Mitä te muut masentuneet teette päivisin?

Käyn töissä ja hoidan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa lukea näitä, vaikka itsellä on samanlainen tilanne. Miten tästä koskaan pääsee? Tuntuu että parisuhde voisi auttaa asiaa, mutta en jaksa etsiä ketään.

Minä olen muka parantunut masennuksesta pari kertaa löydettyäni suhteen, mutta lopulta ongelmaksi on muodostunut se, että se kumppani on sitten ollut elämäni keskiö ja tarkoitus. Se on sille toiselle ihmiselle aika raskasta. Nyt olen suosiolla itsekseni.

Olen harkinnut lemmikkieläimen hankkimista, koska siitä on seuraa ja pakko huolehtia että sillä on ruokaa ja kaikki hyvin. Tuntuu että on joku tarkoitus elämällä, kun huolehtii jostain muusta.

Vierailija kirjoitti:

En vähättele teitä lainkaan, haluan vain auttaa ja hieman ehkä avata silmiänne.

Oletteko miettineet jos terveydessä olisi myös jotain muuta korjattavaa? Mielestäni, on sääli kuinka helposti masennus diagnoosi annetaan, ilman, että ihmistä tutkitaan kokonaisvaltaisemmin.

Kilpirauhanen? Rauta-arvot, etenkin varastorauta. Vitamiinien puutokset jne.

Ne vaikuttaa niin merkittävästi hmisen hyvinvointiin!

Jos syöt paljon prosessoituja ruokia, suolistosi voi huonosti joka vaikuttaa tottakai myös mieleen.

Itsellä on autoimmuunisairauksia ja raudanpuute. Nuorena ihmisenä aina ollut ikäviä oireita, masennusta, väsynyt, mielialavaihtelua, painon radikaaleja muutoksia, muistivaikeuksia ja muita kongvitiisia oireita. Siksi minullakin epäiltiin masennusta. Ja olihan mulla rankkoja kokemuksiakin taustalla.

Kuitenkin tiedän syyt, tiedän miten itseäni hoidan ja ruokavalio on ollut paras apu.

Pois sokerit ja viljat. Paljon kasviksia tilalle.

Olen paljon onnellisempi vaikkakin vielä sairas mutta koska tiedän että keho toipuu pikkuhiljaa kun saa oikeat välineet siihen.

Olet kyllä ihan oikeassa...

Olen kaksi vuotta syönyt terveellisesti ja säännöllisesti käynyt kävelylenkeillä. Olen todella paljon panostanut oikein syömiseen ja lukenut ravinnosta ja yrittänyt parantaa suoliston toimintaa. Minulla on muutenkin ärtyvän suolen oireita. Toimintakykyni nousi vakavan masennuksen puolelta keskivaikeaan, mutten ole päässyt kokonaan masennustilasta. Unettomuus vaivaa, vaikka liikkuisinkin ja olen joutunut jopa karsimaan liikuntaa unettomuuden aiheuttaman väsymystilan vuoksi. Mieliala on hiukan optimistisempi aina välillä, siihen sillä on ollut vaikutusta jonkun verran. Olen alkanut näkemään toivoa enemmän.

Tässä kun on ottanut projektin kokkailusta niin on jotenkin tullut semmoista sopivaa lisäaktiviteettia. Mietin monesti edullisen ruokalistan viikolle, ja suunnittelen mitä syön. Se itseasiassa käy vähän sellaisesta kuntouttavasta aktiviteetista, katsella tarjouksia ja suunnitella monipuolinen ruokalista, ja pienellä budjetilla kehittää tällaista :D Kaupassa yritän testata muistia niin, että yritän muistella, mitä siinä listassa oli ja sitten vasta katson. Aivojumppaa. Ylipäätään kauppaan lähtö voi joskus olla työn takana, mutta siitäkin saa palkinnon, kun jaksaa kumminkin käydä.

Itsellä taustalla itseni loppuun polttamista. Hyvin vähän olen boikotoinut terveyttäni syömällä täysin mitä sattuu, mutta paremminkin olisi voinut syödä. Tosi hitaasti keho on jotenkin palautunut semmoisesta stressikehästä kun siinä on pitempään ollut, pitänyt todella satsata siihen. Joutunut opettelemaan kehon rauhoittamista.

Perus verikokeet otettiin, mutta varastorautaa tai monipuolisempia kilpparikokeita ei otettu saatika vitamiininpuutoksia.  Olen niitä miettinyt yksityisellä käyväni ottamassa, koska oma oireisto on niin vahvasti väsymyspainotteinen ja mukana mm. aivosumun tunne.

