Mikä viihteen alalajeista ei viihdytä sinua?

Rakasta teatteria. Koskettavaa draamaa, tragediaa, farssia, komediaa, parodiaa, musikaaleja, revyitä. Mutta monologit jätän väliin. Varsinkin vaginamonologit.

stand up. ilkeää.

Kaiken maailman tosi-tv- ja kisailuvisailuohjelmat. Meillä ei ole telkkaria (mutta katsomme kyllä ohjelmia suoratoistopalveluista), joten oon ihan vieraantunut siitä, mitä telkkarissa näytetään. Kun olin synnyttämässä kuopusta v. 2014, olin ihan hämmentynyt, miten paljon tulee erilaisia kokkiohjelmia ja kaikenlaisia tosi-tv-sarjoja erittäin epäkiinnostavista ihmisistä. Huonekaveri katsoi välillä tv:tä, joten sain samalla tutustua daytime tv -tarjontaan.

Sellaiset "modernit" ja yhteisölliset esitykset, joissa yleisöltä vaaditaan osallistumista. Maksan siitä, että mua viihdytetään, enkä siitä, että pitäisi itse tehdä töitä sen eteen..:D

Minäkään en tykkää stand-upista, johtuu varmaan siitä, että olen aika tosikko ja veden helposti herneen nenään, olipa aihetta tai ei. Sitten en tykkää myöskään mimiikasta, se on minusta jotenkin tekotaiteellista huitomista. Lausuntataide ei innosta eikä kansantanssit. 

Tykkään oopperasta (pl. Wagner). Tykkään minä jostain muustakin kulttuurista, muttei taidenäyttelyä tai museota ehkä voi sanoa viihteeksi tässä mielessä, kuin tarkoitit. Tai jos voi, niin sitten sanon ne vastauksiksi. Elokuvasta ja teatterista pidän, mutten laidasta laitaan, mikään supersankarituuba ei uppoa, eikä kesäteatterityyppiset puskafarssit. 

Tv-viihteen osalta nämä humoristiseksi tarkoitetut paneelikeskusteluohjelmat. Niitä on jo ihan liikaa ja niissä on aina samat naamat.

Vierailija kirjoitti:

Tv-viihteen osalta nämä humoristiseksi tarkoitetut paneelikeskusteluohjelmat. Niitä on jo ihan liikaa ja niissä on aina samat naamat.

Sama täällä, en tykkää minäkään näistä. 

5

Minä pidän komediasta lähes laidasta laitaan, mutta nk. Stoner-komedia ei iske.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi nämä eivät iske: stand up, vatsastapuhuminen, jonglööraus, Duudsonien touhut (räjäyttelyt ja itsensä satuttaminen räkänaurun saattelemana), miimikot, runonlausunta, taikatemput, (suomi-)rap-musiikki, burleski, imitoiminen.

Entä sinulla? Kun kaveri tai puoliso ehdottaa illanvieton kohteeksi teatteria, balettia, oopperaa, hevikonserttia, stand up -showta, runoiltaa, sinfoniakonserttia, monologia, sirkusta, improa, tms, lähdetkö innolla vai kieltäydytkö kohteliaasti?

Itse tykkään edellä mainituista joistakin standupeista ja imitoinnista, burleski riippuu esiintyjästä. Muuten sama lista kuin itselläsi. Lisäksi en voi sietää monologeja enkä improa tai mitään esitystä, jossa yleisö väkisin pakotetaan mukaan!

Lähden innolla mukaan niihin, jotka ovat mahdollisesti kiinnostavia, kuten hevikonsertti ehdottomasti, standup ehkä (riippuu tyypistä), sirkus ja sinfoniakonsertti (ja monen muunkiin musiikkilajin) kyllä.  Lisään vielä teatterin kyllä-listaan.

Runoiltaan, monologiin, improon tai nykytaiteeseen vain kohtelias "ei ole minun juttuni, kiitos".

Romanttiset epookkidraamat.

Rikosromaanit.

Musikaalit.

Sarjakuvat (Tex Willeriä lukuun ottamatta).

Lähes kaikki teatteritaide.

Vain elämää -tyyppinen vollotus-tositv

Stand up on kyllä aika kauheaa. Yleisössä joutuu jännittämään joutuuko pilkan kohteeksi. Ja stand up -koomikko on usein niin hermostunut, että se vaivaantunut tunnelma tarttuu. Jos kukaan yleisöstä ei naura, tunnen myötähäpeää. Ja jos mennään sieltä mistä aita on matalin, eli alapääjutut yhdistettynä törkyiseen kielenkäyttöön, tunnen vain kärsimystä siitä, että joudun olemaan paikalla todistamassa niin ala-arvoista huumorin tasoa.

Toki ihan hyviäkin stand up -koomikoita on, mutta valitettavan vähän.

En ymmärrä huumoria ylipäätään. Minusta se on jotenkin rahvaanomaista nauraa suu auki tyhmille jutuille tai sille että joku kaatuu banaaninkuoreen. Noh, pitäähän yksinkertaisilla ihmisillä olla hupinsa.

