Pakko-oireista häiriötä sairastavat - millaisia olette?
Mulle on tyypillistä äärimmäinen tarkkuus monissa asioissa, olen aina todella ajoissa ja pystyn pitämään kiinni määräajoista.
Olen myös helposti melko ehdoton: en käytä juuri yhtään alkoholia ja tupakoitsijat voivat olla jopa hiukan pelottavia. Alaikäisenä järkytyin, kun jotkut rikkoivat sääntöjä ja käyttivät alkoholia. Haluan tehdä asiat mahdollisimman "oikein".
Tunnen hyvin helposti syyllisyyttä, vaikka tiedostan, että ei kaikkeen voi vaikuttaa.
Olen helposti vähän pomotteleva: tuntuu, että jos minä en tee ja järjestä, niin mitään ei tapahdu. Ärsyynnyn tästä.
Pelkään helposti kaikkea "pahaa" mitä viihteessä ja mediassa näkyy, vaikka pidänkin toisaalta esim. kauhuleffoista ja peleistä. Saatan tuntea myös syyllisyyttä tällaisen viihteen kuluttamisesta.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko-oire sinulla on? nehän yleensä vievät paljon aikaa.
Varon joitain kirjaimia ja numeroita tai niiden yhdistelmiä puheessa ja kirjoittaessa, koska tuntuu, että niistä voi aiheutua jotain pahaa. Varon myös liioitellusti satuttamasta muita, esim. jos vahingossa hipaisen, pelkään helposti, että löin ja pyydän usein anteeksi. Aiemmin tästä satuttamisen pelosta on aiheutunut esineiden siirtelyä, niin, etteivät ne ole varmasti millään lailla vahingoksi, mutta nyt se on aika hyvin hallinnassa. Ja esineiden siirtelyssä ei siis ole mitään järkeä, voin olla ihan yksinkin ja silti pelkään, että kun joku asia on jotenkin "väärin", niin jollekkin voi sattua jotain.
Mulla on ocd. Oireena on ollut vaihtelevasti käsienpesua/pöpöpelkoa (lapsena lähinnä), pelkoa, että sanon jotain sopimatonta, pelko että olen sanonut tai tehnyt jotain sopimatonta ja outoja, ahdistavia pakko-ajatuksia, lähinnä jotain seksuaalisuuteen liittyviä.
Olen luonteeltani tunnollinen ja ylikiltti. Yritän olla miellyttämättä kaikkia mutta sellainen vaan olen silti. Mulla oli aika tiukka kasvatus ja moni sukulainen oli kauhean hysteerinen mun suhteeni. Kaikesta varoiteltiin koko ajan ja luotiin kauhukuvia joka asiasta. Semmonen katastrofi ajattelu on peritynyt mulle todella vahvasti.
Muistelisin, että oireeni alkoivat kun olin ehkä ala-asteella(7-8v?) ja leikin puistossa puun juurella. Löysin kasan kolikoita, joita keräsin innoissani. Löysin myös huumeruiskun neuloineen, mitä menin näyttämän tädille, jolla olin hoidossa. Tämä järkyttyi niin pahasti, että hyvä ettei sydäriä saanut. Mentiin juoksujalkaa kotiin pesulle ja kauhea pelottelu ja kauhistelu. En pistänyt itseäni ruiskulla mutta aloin epäilemään sitä kun täti vouhotti, ethän vaan, etkai vaan, entä jos sittenkin.... Se kauhea paniikin tunne on jäänyt mieleen. :/ Siitä se pöpö ja tautikammo lähti.
Mikä pakko-oire sinulla on? nehän yleensä vievät paljon aikaa.