Olen töissä ja yritän opiskella. Säännöllinen päivärytmi ja järkevä tekeminen on ainoa, mikä pitää pään kasassa. Painajaiseni olisi jäädä työttömäksi ja ahdistaa hemmetisti, koska työsopimukseni loppuu vuodenvaihteessa, samaan aikaan kuin opinnot.

Pelkästään kesäloman aikana ehdin taantua ja lamaantua niin, että voin huonosti enkä jaksa tehdä mitään. Etäpäivinä koulusta en tee mitään, vien lapsen hoitoon, tulen kotiin "opiskelemaan" eli siivoilen vähän ja sitten nukun. Ainoa vaihtoehto on lähteä heti aamusta liikkeelle, muuten vain makaan hyödyttömänä koko päivän ja olo on huono.

Miks pitöis olla jaksava vieteri?

Nukkuminen ja chillailu on mahtavaa.

Iisii laiffii.

Vierailija kirjoitti:

Notkun netissä. Käyn koirien kanssa lenkillä - ulkoilu on ainoa asia, mistä saan iloa, ehkä syömisen lisäksi. Mutta kun ei ole rahaa ostaa mitään hyvää syötävää eikä voimat/luovuus riitä sen tekemiseen, niin ulkoilu sitten vain. On terveellisempääkin. 

Koirat on suuri ilon aihe! Ja perhekin yleensä. 

Koirat onkin terapeuttista seuraa. Ja lapset, sukulaisten siis. Muutenkin kannattaa yrittää tavata sukulaisia ja ystäviä (jos on), vaikka tuntuu ettei jaksaisi. Pysyy kiinni normaalissa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oloni parani kun:

1. Irrotin itseni somesta.

2. AV:llekin paastopäivät

3. Luin kirjoja, jotka inspiroivat

4. Aloitin itsenäisen opiskelun

5. Pakotin itseni ulos

6. Pakotin itseni sosiaalisiin tilanteisiin

Minä pakotin itseäni aiemmin monenlaisiin asioihin, koska olin vaativa itseäni kohtaan enkä uskaltanut pysähtyä. Se kostautui pitkinä ja rankkoina paniikkikohtauksina. Nyt on parempi, kun en enää vaadi niin paljon. Olo on tasaisempi kuin aiemmin, vaikka olenkin yhä väsynyt.

Minäkin olen kokeillut tuota itseni pakottamista. Kun sitä tarpeeksi kauan jaksoin uskotellen, että kyllä tähän tottuu ja että lopulta piristyn, menin jotenkin rikki sisältä ja aloin todella pelätä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Miks pitöis olla jaksava vieteri?

Nukkuminen ja chillailu on mahtavaa.

Iisii laiffii.

Itse pitkään makasin sängyssä ainoana aktiviteettina joku Netflix. Kun olen lisännyt reippailua, tuntuu että aivot toimii vähän paremmin ja saanut hieman uusia ajatuksia. Unen laatukin on parantunut, kun reippailee. Ei pidäkään olla jaksava vieteri, omien voimien mukaan tietenkin.

Auttaako se pidemmän päälle että pakottaa itsensä tekemään eri asioita?

Vierailija kirjoitti:

En vähättele teitä lainkaan, haluan vain auttaa ja hieman ehkä avata silmiänne.

Oletteko miettineet jos terveydessä olisi myös jotain muuta korjattavaa? Mielestäni, on sääli kuinka helposti masennus diagnoosi annetaan, ilman, että ihmistä tutkitaan kokonaisvaltaisemmin.

Kilpirauhanen? Rauta-arvot, etenkin varastorauta. Vitamiinien puutokset jne.

Ne vaikuttaa niin merkittävästi hmisen hyvinvointiin!

Jos syöt paljon prosessoituja ruokia, suolistosi voi huonosti joka vaikuttaa tottakai myös mieleen.

Itsellä on autoimmuunisairauksia ja raudanpuute. Nuorena ihmisenä aina ollut ikäviä oireita, masennusta, väsynyt, mielialavaihtelua, painon radikaaleja muutoksia, muistivaikeuksia ja muita kongvitiisia oireita. Siksi minullakin epäiltiin masennusta. Ja olihan mulla rankkoja kokemuksiakin taustalla.

Kuitenkin tiedän syyt, tiedän miten itseäni hoidan ja ruokavalio on ollut paras apu.

Pois sokerit ja viljat. Paljon kasviksia tilalle.

Olen paljon onnellisempi vaikkakin vielä sairas mutta koska tiedän että keho toipuu pikkuhiljaa kun saa oikeat välineet siihen.

Kyllä on testattu kaikki arvot, monta kertaa. Hieman närästää tuo sun "masennusdiagnoosi annetaan niin helposti ilman, että tutkitaan kunnolla". Eiköhän se ole melko ilmiselvää kun ihminen on vuodepotilas -kunnossa, ja hädin tuskin jaksaa wc:ssä käydä. Et tosiaan taida kuitenkaan tietää vakavan masennuksen oireista syvemmin juuri mitään. Hyvä niin.

