mistä terapiasta apua traumoihin ja masennukseen?

Miksi nykyinen terapiasi on sellaista, että tuijotetaan diagnooseja eikä oteta kokonaistilannettasi huomioon? Onko kyse terapiamuodon vai terapeutin epäsopivuudesta? Eihän sen nimittäin välttämättä tarvitse niin mennä, että terapiassa keskitytään vain ja ainoastaan diagnoosia tehdessä ilmenneisiin asioihin, koska diagnosointi on yleensä nopeaa (muutama käynti) ja terapia pitkä prosessi. On siis ihan yleistä, että terapiassa käsitellään vähän laajemmin asioita. Miten terapeuttisi perustelee nykyiset rajaukset, oletko kysynyt?

Vai onko kyse siitä, että terapeutti on eri mieltä siitä, onko sinulla traumoja ja masennusta? Yleensä diagnoosin kuitenkin tekee eri henkilö kuin terapeutti, joten kannattaa ehkä olla yhteydessä diagnoosin tehneeseen tahoon ja keskustella mahdollisuudesta / tarpeesta täydentää diagnoosia...

käyn ratkaisukeskeisessä ja sitä ennen olin 3 v psykodynaamisessa, suosittelen tätä yhdistelmää koska nyt on jo vahva tietoisuus omista ongelmista ja sit ratkaisukeskeisessä ne nostetaan yks kerrallaan pöydälle ja lähdetään pienin askelin purkamaan. Pari kuukautta takana ja painolasti alkaa jo tippua! Itsellä on just paljon traumoja, vaikea masennus ja ahdistuneisuutta.

niihin diagnooseihin ei pitäs tuijotella, sä itse tiedät oireesi ja sut pitäis sen mukaan arvioida kanssa ja miettiä miten lähdetään liikkeelle

Diagnoosiin keskitytään kaiketi siksi, että maksajana on kela, jolle ollaan ns tulosvastuussa. Tämä on erityisen hankalaa sellaisen dg:n kohdalla, jonka koen olevan ainakin jollakin tapaa väärä. Olen ollut yhteydessä diagnoosin tehneeseen tahoon. En saa traumadiagnoosia, vaikka painajaisia, takaumia, kehollisia tuntemuksia, triggereitä. Ongelmani on kuulemma asioihin juuttunut (niin voi ollakin) mutta se ei poissulje kuitenkaan traumatisoitumista, jota minulle on tapahtunut. Masennus on ihan selvä juttu, matala mieliala, en kykene juuri tekemään mitään, itsemurha-ajatuksia.

AP

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosiin keskitytään kaiketi siksi, että maksajana on kela, jolle ollaan ns tulosvastuussa. Tämä on erityisen hankalaa sellaisen dg:n kohdalla, jonka koen olevan ainakin jollakin tapaa väärä. Olen ollut yhteydessä diagnoosin tehneeseen tahoon. En saa traumadiagnoosia, vaikka painajaisia, takaumia, kehollisia tuntemuksia, triggereitä. Ongelmani on kuulemma asioihin juuttunut (niin voi ollakin) mutta se ei poissulje kuitenkaan traumatisoitumista, jota minulle on tapahtunut. Masennus on ihan selvä juttu, matala mieliala, en kykene juuri tekemään mitään, itsemurha-ajatuksia.

AP

Onko sun mahdollista vaihtaa diagnosoivaa tahoa?

Entä mitä terapeutti vastaa, jos pyydät, että myös traumoja ja masennusta hoidetaan?

Tuosta Kelasta sen verran, että eikö Kelaa yleensä kiinnosta kaikkein eniten työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen/palauttaminen? Ainakin itselläni Kelan suuntaan on juuri tämä ilmoitettu terapian pääasialliseksi tarkoitukseksi, ei niinkään minkään tietyn diagnoosin hoitaminen. Tässä on se hyvä puoli, että terapian puitteissa on mahdollista hoitaa laaja-alaisesti arkeani haittaavia ongelmia eikä vain tuijoteta tautiluokituksia ja diagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosiin keskitytään kaiketi siksi, että maksajana on kela, jolle ollaan ns tulosvastuussa. Tämä on erityisen hankalaa sellaisen dg:n kohdalla, jonka koen olevan ainakin jollakin tapaa väärä. Olen ollut yhteydessä diagnoosin tehneeseen tahoon. En saa traumadiagnoosia, vaikka painajaisia, takaumia, kehollisia tuntemuksia, triggereitä. Ongelmani on kuulemma asioihin juuttunut (niin voi ollakin) mutta se ei poissulje kuitenkaan traumatisoitumista, jota minulle on tapahtunut. Masennus on ihan selvä juttu, matala mieliala, en kykene juuri tekemään mitään, itsemurha-ajatuksia.

AP

Onko sun mahdollista vaihtaa diagnosoivaa tahoa?

Entä mitä terapeutti vastaa, jos pyydät, että myös traumoja ja masennusta hoidetaan?

Tuosta Kelasta sen verran, että eikö Kelaa yleensä kiinnosta kaikkein eniten työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen/palauttaminen? Ainakin itselläni Kelan suuntaan on juuri tämä ilmoitettu terapian pääasialliseksi tarkoitukseksi, ei niinkään minkään tietyn diagnoosin hoitaminen. Tässä on se hyvä puoli, että terapian puitteissa on mahdollista hoitaa laaja-alaisesti arkeani haittaavia ongelmia eikä vain tuijoteta tautiluokituksia ja diagnooseja.

Joo olen miettinyt kyllä, että vaihtaisin. Tosin en tiedä onko siitä apua, lääkärit kun luottavat toistensa lasuntoihin myös. Ja osa traumatisoitumisesta on tapahtunut psykiatrisessa hoidossa, joten se ei ole "oikealla tavalla traumatisoitumista". Minäkin ihmettelen tuota diagnoosipainotteista työskentelytapaa. Terapian alussa terapeutti väitti, ettei hän työskentele diagnoosipainotteisesti mutta ilmeisesti se kuuluu jollakin lailla kognitiiviseen terapiaan että dg vaikuttaa? Sen takia mietin, että olisiko esim analyyttinen terapia minulle parempi. Ongelmani on terapiassa myös suuri turvattomuuden tunne, koska tuntuu, että terapeutti sanoo eri tavoin. Esim aiemmin ymmärsin, että traumoja voitaisiin hoitaa, nyt taas tuntuu, että niitä ei voida hoitaa. Sekava tilanne. En ole saanut apua myöskään itsemurha-ajatuksiin. AP