista on erilaisia versioita, mutta googlettamalla Grimmin sadun Wolf and seven young kids löytyi seuraavanlainen sadun loppu:

"The mother goat sent the kid home and to fetch scissors, and a needle and thread, and then she cut open the monster's paunch. She had scarcely made one cut, before a little kid stuck its head out, and as she continued to cut, one after the other all six jumped out, and they were all still alive. They were not even hurt, for in his greed the monster had swallowed them down whole. "

satu päättyy siihen, kun emo palaa ja löytää vain tämän yhden.

Toki tästäkin voi olla jokin pehmennetty versio olemassa.