Kyllä silloin saa levätä kun väsyttää. Siihen voi mennä aikaa että jaksaa pinnistellä, mutta ei meidän ole tarkoituskaan olla mitään koneita. 

Töissä kuljen. Lääkkeet menee ja terapiassa kuljen. Työpaikan kautta pääsin kuntoutukseen. Olen alkanut treenata ja painokin on laskenut. Se on antanut virkeyttä sekä voimia ja hermo ei ole enää niin kireellä. Iltaisin toki nukuttaa. Nyt menee paremmin.  Kun meni huonommin olin sairaslomalla ja vain nukuin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vähättele teitä lainkaan, haluan vain auttaa ja hieman ehkä avata silmiänne.

Oletteko miettineet jos terveydessä olisi myös jotain muuta korjattavaa? Mielestäni, on sääli kuinka helposti masennus diagnoosi annetaan, ilman, että ihmistä tutkitaan kokonaisvaltaisemmin.

Kilpirauhanen? Rauta-arvot, etenkin varastorauta. Vitamiinien puutokset jne.

Ne vaikuttaa niin merkittävästi hmisen hyvinvointiin!

Jos syöt paljon prosessoituja ruokia, suolistosi voi huonosti joka vaikuttaa tottakai myös mieleen.

Itsellä on autoimmuunisairauksia ja raudanpuute. Nuorena ihmisenä aina ollut ikäviä oireita, masennusta, väsynyt, mielialavaihtelua, painon radikaaleja muutoksia, muistivaikeuksia ja muita kongvitiisia oireita. Siksi minullakin epäiltiin masennusta. Ja olihan mulla rankkoja kokemuksiakin taustalla.

Kuitenkin tiedän syyt, tiedän miten itseäni hoidan ja ruokavalio on ollut paras apu.

Pois sokerit ja viljat. Paljon kasviksia tilalle.

Olen paljon onnellisempi vaikkakin vielä sairas mutta koska tiedän että keho toipuu pikkuhiljaa kun saa oikeat välineet siihen.

Kyllä ammattilainen huomaa masennuksen yleensä jo melko lyhyelllä juttelulla. Masentuneella on taipumus jo itsekin syyllistää itseään ja kyseenalaistaa sairauttaan, eisitä enää muiden tarvitse tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako se pidemmän päälle että pakottaa itsensä tekemään eri asioita?

Ei mielestäni pakottaminen pitäisi olla tapa tehdä asioita. Itse jouduin aluksi itseäni hiukan pakottamaan ja menemään epämukavuusalueelle kun lisäsin aktiviteettia, mutta nykyään tuntuu positiiviselta idealta mennä reippailemaan tai näkemään ihmisiä.  Ei kaikkina päivinä.  Pitkään en nähnyt siinä tarkoitusta tai ideaa ja ajatus niistä oli ahdistava mörkö.

Minulla on ajatuksena se että ihmisellä ja keholla on ne ihan minimi perustarpeet jotka jos ei täyty, niin hyvinvointi alkaa horjahdella. Ne on hyvä riittävä ravinto, valon saaminen, edes jonkinverran fyysistä aktiviteettia ja riittävä määrä lepoa ja unta. Joillakin tuossa listassa on ihmiskontaktit, toiset ovat enemmän erakkoja. Mulla tuo valon saannin vähyys talvella tuntuu tosi paljon mielialassa. Kun tottuu reippailemaan, ei osaa olla ilman raitista ulkoilmaa ja sitä että liikkuminen aktivoi aivojakin, on nuutunut olo. Tai jos syö ihan mitä sattuu, verensokerit heittelehtii ja olotila myös. Monesti se väsymyksen määräkin vaan voi lisääntyä masentuneella mitä enemmän makaa ja mitä pienemmäksi aktiviteettitaso laskee. Mutta kyllä minä olen käynyt läpi sen ettei sängystä ylös pääse ja ymmärrän niitä ihmisiä vallan hyvin. Aina ei pysty ja kykene ja jaksa. Joskus se vaihe vaan pitää mennä läpi. Sitten omien voimien mukaan aloittaa hoitamaan hyvinvointia paremmin jos ja kun jaksaa. Vaikka pienin askelin, ihan pieniä tavotteita vaikka asettaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako se pidemmän päälle että pakottaa itsensä tekemään eri asioita?

Ei mielestäni pakottaminen pitäisi olla tapa tehdä asioita. Itse jouduin aluksi itseäni hiukan pakottamaan ja menemään epämukavuusalueelle kun lisäsin aktiviteettia, mutta nykyään tuntuu positiiviselta idealta mennä reippailemaan tai näkemään ihmisiä.  Ei kaikkina päivinä.  Pitkään en nähnyt siinä tarkoitusta tai ideaa ja ajatus niistä oli ahdistava mörkö.

