Lue keskustelun säännöt.
Pitäiskö vaaleissa luopua D’Hondtin menetelmästä?
28.08.2018 |
https://fi.wikipedia.org/wiki/D%E2%80%99Hondtin_menetelm%C3%A4
"Aluksi lasketaan kunkin ryhmittymän kuten puolueen, vaaliliiton, yhteislistan tai valitsijayhdistyksen vaalipiirissä saama kokonaisäänimäärä. Sen jälkeen kussakin ryhmittymässä ehdokkaat asetetaan järjestykseen henkilökohtaisten äänimäärien perusteella. Jokainen ehdokas saa vertausluvun siten, että ryhmittymän eniten ääniä saanut ehdokas saa vertausluvukseen ryhmittymän koko äänimäärän, toiseksi eniten ääniä saanut 1/2 ryhmittymän äänimäärästä, kolmanneksi tullut 1/3 ja niin edelleen. Kaava on siis Ä/p, jossa Ä on listan saamat kokonaisäänet ja p ehdokkaan sisäinen järjestysluku. Jos äänimäärät tai vertausluvut ovat yhtä suuret, niiden keskinäinen järjestys ratkaistaan arpomalla. Vaalipiirin kaikki ehdokkaat asetetaan lopuksi vertauslukujen mukaiseen järjestykseen, ja tästä listasta pääsee läpi niin monta ehdokasta kuin vaalipiiristä valitaan edustajia."
Tapa suosii isoja puolueita, minkä vuoksi se onkin käytössä. Eikö olisi demokratian mukaista laskea vain äänet?
Kommentit (16)
Kenen idea tuo on edes ollut ottaa tuollainen vaalitapa käyttöön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tämä suhteellinen vaalitapa on hyvä, sillä se kuvaa parhaiten kansan tahtoa. Suora vaalitapa suosisi yksittäisiä hörhöehdokkaita.
Sainte-Laguën menetelmä olisi reilumpi. Se on käytössä ainakin Ruotsissa, Norjassa sekä Saksassa. Outoa ettei tässä ole seurattu Ruotsia kun kaikessa sitä seurataan.
Vierailija kirjoitti:
Kenen idea tuo on edes ollut ottaa tuollainen vaalitapa käyttöön?
Se on sitä kun poliitikon pitää päästä säätämään joka asiaa koska kansa on liian tyhmä osatakseen äänestää oikein ilman apua.
Vierailija kirjoitti:
Sainte-Laguën menetelmä olisi reilumpi. Se on käytössä ainakin Ruotsissa, Norjassa sekä Saksassa. Outoa ettei tässä ole seurattu Ruotsia kun kaikessa sitä seurataan.
Puoluepolitrukit toki kannattavat menetelmiä jotka varmistavat sen että vanhojen puolueiden asemaa ei voi uhata juuri mikään. Katsokaa vaikka sitä ruotsia jossa poliittinen ankkalampi on liki umpeen kasvanut ja muutokseen tarvitaan puskutraktori (sd).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suora vaalitapa suosisi demokratiaa, eikä vakiintuneita valtarakenteita.
Korjasin.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tämä suhteellinen vaalitapa on hyvä, sillä se kuvaa parhaiten kansan tahtoa. Suora vaalitapa suosisi yksittäisiä hörhöehdokkaita.
Jos kansa haluaa hörhön, se heille annettakoon. Tuo on juuri sitä "kansa ei ymmärrä parastaan" -ajattelua mistä täytyy päästä eroon. Joo, ei se varmasti ymmärräkään, mutta oppii ymmärtämään kantapään kautta. Jos ei opi niin kärsiköön. Demokratia on tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sainte-Laguën menetelmä olisi reilumpi. Se on käytössä ainakin Ruotsissa, Norjassa sekä Saksassa. Outoa ettei tässä ole seurattu Ruotsia kun kaikessa sitä seurataan.
Eikö Ruotsissa ehdokkaat laiteta puolueen määräämään järjestykseen eikä äänimäärän mukaiseen järjestykseen?
