Mitä te muut masentuneet teette päivisin?

Urheilen. Välillä kevyesti välillä kovempaa.

Toisina päivinä teen töitä, toisina en. Yritän mennä jaksamisen mukaan ja aina pinnistellä vähän enemmän.

Opin aiemmasta vakavasta masennuksesta sen, että yritän nähdä ne pienetkin ilonpilkahdukset ja vähäisetkin jaksamiset hyvässä valossa. Jos omaa pientäkin jaksamista tai sitä, että sai aikaan jotain -olipa se vaikka pyykkien peseminen tai suihkussa käynti - alkaa väheksymään itse tai soimaamaan itseään, ettei 'jaksanut enempää tai muuta', siitä ei ole kuin haittaa.  Eilen jaksoin tämän verran, tänään ei näköjään onnistu. Katsotaan, huomenna voi olla taas paremmin.

Ne pieniltäkin tuntuvat onnistumiset usein alkavat kerääntyä ihan itsekseen. Pienissä puroissa on ison virran alku, vanha sanonta, mutta pitää paikkansa.

Jos pystyt arvostamaan tekemistäsi ja iloitsemaan siitä yhdestäkin askareesta tai vaikka siitä, että sait haettua postit laatikosta, voi olla apua ensi viikollakin.

Katson Netflixistä tai Yle Areenasta sarjoja. Tuntuu, että sarjojen hahmoista tulee kavereita, jotka kuitenkaan eivät vaadi minulta mitään. Oikeiden ihmissuhteiden ylläpitäminen tuntuu useimmiten liian raskaalta.

Oloni parani kun:

1. Irrotin itseni somesta.

2. AV:llekin paastopäivät

3. Luin kirjoja, jotka inspiroivat

4. Aloitin itsenäisen opiskelun

5. Pakotin itseni ulos

6. Pakotin itseni sosiaalisiin tilanteisiin

En vähättele teitä lainkaan, haluan vain auttaa ja hieman ehkä avata silmiänne.

Oletteko miettineet jos terveydessä olisi myös jotain muuta korjattavaa? Mielestäni, on sääli kuinka helposti masennus diagnoosi annetaan, ilman, että ihmistä tutkitaan kokonaisvaltaisemmin.

Kilpirauhanen? Rauta-arvot, etenkin varastorauta. Vitamiinien puutokset jne.

Ne vaikuttaa niin merkittävästi hmisen hyvinvointiin!

Jos syöt paljon prosessoituja ruokia, suolistosi voi huonosti joka vaikuttaa tottakai myös mieleen.

Itsellä on autoimmuunisairauksia ja raudanpuute. Nuorena ihmisenä aina ollut ikäviä oireita, masennusta, väsynyt, mielialavaihtelua, painon radikaaleja muutoksia, muistivaikeuksia ja muita kongvitiisia oireita. Siksi minullakin epäiltiin masennusta. Ja olihan mulla rankkoja kokemuksiakin taustalla.

Kuitenkin tiedän syyt, tiedän miten itseäni hoidan ja ruokavalio on ollut paras apu.

Pois sokerit ja viljat. Paljon kasviksia tilalle.

Olen paljon onnellisempi vaikkakin vielä sairas mutta koska tiedän että keho toipuu pikkuhiljaa kun saa oikeat välineet siihen.

Teen töitä ja kotihommia, käyn kaupassa, makaan sohvalla telkkarin ääressä, näen kavereita, jne... ihan sellasia perusjuttuja kai.

Vierailija kirjoitti:

Oloni parani kun:

1. Irrotin itseni somesta.

2. AV:llekin paastopäivät

3. Luin kirjoja, jotka inspiroivat

4. Aloitin itsenäisen opiskelun

5. Pakotin itseni ulos

6. Pakotin itseni sosiaalisiin tilanteisiin

Minä pakotin itseäni aiemmin monenlaisiin asioihin, koska olin vaativa itseäni kohtaan enkä uskaltanut pysähtyä. Se kostautui pitkinä ja rankkoina paniikkikohtauksina. Nyt on parempi, kun en enää vaadi niin paljon. Olo on tasaisempi kuin aiemmin, vaikka olenkin yhä väsynyt.

Teen kouluhommia jaksamisen mukaan, nukun, koitan syödä jotain ja välillä tapaan iltaisin poikaystävää. Räplään puhelinta kans. Olen erittäin uupunut. Kokoajan painuu silmät väkisin kiinni ):

N19 ja sairaseläkkeellä...

Vierailija kirjoitti:

Teen kouluhommia jaksamisen mukaan, nukun, koitan syödä jotain ja välillä tapaan iltaisin poikaystävää. Räplään puhelinta kans. Olen erittäin uupunut. Kokoajan painuu silmät väkisin kiinni ):

N19 ja sairaseläkkeellä...

miten voi noin nuorena olla eläkkeellä? Itse 40v ja tällä hetkellä työstä sairaslomalla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut masentuneena noin vuoden ja viimeiset puoli vuotta olen vuorotellut joko Netfilxiä sängyssä tai TV:tä sohvalla koko päivä. Nyt vihdoinkin on lääkkeiden ja terapian avulla alkanut näkyä muutosta parempaan, ja vaikka silti suuri osa päivästä meneekin sängyssä, en osaa sanoin kuvailla kuinka hyvältä tuntuu välillä motivoitua opiskelu tai työhommista. Esimerkiksi eilen sain pitkään stressanneet paperihommat tehtyä ja tunsin suurta ylpeyttä itsestäni ja hyvä olo kesti koko päivän. Itsekin haluaisin olla jaksava ja aktiivinen kuten ennen olin, mutta yritän muistaa, että kyseessä on sairaus, ja kun sen yli pääsen, voin taas olla jaksava.