Minulla on ajatuksena se että ihmisellä ja keholla on ne ihan minimi perustarpeet jotka jos ei täyty, niin hyvinvointi alkaa horjahdella. Ne on hyvä riittävä ravinto, valon saaminen, edes jonkinverran fyysistä aktiviteettia ja riittävä määrä lepoa ja unta. Joillakin tuossa listassa on ihmiskontaktit, toiset ovat enemmän erakkoja. Mulla tuo valon saannin vähyys talvella tuntuu tosi paljon mielialassa. Kun tottuu reippailemaan, ei osaa olla ilman raitista ulkoilmaa ja sitä että liikkuminen aktivoi aivojakin, on nuutunut olo. Tai jos syö ihan mitä sattuu, verensokerit heittelehtii ja olotila myös. Monesti se väsymyksen määräkin vaan voi lisääntyä masentuneella mitä enemmän makaa ja mitä pienemmäksi aktiviteettitaso laskee. Mutta kyllä minä olen käynyt läpi sen ettei sängystä ylös pääse ja ymmärrän niitä ihmisiä vallan hyvin. Aina ei pysty ja kykene ja jaksa. Joskus se vaihe vaan pitää mennä läpi. Sitten omien voimien mukaan aloittaa hoitamaan hyvinvointia paremmin jos ja kun jaksaa. Vaikka pienin askelin, ihan pieniä tavotteita vaikka asettaen.

Tämä on kyllä ihan totta. Minä tiedä aika tarkkaan mitä elämästäni puuttuu ja mikä olisi hyvinvointini kannalta tärkeää. Tarvitsisin enemmän ihmisiä elämääni ja mielekkään tuntuista tekemistä päiviin. Varmaan ulkoilu ja liikuntakaan ei olisi pahitteeksi. Kun on pudonnut kuoppaan, liikkeelle lähtö on vaikeaa ja tilanne tuntuu toivottomalta.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako se pidemmän päälle että pakottaa itsensä tekemään eri asioita?

Tuntuu, että kun on käynyt hoidossa, siellä melkein pakotetaan tekemään jotain asioita joihin ei energia riittäisi. :I Siinä sitten pahassa olossa, ahdistuksen lisääntyessä yrittää käydä niissä velvotteissa, eikä lääkärikään aina ymmärrä kun yrittää selittää että en pysty enkä kykene. On opetellut sanomaan ei, jos joku menee omien voimavarojen yli, mutta hoidossa olisi vain pakko sietää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä ja yritän opiskella. Säännöllinen päivärytmi ja järkevä tekeminen on ainoa, mikä pitää pään kasassa. Painajaiseni olisi jäädä työttömäksi ja ahdistaa hemmetisti, koska työsopimukseni loppuu vuodenvaihteessa, samaan aikaan kuin opinnot.

Pelkästään kesäloman aikana ehdin taantua ja lamaantua niin, että voin huonosti enkä jaksa tehdä mitään. Etäpäivinä koulusta en tee mitään, vien lapsen hoitoon, tulen kotiin "opiskelemaan" eli siivoilen vähän ja sitten nukun. Ainoa vaihtoehto on lähteä heti aamusta liikkeelle, muuten vain makaan hyödyttömänä koko päivän ja olo on huono.

Mulla on sama, en pysty itse ohjautumaan, olen vain lamaantuneena, ellei ulkoapäin tule jokin vaadittava meno. Elämä on mennyt tässä vuosien saatossa niin pilalle että en tiedä mitä teen. En jaksa edes osapäivätyötä koska kroppakin jo niin sairas, ei ole myöskään koulutusta koska koulut jäi kesken. Itse en oikein usko että masennus yksistään tekee näin aloitekyvyttömäksi vaan siinä on muutakakin. Esim. oireitteni perusteella olen lähes varma että mulla on ADD. Myös traumataustaa on

Vierailija kirjoitti:

Auttaako se pidemmän päälle että pakottaa itsensä tekemään eri asioita?

Empiiristen ja tieteellisten kokeideni perusteella masennus muuttuu veetutukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako se pidemmän päälle että pakottaa itsensä tekemään eri asioita?

Riippuu asiasta. Jos on sopivasti omalla epämukavuusalueella, niin se voi toimia, kun saa onnistumisen kokemuksia. Jos taas pakottaa itseään liian rankasti, niin voi mennä todella pahasti jumiin ja olo pahenee entisestään. Sitten jatkossa jaksaa huonosti kokeilla edes niitä pieniä haastavalta tuntuvia asioita.