Miksi edes äänestetään johonkin puolueeseen kuuluvaa, kun niin harva äänestäjä itse kuuluu sellaiseen? Puolue perustetaan jonkin agendan vuoksi ja kun se on saavutettu, niin puolue tulisi lakkauttaa, mutta ei meillä vaan he tekevät siitä itselleen suojatyöpaikan ja yrittivät kehitellä juttuja oman menestyksensä ehdoilla, eivätkä maan parhaaksi. Kaiken lisäksi jokainen puolueessa joutuu ajamaan johtajansa agendaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pitäisi, koska varsinkin persuilla on vaikeuksia löytää hyviä ehdokkaita Halliksen ja muutaman muun lisäksi. Se ministerimatskuksi (sekä eduskunnan puheenjohtaja) aiemmin katsottu poppoohan vaihtoi puoluetta, enkä osaa sanoa onko löytynyt tarpeeksi pätevää väkeä tilalle.
Ne muutkin saanevat nostetta Halliksesta ja Huhtasaaresta ja parista muusta, mutta luulen tuon olevan oikea ongelma ihan käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi, koska varsinkin persuilla on vaikeuksia löytää hyviä ehdokkaita Halliksen ja muutaman muun lisäksi. Se ministerimatskuksi (sekä eduskunnan puheenjohtaja) aiemmin katsottu poppoohan vaihtoi puoluetta, enkä osaa sanoa onko löytynyt tarpeeksi pätevää väkeä tilalle.
Ne muutkin saanevat nostetta Halliksesta ja Huhtasaaresta ja parista muusta, mutta luulen tuon olevan oikea ongelma ihan käytännössä.
Sittenhän persujen eduskuntaryhmä koostuisi vaalien jälkeen halliksesta ja ehkä parista muusta kun yksi suosittu ehdokas ei voi vetää perässään äänimäärällään viittä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes äänestetään johonkin puolueeseen kuuluvaa, kun niin harva äänestäjä itse kuuluu sellaiseen? Puolue perustetaan jonkin agendan vuoksi ja kun se on saavutettu, niin puolue tulisi lakkauttaa, mutta ei meillä vaan he tekevät siitä itselleen suojatyöpaikan ja yrittivät kehitellä juttuja oman menestyksensä ehdoilla, eivätkä maan parhaaksi. Kaiken lisäksi jokainen puolueessa joutuu ajamaan johtajansa agendaa.
Koska puoluetuki.
Vierailija kirjoitti:
Kenen idea tuo on edes ollut ottaa tuollainen vaalitapa käyttöön?
korostaa aatteen tärkeyttä vs. yksinäinen persoona. Eli mikä aate saa eniten kannatusta, saa eniten paikkoja. Ongelma on vaan nykypolitiikan aatteettomuus -> puolueet itse tahallaan hämärtävät omaa ohjelmaansa, joten kansa ei voi tietää mitä oikeastaan äänestetään.
Vaalitavalla ei taida olla niin väliä, yleensä pahimmat ketkut osaavat ketkuilla itsensä kansakunnan kaapin päälle vaalitavasta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on hyvä laskentatapa. Suosii toki lievästi suuria puolueita, mutta toisaalta aivan pinenpienen puolueen on siinä helppo saada yksi edustaja läpi. Positiivista on myös se, että se asettaa edes jonkinlaisen äänikynnyksen, eli aivan mitättömillä äänimäärillä ei mene läpi. Toki hieman korkeampi äänikynnys olisi paikallaan, mutta Suomessa sellaista ei ole ymmerretty asettaa.
Muutosta ei tule, koska puolueet eivät vallasta halua luopua.
Helppo systeemi: 1 vaalipiiri eli koko suomi, siitä äänet ehdokkaille ja 200 eniten ääniä saanutta menee eduskuntaan ilman mitään vaaliliittokikkailuja.
Muutetaan myös siten että jokainen kansanedustaja saa x määrän puoluetukea (voisi uudelleennimetä) ja se maksetaan kansanedustajakohtaisesti kansanedustajalle eikä mahdollisille puolueille tai eduskuntaryhmille.