Tämä on kuin omasta kynästäni. En muista viime vuodesta juuri mitään. Sain raskaat sähköhoidot jne. Makasin johonkin helmikuulle asti sängyssä lamaantuneena. En todellakaan kyennyt ulkoilemaan tai tekemään mitään terveyteni edistämiseksi. Kuulostaa varmasti terveen korvaan oudolta, mutta se on kerta kaikkiaan mahdotonta siinä tilassa.

Mulla meni luottotiedotkin, kun en jaksanut enää avata mitään postia. Noh, jotenkin vaan lääkitys, terapia ja aika on auttanut ja pikkuhiljaa auttamaan. Olen taas alkanut tehdä työtä (vain keikkoja), lenkkeilen, yritän käydä salilla, syön terveellisesti ja menen ajoissa ainakin yrittämään sitä unen saantia. Se on toisaalta edelleen erittäin hankalaa, ja herään hyttysen pieruunkin yöllä, enkä saa enää unta. Myös talousasioita olen saanut järjesteltyä.

Näillä mennään, toivottavasti saamme kaikki rakennettua kestävän pohjan elämälle, askel kerrallaan!

Pelaan veikkauksen pelejä, unelmoin rahaläjästä. Ulkoilen. Luen. Laitan terveellistä ruokaa. Käyn kirjastossa. Olen siis työtön enkä haaveile edes töistä.

Löysin päivärytmin tietokonepelistä ja nousen ylös lähinnä sen takia. Muutoin yritän neuloa, pyrin käymään ulkona edes kerran ja nukun. Liian usein jään ajattelemaan, missä elämä meni vikaan ja miksi en saa revittyä itseäni ihmiseksi, puhumattakaann huolesta, onko minusta enää työelämään.

Asumistilanne anoppilan yläkerrassa ei auta yhtään, se emäntä on todella uuvuttava persoona. Syöminen ja juominen jäävät vähiin, koska en vain kestä mennä keittiöön kun se tarkoittaa pakollista puhetuokiota sen matamin kanssa.

Kamalaa lukea näitä, vaikka itsellä on samanlainen tilanne. Miten tästä koskaan pääsee? Tuntuu että parisuhde voisi auttaa asiaa, mutta en jaksa etsiä ketään.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole herännyt enää vuosiin virkistäytyneenä. Päivä menee aina enemmän tai vähemmän väsyneenä.

ap

Täällä kohtalotoveri.

Ihan normaaleja arkisia asioita. Olen kotiäiti. Laitan aamuisin isommat kouluun. Pienempien kanssa jäädään kotiin, tehdään kotitöitä, ulkoillaan, kokkaillaan.. masennus ei ole ikinä vienyt multa toimintakykyä pois, olen vain jatkuvasti ahdistunut pääni sisällä enemmän tai vähemmän. Ehkä puran sitä oloa sitten jatkuvaan tekemiseen..

Lähettelen työhakemuksia ja samalla epäilen, pystyisinkö tällä hetkellä töihin kun toimintakyky ei ole sitä mitä ennen masennusta. Yritän tavata ystäviä vaikka joskus tuntuu ensin että ei jaksaisi koska siitä kuitenkin pidemmän päälle piristyy. Luen jos pystyn keskittymään. Liikun ja käyn jumpassa jos olen saanut nukuttua niin että pystyn.

Vierailija kirjoitti:

Töissä 7-15, töiden jälkeen suoraan kotiin ellen käy kaupassa. Katon jotain sarjaa/leffaa ja syön. Sitten nukkumaan siinä 18-20 aikaan. Sama jatkuu koko viikon. Viikonloppuisin lähinnä makaan sängyssä, syön, katon telkkaa, luen kirjaa.

Miten voit nukkua noin paljon? Kannattais tarkistaa lääkitys. Tai sitten on jotain univelkaa edellisestä elämästä (nuoruudesta?).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä 7-15, töiden jälkeen suoraan kotiin ellen käy kaupassa. Katon jotain sarjaa/leffaa ja syön. Sitten nukkumaan siinä 18-20 aikaan. Sama jatkuu koko viikon. Viikonloppuisin lähinnä makaan sängyssä, syön, katon telkkaa, luen kirjaa.

Miten voit nukkua noin paljon? Kannattais tarkistaa lääkitys. Tai sitten on jotain univelkaa edellisestä elämästä (nuoruudesta?).

f

Onko kilpirauhasarvot tarkistettu?

Pahinta on köyhyys yhdistettynä masennukseen ja muihin sairauksiin. Tästäkin voisi jotenkin nousta ainakin pahimmasta suosta jos olisi edes jonkinlainen toimeentulo. Olen niin henkisesti loppu, että en näe enää mitään valoa. En itsestä välittäisikään mutta kun on lapsi.

Notkun netissä. Käyn koirien kanssa lenkillä - ulkoilu on ainoa asia, mistä saan iloa, ehkä syömisen lisäksi. Mutta kun ei ole rahaa ostaa mitään hyvää syötävää eikä voimat/luovuus riitä sen tekemiseen, niin ulkoilu sitten vain. On terveellisempääkin. 

Koirat on suuri ilon aihe! Ja perhekin yleensä.