T: Naisellinen nainen 43v

En kyllä mielellään maksa pääsylippua mihinkään puuhasteluhenkiseen improesitykseen, jossa tarina ja juoni luodaan vasta lavalla, yleisön ehdottamista aiheista ja sanoista. Ei niistä koskaan tule erityisen toimivia ja hauskoja. Näkeehän sen jo Putouksen, Älä jäädy- ja Vedetään hatusta -ohjelmien "improvisoiduista" sketseistäkin, että laihaksi jää lopputulos. Paljon mielummin katson ammattitaidolla kirjoitettua, ohjattua ja hyvin näyteltyä ja harjoiteltua esitystä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä huumoria ylipäätään. Minusta se on jotenkin rahvaanomaista nauraa suu auki tyhmille jutuille tai sille että joku kaatuu banaaninkuoreen. Noh, pitäähän yksinkertaisilla ihmisillä olla hupinsa.

T: Naisellinen nainen 43v

Huumoria on monenlaista. Kreisi kohelluskomedia ei minuakaan naurata, mutta nautin esim. mustasta huumorista ja sarkasmista.

En siedä yhtään Sami Hedbergiä. Typerä ilveilijä, huumori onnettoman yksinkertaista ja tylsää. Naurakaa kun vääntelen hassusti naamaani ja kerron kuinka paskoin housuuni litran verta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä/mitkä viihteen alalajeista ei sytytä sinua, vaikka kuinka yrittäisit? Minä tykkään pääsääntöisesti monenlaisesta viihteestä, mutta muutamat viihteen genret ei kolahda.

Esimerkiksi nämä eivät iske: stand up, vatsastapuhuminen, jonglööraus, Duudsonien touhut (räjäyttelyt ja itsensä satuttaminen räkänaurun saattelemana), miimikot, runonlausunta, taikatemput, (suomi-)rap-musiikki, burleski, imitoiminen.

Entä sinulla? Kun kaveri tai puoliso ehdottaa illanvieton kohteeksi teatteria, balettia, oopperaa, hevikonserttia, stand up -showta, runoiltaa, sinfoniakonserttia, monologia, sirkusta, improa, tms, lähdetkö innolla vai kieltäydytkö kohteliaasti?

Ainakaan nuo boldatut eivät viihdytä minua yleensä.

Peukalosääntö minulla on se, että en viihdy missään, missä on vaara, että yleisön pitää osallistua tavalla tai toisella. En myöskään viihdy kivun tai sen riskin tms. äärellä.

Tykkään siitä, että ammattitaitoiset ihmiset (esim. käsikirjoittajat, näyttelijät, balettitanssijat) ovat valmistaneet huolellisesti esityksen, jota yleisö saa vain katsella rauhassa.

En välitä erityisemmin ainakaan näistä: monologit, stand up, runoillat, improvisaatio, perinteiset vitsikirjat, Kummeli, Posse, Toastmasters-puheidenpitoiltamat, isänmaalliset sotaelokuvat/-sarjat ja -näytelmät (liian patrioottista sankarinpalvontameininkiä minun makuun) sekä lähestulkoon kaikki Talent Suomi -ohjelmassa väläytetyt taidot, kuten hula-renkaan pyöritys, imitoiminen, beat boxing, taikatemput, vatsastapuhuminen, itsensä eri asentoihin taivuttaminen, eläimille temppujen opettaminen, tulennielentä, muiden objektien suuhuntunkeminen, veitsien heitto, jne. Ja monet Guinnessin ennätysten kirjaan yrittävät teot, esim. montako litraa kolajuomaa jaksaa juoda tai montako hot dogia jaksaa syödä ajassa x.

Isojen turistikaupunkien puistoissa ja aukioilla oleskelevat miimikot sekä paikallaan olevia ("leijuvia") kultapatsaita esittävät tyypit.

Kaikki tosi-TV -ohjelmat, poikkeuksena huutokauppakeisari (joka on miehen suosikki, ja sitä myötä jäin itsekin koukkuun).

Erityismaininnan saa Duudsonit, siinä on oikeasti ohjelma joka saa ohimosuonet pullottamaan. Sotketaan ja mesotaan ja on mukamas niin hauskaa, ai että. Toivon aina salaa, että joku niistä loukkaa oikeasti itsensä tai palaa elävältä. Mitäs läksit, kikkelis kokkelis.

Kaikki ns. tekotaiteellinen shaiba, tyyliin moderni tanssiteatteri. Outoa vääntelehtimistä.

Ulkomailla joskus näkee näitä eläinrääkkäykseen perustuvia show-esityksiä, muistaakseni Kiinassa eläintarhassa jouduimme todistamaan tällaista. Kamala maku jäi suuhun. Mitä hauskaa tai viihdyttävää siinä on, että elämet pakotetaan tekemään jotain temppuja? Sirkuksessa on joskus tullut samat fiilikset, mutta Suomessa on onneksi menty terveempään suuntaan. Ei enää norsuja eikä muitakaan "alalle" sopimattomia eläimiä. Jotkut hevos- ja koiratemput vielä menettelee.

En osaa sanoa tykkäänkö drag queen -esityksistä, joissa drag-artistit esittävät lukuisia lyhyitä pätkiä tunnetuista (nais-)artisteista. Eli toistelevat maneereja ja liikuttavat suuta taustanauhan tahdissa. Joskus nämä ovat ihan hauskoja ja osuvia, joskus taas jäävät harmillisen puolitiehen.. Enkä tykkää, jos drag-artistit tulevat yleisön joukkoon naljailemaan tai vetävät mukaan lavalle. Vihaan huomion keskipisteenä olemista.